Kivikasa, tämä on just se paikka, missä pitääkin valittaa, saa tukea ja voi sitä taas toisella kertaa itsekin antaa. Uskon, että sua pelottaa yksinolo. Silloin kun mä sain niitä kohtauksia öisin ja olin yksin mökillä, olimme sopineet tyttären kanssa, että jos soitan, enkä puhu mitään, hän kutsuu ambulanssin. Sillä kun kohtaus on päällä, ei pysty puhumaan, ei hengittämään ulospäin, raajoja alkaa pistellä ja on vaara mennä tajuttomaksi. Avaava lääke auttaa kyllä minua nopeasti, mutta kohtauksen jälkeen ei  kyllä pysty nukkumaan aikoihin. Laita sängyn yläpää mahdollisimman korkealle. Oletko kokeillut apteekista saatavia imeskeltäviä yskäntabletteja? Toivottavasti saat pian ajan lääkärille ja lääkityksen, siitä se lähtee tasaantumaan.

Minä pistin jo pyykit pyörimään, kun hyvin nukutun yön jälkeen on pirteä olo. En ole tarvinnut ylimääräisiä kipulääkkeitä. Jalka on jäykkä ja reisilihasta särkee, mutta se on normaalia leikkauksen jälkeen. Mulla on viisi kroonista sairautta ja pillerimäärä on muutoinkin aika iso, ajattelen, että munuaisilla on liikaa hommaa kaikkia suodattaa.

Ihaninta on, kun pystyn seisomaan ilman sauvoja ja painautumaan Justuksen syliin, siinä mä viihtyisin vaikka koko päivän. Yritän kävellä sisällä normaalisti ilman sauvoja tai rollaa ja muutoinkin lisätä elämääni kaikkia kivoja asioita, etten ajattelisi pelkästään omaa oloani. Tytät ja Juniori ovat Portugalissa äiti-poika matkalla Porton kaupungissa maanantaihin asti, viihtyvät keskenään, shoppaavat, kulkevat museoissa ja parasta kun menevät futismatsiin. Vävy, Heviteini ja Zappa ovat Kustavin mökillä ja sain hauskan videon, kun Zappa raahaa järjettömän isoa karahkaa suunnattoman ylpeänä rantakalliolla.

Ystävä muistutti, että haavan paranemisessa proteiinin saanti on tärkeää ja hänen mielestään kaviaarissa sitä on parhaiten. No Justus valmisti parsaa uunikalan kanssa, ehkä terveellisempää. En ole uskaltautunut vaa'alle, mutta eivätköhän tässä tulevat kilot häivy sitten, kun pääsen taas liikkumaan. Nythän mä pukeudun verkkareihin ja löysiin paitoihin, ei kiristä mikään eikä kahvipullan mussutuksen seurauksia huomaa!

Kipa2, minun puhelimeeni on tullut ilmeisesti samanlainen viesti Nordealta kaksi kertaa ihan tällä viikolla.  En aukaissut niitä, koska  otsikossa näkyi englantia. Estin ja  poistin vain viestit heti. 
Harmillista kun saa koko ajan olla varuillaan näiden spämmien kanssa.  Hyvä kun et sinäkään aukaissut posteja tai ainakin lähetit tietoa Nordealle. Minua laiskotti enkä tullut ilmoittaneeksi. 

Merelle: Minä olen myös höyryhengitellyt ahkerasti ja kyllä se auttaa. Veljeni, jolla on ollut astma jo ainakin 30 vuotta, sanoi, että monta kertaa päivässä pitää höyrytellä. Ja niin olen nyt yrittänyt tehdä. Tuo limaa irrottava lääke kyllä tuntuu toimivan. 
Huomenna kuuri loppuu, joten katson sitten, tuleeko muutos huonompaan ja aloitan kortisoni-inhalaattorin kanssa. En jaksa kyllä mitenkään yli kaksi viikkoa enää. Siirtyköön sitten spirometria, jos en pysty olemaan. 

Heippa,

Kivikasa , voi kuinka ikävää, että vaiva on noin paljon elämää haittaava ja pelottava. Jos nyt tuntuu, että et henkeä meinaa saada, kun olet yksin, niin soita ihmeessa 112:een. Pakkohan jonkun on tulla avun tarvetta tsekkaamaan. Tuota vaivaa mulla ei onneksi ainakaan vielä ole, mutta muissa riittää vaikka muille jakaa ja tiedän tuon tunteen, kun pelottaa. Voimia ja parempia päiviä sinne. Ja kuten IL sanoi, tänne voi vapaasti valittaa kukin vuorollaan. Monta "kuuntelijaa" ja välillä ystävällistä neuvojaakin, usein saa vertaistukea. Hyvä paikka tämä meidän ketju. 

