Unten retket ovat ihmeelliset. Olin jossakin tanssimassa lattareita syntyperäisen opettajan johdolla. Hyvin meni, kunnes hän pani vähän vauhtia liikkeisiin, jolloin molemmat nilkkani nyrjähtivät. Siihen heräsin - ja molemmat nilkkani olivat kipeät.

Mies katsoi uutisia ja kuulin, kuinka siellä mainittiin naistenpäivä. Huusin kylppäristä, että täällä päivänsankari vain siivoaa vessoja. Missä ovat kukat ja suklaa? ”Olisit sanonut silloin, kun oltiin kaupassa!” Ei se niin mene. Lahjasta menee koko idea, jos sitä pitää itse pyytää.

Pahuksen vyötärö! Miksi kaikki rasva kertyy siihen! Havahduin asiaan, kun 15 vuotta vanhat kuorihousut eivät enää mahdu kiinni ja skineimmät farkut tuntuvat epämukavilta. On totta, että talvella en liiku niin paljon kuin muulloin, joten kiloja on tullut huomaamatta lisää. En syö paljon enkä kovin säännöllisesti, vain myöhäisen aamiaisen ja myöhäisen kunnon lounaan. Illalla sitten vähän mitä kulloinkin tekee mieli, uskon että elimistö tietää mitä tarvitsee. Välipaloja en juuri nauti, mutta karkeista tai suklaasta en kieltäydy. Ei niitä sentään överisti tai päivittäin mene. Nyt täytynee tehdä herkkulakko.

Vuosi sitten kirjauduin taas kolmeksi kuukaudeksi Keventäjiin, mutta minua masensi, että aamupalani rankattiin liian runsaaksi. (1,25 dl tuoremehua, 2 dl viiliä marjoilla/talkkunalla/myslillä,  2 palaa täysjyvä-paahtoleipää ja niiden päällä pähkinävoita, 1 dl maitokahvia.) Ennen sanottiin, että aamupala on päivän tärkein ateria, mutta nyt ohjelma herjasi, että liikaa päivän kaloreista tulee aamupalasta. Päivän kalorit jäivät n. 1500, enkä laihtunut yhtään.

Lapset perheineen kävivät meillä syömässä valmistamaani Karjalanpaistia. Täytyy lainata Laihian emäntää, että justihin piisas (kun kesken loppu). On tuo jälkikasvu kovaa syömään. Täytyy ensi kerraksi varata pataan enemmän lihaa. Pelasimme vielä illalla lautapeliä. Ensi viikolla kaksi teiniä osallistuu äidinkielen ylioppilaskirjoituksiin, toinen ekaa kertaa, toinen arvosanan korotus mielessään. Toivottavasti onnistuvat.

Täällä on ollut hiljaista. Mitä Espanjaan kuuluu?

Tuli tuosta Pikselin Laihian emännästä mieleen vitsi.

Perheellä oli päivällisvieraita ja alkupaloiksi oli kaviaaria. Juuri kun piti kaviaari viedä pöytään, illan isäntä huomasi keittiön ikkunasta tuttavan tulevan pihaan. Pitihän tämä pyytää pöytään, mutta kun kaviaaria näytti olevan niin vähän, isäntä lisäsi joukkoon hauleja ajatellen, ettei kukaan kuitenkaan huomaa. Kaikki sujui hyvin, ruoka maistui ja kaikilla oli hauskaa. Seuraavana päivänä yksi vieraista sitten soitti ja kysyi, jotta mitä ihmettä sinä oikein meille syötit, sillä aamulla kun kumarruin laittamaan kenkiä jalkaan, kissa kuoli!

Mukavaa alkavaa viikkoa ja olkaa varovaisia, kun huomiselle on ennustettu karseaa keliä 😱

Hola Aurinkorannikolta!

Pikselin kysymykseen vastaus: Costa del Sol ei ole nyt ollenkaan nimensä veroinen, ei ole ollut muutamaan päivään. Rankka matalapaineen alue pyörii eteläisen Espanjan yllä, ja epäilen että sadetta riittää aina Alteassa asti. Ainakin jos katsotaan täkäläisen television säätiedotusta.

