Täälläkin elämä jatkuu entiseen malliin. Käyn neljänä päivänä viikossa työtöissä ja loppu aika menee vapaaehtoistöissä. Nyt yritän kirjoittaa nopsasti enkä vastaile enää puhelimeen kun äskeinen kirjoitus hävisi puhuessani puhelimessa.

Onnittelut Kivikasalle hiihtokauden aloittamisesta. Uniapnean hoitoon käytetty kisko kiinnostaa. Kerrotko kokemuksia siitä kun saat sen käyttöön? En tiedä onko minulla uniapneaa mutta etämiehen mukaan kuorsaan erittäin kuuluvasti. Nykyisin herään itsekkin korahduksiin joten kaipa häntä on uskottava tässä asiassa.

Tiinuliinun leivonnaiset näyttivät herkullisilta. Alkoi heti tehdä mieli pullaa. Sämpylöitä minä leivonkin pakkaseen jatkuvasti, mutta en ole hoksannut että saaristolaisleipätaikinankin voisi tehdä sämpylöiksi. Sitä kokeilen vielä joskus.

Tänään minulla oli vapaapäivä jonka suunnittelin viettäväni rennosti omia liikkuen ja leväten.
Aamupäivä sujui suunnitelmien mukaan kuntosaliryhmässä ja kahvitellen kuntoilijoiden kanssa.
Kotoiset hommatkin sain tehtyä puolen päivän tietämissä. Olin oikein ylpeä tehokkuudestani ja ehdin ajatella lepääväni loppupäivän.
Sitten alkoi puhelin soimaan. Ensin soitti putkimien joka työskentelee yhdistyksellemme ja lähdin hänen kanssaan katsomaan työkohdetta. Sitten neuvottelin maalarin kanssa ja varasin työmiehille avaimia eri kohteisiin. Kun pääsin kotiin käymään ja sain ruoan lautaselle niin tuleva vuokralainen ilmoitti tulevansa muutaman työntekijänsä kanssa suunnittelemaan remontin jatkoa ja minua tarvittiin omistajan edustajaksi hyväksymään korjausuunnitelmia. Vielä piti käydä läpi kalusteita ja muita sisustustavaroita mitä jätetään paikalleen ja mistä meidän on päästävä eroon. Kun edellinen vuokraaja oli lähtenyt tiloista he olivat jättäneet kaikki tavarat tiloihin. Tosin suurin osa tavaroista onkin yhdistyksen hankkimia.
Päätimme yhdistyksessä että järjestämme ensin kirpputorin ja yritämme päästä sillä keinoin tavaroista eroon. Mikäli se ei tuota tulosta niin sitten täytyy tilata kierrätyskeskuksen auto hakemaan ainakin isommat tavarat pois.

Sain viikko sitten jotain voiteluainetta polveen ja se helpotti kipua huomattavasti. Siitä innostuneena olen käynyt lenkillä tanhuissa ja kulkenut työmatkat ja muut asiointireissut jalan. Tolkku pitäisi olla liikkumisessakin ainakin näin pitkän paikallaan olon jälkeen. Sain eilen illalla polvitaipeen ja pohkeen kipeäksi tanhutreeneissä ja tänä aamuna oli vielä akillesjännekkin kipeä. Kipu pohkeessa ja polvessa helpotti kuntosalilla kun maltoin tehdä liikkeet pienillä vastuksilla.

Tulevasta viikonlopusta sen verran että minulla on aikomus lähteä etämiehen luo viikonloppua viettämään. Lauantaiksi meillä on liput Kassu Halosen konserttiin Mikkeliin. Ostin etämiehelle lipun joululahjaksi ja samalla myös itselleni. Hänellä on pätkä yhteistä työhistoriaa Kassun kanssa hamassa nuoruudessa ja nyt tapaavat uudestaan yli viidenkymmenen vuoden jälkeen.

Nyt on viisainta lähettää juttu ennen kuin juttu taas katoaa johonkin. Hyvää viikon jatkoa ystävät.

Aurinkoista perjantaita kaikille! Heti vaikuttaa mielialaan, kun koti kylpee auringonvalossa. Kunhan pesukone lopettaa, on lenkkeilyn aika.