Siniliini, mä avasin sen viestin niin nopeasti, kun oli tekstiviesti Nordean ketjussa, mutta eihän se viestin avaaminen vielä mitään tee, kun ei ole avannut mitään liitettä. Niitähän siinä ei ollutkaan. Luin vielä äsken eilen kirjoittamani tekstin ja siis Nordean ohje on poistaa huijausviestit, ohjeessa ei sanota, että ottaisi kuvakaappauksen. Tarkensin vaan eilistä lausettani, jonka tarkoitus oli epäselvästi kirjoitettu. Sen vuoksi minusta oli erikoista, että minua pyydettiin konttorissa näyttämään viesti. Ja toinen erikoisuus oli sellainen, että toissailtana, kun puhuin asiasta Nordean henkilön kanssa, joka siis soitti siippani numeroon illalla, niin hän lupasi, että siihen puhelimeen tulee tekstiviesti, jossa on tarkemmat ohjeet tapaamiseen. Siippani sai puhelimeen ilmoituksen Nordealta....mutta viesti oli verkkopankissa, jonne emme päässeet.... Luulisi, että turvallisuusporukasta ainakin jotkut tekisivät töitä viikonloppunakin. Minulle tuli turvaton olo rahojemme suhteen, kun mietin viestin lähettäjän motiivia. Jokua roboottihan se on, joka niitä liikkeelle laittaa, mutta tosiaan, kun siinä oli annettu aito Nordean osoite, jossa kirjautua. 

Esitin kyllä ehdotuksen, että Nordea avaisi puhelinlinjan tai vastaavaa, huijauksen kohteeksi kokemia henkilöitä varten. Oli todella työn takana löytää linja, jonne saattoi soittaa ilman tunnistautumista. Ja sinne sen soittopyynnön jätin torstaina eikä ole vieläkään kuulunut sieltä mitään. 

Oli leppoisa päivä. Vävy toi tyttären ja hauvavauvan puolen päivän jälkeen ja noukki siipan kyytiinsä. Lähtivät pelaamaan snookeria. Kun tulivat sieltä, niin melkein heti alkoi Liverpoolin fudismatsi. Miehet joivat kahvit ja söivät lohileivät ja rahkapiirakat olkkarin sohvapöydän ääressä, me tyttären kanssa keittiössä.

Sitten siirryimme meidän makkariin, kun hauvavauva ei tykkää fudiksesta, koska silloin on telkkarin ääni aina niin lujalla. Olipa ihana loikoilla tyttären ja hauvavauvan kanssa ja parantaa maailmaa. Välillä meinasimme tosin nukahtaa.

Nyt on masu täynnä, pyyhkeet kohtapuolin putipuhtaita ja pian pääsemme katsomaan uutisia. Niissä kyllä näinä päivinä harvoin mitään hyvää asiaa tulekaan.

Olimme siippani kanssa tehneet tämän päivän ruuan aamupäivällä jo valmiiksi, ainoastaan perunat odottivat siippaani kuorimaan niitä. 

Kivikasa, mulla on Wello2-höyryhengityslaite ja se on tosi hyvä. En käytä sitä säännöllisesti, mutta jos ahdistaa tai kurkku tuntuu kipeältä, hengittelen heti.

Mimmit hei, tänään otettiin hakaset pois! Hoitaja ihmetteli, miten hyvin kävelin vastaanotolle ja sitten hän vasta ihmettelikin, kun heilautin leikatun koiven hoitopöydälle ilman apuja. Haava on siisti, onneksi diabetes ei näytä pitävän sitä avoinaisena. Ihan tuntui, kuin olo olisi keventynyt pois lähtiessä. Tosin kotona raahauduin suoraan sohvalle, kun voimat katosivat johonkin.

Eilinen oli hauska päivä. Koko iltapäivän minua viihdytti bonuslapsenlapseni pieni 11-kuukautinen poika. En muistanutkaan, että tuonikäiset ovat niin touhua täynnä. Hän esitteli kaikki temppunsa ja sitten piti taputtaa ja hurrata haltioituneena. Ja mikä ihaninta - hän otti ensiaskeleensa meillä! Halusi niin kovasti työntää rollaa, että käveli pari askelta tuolilta rollalle. Hän opetti minua tuulettamaan ja niin me sitten nostimme kädet kattoon ja kiljuimme jeeee'tä. Minä muistelin, kuinka hoidin hänen äitiään 30 vuotta sitten, samanlainen nauravainen vauva oli hänkin. Ja äitinsä muisteli, kuinka kävi minulta lainaamassa vanhojentansseihin iltalaukun, pitkät käsineet ja koruja.

