Menna, minä alan olla mieheni kanssa samassa veneessä kuin te nyt.
En ole saanut häntä muistitutkimuksiin, mutta influenssa toi ongelmat esiin ja on nyt sairaalassa. 
Saunakaljoista olen nalkuttanut, nyt kun ajokortti lähtee, se ongelma ratkeaa enkä ota häntä kauppaan. 
Onhan se ajo-oikeuden menetys kova juttu ja saan varmasti syyt päälleni. 

Moi mimmit. Nyt on laukut lähes pakattu. Vielä täytyy käydä nostamassa rahaa. Meillähän on auto parkissa Alicanten kentän lähellä ja jos maksaa vuosimaksun käteisellä, se on paljon edullisempi kuin luottokortilla. Ja sitten on jätettävä siivoojalle käteistä. Voihan toki Alteassakin nostaa rahaa, mutta kerran ystäväpariskunnan mies huomasi automaatilla ylimääräisen pikkukameran. Yritän olla varovainen.

Taloon on tullut valokuitu ja se kuulemma vielä vähän takkuilee. Joten jos minusta ei kuulu, syy on pakollisen sometauon.

Aina vähän jännittää meno, kun niin usein on sattunut vaikka mitä. Kerran pääsin perille keskellä yötä, porttiin oli vaihdettu avain enkä keksinyt muuta keinoa kuin kavuta muurille ja päästä siten portin toiselle puolelle. Pudotusta olisi ollut monta metriä, mutta selvisin. Ja kerran boileri oli rikki, kerran tekstiilit homeessa jne.

Sunnuntaina haettiin avaimet tyttäreltä ja suunniteltiin samalla vävyn 5-kymppisiä. Hän ei halua mitään hienoja juhlia, joten tulossa on festarit! Tytär lahjoittaa miehelleen huhtikuussa Dubrovnikin matkan ja ällistyksekseni kuulin lupautuvamme Zappan kaitsijaksi. Sillä ehdolla, että pojat ulkoiluttavat sen.

Etsimme yläkerrasta kirjoja ystävälle, jolle on tulossa iso leikkaus ensi viikolla ja joutunee olemaan sairaalassa kauan. Zappa tuli auttamaan ja nappasi yhden kirjan, vilisti alakertaan jyrkkiä portaita pitkin. Siinä oli se hauskuus, että ennen se on kiivennyt ylös ja jäänyt sitten ulisemaan, ettei uskalla tulla alas ilman ihmistä sen viereillä!

Eräs hyvä ystäväni sai Alzheimer-diagnoosin pari päivää sitten, vain 65-vuotiaana. Surullista on se, että hän on miehensä omaishoitaja ja nyt on pulma, miten asiat järjestyvät. Saattaahan se olla, että tauti etenee hitaasti, mutta ahdistus on melkoinen.

Justus ojenteli nolona aamusella muutamia vaatteitaan, että nää pitäis pestä matkalle. Arvatkaapa, olinko jo monena päivänä muistuttanut, että anna kaikki pyykkisi, ettei mun tartte viime tipassa pestä. Voisihan ne toki viedä likaisenakin ja pestä perillä, mutta en halua pakata likaisia laukkuun. Onneksi on kuivuri, siellä ne nyt pyörii ja mies suunnittelee jotain herkkuruokaa tänään mun lepyttelemiseksi.

Toivon teille kaikille hyvää kevättä ja odotan innolla Lappeenrannan tapaamista!

Kiitos Merelle, käyn lukemassa viestin caminointiketjusta. Mennalle voimia vaikeassa tilanteessa, samoin Tulirummulle. IL:lle tässäkin vielä hyvää matkaa. Ja Kipalle parempaa vointia. Unohtuiko joku viime aikoina kirjoitellut?

Me ollaan jo perillä Los Pacosissa, just purettiin laukut ja kohta lähdetään ruokakauppaan, vilkaistaan vaan ensin sähköpostit ym. Vettä ja kahvia ja viinipullon vuokraemäntämme on varannut meille, mutta kyllähän ihminen kiinteätäkin ruokaa tarvitsee 😊

Lyyti on nyt niin tottunut reissukoira että hyppäsi kotona koppaansa ihan vapaaehtoisesti. Samoin Helsingin lentoasemalla, kun koppa vietiin turvatarkastukseen ja tarkastuksen ajaksi koira otettiin ulos. 

Sää täällä on pilvinen, ei kuitenkaan sada. Vettä on näköjään tullut viime viikkoina sen verran, että kevätkukat alkavat ilmestyä. Moottoritien varret ihan keltaisena. 

