Tervehdys.
Kiitoksia kirjoituksistanne teille, jotka ovat jaksaneet kirjoittaa. Aika hiljaista on tällä foorumilla ollut. 
Meillä on ollut aika hulinaa viime perjantaista (tai torstai-illasta ja pakkaamisesta) lähtien. Minulla oli pe aamuna gastroskopia Mikkelissä, josta lähdimme sitten suoraan ajamaan kohti pk-seutua. Kuvauksessa ei näkynyt mitään poikkeavaa, nyt odotellaan patologin vastauksia. Eilen mieltäni rauhoittaakseni olin varannut soittoajan tosi kokeneelle lääkärille (joka teki joulukuussa sen kolonoskopiankin), jotta saisin vähän mielenrauhaa. Painoakin mulla on tässä kuussa tippunut tahtomattani noin 4 kiloa. Ei nyt pitäisi tähän astisten tutkimusten valossa olla missään nimessä syöpää....  Tuollainen peikko kiusannut minua muiden vaivojen ohella. 
Kun sitten saavuimme kaupunkikotiin, niin pyykkikone ryhtyi hommiin. Täällähän on pyykkikone kylmässä tilassa, niin on käytössä vain sen aikaa vuodesta, kun yöpakkaset on varmuudella pois. Polven ja muiden asioiden vuoksi tuntuu, että sekä mieli että kroppa toimivat hidastetulla nopeudella. Illan suussa tulivat vielä tytär, vävy ja hauvavauva käymään ja toivat tullessansa ruuat. 
Lauantaina jatkui pyykkishow ja olimme äitiäni katsomassa. Isä oli siellä samanaikaisesti. Kasvot olivat aika hurjan näköiset, kun mustelmat laskeutuvat alaspäin. Jopa kaula oli toiselta puolelta mustana. 
Sunnuntaina menimme sitten alkuillasta tyttären ja vävyn luokse. Odottivat tulevana tiistaina uusia kylmäkoneita ja vanhat piti siirtää. Vävyn sormi oli leikattu jo toistamiseen eikä saa leikatulla kädellä nostaa kilon painoa enempää... joten apu oli tarpeen. Siellä sitten nautimme aivan ihanasta mustikkapiirakasta ja miehet katsoivat Liverpoolin fudismatsin. 
Sunnuntaina taisin saada siippani uskomaan, että myös meiltä on hajonnut keittiön jääkaappipakastin yhdistelmä. Pakastinosa ei toiminut enää lainkaan - huomasin sen kylmägeelipusseista, joita edelleen käytän. Jääkaappi toimi, kun se oli kylmimmällä teholla. Meillä on toinen pakastin, jonne siirsin marjoja. Pakkasessa oli lämpötila tullessamme vielä noin - 10 astetta, joten ei onneksi vesivahinkoa ehtinyt sattua.
Maanantaina olin isäni kanssa muistiasioiden vuoksi neurologilla. Tunnin aika kului nopeasti. Alustavaksi diagnosiksi tuli lievä, alkava muistisairaus. Ensi maanantaina poikamme vie isän muistitestiin. Sillä aikaa siippani, joka oli kuskinamme, kävi Sellossa tutkimassa kylmälaitteita. 
Lopulta tiistaina puhelimitse teki kaupat ja kun olimme käyneet IL:n ja Justuksen luona, kävimme vuokraamassa peräkärryn ja talkkariltamme saimme nokkikset lainaksi. Siippani vei vanhan kylmälaitteen Konalaan ja jatkoi noutamaan uutta Sellosta. Ja tuo uusi laite oli ihan susi. Kyllä keljutti niiiiiin kovasti. Valvoin melkein koko yön. Kello yhden aikoihin uuden laitteen jääkaapissa oli lämpötila lähellä nollaa ja kone vaan piippaili yhä. Siippani jo nukkui. Vedin töpselin seinästä. 

Keskiviikkona minulla oli aamusta aika polven lopputarkastukseen. Sillä aikaa siippani hoiti puhelimitse kaupan peruutusta ja meinasivat vielä alkaa väitellä viallisen laitteen hausta, mutta sen siippani sai sovittua. Alunperin oli tarkoitus lähteä suoraan Peijaksesta tänne Savoon, mutta nyt oli palattava sieltä kotiin. 
Jatkuu seuraavassa. Lähetän tämän, kun on jotain häikkää nettiyhteydessä. 

Ikävää tuo Mennan miehen ajoluvan menetys. Se on käsittääksenikova paikka itse kullekin. 