Keskiviikkona jatkettiin operaatiota "hiukset oman värisiksi". Tällä kertaa päästiin jo hopeanharmaaseen, joten ehkä juurikasvu ei sitten niin näy. Ensi kerralla ehkä hieman tummennetaan.

Mä joudun nypityttämään kulmakarvani aina kasvohoidon yhteydessä, kun en näe itse niitä hoitaa. Minulla on led-valolla varustetut pinsetitkin ja isosti suurentava peili, mutta homma ei oikein luonnistu. Tytär kävi micro bladingissa ja kun lopputulos oli niin kaunis, minäkin varasin itselleni ajan maanantaiksi. En ole uskaltanut moiseen operaatioon mennä, jos kulmista tulee vaikka eripariset tai muuta kamalaa. Jännittää. Juttelin tyttären kanssa, onko ihan älytöntä tässä iässä ja hän totesi, että milloin sitten? Miksi et tekisi kaikkea, mikä tekee sinulle hyvän mielen.

Eilen käväisimme meriristeilyllä Tallinnassa, kun Justus halusi hankkia juhliinsa juomia. Tämä juhlakausi paisuu koko ajan, kun Justus haluaa järjestää kemut myös talomme niille asukkaille, joiden kanssa ollaan oltu tekemisissä talon valmistumisesta asti eli 17 vuotta. Ja Justus on ollut talon hallituksessa, haluaa hallituksen jäseniäkin kutsua. Nämä juhlat pidetään talomme kerhohuoneessa ja muutama rouva on jo ilmoittautunut auttamaan järjestelyissä.

Minulla alkaa olla varsinaisen, ison juhlan pöydän kattausmateriaalit valmiina, olen kiillottanut hopeaesineitä (vanhaa kunnon Silver Qvickiä ei saa enää), tehnyt paikkakortteja ja pakannut jälkiruokaviinilaseja ym.

Yskä vaivaa vielä ja väsymys, viidettä viikkoa jo. Huomenna mennään hoitamaan Zappaa yön yli, kun tyttären perhe on Porvoossa. Sekin jännittää. Zappa nakersi toissapäivänä kaikki napit koristetyynyistä, jotka olen tehnyt poikien huoneisiin. Ehti niellä kuusi nappia, ennen kuin tuhotyö huomattiin, onneksi olivat pieniä ja tulevat aikanaan ulos. Seuraavaksi se nakersi Juniorin huoneesta kaukosäätimen, ovi oli jäänyt vahingossa auki. Ja kun tytär ei huolinut sitä kanssaan suihkuun, vaan sulki julmasti oven, Zappa nakersi viereisestä kuntohuoneesta lattialistaa säleiksi. Ja ottakaatten huomioon, että melkein koko ajan joku katsoo koiran perään, mutta se on kovin ehtiväinen. Koirankouluttaja kävi heillä kotona ja totesi, ettei ole eläissään nähnyt niin dominoivaa sakemannia. Sille ei saa antaa yhtään periksi, jos jotain komentaa. Minulle Zappa on kymmenes saksanpaimen, enkä ole minäkään niin kovapäistä ikinä tavannut. Mutta kun sen saa koulutettua, siitä tulee upea koira. Toivon.

Sunnuntaina juhlitaan Justuksen nuorinta lastenlasta, joka täyttää 13 vuotta. Hän oli yhdeksän, kun tavattiin eka kerran ja ui heti sydämeeni. "Ootsä mun uusi mummi", hän kysyi heti aluksi. Kun hänen isänäitinsä kuoli viime kesänä, hän tuli kerran ihan kainalooni istumaan ja sanoi, että mulla ei ole nyt yhtään mummia. Sanoin, että kyllä mä voin alkaa sulle mammaksi, jos tahdot. Jees, kiljui poika ja meni menojaan.

No nyt se pesukone lopetti, hyvää viikonloppua!

