Merelle, olit siis viisi päivää Tampereella, etkä ottanut yhteyttä 😡 On minullakin (vähän käytetyt) kävelysauvat 😤

Yöllä kahden aikaan lähdetään kentälle miehen kanssa ajamaan, suuntana Mallorca. Kelit ei siellä kehuttavat mutta seura sitäkin parempaa. 
Niin ihana nähdä poika  ja perhe. Parasta kun pääsen miehen kanssa sinne. 
Juttua kirjoittelen omaan päikkyyn, jos jotain kiinnostaa. 

Ollut kiireistä kun yksi muksu lähetettiin itä-suomeen lemtokoneella mummonsa tykö. Hänet mies vei aamulla kentälle, lentää enonsa kanssa. 
Kaksi sisarusta vein junalle kun menivät vanhempansa luo. 
Yksi jää kotiin tyttären ja tämän lasten kanssa. Ihan hyvillä mielin hänkin. 

Omat tavarat vielä pakkaamatta, mutta onhan päivää vielä jäljellä.

Ps. Tänne tullut huonosti kirjoitettua kun on ollut kaikenlaista ja olen jaksanut tuijottaa vaan omaa napaa. 
Luen kyllä muiden kirjoitukset ja elän mukana iloissa ja murheissa. 

Japenalle ja miehellensä rentouttavaa matkaa.

Zappa ja minä vietetään nyt laatuaikaa kaksistaan. En ole eläissäni tavannut noin energistä pentua. Jos sen kanssa ei tee jotain, se keksii omia juttuja, joista yleensä ihmiset ei tykkää. Eilen vävyn sisko antoi sen riehua koirapuistossa aamupäivällä kaksi tuntia ja iltapäivällä teki puolentoista tunnin lenkin. Ja oliko pentu milläänsäkään? Ei.

Toisaalta se nukkui rauhallisesti koko yön, kuudelta käytin pissalla enkä puhunut kuin kuiskaamalla ja nukahdettiinkin uudestaan. Heräsin puoli yhdeksältä, jalkopäässäni oli pieni musta kerä niin sikeässä unessa, ettei edes herännyt, kun kysyin, mistä se on saanut luvan tulla sänkyyn.

Eilisen illan touhusin mitä ikinä keksinkään sen kanssa. Nakkipiiloa, vetoleikkejä, tottista pitkin käytäviä. Se tottelee hienosti, seuraa, jää paikoilleen käskystä istumaan, menee makuulle - mutta sisätiloissa. Ulkona sen päästä häviää kaikki opittu ja siitä tulee peuranmetsästäjä, joka varmuuden vuoksi ryntäilee myös kaikkea liikkuvaa päin. Paitsi koirapuistossa se leikki nätisti kaikenkokoisten kanssa.

Kunhan oppii kävelemään kiskomatta, siitä tulee maailman paras koira. On kiltti ja viisas ja kuuntelee pää kallellaan mun juttujani. No eilen mä selätin sen yhden kerran, kun emme päässeet yksimielisyyteen, saako olohuoneen arvokasta mattoa pureskella. Minä voitin - ainakin hetkeksi.

Tyttären perheellä on ollut hauskaa Madridissa. Tosin Real Madrid pelasi tasapelin, mutta tunnelma stadionilla oli lippujen hinnan arvoinen. Luonteidensa mukaisesti pojat olivat varautuneet reissuun: Juniorilla oli lista kaupoista, joissa tahtoo huomenna käydä kenkiä katsomassa. Hänellä on huoneessaan monikerroksinen hyllykkö, jossa kaikki erikoiset lenkkitossut ovat ihailtavina. Mutta ainahan voi hankkia muutaman parin lisää. Heviteini oli tutkinut nettiä ja löytänyt mielenkiintoisia ravintoloita. Kävivät persialaisessa syömässä ja tytär nauroi, että sellaiseen kaupunginosaan ei olisi muutoin tullut ikinä mentyä. Eilen söivät Euroopan vanhimmassa ravintolassa, jonne Heviteini oli onnitunut varaamaan pöydänkin etukäteen, paikka on yleensä varattu viikkokausiksi.