Pankkien kanssa saa kyllä olla tarkkana. Itse kyllä hyväksyn laskut ennen maksuun menoa. Tai niin on kyllä pari pankin omaa laskua jotka menevät automaattisesti, asuntolaina ja siihen liittyvä vakuutus. Niistä pankki varmaan kyllä pitää huolen. 

Meillä kävi paremmin kuin Mustikkaposkella isännöitsijtoimiston myynnissä. Oltaisiin vaihdettu mutta kun meni myyntiin niin katsottiin kuin käy ja hyvin kävi. Nyt on niin osaava isännöisijä. 

Hyvinhän ILn polvi parantunut kun liikunta jo noin hyvin sujuu samoin siivous. 

Minä ole niin laiskistunut siivousten kanssa. Ei nyt huushollin raivaus edisty mitenkään. Päivät menee ilmoja ihmetellessä ja ruokaa tehdessä. 

Suonikohjun laaserointi meni hyvin. Viime yöksi ei tarvinnut enää tukisukkaa mutta päivisin vielä pari viikkoa. No tietty aamulla unohdin laittaa ja olin ollut jo kolme tuntia pystyssä kun aamupesujen yhteydessä älysin moisen puutteen. 
Laitoin alusvaatteet päälle ja menin sängyn päälle pitkäkseni toviksi. Mietin jos mies tulee niin mitähän ajattelee minun siinä odottavan. No ei tullut ja puin sitten tukisukan jalkaani sekä vaatteet. Onneksi pidän istuessani jalkaa tuolilla niin ei ollut turvonneen oloinen kinttu.  
Miehelle sitten sanoin että siellä alusvaatteillani sängyssä makoilin. Hän tuumasi, että tietenkin missasi hyvän sydämen tykytyksen ja silmien ilon. No mene ja tiedä tuosta. 

Kauppaan pitäisi lähteä. Huomenna tulee sisko miesystävänsä ja tämän kaverin kanssa puita kaatamaan polttopuiksi heille. Samoin tulee nuorempi poika muutamaksi yöksi sama asia mielessä. Joten puuhommia edessä. 

Miehen vointi tuntuu olevan parempi. Nyt on tosiaan kunnolla hoidossa hänen keuhkonsa. Lima alkaa irtoamaan eikä heti hengästy. Jospa nyt olisi hoito oikea. 

Kuopuksen sytostaattihoito lähenee loppua. Eilen kävi uusintakuvauksissa. Ensi vikkolla lääkäri ja suunnitellaan jatkohoito. Voidaanko leikata vai onko sädehoito edessä. On tämä rankka asia. Ei millään tahdo hyväksyä moista sairautta nuorelle äidille kaiken entisen päälle.
Reumakin oikkuilee kun ei mitään lääkitystä saa nyt siihen. 
Toivottavasti tyttären psyyke kestää. On niin herkkä luonteeltaan ja niin paljon kuormitusta.

No lähden sinne kauppaan jotta päivän hommat etenee. 

Viikonloppuja 

Jatkuu (lyhyesti) jos joku on jaksanut tuon edellisen loppuun asti lukea...  🤣

Kaupunkikodissa siippani sitten raahasi (onneksi oli pyörät toisessa reunassa) uuden viallisen kylmäkoneen eteiseen, josta se pitäisi ensi tiistaina noutaa myyjän taholta. Poikamme menee sinne päivystämään. 

Loput kimpsut ja kampsut kasaan ja sitten tänne. Eipä meinannut voimat enää riittää tavaroiden purkamiseen ja paikoilleen laittamiseen. 

Polvesta sanottiin, että on parantunut tosi hyvin. Yleensä jälkitarkastus Peijaksessa kolmen kuukauden kohdalla ja minulla nyt reilut kaksi kuukautta. Haavan hieronnasta sain lisäohjeita (oikeastaan mulle oli unohdettu antaa kirjalliset ohjeet siitä kokonaan). Niin ja mulla oli erikseen maininta, että nivelrikko oli tapaturman seurausta, ei iän tuomaa. Seuraava kontrolli 10 vuoden päästä. 

Eilinen oli sitten pitkästä aikaa sellainen päivä, että ei ollut kiirettä minnekään. Olipa ihanaa.

Mustikkaposki kumpa voisin minäkin vielä liikkua enemmän. Hienosti olet päässyt liikkumaan ja tiedän, että osaat arvostaa sitä, kun sinullakin oli välillä paljon rajoitteita. Eilen olin täällä sumussa pienen pienellä happihyppelyllä - noin 20 minuuttia kävelyä ulkona. 