Jakselkaapa! Mekin meinataan!

Pikapäivitys Espanjasta. Aurinkorannikko ei ole ollenkaan nimensä veroinen, eilen tihkusadetta (ja välillä vähän rankempaakin) koko päivän. 

Sain juuri whatsappiviestin IL:ltä (hän ja Justus lomailevat Alteassa joka on vähän pohjoisempana, suunnilleen Mallorcan korkeudella). Sille seudulle on annettu oranssi tulvavaroitus, mutta toistaiseksi tulvia ei ole näkynyt, paksuja pilviä vain. Heillä on valokuitu poikki, joten hän ei itse päässyt kertomaan että kaikki hyvin - uutiset kun aina vähän liioittelevat näitä täkäläisiä säitä. 

Aurinkoisempia päiviä teille sinne Suomen varhaiskevääseen!

Moikkelis!

Piti tulla kertomaan, että kävimme eilen katsomassa elokuvan Conclave ja se oli todella hyvä. Sehän siis kertoo paavin valinnasta ja vaikka tiedän periaatteessa, miten homma hoituu, niin elokuvassa koko prosessi näytettiin juurta jaksain, mikä teki sen mielenkiintoiseksi. Pääosassa oli hieno näyttelijä Ralph Fiennes ja mukana oli myös Stanley Tucci, josta olen aina pitänyt. Luulisi paavin valinnan olevan melko selväpiirteinen homma, mutta kyllä siihen mahtuu monia koukeroita ja oli siinä vähän jännitystäkin. Minua miellytti erityisesti se, kun elokuva oli niin rauhallinen ja jotenkin seesteinen. Jos olette tilaisuudessa mennä sitä katsomaan, niin suosittelen vilpittömästi.

Tulirumpu, kurja juttu, että sinunkin miehesi on samassa tilanteessa kuin meirämmiäs. Hän ei onneksi ottanut ajokortin menetystä lainkaan raskasti, vaikka olihan hän tietysti vähän pettynyt. Minä puolestani ainakin toistaiseksi ajan ihan mielelläni. Sinulle toivon jaksamista ja kärsivällisyyttä. Minä kyllä jaksan, mutta kärsivällisyys on välillä koetuksella!

Mukavaa Espanjan matkaa niin IL:lle kuin Tiinuliinullekin. Ja teille muille muuten vain mukavaa 😃

Kyllä minäkin tulen Savonlinnaan, ellei mitään yllättävää satu. Meillä on tulossa 60-vuotis-ylioppilasjuhlat, mutta päivämäärää en vielä tiedä. Toivottavasti ei osu samaan aikaan.

Oli kiva kuulla, että JJ:lle kuuluu pääasiassa hyvää. Lapsenlapsen masennus tietysti vaivaa, mutta sinähän olet itse niin hyvä terapeutti, että varmasti osaat helpottaa nuoren naisen tilaa. Onneksi miehesi tuntuu nyt voivan paremmin ja jaksatte jo suunnitella kesän reissuja. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

Mennan tilanne ei ole ainakaan parantunut. Ymmärrän hyvin, että se hiukan masentaa sinua, vaikka oletkin luonteeltasi niin peruspositiivinen. Olet kuitenkin saanut miehesi vielä mukaan noihin ihaniin elokuvanäytöksiin, joista kerroit. Ja käytte paljon teatterissa sekä myös kuntosalilla yhdessä. Ehkä sinun ei kannattaisi peruuttaa syksyistä Skånen matkaa. Se piristäisi varmaan teitä molempia, ja olisi hyvä syy kannustaa miestä kävelyharjoituksiin. Totta kai kanssamatkustajat ymmärtävät mahdolliset liikkumisvaikeudet!!

Ostoskärryt ovat hyvä apu kävelemiseen, samoin sauvat. Ei minunkaan mieheni tahdo jaksaa kaupassa kävellä (ts. hiihdellä). Hän aina valittelee, että miksei myymälöissä ole penkkejä levähtämiseen. Hän on nyt alkanut liikkua enemmän (vaikka onhan lumen kolaus toki liikuntaa sekin) ja on muutaman kerran kävellyt n. 3 km lenkin, mutta on aika poikki sen jälkeen. Nyt miehelläni todettiin diabetes ja hän sai lääkityksen. Alkoholiongelmaa meillä ei ole koskaan ollut, paitsi että nykyään minä tissuttelen joskus iltaisin pari kulausta konjakkia, että rauhoittuisin nukkumaan, vaikka sanotaan, että pienikin alkoholimäärä häiritsee unta. Minun ongelmani onkin saada unen päästä kiinni, satunnaiset öiset heräämiset eivät niin haittaa. Kaikki on kuitenkin niin hyvin kuin tämän ikäisellä pariskunnalla voi olla. Olemme kumpikin tietääksemme suhteellisen terveitä, mistä olen joka päivä kiitollinen. Pieniä unohduksia ehkä sattuu, mutta ainakaan pahempaa muistisairautta ei ole todettu. - Haluaisin kyllä vielä matkustaa.