Nyt vaan lasken tunteja, milloin vävyn sisar tulee ja pääsen sairaalaan. Zappa taitaa olla tottunut siihen, että sen isäntäväki tekee läppäreillä töitä, koska se  on koko tämän ajan loikonut kiltisti tuossa vieressäni.

Merelle, laitoin sinulle yv:n 😃

Moi!
Tervetuloa takaisin Islawisla; minäkin muistan sinut täältä foorumilta. Mitä kiloihin tulee niin hyvinpä nuo ovat meikäläiselläkin säilyneet. Japenalle mukavaa matkaa, sikäli kuin ehdit tänne vielä vilkaista.

Hauska oli lukea IL:n koirakokemuksista, koska meidän perheessä meno on jatkuvasti ihan eläimellistä. Pikku Lyyti nyt ei pahemmin pureskele enää, mutta silloin tällöin kun silmä välttää, hampaiden väliin osuu rottinkikorin reuna. Niitä meillä on useita; sisältönä sanomalehtiä, lukemisvuorossa olevia kirjoja, palautuspulloja, saunakamppeita… mutta sisältö ei tunnu koiraa kiinnostavan, vaan pelkät rottingit.

Lyytillä on ollut viikon verran eka juoksunsa, joten koiraparka on hieman pois tolaltaan eikä ymmärrä, miksei pääse koira-aitaukselle kavereiden kanssa peuhaamaan. Eikä se ymmärrä sitäkään, että sisällä on pakko käyttää jotain tyhmiä housuja. Ensimmäisestä kuljetusrepustaankin se näytti kasvaneen ulos, joten perjantaina oli pakko käydä ostamassa uusi. Koira katselee sitä hiukan epäluuloisesti.

Toivottavasti harmitus häipyy keskiviikkoaamuun mennessä; silloin startataan kohti Costa del Solia jossa patikoidaan neljä viikkoa. Yksi sukulaispariskunta taitaa tulla seuraksi, ja tarkoitus on myös tavata entinen työkaverini joka asustelee läheisessä vuoristokylässä kolmen rescuekoiransa kera.

Eipä tässä kummempia, terveitä ollaan ja iloisia. Sitä samaa toivotan teillekin.

PS. Missäs muuten Kipa kun et ole aikoihin kirjoitellut? 

Heips!

Olipas kaunis ja lämmin päivä tänään. Kävin vähän aikani kuluksi mökiilä. Istuksin muutaman tovin varaston seinustalla.
Lunta olis ollut pihassa vaikka kuinka, mutta en nyt isommin alkanut selkääni rasittamaan.

Isäntä on vielä sairaalassa, mutta mikäli aamun verikokeet on hyviä? Tai siis näyttää, että bakteeri olis poistunut, vihdoinkin, niin antibioottia jatketaan vielä viikko suun kautta. Kotona?
Nyt saanut suoneen kolme kertaa päivässä. Muistikin jo pätkii!
Alustavan arvion mukaan vois päästä huomenna kotiin?
Hb tosin oli vielä joku päivä alle sadan. Muut veriarvot kait hyviä.

On tää kyllä ollut niin raskasta aikaa koko perheelle. Itsekin välillä henkisesti ihan uupumuksen rajoilla.

Tiinuliinulle mukavaa patikointireissua.

Kaikille hyvää vointia❤️

Meillä on ollut varsin vilkas, kiva viikko. Viime sunnuntaina oli paras ystäväni miehensä kanssa kylässä. Ystävättäreni olkapää on leikattu, eikä ruuan laitto oikein onnistu, ja miehensä ei ole ruuanlaittaja. Oli laskiaissunnuntai, joten tein ranskalaista papusoppaa, jota olen tehnyt vuodesta 1974,  silloin ohje oli Kasari lehdessä. Olin tehnyt ison annoksen ja koska tykkäsivät, saivat loput mukaan. 