Pikseli hyvä, että jalka alkaa jo olla kunnossa. Kyllä on raivostuttavaa tuo Nordean toiminta. Jos ei olisi niin montaa asiaa "kesken", niin luulen, että tässä vaiheessa olisin valmis jo vaihtamaan pankkia. 

Menna onneksi teiränmies otti ajokorttiasian noinkin iisisti. Isälläni on nyt ajokortti voimassa ensi joulukuulle, jolloin täyttää 90 v. Saa nähdä, mitä muistitestit paljastavat - joutuuko luopumaan kortista jo ennen sitä. Hänelle se olisi kova paikka, kun käy päivittäin äitiä katsomassa ja syöttämässä hänelle mansikoita. Myös kauppa-asioiden hoito vaikeutuisi. Ei ole mitään julkista liikennettä, siellä missä vanhempieni koti on. Kuten IL tuossa aiemmin kirjoitti, niin olisi tärkeää ajaa, että ajokyky säilyy. Ennen kuin siippani jäi eläkkeelle, niin meillähän oli kaksi autoa. Enhän olisi pärjännyt täällä ilman autoa, silloin kun hän oli töissä. Liian helposti on sen jälkeen istunut vaan pelkääjän paikalle - tosin viimeisen vuoden ajan mulla on kivut ja lääkitys vaikuttanut siihen, että en ole juurikaan ajanut autoa. 

Toivotan mukavaa viikonloppua kaikille. 

Hola!
Kiitokset kuulumisista – kiva kuulla että toipilaat alkavat toipua. Jaksamista teille kaikille – myös teille joilla on omien vaivojen lisäksi huolta läheisistä kuten Japenalla ja Kipalla. Ja itse asiassa Mennallakin – kuulostaa siltä, että teiränmiäs otti ajoluvan menetyksen rauhallisesti. Monelle miehelle se on melkoisen tiukka paikka – jotkut ovat kuulemma vain jatkaneet ajamista sitkeästi sen jälkeenkin. Mutta sullahan on kortti ja kokemusta että rattiin vaan!

Pikselin ja IL:n kukkasuunnitelmat kuulostivat ihanilta. Meillä taidetaan vaihtaa tänä vuonna pääsiäiskukat vappukukiksi?

Tänne ei oikein kannata laittaa muita kuin leikkokukkia – niitä on ollutkin pöydällä koko ajan. Vaihtelevasti hedelmäkorin kanssa; mandariinit ja mansikat ovat juuri nyt parhaimmillaan ja kaikenlaista muutakin on tarjolla sekä samassa talossa sijaitsevassa lähikaupassamme että kävelymatkan päässä olevassa hedelmämyymälässä.

Kotiin taas tullaan pääsiäislauantaina illansuussa, jolloin on ehkä ihan turha lähteä etsimään narsisseja. Onneksi kulmakunnan kauppakeskuksen Prisma palvelee kellon ympäri, joten syömättä ei pääsiäisenäkään jäädä.

Mites Mustikkaposki mahtaisi hieronta auttaa noihin lonkka- ja polvikipuihin? Mä kävin täällä neljä kertaa fysioterapeutti-hierojalla, sain muutaman kotihoito-ohjeenkin ja olen nyt kutakuinkin kivuton. Liikekin on lääke: mulle tuli eilen illalla täyteen 130 kävelykilometriä, mikä on siis vajaan kolmen viikon tulos. Kaikkina päivinä ei ole kovin pitkää lenkkiä tehty, ja kovin kiperät vuoristovaellukset on tällä kertaa jätetty väliin. Tällä lomalla meillä ei ole normaalisti vuokrasopimukseemme kuuluvaa autoa käytössä niin ei päästä tuonne pikkukyliin joista lähtee hienoja reittejä.

Ensi viikolle on pariksi päiväksi varattu pikkuinen auto; viikonloppuna veljeni + vaimo tulevat tänne lomalle viikoksi. Eivät asu meillä vaan hotellissa, mutta jotain yhteistä tekemistä on tarkoitus kehitellä.

Taisin mainitakin, että tyttäreni ja miehensä ovat ostaneet vapaa-ajan asunnon Hangosta. Mä värkkään heille tupaantuliaislahjaa – 110-vuotiaan talon ja sen rakennuttajapariskunnan sekä rakennetun ympäristön historiikkia. Digiarkistoja on kaiveltu, Hangon museon kanssa käyty kirjeenvaihtoa ja kivoja kuvia saatu. Kotona sitten vielä täydentelen tekstiä.

