IL, kyllähän se pyörätuoli oudoksuttaa, mutta olet sitten paremmassa kunnossa perillä. 
Japena, eiköhän ne piippaa mutta ainakin kaverini kanssa reissatessa polvi on vain tutkittu sillä skannerilla ihan nopsaan. 
Minä olen kyllästynyt tähän tylsyyteen. Turvotuksesta johtuen tuntuu, että käveleminen on vaikeampaa sen jälkeen kun heitin kepit pois. Tulin äsken kaupasta kassien kanssa ulko-ovelle. Mies oli komentamassa että pyyhi kengät kunnolla ettei tule lunta sisään. Itkuhan siinä pääsi. Tarpeeksi harmittaa tämä tilanne muutenkin. 
Varsinkin kun talvi kestää 8 kuukautta, 

Niin olen ymmärtänyt, että skannaavat vain. Sitä ne tekevät minulle 
melkein aina kun joudun melkein joka kerta satunnaisotantaan ja vielä 
skannaavat huumeetkin. 
Minua se ei haittaa koen sen vaan turvalliseksi. Kieltämättä mietin, että 
kuulunko ulkonäöllisesti johonkin ryhmään. Pojalta kysyin, naureskellen 
katsoi minua ja sanoi voi olla. Mummot on kyllä aika pahoja. 🙄

Miehellä on metalliverkkoa varsassa johtuen useasta vatsan alueen
leikkauksesta. Hän piippaa välillä ei aina. Munchenin kentällä vuosi 
sitten joutui tarkempaan syyniin. Veivät koppiin ja piti housut vetää 
puoli kinttuun ja vatsa paljaaksi. Pahoittelivat tilannetta ja kyseli että 
ymmärtääkö miksi niin. Mies vain kohautteli olkiaan, että työtänne teet.

Minullekin aina Oulussa tehdään se huumeiden pyyhkäisytesti.

Tervehdys ja kiitoksia kirjoituksistanne. 

Yritän kirjoittaa lyhyesti.

Pääsiäinen oli ihana, kun tytär, vävy ja hauvavauva olivat täällä. Hauvavauva sai taas epilepsiakohtauksen - edellinen oli jouluna. Se on aina pelottavaa. Nyt ei jatkunut kouristelu, niin ei tarvinnut antaa lääkettä ruiskulla. Olisikohan ikää tullut jo 12 vuotta joulukuussa. Miten voi aika mennä niin nopeasti.

Täällä oli jo melko keväistä - kunnes alkuviikon lumimyräkkä tuli tänne. Saimme 30 cm uutta lunta - en olisi kyllä enää välittänyt. Ja toissayönä tuli taas viitisen senttiä lisää. Nyt luulisi toistaiseksi lumisateiden olevan ohi. Saimme aurauksenkin niin myöhään torstaille, että siirsimme kauppareissun perjantaille. Ruokaostosten lisäksi ostin tämän uuden läppärin. On ihanan pienikokoinen ja kevyt. Vasta ihan vähän olen kokeillut. Lisäksi tilasimme kaupunkikotiin uuden jääkaappipakastinyhdistelmän. Tytär menee ovenavaajaksi, kun toimitus pitäisi olla ennen meidän seuraavaa kaupunkireissua. 

Vähän polviasiaa....  IL, varmasti fiksu juttu toi pyörätuolikuljetus kentällä. Tulirumpu, musta tuntuu, että polven paraneminen on pysähtynyt. Sain IL:ltä uusia jumppaohjeitakin, mutta en ole menneellä viikolla mitään jumppia pystynyt tekemään. Kolautin leikatun polveni pääsiäismaanantaina sohvapöydän kulmaan ja kivun tyyppi povessa on mielestäni muuttunut sen jälkeen. Mietin jo, että onko siellä voinut jotain mennä rikki....  mutta ei varmaan niin heikkoa tekoa ole. Ja edelleen tuo saman jalan lonkkakipu vaikeuttaa kuntoutusta. Nyt olen kaksi vrk yrittänyt olla ilman Arcoxiaa (tulehduskipulääke), jota olen käyttänyt yhtäjaksoisesti vuosikausia. Aloin jo miettiä, jos ainakin osittain vatsaoireet johtuisivat tuosta lääkkeestä. Olen nyt ottanut sekä aamulla että illalla 1000 millisen Panadolin, mutta ei se kyllä polven kanssa auta. Olisi pitänyt jo puolen yön aikaa ottaa kylmägeelipussi polven päälle, mutta väsytti niiiiin kauheasti, että en jaksanut. Lopulta viiden aikoihin hain ja se onneksi vähän helpotti kipua. Oon nyt kahden vaiheilla, yritänkö vielä jatkaa ilman Arcoxiaa.... Ehkä, että näkisin, onko sillä mitään vaikutusta näihin vatsaongelmiin. 