Harmaa aamu. Lumipyry peittää nopeasti kulkijan jäljet. Oma mieli on hieman apea. Mieheni joutui taas eilen illalla päivystyksen kautta sairaalaan. Meillä oli melkein kaksi kuukautta ihanan hyvää aikaa. Melkein kuin ennen vanhaan, vaikka jossain taustalla oli pieni pelko koko ajan, että milloin taas….

Tällä kertaa tilanne ei ollut niin paha kuin aikaisemmin. Osasin jo lukea sairauden merkit paremmin ja soitin viivyttelemättä päivystyksen neuvontaan, josta kehotettiin hakeutumaan heti sinne. Ilta kahdeksan aikaan sinne mentiin, yhdeltä yöllä mieheni soitti, että erilaisia kokeita on otettu ja hän jää sairaalaan, tulehdusarvot olivat taas koholla. Yöllä kolmelta hän oli päässyt päivystyksestä kaupungin sairaalan vuodeosastolle.

Nyt on uupunut olo minullakin. Miten paljon uupuneempi kaikkeen onkaan mieheni. Ehdimme jo varovaisesti suunnitella kaikenlaista, no suunnittelukin on jo ihan mukavaa. Se tuo toivoa elämään, uskoa tulevaisuuteen, pitää pelon poissa mielestä. Ilman uskoa huomiseen ja sen mahdollisuuksiin, menettäisi ilon siitä hetkestä, jolloin kaikki on hyvin. Pilaisi hyvät hetket huomisen peloilla.

Tiedän, ettei mieheni tilanne enää koskaan parane entiselleen. Perussairaudet ovat vakavia. Eturauhasen liikakasvu kaiken lisäksi aiheuttaa näitä virtsatie- ja munuaisaltaan tulehduksia säännöllisin välein. Leikata (höylätä) eturauhasta ei voi, sydämen tilanteen ja tosi alhaisen hemoglobiinin vuoksi.( rautaa on nyt annettu pari kertaa suoraan suoneen)

Mutta näinkin on ihan hyvä. Jos hyviä pätkiä on kuukaudesta kahteen ja sitten sairaalareissu, niin sitä vahvemmin iloitsemme sitten näistä hyvistä hetkistä. Elämä on parhaimmillaankin myös ikäviä hetkiä täynnä. Tässä iässä sen jo tietää ja juuri siksi iloitsee vilpittömästi kaikesta hyvästä, mikä kohdalle sattuu. Minulla näitä hyviä asioita on elämässä paljon: rakas mieheni, tyttäreni, rakkaat lapsenlapset, monta läheistä hyvää ystävää ja te- joukko tuttuja tuntemattomia.

Vanhin lapsenlapseni, tämä entinen teini, josta aikoinaan paljonkin kirjoitin, elää juuri nyt hyvää aikaa elämässään, monien vaikeiden vuosien jälkeen. Masennus on taka-alalla, hän opiskelee perusjuttuja hotelli- ja matkailualalta, seurustelee mukavan pojan kanssa, on yhtä viisas ja asioita pohtiva kuin aina ennenkin.

Valtteri, yhdeksän vuotta, käy luonamme lähes joka päivä koulun jälkeen. Papan kanssa hän tekee matikan läksyt, minun kanssani englannin ( jos apua tarvitsee) ja hänen kanssaan käymme aivan mahtavia keskusteluja, ihan niin kuin siskonsa kanssa aikoinaan.

Lumipyry sakenee. Kadut ovat jäätävän liukkaat. Lähden parin tunnin kuluttua sairaalaan katsomaan miestäni. Otan häntä kädestä kiinni ja sanon: - ” Onneksi saat täällä hyvää hoitoa niin että pian olet taas kotona. Koti on niin tyhjä, kun sinä et ole siellä. ” Sitten puhumme niitä näitä. Ja kun lähden kotiin, halaan häntä ja sanon:- Olet rakas. Tulen taas huomenna.

Tänään näissä tunnelmissa.