Olen niin kiitollinen, että saan tälle suvun nuorimmallekin olla mamma! Se taitaa olla elämässäni sitä parhainta osaa. Justuksen mukana tulleet bonuspojat sekä omani heitä on yhteensä jo 13 ja nyt tämä nuorinkin.

Tytär ja Juniori eivät pääsekään tänään kotimaahan. Saksassa on joku lakko, joten Lufthansa peruutti kaikki lentonsa Portosta. Huomenna lentävät Amsterdamin kautta. Ehtivät hyvin vielä Kustaviin jatkamaan hiihtolomaa.

Yritin soittaa Heviteinille Kustaviin kysyäkseni, haluaisiko hän minun tilaavan hänelle Ruotuväki-lehden, sain idean Tiinuliinulta. Kello oli 14, poika ei vastannut. Laitoin viestin, että soita kun ehdit. Poika tekstasi myöhemmin, että en voi vastata, jos nukun vielä yöunia! Taitaa valvoa kaiket yöt. No oli hän Zappan kanssa tehnyt pitkän retken metsissä ja kallioilla ja halusi kyllä tuon lehdenkin.

Justus lähti ostoskierrokselle, siinä menee yleensä kolmisen tuntia. Huomenna tulee ystäväpariskunta syömään ja mikä parasta, heidän mukanaan tulee pieni käppänäpoika Caro. Siinä olisi Lyytille hieno sulhanen!

En ole tarvinnut ylimääräisiä mömmöjä pariin päivään ja yötkin nukun sikeästi. Mieliala on korkealla, joskin hoitaja sanoi, ettei pidä liikaa innostua ja vaikka ottaisin rauhallisestikin, takapakkia tulee ja kipuisempia päivä. Mutta hyvään suuntaan ollaan menossa.

Olkaa liukastelematta!

Onpa kiva kuulla, että polvien vaihtajat alkavat toipua! Vaikka niitä kipupäiviä vielä saattaa tulla, niin suunta on kuitenkin koko ajan parempaan. Tsemppiä edelleen!

Parkinsonin taudin määritys perustuu lääkärin havainnointiin ja vuosittaiseen seurantaan. Mitään laboratoriokokeita tms. siihen ei ole. Aivojen magneettikuvauksella voidaan sulkea pois mahdolliset muut liikehäiriöitä aiheuttavat syyt (ja löytää dementia). Minäkin söin viisi vuotta  vasemman käteni vapinan vuoksi Parkinson lääkkeitä, kunnes toinen neurologi perui diagnoosin, koska niveleni eivät olleet jäykät eikä tauti muutenkaan ollut edennyt. Kolmannelta neurologilta sain diagnoosin essentiaalinen vapina, ja lääkkeeksi betasalpaajaa, jota otan silloin, kun menen ihmisten ilmoille.

Torstaina oli pojanpojan sotilasvala Parolassa. Poika ja miniä olivat siellä paikan päällä katsomassa, ja miniä lähetti minulle videon, jossa pojat laulavat "Kuullos pyhä vala kallis Suomenmaa" ja virren "Sun kätes Herra voimakkaan suo olla turva Suomenmaan". Nämä avasivat itkuhanani. Nuo sotapojat ovat niin nuoria, ja  maailman tilanne on niin epävarma, että he saattavat vielä oikeasti joutua sotaan!

Meitä kiusaa jokin flunssavirus. Ensin se oli pojan perheessä, sitten mieheni sai tartunnan ja on nyt neljä päivää yskinyt ankarasti ja niistänyt. Minäkin sen tietysti sain, en niinkään yskänä ja nuhana, vaan kurkkukipuna. Pää on kipeä ja kurkku niin turvonnut, että selällään nukkuessa en saa välillä henkeä. Käännettä parempaan ei ole vielä ilmennyt. Kai se tästä.

Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille!

Kipa2  olipa outo huijausyritys. Huh! Kiitos, kun kerroit.  Ollaan valppaina! Teit hienon esityksen aina avoimesta puhelinlinjasta.

Menna, hyvä kun lääkärin vakuuttelu alkoholin haitallisesta vaikutuksesta lääkkeiden kanssa alkoi tehota mieheesi. Olen itsekin aikoinaan yrittänyt nalkutusta ja houkuttelua ko. tilanteessa mutta huonolla tuloksella. Totta on että raitistuminen alkaa holistin pään sisältä.