Viikonlopuksi tai ensi viikon alkupuolella tänne saattaa saapua calima – hiekkamyrsky Saharasta. Edellisen kerran sellainen osui kohdallemme kaksi vuotta sitten: oranssinkeltainen taivas, kova tuuli, hienoa hiekkaa ihan joka paikassa. Jännää, eikö?

Ensi viikolla Espanjassa on Semana Santa, Pyhä Viikko. Komeita kulkueita, joita pitää varmaan käydä katsomassa.

Pirteää virpomisviikonloppua ja aurinkoista pääsiäisen odotusta kaikille!

Se oravamokoma oli sitten käynyt hakemassa pajupupun kaulaliinan. Luultavasti keltainen liina on nyt pihakuusessa pesänpehmikkeenä. Tänään nähtiin kolme valtavaa kurkiauraa, varmaan parisataa lintua lensi mökin yli läheiselle suolle. Joutsenet ruokailevat pellolla ja kuusi isoa peuraa niiden lähellä sulassa sovussa.

Justus jatkoi mökin imurointia ja minä laitoin vaihteeksi ruokaa. Tein Ruoka&Viini -lehden ohjeella litistettyjä palsternakkoja, päälle hunajaa ja fetajuuston paloja. Aika eleganttia.

Tänään astuin eka kertaa sitten tammikuun autonrattiin ja sujuihan se kuin polkupyörällä ajo. Paitsi että pysähdyttiin pariin otteeseen tien viereen vaihtamaan kuulumisia tiellä kävelleiden mökkiläisten kanssa. Kuulin, ketkä ovat talven aikana muuttaneet tuonpuoleisiin, kenen mies oli lähtenyt nuoremman perään ja rouvansa turvautunut alkoholiin yksinäisessä surussaan. Yksi myynyt mökkinsä ja muuttanut hoitokotiin. Voi voi, alkaa olla uutiset tässä iässä tuollaisia.

Tankattiin auto täyteen menovettä, että ainakin pari viikkoa pärjätään. Meillähän Musti kehittää itse sähköä, jolla lähtee liikkeelle ja kun nopeus lisääntyy, vaihtaa bensaan. Autotallissa on kolme kanisteria täynnä 98-oktaanista, lähinnä lumilingolle (jota ei toivottavasti enää tarvita) sekä ajoleikkurille. Ajellaan sitten sillä, jos Mustiin ei enää saada bensaa.

Ja enkö mä kaupassa tavannut yhden mökkiystäväni, jonka kanssa oli myös päivitettävä. Justus keräsi ostokset, kävi kurkistamassa, onko meillä vielä paljon juttua kesken ja meni autoon lukemaan Iltistä. Kuulin lisää menehtyneitä ja sairastuneita. Yksi mökkiläinen oli mennyt ajokorttia varten 75-vuotistarkastukseen, vaan oli kaihi päässyt jo niin pahaksi, että kortti pois, kunnes kaihileikkaus on tehty. Eikä rouva ollut huomannut itse mitään!

Voi miten piristävää silti oli tavata näitä mökki-ihmisiä. Ensi lauantaina Seurantalolla on Pääsiäismarkkinat, sinne tapaamaan lisää tuttuja. Pitkänäperjantaina menemme Justuksen pojan perheen luo syömään ja loppupääsiäiseksi tulee tyttäreni perhe mökille. Tai pojista en tiedä, Juniori on niin rakastunut, ettei henno jättää tyttäystäväänsä edes yhdeksi yöksi ja Heviteini haluaa opiskella rauhassa koeviikkoa varten.

Tytär oli muuten Walesissa Palloliiton kutsumana työtehtävissä. Herrat olivat aluksi kohdelleet häntä kuin naista, joka ei ymmärrä futiksesta mitään. Vähitellen huomasivat, että tuo taitaakin tietää (tytärhän matkustaa vävyni kanssa milloin mihinkin Euroopan kaupunkeihin pelkästään seuraamaan Real Madridin matseja). Ja tytär nauroi, että arvostuksen mittari kohosi kohoamistaan. Ikävää, että Suomi hävisi niin selkeästi.

Minä olen voimistellut (kivaa) ja venytellyt (kamalaa, sattuu polvitaipeeseen). Olen päättänyt, että jos jalasta ei entisenlaista tule, niin ei se ainakaan jumppaamisesta jää kiinni. 