Laskiaistiistaina tein taas soppaa ja nyt syömään tuli miniän sukulaisia kolme pariskuntaa. Hyvin upposi, reseptiä sai jakaa. Torstaina tuli sitten kaksi ystäväpariskuntaa katsomaan tätä uutta kotia ja koska ovat 35 vuotta tottuneet syömään papusoppaani joka laskiainen, tarjosin sitä. Meillä mieheni kanssa alkoi vähän jo soppa tulla korvista. 

Lauantaina kävi tyttäremme TeiniNeidin kanssa. Tyttäreni oli tehnyt meidän makkarin väreihin sopivan torkkupeiton tilkkutyönä. Hän on innokas tilkkuilija ja tehnyt niitä varmaan 30-40 kpl.

Tänään oli taas paras ystäväni miehensä kanssa syömässä. Heidän vapaa-ajan asunto on tuossa puolen tunnin matkan päässä, niin heidän on helppo tulla. Olin tehnyt heille kotiin vietäväksi sekä pataa että keittoa, niin pärjäävät pari päivää. Lupasin syöttää heitä, kunnes ystävättäreltä onnistuu taas ruuanlaitto. Oli mies yhtenä päivänä tehnyt ystäväni ohjauksessa liha-makaroonilaatikkoa.

Miehelle kuuluu hyvää, mitä nyt joskus väsyy ja ottaa päiväunia. Hän pärjää avanteen kanssa hyvin ja pussin vaihto ei vie montaa minuuttia. Olemme joka päivä yrittäneet käydä ulkona kävelemässä ainakin kerran, jos ei muuta niin kaupassa. Mies ei saa vielä kantaa kuin alle 2 kiloa, minä sitten kannan ostokset repussa. Citymarkettiin on 300 m ja S-market on kadun toisella puolella.

Huomenna sitten palataan taas normaaliin viikkorytmiin, kun pikkutytöt ovat palanneet hiihtolomalta Lapista. Keskiviikkona mulla on aina kuljetus kansanmusiikkitunnille. Tällä viikolla tosin tuntia ei ole, koska opettaja vielä hiihtolomalla, mutta tuossa vieressä on lastenteatteriesitys, johon olen luvannut tyttöjen ja heidän ”piparkakkuserkun” ja yhden kaverin kanssa mennä. Torstaisin he myös tulevat iltapäiväkerhosta meille syömään ennen kuin vanhemmat hakevat heidät harrastuksiin.

Tulevan viikon yritän pyhittää ompelulle. Terveyttä ja mukavaa viikkoa kaikille!

Lyhyt tervehdys kaikille. En ole viitsinyt enkä halunnut kirjoittaa mitään, koska olen niin kipuileva. Täällä on muilla paljon vakavampia tilanteita, niin omat kipuni tuntuvat sen rinnalla mitättömiltä. Yritän taas tänään saada yhteyttä tahoon, josta saisin lääkärin soittamaan huomenna. Syön hirveän määrän kipulääkkeitä enkä edes tiedä, johtuuko kipu selästä, etureiden lihaksen revähdyksestä tai vaikka siitä reumasta. Labrakokeiden mukaan ei kuitenkaan olisi reuma kyseessä. 

Kipu kulkee koko ajan mukana. Sitä on vaikea unohtaa kovassakin lääketokkurassa, kun se rajoittaa elämää ja tekemistä niin paljon. OMT-fyssarilla kävin viime torstaina ja siitä lähtien olen tehnyt tunnollisesti harjoituksia, joita sain. En kyllä vielä tähän mennessä koe, että niistä olisi ollut apua.

Tällä hetkellä vielä kummittelee kauhu mielessäni, jos en pääse tyttäremme häihin toukokuussa. 

Kiitos kirjoituksistanne. Olen niitä aina silloin tällöin lukenut. 

Voimia teille, jotka tuette miehiänne. 

Hyviä matkantoivotuksia matkustaville. 