Ymmärrän Kipan huolen huijausyrityksestä. Vaikka huijari ei pääsisi käsiksi rahoihin tai tietoihin aiheuttaa yrityskin ylimääräistä työtä ja huolta. Minä olen kokenut myös erilaisia huijausyrityksiä veroviraston, poliisin, pankin, eri yritysten ja mukamas ystävien taholta. Tietääkseni ei kukaan ole päässyt tietoihini käsiksi. 

Toivottavasti Kivikasan tutkimukset ovat pian ohi ja lääkitys saadaan kuntoon.
Odottavan aika on pitkä kun henkeä ahdistaa.

IL:n niititön polvi on mukava juttu. Kuva Facessa näytti niin riemukkaalta että sai minutkin hyvälle tuulelle, samoin kuvauksesi jalan heittämisestä hoitopöydälle.. Hoitajakaartikin on ollut monipuolinen hännänhuippuna pieni lapsenlapsi. Justusta tietenkään unohtamatta. 

Vietin pitkää viikonloppua etämiehen luona Savossa. Menin perjantaina ja palasin tänään. Lauantaina olin avecina hänen entisen työpaikkansa säätiön juhlassa Mikkelissä. Hän ihmetteli että miten monet entiset työkaverit olivat muuttuneet niin että oli vaikeuksia tuntea heitä. Ei taida muistaa miltä itse näytti parikymmentä vuotta sitten. Hän ulkoilutti minua ihan kiitettävästi kolmena päivänä ja eilenkin kertyi askeleita yli 13000 vaikka tiet olivat paikoin erittäin liukkaita ja nastakengät lepäsivät oman kodin kenkätelineessä. Osan matkasta kävelimme jäällä ja mikä oli kävellessä kun tuuli antoi takaa lisää vauhtia ja aurinko paistoi edestä. olin liikkeellä paljasjalkakengillä ja tietä pitkin palatessa oli katse pidettävä tiukasti tiessä.
Tänään aloin heti palattuani selvitellä vapaaehtoistyön ongelmatilannetta. Meidän järjestön käyttämä isännöintitoimisto myytiin isolle pohjoismaiselle firmalle. Myynnin jälkeen vakuutettiin että asiakkaat eivät edes huomaa vaihtoa vaan kaikki toimii entiseen malliin ja isännöitsijä on entinen. Mikään ei ole mennyt kuin Strömsössä vaan ikäviä yllätyksiä on tullut koko ajan. Firmasta ei saa ketään kiinni vaan on seurusteltava koneiden kanssa. Puhelimiinkaan ei vastaa ihmiset vaan kone. Joudumme pitämään huomenna kriisikokouksen jota olen tänään valmistellut. Illalla kävin vielä tanhuharjoituksissa. Niiden jälkeen alkoi paritanssikurssi johon minua pyydettiin yhden parittoman ja tanssitaidottoman kaveriksi. No tulipa liikuntaa tällekin päivälle kun kaksi tuntia meni tanssin merkeissä.

Nyt täytyy lähteä odottelemaan unen tuloa piikkimaton päälle. Jostain syystä saan paremmin unen kun loikoilen matolla puolisen tuntia iltaisin. Joskus nukahdankin maton päälle.  Hyviä unia teillekin.

Kappas,
täällähän on vastassa elämän koko kirjo. On iloa ja huoliakin. Mutta hienoa kun polvipotilaat alkavat olla tolpillaan. Toivottavasti lievitystä löytyy muihinkin vaivoihin, niin omien kuin läheisten. 

Ja kuten tuossa jotkut jo Kivikasalle totesikin, niin tämä on just se paikka, jossa saa kertoa kaikenlaisista taudeista ja muista harmeista. Usein tosiaan löytyy hyvä neuvo ja vertaistukea. Tai ainakin myötätuntoa, joka sekin on tosi tärkeää.
 
Ruotuväki-lehdestä vinkkasin IL:lle ihan siksi, että tilasin sen omalle tulevalle varusmiehelleni eli tyttärenpojalle. Intti on ajankohtainen vasta vuoden päästä, mutta kun kutsunnoissa on käyty niin ei liene haitaksi vähän tutkia, mihin on menossa. Kyseessähän on Puolustusvoimien uutis- ja tiedotuslehti (saa sen siviilitkin tilata), josta selviää mitä kasarmilla ja leirillä ym ym oikein tapahtuu. Ja lisäksi siinä on paljon turvallisuuspolitiikkaa; siksi itsekin sitä lueskelen.
 