Harmi, että Alteassa on valokuitu-ongelmia! Odotan jo mielenkiinnolla kuvauksia IL:n ja Justuksen seikkailuista siellä. Myös Tiinuliinun ja Ukkokullan (Lyytiä unohtamatta) retkikuvaukset ovat hauskoja. Toivottavasti Espanjan säät kääntyvät aurinkoisemmiksi!

Voi Kipa sinua❤️! Kunpa saisit jostakin helpotusta kipuihisi! Saat kuitenkin varmasti paljon iloa ja voimiakin voidessasi seurata pikkumiehen kasvua ja kehitystä.

Tulirummulle voimia sopeutua uuteen elämäntilanteeseen!

Terkkuja Merellelle, Mustikkaposkelle, Kivikasalle, Suupaltille, Maiccolle ja keitä teitä nyt siellä onkaan!

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille. 
Meikäläisellä ei isoja ole tapahtunut. Alunperin minun pitäisi olla nyt Oulussa, mutta suunnitelmat muuttuivat ja miniän äiti tulikin seuraksi kun poikani on työreissulla. Tosin hän on juuri palannut Suomeen, mutta sattuman kautta jatkaa tänä viikonloppuna jo Lappiin hiihtovaellukselle. 
Poika oli siis Torontossa ja oli kivaa kun serkkuni Sudburystä tuli häntä tapaamaan. On ollut samalla alalla kuin poikani. Toinen yllätys oli, että eräs poikani tiimissä matkalla ollut oli kuullut serkkuni sukunimen ja oli sanonut olleensa 1995 vuonna Kanadassa työmatkalla ja tavannut siellä toisen serkkuni, joka myös oli samalla alalla kuin poikani. Niin pieni on maailma.

Viime viikonlopuksi hain vanhemman siskoni tänne kun olin yksin kotona. Siskoni mieshän kuoli joulukuussa ja ajattelin, että olisi hyvä hänelle päästä vähän pois kotiympyröistä. Meillä olikin oikein kivaa ja saatiin puhua rauhassa. Yhtenä päivänä käytiin naapurikylässä kirppiksella ja muissa kaupoissa. Hänen tyttärensä, joka on kummityttöni, haki siskon sitten miehensä kanssa kotiin. 

Nyt maaliskuussa pitäisi sitten valmistella jo pääsiäistäkin. Huhtikuun ekaviikolla ollaan siellä Portugalissa ja heti kun tullaan ollaan lupauduttu jäämään Helsinkiin miehen tyttären kahden vanhemman tyttären "hoitajiksi/seuralaisiksi" kun vanhemmat ja nuorin lapsi lähtevät kolmen viikon matkalle. Pääsiäiseksi minä junailen kotiin, koska mun lapset ovat tulossa silloin tänne. Se oli sovittu ja junaliput ostettu ennen kun kuultiin tästä keikasta. 😄Onhan se kiva, että meitä vielä tarvitaan. Huhtikuu menee siis siellä täällä. 

Mies suunnittelee kovasti automatkaa. Hän haluaisi mennä omalla autolla Englantiin ja Irlantiin. Ehdotin, että mietittäis lähtöä ehkä syyskuulla. Haluaisin olla Suomessa kesällä ja kun se kattokunnostuskin on tulossa. Ja on meillä lasten kanssakin kesälle suunnitelmia. 🙂

Ensi viikolla on kaikenlaista. Maanantaina menen jalkaterapeutille ja teetän ehkä uudet pohjalliset. Entiset on alkaneet hajota. Tiistaina on fysioterapeutti ja perjantaina menen käyttämään jo elokuussa saamani lahjakortin, otan tunnin jalkahoidon ja tunnin hieronnan. Oiskohan sitten viikon päästä vetreässä kunnossa?😃

Pitäisi ommellakin sitä ja tätä. Olen vaan ollut aika saamaton. Aikaa on mennyt oleiluun telkkaria katsoessa vuorotellen areenaa ja katsomoa😑 Kirjojakin lukisin mieluummin kuin tarttuisin hommiin. Taidan olla laiskistunut?