Siipallani on tekonivel nilkassa. Joskus aikanaan oli paperiset röntgenkuvat mukana, jos lensimme. Aina on siitä lähtien mielestäni piipannut turvatarkastuksessa. Sen muistan, kun viime toukokuussa lensimme isäni kanssa Roomaan, niin isän "polvi" piippasi. Taisivat heti kysyäkin, että onko tekoniveliä.

Ensi viikolle on luvattu lämmintä säätä tänne. Taitaa nyt toisen kerran lumet sulaa meidän tontilta. Nyt saatamme jäädä jumiin sen vuoksi, että tiet tulevat liian märiksi ja mutaisiksi... Ei me ihan äkkiä nälkään näännytä, hätävaraa on sen verran. 

IL:lle ja Justukselle iloisia matkaodotuksia. Japenalle paljon voimia rankassa tilanteessa. Polvipotilaille ja muillekin paranemisia. Mukavaa kevään odotusta sekä terveyttä itsellenne ja läheisillenne. 

Japena, espanjaksi "Tengo un reemplazo de la articulacion" ja englanniksi " I have join replacement".

Mua on selvästi auttanut lymfa. Kävelen jo ontumatta, paitsi jos oikein väsyttää. Huomenna palautan kaikki apuvälineet ja otan matkalle vain ostamani teleskooppikepin.

Täytyy pakata monta mekkoa, kun polvi turvonneena ei tahdo mahtua capreihin. Huomenna on jalkahoito, laitatan kirkkaanpunaiset kynnet.

IL eikö keinonivel ole articulacion artificial. Tietty riippuu mitä haluaa
sanoa, että on leikattu nivel vai tekonivel polvessa. 
Sinänsä tällä ei ole isoa merkitystä. Kunhan opettelen kieltä ja 
mietin sanontoja.

Huomenet!
 
Pääsiäisen aika tuli ja meni, livahti ohi sillai sujuvasti kuten juhlapyhät tuppaavat meidän huushollissa sujumaan. Kireäpipoinen ortodoksiystäväni tosin väittää, että pääsiäisaikaa eletään vasta nyt: hänen mukaansa se alkaa ekasta pääsiäispäivästä ja sitä riittää helluntaihin.
 
Ajanlaskusta viis, tärkeintä on tämä KEVÄT. Pienen takatalven jälkeen se tuntuu taas olevan tulossa, ja varmoja merkkejä ovat ainakin se että UK lähti tänä aamuna renkaanvaihtoon ja mä aloin koulia tomaatintaimia eli istuttaa niitä pikkuruukuista toisiin, vähän isompiin. En ole aiemmin kasvattanut tomaatteja siemenestä saakka, mutta nyt kokeilen Puutarhamarttojen (tai siis mun tapauksessa Parvekemarttojen) ohjeilla.
 
Helpointa olisi tietysti ostaa tomaatit valmiina ratikkamatkan takana olevalta Hakaniemen torilta tai vielä vaivattomammin muutaman sadan metrin päässä sijaitsevasta supermarketista. Mutta se kasvun ihme!
 
Voi olla, että tekin pääsette/joudutte seuraamaan tomaattieni ja ties minkä kasvien kehitystä kevään ja kesän mittaan. Homma lähtee lapasesta heti, kun tulee tarpeeksi lämmintä ja pääsee istuttamaan pelargoneja. Niitä noutaessa kun kukkatalosta tarttuu hihaan myös muita tarpeellisia ja kosolti tarpeettomiakin taimia. Oiskohan meidän (siis UK:n ja mun) pitänytkin silloin noin kolme vuosikymmentä sitten ostaa pienviljelystila maaseudulta eikä kerrostalokämppää ratikkareitin varrelta?🤔
 
Toivotan voimia ja kivunlievitystä polvipotilaille ja muille sairauksien ja vaivojen, omien tai läheisten, kanssa kamppaileville. IL:lle ja Justukselle mukavaa matkaa!

Nautitaan kevätpäivistä kuka missäkin!

Japena, otin nuo erikieliset ilmaisut keinonivelestä Nivelrikko-ryhmästä. Ainakin edes sinne päin!

Nyt ollaan tsekattu jo lennolle. Tosin Norwegianin kone on vaihtunut johonkin liettualaiseen, saa nähdä millaiseen ja millainen on tilaamani ruoka.

Tänään kävin vielä lymfassa ja vesijumpassa. Polvi on paksu ja kaikki pitkikset kiristää sen kohdalta. Eilen olin kynsihoidossa ja voi sitä riemun tunnetta, kun tulin ratikalla kotiin, olen jälleen kykenevä liikkumaan itsenäisesti ja avutta!

Tytär oli onnistunut saamaan meille pöydän (peruutuspaikat) Edwin-nimisestä pitsaravintolasta Kauklahdessa. Sinne joutuu jonottamaan pöytää 2-3 kuukautta! Ravintola on tehty vanhaan, tiiliseen autokorjaamoon, siellä on valtava pitsauuni ja koko paikka oli kerrassaan tunnelmallinen. Aika kallis, mutta en ole ikinä syönyt niin hyvää pitsaa!