Mutta voi, miten riemuisa olo mulla on! Kevät etenee päivä päivältä, minä kävelen ilman tukea ulkonakin ja kaikki tällä hetkellä hyvin.

Rauhallista palmusunnuntaita!

Virpojia ei onneksi ole käynyt enää moniin vuosiin. Joitakin vuosia sitten ostimme vielä varoiksi suklaamunia, jos joku olisi sattunut tulemaan, mutta tenavat lienevät kasvaneet virpomisen ohi, joten jouduin syömään suklaamunat itse. Hyvältähän ne tietenkin maistuivat, mutta nyt emme ole enää pitkään aikaan varautuneet. Ja siltä varalta, jos ovikello sattuisi soimaan, sovimme, ettemme mene avaamaan 😄

Meirämmiäs todella ainakin toistaiseksi on ollut ihan lunki, vaikka ajokortti meneekin. Tosin vielä ei ole mitään virallista ilmoitusta tullut ja varmaan siinä menee aikansa, joten hän on sujuvasti ajanut kauppareissut. Sitten kun kortti ihan oikeasti on otettu pois ja kaiken todellisuus hänelle valkenee, niin katsotaan sitten, miten hän siihen suhtautuu. Minä olen kyllä pitänyt ajotaitoani aika hyvin yllä ja olen ajanut muutamana viime talvenakin, vaikka aiemmin sitä välttelin. Tosin ennen lääkärin ilmoitusta annoin meirämmiähen ajaa ihan tarkoituksella, että tuntuma säilyy, mutta nyt sitten vain odottelemme viranomaisen päätöstä. Olen kuullut, että monille miehille ajoluvan menettäminen on todella tiukka paikka, vaikkei auton tarve muuten niin suuri olisikaan ja ymmärrän sen hyvinkin, sillä meneehän siinä tietyllä tapaa vapaus tulla ja mennä halunsa mukaan. Mehän emme kovin paljon autoa käytä, kun kaikkialle pääsee niin kätevästi julkisilla. Meirämmiäs osti nykyisen auton v. 2017 ja sillä on ajettu vasta hiukan alle 15 000 km!

Passin uusimisesta sen verran, että katsoin passitoimiston ajanvarauksesta vapaita aikoja ja ensimmäiset ovat vasta elokuussa! Täytynee seurata, josko vapaita aikoja putkahtelisi jo aikaisemminkin, kun luin jostain, että vapaita aikoja pyritään mahdollisuuksien mukaan avaamaan lisää. Mielestäni kymmenen vuoden passin voisi ottaa uudelleen käyttöön, sillä se saattaisi hieman vähentää jonoja passitoimistosta. Viiden vuoden passia perustellaan sillä, että ihmisen pystyisi paremmin tunnistamaan kuvasta, mutta eihän esim. keski-iän ylittäneet kovin paljon muutu ulkonäöltään. Toinen perustelu on se, että varsinkin paljon matkailevien passit saattavat mennä huonoon kuntoon ja turvallisuuskin voi heikentyä. No, ainahan kaikille "hyville" päätöksille perusteita löytyy!

Kuulostaa siltä, että polvenvaihtajat alkavat jo kuntoutua hyvää vauhtia, mikä on hieno asia. Pikselin jalka ja Tiinuliinun kipeytyneet lonkatkin ovat jo parantuneet, mikä ilahduttaa sivustaseuraajaa. Tuo Nordean toiminta ja varsinkin valitukseen reagointi kyllä vähän ihmetyttää. Mehän olemme molemmat olleet varmaankin 40 vuotta Osuuspankin asiakkaita ja olemme erittäin tyytyväisiä. E-laskut toimivat moitteettomasti, vaikkakaan ne eivät mene maksuun automaattisesti. Laskuista tulee ilmoitus sähköpostiin ja käymme ne sitten erikseen verkkopankissa hyväksymässä. Tai oikeammin minä käyn, sillä toimin rahaministerinä! Olen myös seurannut, miten Nordealla on usein ongelmia pankkikorttien toiminnan kanssa, joita OP:lla ei juuri koskaan ole eikä OP:n nimissä ole ainakaan meille tullut sen kummemmin sähköpostiin kuin tekstisviestilläkään huijausviestejä. Lisäksi heidän bonusjärjestelmänsä on todella toimiva, kun niin säästöistä, sijoituksista, vakuutuksista kuin lainoistakin, joita meillä tosin ei ole, kertyy bonuksia. Niillä sitten maksetaan kaikki päivittäispalvelut, verkkopankkimaksut ja sikäli kuin niitä jää yli, niitä käytetään myös vakuutuksien maksuun. Esim. pakollinen liikennevakuutus kuittaantuu yleensä kokonaan bonuksille ja osa muistakin vakuutuksista. Sehän on kuin panisi rahaa pankkiin - kirjaimellisesti!