Mukavia ja terveitä päiviä kaikille. 

PIKSELI

minä olen menossa Lappeenrantaan ja sinä Savonlinnaan.
Kumpi menee oikeaan osoitteeseen.

Tykkään itse Savonlinnasta, mutta kesäkokonntuminen on Lappeenrannassa.

Toivon tapaavani sinut 😎

Moi mimmit ja terveiset Alteasta.Valokuitu ei toimi vieläkään, mutta tytär neuvoi puhelimeen hotspotin ja sillä näköjään onnistuu. Kyllä mua harmittaa, kun en yhtään ymmärrä näitä it-asioita, nytkin vaan painelin kaikkia mahdollisia ja onnistuin sitten saamaan sen iPhone-yhteyde.

Lentomme tuli tiistaiyönä puolisen tuntia myöhässä. Royal Parkingin auto haki meidät kentältä ja sen toimistolla vanha kunnon Pablo oli odottamassa. Minä kävin rattiin, mutta tietöiden takia oli kyllä muutamin paikoin vaikea hahmottaa, mihin piti mennä. Hyvä ettei jouduttu Madridin motarille. Olin pelännyt etukäteen, jos vuorella on tulvien takia sortumia, mutta hienosti päästiin kotitalliin.

Keskiviikkona ja torstaina satoi kaiken päivää. Katselimme telkkarista, kuinka sekä meistä etelään että pohjoiseen tulvat kuljettivat autoja, mutta jostain syystä Altea pahoilta myrskyiltä säästyi. Täällä tulee puhelimiin automaattisesti varoitukset ja vielä eilen saatiin oranssivaroitus, kaikki koulut oli suljettu ja terveyskeskusten ajat peruttu katastrofihälytysten varalta. Illalla varoitukset peruttiin.

Keskiviikkona ajelimme Benidormin lähelle Carre fouriin ostamaan kaapit täyteen ruokaa. Sattui hauskasti, kun tapasimme siellä Istvanin ja vaimonsa Andrean, joilla oli aikanaan Alteassa lempiravintolamme. Vaihdettiin poskisuudelmia ja päivitettiin kuulumiset. Istvan kyseli erikseen vävyn, tyttären ja poikien kuulumiset, muisti kaikki nimeltä! Ja tietenkin Ikerin, joka sai keittiöstä aina herkkuja.

Tänään heräsimme sitten vihdoin auringonpaisteeseen ja ihastelimme huikaisevan sinistä taivasta. Parina päivänä ei sateen takia edes erottanut, missä Välimeri loppuu ja taivas alkaa, kun kaikki oli harmaata mössöä. Justus puristi appelsiinimehut, olimme ostaneet viiden kilon säkin erityisesti mehuaplareita.

Ajettiin vuorelta kaupunkiin, jonka ideat monet muutkin olivat keksineet, eikä parkkipaikkaa ollut löytyä millään. Isolla autollamme on erityisen hankalaa parkata mihinkään. Vihdoin löytyi Filharmonican parkista yksi vapaa ruutu. Parkkimaksua piti maksaa vain klo 14 asti, siestan ajan klo 17:ään ei tarvitse maksaa.

Käytiin kauppahallissa ihastelemassa tarjontaa, toisesta kaupasta löydettiin Justukselle laturi kotiin unohtuneen tilalle. Kävin tarkistamassa lempipuotini kenkä- ja käsilaukkuvalikoimat, mutta en innostunut mistään. Suunnattiin kahvilaan ja nautittiin auringonpaisteesta ja mansikkasmoothieista. Virkistyneinä jatkettiin pariin vaatepuotiin ja sitten päästiinkin jo itse asiaan eli syömään.

Valitsimme jo hyvin tuntemamme ravintolan, Justus söi valtavan cordon bleun ja minä kaksi avocadon puolikasta, joissa oli myös katkarapuja. Istuimme ihan rannalla ja kuuntelimme aaltojen loisketta. Selvitin sitkeästi asiat espanjaksi, sanat alkavat hiljalleen palautua mieleen.

Haettiin auto (Pablo) ja mentiin Mercadonaan vielä ostoksille. Justus ajelee täällä jo tottuneesti, vaikka oli tehty uusia liikennejärjestelyjä, tuttua tietä ei enää edes ollut ja jouduttiin kiertämään oudoilla kujilla.

Tästä se Espanjan elämä lähtee!

Tarkoitin tietysti Lappeenrantaa! Mistähän tuo Savonlinna tuli? 🤣
Tapaamme siellä, Maicco! 🙋🏼‍♀️