Kirjoittelen seuraavan kerran Alteasta, mikäli osaan laittaa koneen toimimaan. Taloon on asennettu valokuitu, joten vanhat salasanat eivät kelpaa. Vävy kyllä opasti ja kai neuvoo puhelimitsekin tarvittaessa. Tosin hän on laittanut mun läppäriin pääsyn itselleen etänä, kun tarvitsen niin usein hänen apuaan.

Voikaa mainiosti, mimmit, kuullaan!

Moi mimmit ja terveisiä Altean auringosta! Tänään päivälämpötila +26! Eilinen oli hieman rankka matkapäivä. Norski oli vaihtanut lentonsa liettualaiseen Heston Airlinesiin ja koneemme oli niin riisuttu malli kuin voi olla, että se just ja just pysyy ilmassa. Niinpä tultiin tunti myöhässä kentälle. Mutta Royal Parkingin auto oli vastassa ja vei meidät rakkaan Pablomme luo (Pablo on Citroen Grand Picasso, josta lempinimi). Lähdin ajelemaan tunnin matkaa Alteaan, ihasteltiin tien toisella puolen vuoria ja toisella merta. Pysähdyttiin kauppaan ostamaan välttämättömimmät, mm. puoli kiloa makeita mansikoita 1,75!

Kotona kadulla sitten todettiin, että ei ole autotallin kaukosäätimiä missään. Auto jäi kadun varteen (johon ei saa pysäköidä, koska katu on kapea) ja mentiin sisälle etsimään. Ei löydy mistään. Soitin vävylle, joka sanoi sisarensa käyttäneen autoa viimeksi. Soitin sisarelle Lontooseen, sanoi ei-ikinä-edes-nähneensä mitään kaukosäädintä. Lopulta löytyivät autotallista pienen pöydän päältä. Ei kukaan tiedä niitä sinne vieneensä. Kaukosäätimiä on kaksi, toisella avataan uloin ovi ja toisella meidän oman tallin kaksi ovea.

Oli hermo mennä, kun ovet aukenivat mikä milloinkin. Vävyn vanhemmat vuokraavat omaa taloaan ja olivat tuoneet avomersunsa meidän talliin. Se oli tietenkin isommalla paikalla, joten piti hivuttaa Pablo pylväiden (joihin olen aikaisemmin sen kolaroinut) ohi. No loppujen lopuksi saatiin matkalaukutkin kannettua makuuhuonekerrokseen. Osa purettu, osa ei. (lue= mun tavarat ripustettu henkareihin ja muut laatikoihin, Justuksen laukut poikien huoneessa levällään).

Tänään käytiin ensin kartanolla (se vävyn vanhempien talo, jonka ystäväpariskunta on vuokrannut kahdeksi viikoksi). Eivät osanneet käyttää liettä ja neuvoin, vaikken ole ikinä sillä mitään tehnyt. Siellä on lämmitetty uima-allas, joten ellen uskaltaudu omaamme (+18., käyn siellä polskimassa. Kilometri väliä. Ajelutin pariskuntaa pitkin Alteaa ja sitten mentiin syömään kivalle terassille doradaa (ahventa). Joka paikka oli täynnä ihmisiä ja autoja, lauantai kun on. Sieltä Mercadonaan täydentämään ruokavarastoja.

Huomenna on kotilöhöilypäivä. Tarjoamme pariskunnalle tonnikalapihvit.

Tultiin tuossa iltamyöhällä kotiin itä-Suomesta. Katoin pikaisesti linkkiäsi Marlis, mutta en vielä jaksanut kahlata läpi. Oli siellä tuttuja reitin nimiä. Esim. Dales Way ollaan tehty puoliksi ja ehkä jää loppuosa minulta tekemättä, vaikka kovasti kiinnostaisi. Jalat vaan ovat nykyään sellaiset, että kipeytyvät helposti jalkapöydän päältä kävellessä. Lonkat samoin. 😪
Skotlannissa ollaan vaellettu Ben Newis vuorelle ja pohjoisempana Ben Hopelle. 
Englannissa meidän suosikki aluetta on Lake District, jossa polkuja riittää ja aina pääsee helposti ihmisten ilmoille. Samoin Peak Districtillä on kivoja polkuja. 
Eikä tarvitse mennä vuorille. Esim. kanavapolut kanavien varsilla on helppoja vaeltaa kylistä kyliin. Ehkä minä vielä niitä ainakin pystyisin kävellä kun on aika tasaista ja pehmoista. 🙂
https://canalrivertrust.org.uk/things-to-do/walking
https://canalrivertrust.org.uk/things-to-do/cycling
Pyöräilty ollaan myös Englannissa ympäriinsä. Oi niitä aikoja!