Muutamien kanssa täältä olen ollut yhteydessä KK:n ulkopuolella. Eipä tässä tuon kummempia. Ei vaan kauheasti viitsi olla yhteyksissä, kun on niin alakuloinen olo enkä haluaisi muille valittaa. 

Kyllä se kevät tekee varmasti pikkuhiljaa tuloaan ja nämä pahimmat kivutkin helpottavat joskus. Auringon paistaessa - vaikka on ollut reippaita pakkasia - vanhan mökin katolta on tullut jo vesinoroja, kun lumi on auringon lämmöstä sulanut. 

Aurinkoa itse kullekin tällä viikolle. Voikaahan hyvin. 

Merelle.... muistan.... ja monia muistakin....🥰, Onko minusta tullut hidas vai onko liikaa muita ajanvietteitä, kun ei meinaa löytyä aikaa kirjoittamiseen? Hätnäppää ehdin jotain lukemaan ja taas laittaa menoksi. Lumitöitä tehty silleen, että nyt täytyy lähteä  isontamaan etupihan parkkipaikkaa, että tytär koirineen mahtuu asuntoautolla pihaan. Tosin muutama päivä on vielä aikaa, pääsee lähtemään vasta sunnuntaina. Mukavaa talvea taas vaihteeksi, ei sada eikä paista, ei myöskään palele,+2,8 astetta. Mukava lenkki-ja kolausilma.🐕‍🦺⛄ 

Moi mimmit, mun läppäri toimii taas! Viikon olen ollut vailla reitittimen Sim-korttia ja ihan DNAn mokailun takia. Tänään tuli uusi kortti ja olin niin ylpeä itsestäni, kun pitkän pähkäilyn jälkeen osasin avata sen reitittimen ja asentaa uuden simmin.

Ihan ekaksi terveisiä Tiinuliinulle ja Ukkokullalle ja Lyytille Espanjan lämpöön. Tapasimme maanantaina ja sain KOTIRUOKAA! Kotona tehtyä muusia ja uunilohta, kauhoin häpeämättömästi lisäsatseja, vaikka yleensä en koskaan ota lisää. Lyyti on mainio tapaus, yritti lyhentää mun kynsiä, vaikka selitin meneväni seuraavana päivänä kynsihuoltoon. Lyyti tykkää rapsutuksista (kukapa ei) ja se läppäsi heti tassullaan, jos pidin taukoa silittelyistä. Ja voi miten mä nautin, kun juteltiin kaikesta muusta paitsi sairauksista! Ukkokulta oli vauhdissa ja kertoili nuoruuden tempauksistaan niin, ett kikatin kippurassa. Tiinuliinu ja Lyyti saattoivat puoleen väliin kotimatkaani, meillähän on Keskuspuiston läpi vain kaksi kilometriä.

Justuksella tulee viisi viikkoa sairaalaelämää. Hänen käsivartensa on edelleen heikko, mutta pyörätuolissa istuen saa vasenta jalkaa jo hieman polvikoukussa nostettua. Toisinaan hän on allapäin, kun kotiinpääsy tuntuu olevan niin kaukana, mutta joskus taas nauretaan ja tehdään kesäsuunnitelmia. Kerroin Tiinuliinulle, että kummallista, kun viihdyin 16 vuotta leskenä oikein hyvin itsekseni ja nyt tuntuu, että puolet minusta on poissa. Tiinuliinu totesi, että se on sitä rakkautta. Niinhän se on.

Eilen oli itseni hoitopäivä, kynsihoidossa laitettiin tummanharmaat kynnet, ovat oudot mutta kivat. Jony (se italialainen hiusmaestro) halusi kokeilla jäänharmaata. Näytin etukäteen kuvan, mitä haluan ja kerroin tarkalleen. Vaan maestro teki mitä halusi ja minä protestoin. Menen kahden viikon päästä samaan hintaan ja laitetaan ne tummemmanharmaat raidat, joita toivoin. 

Huomenna on perjantai, joten hyvää viikonloppua kaikille!