Huushollissa leijuu pas.....eiku kaalin haju, sillä keitän parastaikaa kaalia laatikkoa varten. Meillä ei ole pitkään aikaan ollutkaan kaalilaatikkoa ja kun sitä tulee aika suuri annos, niin ruokaa riittää pariksi päiväksi ja loput laitan pakkaseen myöhempää käyttöä varten. Eilen kaupassa käydessämme ostimme heidän lämpötiskiltään oikein herkullista lohigratiinia eikä tarvinnut laittaa itse ruokaa. Yleensä aina käymme kurkistamassa, mitä ruokaa siellä kulloinkin on tarjolla ja aika usein sieltä löytyykin jotain houkuttelevaa.

IL, en voinut olla nauramatta Justuksen peruna ja narsissi jutulle. Uskon huokeasti, että sinulla alkoi savu nousta korvista ennen kuin hoksasit sen pilaksi 😁

No, nyt lähden kuorimaan sipulia kaalilaatikkoon ja valmistelen sitä muutoinkin uunikuntoon, ettei tule hoppu siinä vaiheessa, kun nälkä alkaa kurnia. Tänään se alkaakin tosin kurnia huomattavasti aikaisemmin, kun nousimme ylös jo klo 5.30 katsomaan Australian F1-kisaa, joka alkoi klo 6.00. Laitoimme aamupalan valmiiksi ja nautimme sen kisatunnelmissa. Ehkä on parasta syödä jokin pieni välipala ennen päivällistä, ettei tule nälkäkiukkua!

Leppoisaa palmusunnuntain jatkoa ja mukavaa alkavaa uutta viikkoa, joka onkin maaliskuun viimeinen. Mihin tämä aika oikein kuluu? Ja viikon päästä väännellään taas kellonviisareitakin! Sommoro Tampereelta, nääs 😃

Heipparallaa kellokeskiviikkon illanköllykkänä.

Kyselitte parin viikon takaisesta palaverista. En ole avannut läppäriä aikoihin ja siksi en ole osallistunut keskusteluihinkaan koska en tykkää kirjoittaa pitkiä tekstejä puhelimella sillä silloin virheitä tulee vieläkin enemmän kuin läppärillä.

Onneksi isännöitsijän esihenkilö oli tutustunut hyvin tilanteeseen ja meillä oli rakentava palaveri. Palaverin tuloksena toimisto lupasi korvata kulut joita tuli myöhästymismaksuista ja lisäksi lupasivat jättää kuukauden toimistomaksun perimättä. Keskustelemme vielä yhdistyksessä vaadimmeko lisäksi korvausta lisätöistä joita olen joutunut tekemään isännöitsijän laiminlyödessä tehtäviään.
Saamme uuden isännöitsijän samasta toimistosta ja katsotaan paraneeko tilanne voi vaihdetaanko toimistoa. Tähän palaverin perään tuli vielä palotarkastuskin johon isännöitsijä ei ehtinyt? mukaan. Siinä vaiheessa selvisi että pelastussuunnitelmat oli yhdestä kohteesta kateissa  ja toisesta päivittämättä. isännöitsijä yritti esittää että teettäisimme sen ulkopuolisella mutta siihen en suostunut koska valmiiseen lomakkeeseen osaisin jopa minä lisätä tiedot ja se kuuluu jo tehtäväjaossa hänen työkseen.
Vuokra yms. rästit on nyt saatu kohdalleen esihenkilön toimesta. Vain yksi reklamoitu saatava on vielä tulematta. Kattoremontti yhdessä kohteessa on alkamassa mutta siinä on onneksi erillinen valvoja joten minä pääsen helpommalla.