Voi Jumbojet, sinä vaikutat niin tyyneltä, vaikka huolesi on vuoren korkuinen. ❤️ Omat pienet murheet ovat olemattomia sinun huoltesi rinnalla. Toivottavasti miehesi kunto kohenee kun saa sairaalassa hoitoa. 
Voimia sinulle❤️

Kivikasa, kiitos. En minä oikeastaan ole tyyni. Ajatukset hyppivät, sydän tykyttää, välillä itken, välillä suutun. Mutta loppujen lopuksi ajattelen, että on asioita, joille en voi mitään. Mieheni sairaudelle en voi mitään vaikka kuinka toivoisin voivani. Vaikka kuinka kiukuttelen elämälle, se ei auta.

Siksi yritän muuttaa niitä asioita, joita voin muuttaa ja hyväksyä sen mille mitään en voi.  Mieheni on kuitenkin elossa. Se on iso hyvä asia. Meillä on ollut ja taas on monia hyviä hetkiä yhdessä. Nyt vain on mentävä tämän hetken läpi kohti mukavampia aikoja. Niin haluan uskoa.

Heipsan!

Itkin kun luin jumbojetin kirjoituksen. Toivon että miehesi siitä kuntoutuu ja pääsee pian kotiin.❤️
Jaksamista sullekin💕

Olen niin herkillä. Mies ollut viikon sairaalassa ja on tutkittu päästä varpaisiin. 
En jaksa selittää nyt tarkemmin, tai en kykene.
Verestä löytyi bakteeri. Tulehduspesäkkeitä pitkin kroppaa. Ei ole saatu selville mikä bakteeri ja mikä täsmälääke! 
On nyt saanut yleisantibioottia.
On myös läppävika ja nyt pelkona, että bakteeri menee sydämeen ja siinä käykin sitten huonosti.
Maanantaiaamuna siirretään Turkuun mahdolliseen läppäleikkaukseen.

Hän on ollut reipas, mutta nyt myönsi että mieliala vaihtelee.
Voidaan koko perhe huonosti.

Viimeyönä rupesin siivoilemaan kun uni ei tullut.

Pesukone on päällä, mutta kunhan saan pyykit narulle, niin ajelen sairaalaan.

Terveyttä ja kaikkea hyvää teille❤️

JJ , olette ajatuksissa ja rukouksissa <3. Ihanaa, että kaiken epävarmuudenkin keskellä jaksat ajatella hyviä ja lohdullisia ajatuksia. Enkä suinkaan ajattele, että olisit koka ajan tyyni. Ihminen olet sinäkin. <3

Karmale , voimia sinulle ja perheellesi. Toivottavasti selviäisi pian, mikä bakteeri tulehduksen aiheuttaa. Tuota kuumettahan on kestänyt jo kauan. Onneksi miehesi pääsi viimein hoitoon ja tutkimuksiin sairaalaan. Sekin tuntui olevan työn ja tuskan takana. <3 Kunpa vihdoin tulisi hyviä uutisia. 

Vähän harmaalta näyttää eilisen auringonpaisteen jälkeen. Näillä mennään. Sitä viisautta erottaa, se mille voimme jotain tehdä ja se, mikä on vaan hyväksyttävä, tarvitsee varmasti itse kukin meistä. Tärkeää on yrittää onkia edes ne pienet auringon pilkahdukset ja nauttia niistä. 

Karmale ja Jumbojet, voimia teille molemmille ❤️ 

Minä kun olen taas kiukutellut meirämmiähelle hänen viinin tissuttamisestaan ja vaikka sekin pohjaa huoleen, niin ei se ole sama asia. Kunpa elämä olisikin tasaista tallustamista viimeisen hengenvetoon asti, mutta valitettavasti se ei sitä ole 😒

Jaksamista kaikille!

Voimia sulle ja teille molemmille, Jumbojet!

Ja sama toivotus sulle, Karmale!

Merelle osasi hienosti sanoittaa sen mitä ehkä ajattelen. Ajattelen teitä, ystävät. Ja virtuaaliystävät. (Siis te, joita en ole tavannut kuin tällä palstalla.)

Kaikkea hyvää teille kaikille - ja läheisillenne.

JJ ja Karmale, olette ajatuksissani. Minunkin sydämeni on huolta täynnä. Justus liukastui Zappaa ulkoiluttaessamme niin pahasti, että vietiin ambulanssilla sairaalaan. On nyt röntgenissä. Luulen. Että lonkka on murtunut.