Ja voin tosiaan antaa silminnäkijälausunnon edellämainitun rouvan voinnista: jalka nousi jo viime viikolla sangen ketterästi. Epäilemättä iloinen ja optimistinen mieli on auttanut toipumisessa, Justuksen vaikutusta unohtamatta.
 
Pankkiasioista näkyy keskustellun, ja tietoturvallisuutta siinä sivuttu. Minäkin suosittelen tuota mobiilivarmennetta; käytän sitä esim. silloin kun kirjaudun erilaisille viranomaissivuille. Niitähän väärennetään; viime aikoina on etenkin verohallinto ollut huijareiden suosikki.
 
Kipan pankin suhtautumista ihmettelen; me saadaan omastamme vastaussoitto samantien jos viesti jätetään. Harvemmin jätetään; asiat hoituvat diginä niin että konttorissa tarttee käydä vain kerran vuodessa (kutsuvat loppusyksystä kahville ja kyselevät, tarvitaanko mitä lisäpalveluja ja ovatko vakuutusasiat kunnossa. Harvemmin tarvitaan, mutta kai on kohteliasta mennä kahville kun kerran kutsutaan?)

Tiinuliinulassa elämä soljuu normaaliin tapaan. Tänään haetaan tyttären spanieli meidän snautserin kaveriksi loppuviikoksi. Vaikka toinen koirista on nyt yli yksitoistavuotias ja toinen reilut puolitoista, niistä tuli heti ensitapaamisella (jolloin käppänämme oli vasta kymmenviikkoinen) parhaat kaverukset. Hiukan huolettaa se, että spanielin kunto huononee päivä päivältä, mutta vanhus kyllä virkoaa kun pikkuvintiö pyytää leikkimään.
 
Puolentoista viikon päästä sitten neljäksi viikoksi eroon kylmyydestä ja liukkaudesta. Maaliskuun loppuun mennessä jäät ehkä sulavat kotikaduilta?
 
Voikaa hyvin. Pysykää terveinä. Ja pystyssä.

PS. Mustikkaposki nukkumassa piikkimatolla paljasjalkakenkäkävelyn jälkeen! Oot kyllä kova kimma, en muuta sano!

No eihän se tytär ja Juniori niin helposti Suomeen päässeet. KLM:n lento Portosta Amsterdamiin lähti niin myöhässä, että jatkoyhteyttä Suomeen ei enää ollut. Onneksi tyttäreni on melkoisen tomera ja vaati hotellihuoneen yöksi ja nyt heidän pitäisi liidellä yläilmoissa kotia kohti.

Eilen ystäväperhe vietti iltapäivän luonamme mainion Caro-käppänänsä kanssa. Siinä olisi oiva sulho Lyytille! Justus laittoi herkullisen lounaan ja vieraat toivat jälkiruoaksi upeita leivoksia Töölöntorin konditoriasta. Totesin taas kerran Caron kanssa leikkiessäni, että käppänät on tosi hauskoja tyyppejä. Carolla oli mukanaan lempilelunsa, Ikean pehmorotta, jota se metsästää ja pyörittää pitämällä lelua hännästä kiinni. Rouvalle vaihdettiin viime keväänä Coxassa polvi, joten kokemuksia oli kiva vaihtaa. Hän oli ulkoiluttanut koiraansa jo muutama viikko leikkauksesta rollaattorin kanssa.

Mun leikattu jalka on turvoksissa ja näyttää ihan elefantin tassulta. Mutta sekin kuuluu asiaan, joten yritän ihailla sitä toista jalkaa sanomalla itselleni, että voi miten upea HOIKKA sääri sulla on! Justus rasvaa mun jalat joka ilta, kun en millään taivu vielä kipeän koiven kantapäähän. Terveen jalan pystyisin itsekin hoitamaan, mutta ihanampaa on nauttia, kun toinen rasvaa ja hieroo.

Kävelen sisällä ilman apuvälineitä ja harjoittelen kävelyä meidän talon käytävillä. Niin muutkin tekee, silloin tällöin joku leikkauksesta toipuva työntelee rollaa käytävillä ja jos hyvin käy, sattuu juttukaveri vastaan. Sain neuvon kävellä takaperin, se auttaa askelluksessa ja tukee joitain lihaksia tehokkaasti.Joten jos kuulette huhuja oudosta mummosta, joka kuljeskelee talonsa käytävillä takaperin, se olen minä.