Päivät vilahtavat ohi huomaamatta. 
Maanantaina meillä oli polttopuutalkoot. Kaadatin edellisenä viikonloppuna neljä isoa koivua vanhan talon pihasta ja minäkin opettelin käyttämään moottorisahaa vaikka olen pelännyt sen käyttöä koko ikäni. Karsin oksia ja pätkin latvaosat ja paksuimmat oksat polttopuun mittoihin. Tytär epäili että kannattaako neljän koivun takia tuoda koneita tontille mutta koivuista tuli 10m3:n traktorin peräkärry täyteen joka vietiin lapsenlapselle ja minulle jäi vielä iso kasa omaan käyttöön. Vävy hoiti paksumpien pöllien pätkimisen ja meiltä meni yli 6 tuntia halkomiseen hydraulihalkojalla sillä paksuimmat pöllit olivat lähes puoli metriä halkaisijaltaan.
Riehuminen pöllien kanssa kostautui kun seuraavana yönä nukkumisesta ei tullut mitään kun selkää särki, niskat oli jumissa ja kädet puutuivat. Eilinen päivä meni muuten hyvin mutta päivän kokouksessa täytyi skarpata tosissaan kun meinasin nukahtaa kesken kokouksen. Kotiin tultua söin ja illalla olin luvannut mennä toiseen kokoukseen. Kävin ruoan jälkeen pitkälleni sohvalle ja ajattelin lukea lehdet kun seuraavan kokouksen alkuun oli melkein kaksi tuntia. Olin kuitenkin nukahtanut sohvalle ja heräsin vasta klo 21. Vähän nolotti ilmoittaa että vetelin sikeitä kokouksen ajan. Siirryin suosiolla iltatoimien jälkeen sänkyyn ja ihmeekseni unta riitti vielä kuuteen aamulla.

Huomiseksi laitan kellon herättämään kuudelta koska aion tehdä rahkapiirakoita  ennen kuin lähden iltapäivällä etämiehen luo pääsiäistä viettämään. Kotiin en aio laittaa pääsiäistä kun täällä ei ole sitä kukaan katsomassakaan. Imuria pitää kuitenkin vähän heilutella ennen lähtöä.
Muutama vapaaehtoishomma jäi huomiselle kun tänään päivällä kävin kaupungissa omissa ja yhdistyksen asioissa ja tänä iltanakin oli vielä yksi kokous.

Nyt lähden iltatoimiin ja sen jälkeen peiton alle unta odottamaan.

Hyvää pääsiäistä teille kaverit missä ja miten sitä vietättekin.

Hola,
sitä ennustettua calimaa eli hirmuista hiekkamyrskyä ei sitten tullut, mutta nyt Andalusian kiirastorstain sää on juuri sellainen kuin katumuspäivänä kuuluu ollakin. Harmaa taivas, sataa, puuskittainen tuuli riepottelee parvekkeen kaktuksia (muut kasvit eivät ole näköjään selvinneet tästä Espanjan ennätyskuivasta talvesta). Koira torkkuu sohvalla, ja totta puhuen minäkin otin äsken ihan pienet aamupäiväunoset snautserin vieressä.

Alkuviikolla on oltu reippaampia: käyty Malagassa ostamassa kauppahallista oivallisia oliiveja, ihmetelty katedraalin pyhimyspatsaitten ja satamanvieruspuiston magnoliankukkien runsautta ja vanhankaupungin katujen kapeutta.

On ajeltu vuoristoteitä ja syöty tapaksia Marbellan keskusaukiolla, missä appelsiineja putoilee puista (ne ovat kylläkin hapanta, ainoastaan marmeladinvalmistukseen ja pomeranssinkuorijauheeksi eli siis piparkakkumausteeksi kelpaavaa lajiketta).

Käyty paikallisessa puutarhamyymälässä jossa olisi ollut vaikka mitä kivaa meidän parvekkeelle ja kälyn kukkapenkkiin, mutta matkalaukkujen koko ja tullimääräykset hankaloittivat hankintoja.

Mutta mikä hienointa, on nähty tiistai-iltana ihan tässä kotikaupungissa komea pääsiäiskulkue. Malagassa ne ovat maakunnan mahtavimpia, mutta myöhäinen ajankohta ja täpötäydet junat eivät houkutelleet. Käveltiin siis Fuengirolan pääkirkon aukiolle ja jäätiin eri-ikäisten espanjalaisten seuraan odottamaan, mitä tuleman piti.

Ja tulihan sitä: parin poliisiauton saattelemana aukiolle marssi viitisenkymmentä roomalaista soturia miekkoineen keihäineen kilvet kiiltäen. Torvet ja rummut soivat, töyhtökypärät etenivät täsmällisessä tahdissa. Nuorin rumpali oli arviolta viisivuotias, vanhimmat hyvinkin eläkeikäisiä.

Kirkon ovi aukeni ja sieltä tuli torille ensin puolen tusinaa valkoisiin kaapuihin puettua tyttöä ja poikaa suitsutusastioita heilutellen, sitten parinkymmenen tummapukuisen nuoren miehen kantama pyhimyksenkuva, joka kiersi kirkon ja lähti sitten jatkamaan matkaa pääkatua pitkin torvien ja rumpujen soidessa. Suuri puinen patsas, jota kannetaan isolla lavalla, painaa useita satoja kiloja. Kantajat etenevät yhtäjalkaa, arviolta kymmensenttisin askelin. En uskalla kuvitella, mitä tapahtuisi, jos joku kompastuisi.

Kulkueita on luvassa tällä viikolla jokseenkin jokaisessa Espanjan kaupungissa, edellyttäen että sää sallii. Tänään ei salli – vanhoja arvokkaita patsaita ei voi viedä sateeseen.

Mutta kuten aiemmin olen kertonut, vesi on täällä enemmän kuin tervetullutta. (Pitääkin mennä hakemaan juomavettä ennen kuin lähikauppa ja muutkin liikkeet sulkevat ovensa. Täällä pääsiäisen vietto alkaa tänään puoleltapäivin ja pääsiäistä riittää sunnuntai-iltaan saakka. No silloin me olemme jo kotona.)

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!

PS. En ymmärrä, miksi KK:n järjestelmä tavuttaa sanoja oudosti. Muokkaustilassa näyttää normaalilta, mutta muuten ihan kummallinen. Ehkä saatte silti selvää?

Tervehdys. 

Kiitoksia kirjoituksistanne. En nyt kommentoi enempää, kun on ihan aikuisten oikeesti tarkoitus kirjoittaa lyhyesti. Läppärini vetää viimeisiään. Saa nähdä, saanko tämän viestin lähtemään. Uusi - paljon pienemmällä näytöllä - on jo tilattu ja haemme sen ensi viikolla. 

Polven paraneminen on hidasta - lonkan kipu haittaa sen kuntoutusta. Tuli kyllä Tiinuliinu mieleen sun viestisi, jospa olisi osittain samasta vaivasta kiinni. Alkoi meinaan reilu vuosi sitten liukkaiden ja lumien tultua tänne joulukuussa -22. 

Tänään on ollut ihana aurinkoinen ja lämmin kevättalven päivä - sään suhteen paras tähän mennessä. Olen yrittänyt nauttia sen minkä pystyn. 

Huomenna tyttären perhe tulee vävyn vanhempien luota tänne ja heillä on tarkoitus olla sunnuntaihin asti. Juuri illan suussa kävin laittamassa pääsiäiskoristeita vanhaan mökkiin. 

Mieltäni ahdistaa omien terveyshuolien lisäksi isäni saamat tulokset Täll. Ne olivat aivan uskomattoman surkeat. Lääkärikin oli mielestäni ihmeissään, kun niistä soitti ensin minulle ja sitten isälleni. Isä tulee menettämään ajolupansa ja kauhuissani mietin koko hänen elämäänsä, miten tulee järjestymään, jos muutokset ovat noin suuria ja mielestämme tapahtuneet hyvin lyhyen ajan sisällä. Poikamme kanssa mietimme juuri, että jos kuitenkin tuo kaatuminen on jättänyt jotain jälkiä aivoihin. Otsan patti oli jättisuuri. 

Isä oli tänään kaihileikkauksessa ja ihana poikamme meni taas eilen illalla isän luokse ja kuskasi aamulla aikaisin leikkaukseen. Hänellä on tarkoitus olla siellä lauantaihin asti. Tämä kaikki tulee vaikuttamaan kovasti myös omaan elämäämme. 

Tällä hetkellä olen hädissäni ja ahdistunut. Tyttären perheen tulo tuo iloa, mutta taustalla monta, monta huolen aihetta. Jotenkin ryven niin syvällä, että en moista muista. Olen aina tähän asti ollut päämäärätietoinen ja tekevä - fyysisistä sairauksista huolimatta. Nyt olen jotenkin ihan hukassa. 

Toivotan kaikille hyvää pääsiäistä ja ihania hetkiä läheisten kanssa. 

Ikävä kuulla, Kipa. Voiko noissa testeissä "epäonnistua", oletteko itse huomannut noin suurta muutosta? Poikanne on kyllä ihana huolehtiessaan. 
Mukavia hetkiä silti pääsiäisen aikaan.