Voimassa on keltainen varoitus, mikä tarkoittaa sitä että vettä tulee välillä rankasti ja välillä taas hieman vähemmän. Ei kuitenkaan niin paljoa, että ihmisiä kehoitettaisiin pysymään sisällä. Viime syksynähän tänne annettiin punainen varoitus, jolloin kännykät alkoivat parkua ja äänimerkin perään tuli tekstiviesti jossa espanjaksi ja englanniksi varoiteltiin tulvista ja maanvyörymistä. On niitäkin kuulemma jossain tuolla vuoristossa ollut, mutta kaupunkialueella tilanne on rauhallinen.

Kävelylenkit ovat siis tavanomaista lyhyempiä, mitä nyt sateen lomassa viedään Lyyti pissalle ym. E-kirjoja on puhelimeen ladattuna melkoinen pino ja vähän neulelankaakin on mukana, joten kyllä tässä tekemistä riittää. Lähin ruokakauppa (varsin hyvinvarusteltu sellainen) on kulman takana samassa talossa, ja jos Espanjan television ohjelmatarjonta alkaa kyllästyttää, saadaan Suomen kanavat näkymään läppäriltä. Ja ainahan voi heittäytyä sohvalle pikku torkuille 😉

Parempaa kevätsäätä teille sinne!

Onpas harmillista, että Tiinuliinun kohdalle osuus kovin paljon sateita. Me ollaan vältytty niiltä ja rusketuttu auringossa lujaa vauhtia.

Eilen mua jännitti, kun olin luvannut viedä vävyn vanhempien avomersun huoltoon. Se oli tuotu meidän talliin, joka on vuoren sisällä. Ulos ei pääse kuin peruuttamalla siksak-käytävää pitkin. Hieman haasteellista, kun en ole sillä autolla ajellut kuin joskus helpolla tiellä, mutta selviydyin. Onneksi ei satanut, koska koslan katto ei mene kiinni.

Tiinuliinulle jo ihmettelinkin, että vaikka mulla oli aurinkolasit ja hienosti ajelin kaupungin läpi, en kuullut vihellyksiä, joita aina satelee, kun tytär on ratissa? Vävy oli lähettänyt huoltoon selkeät ohjeet, mitä pitää tehdä korjata katto, määräaikaishuolto ja katsastus. No ihan kuin eivät olisi ikinä sellaisesta kuulleetkaan. Olin kirjoittanut lapulle espanjaksi kaikki toimenpiteet, mutta kaveri tolkotti, että eivät katsasta, koska sinne on kahden kuukauden jonot. Pyydettiin istumaan siksi aikaa, kun etsivät jonkun englanninkielisen paikalle.

Ei ne asiat ruvenneet selviämään sittenkään. Kaveri sanoi, että mun pitää kirjoittaa lupa, että hän saa viedä auton Alicanteeen katsastukseen. MInä sanoin, että ei tämä ole mun autokaan. Kaveri kysyy, että miksi sinä sen sitten toit ja missä on hansikaslokeron avain. Minä siihen, että pyydettiin tuomaan enkä minä tiedä tästä autosta yhtään mitään, ajoin vaan tänne. Siinä vaiheessa soitin vävylle ja annoin puhelimen kaverille ja niin rupesivat asiat selkenemään. Kaveri teki sitten paperin, että annan luvan auton käyttöön, raapustin nimeni alle. Minua hieman nauratti, kun hän ei kysynyt ajokorttia tms, olisin voinut kirjoittaa minkä nimen vaan.

Olen kerran käyttänyt Pablon katsastuksessa, se oli sen eka kerta. Katsastusmiehet huvittelivat oikein yrittämällä löytää siitä jotain vikaa. En ikinä enää.

Tänään käytiin tiistaimarkkinoilla. Mikä tunnelma, puheenpölötys, ihmisten paljous, upeat tuoreet tuotteet. Kotiin lähti oliiveja, mansikoita ja pari isoa kukkakimppua.
Mä jotenkin tunnen olevani kotonani täällä, ihmisten hyväntuulisuus, aurinko, liikenteen joustavuus ja paljon muita pikkuasioita.

Mehän asumme keskellä paikallisia ihmisiä, hotelleja ei lähimaillakaan. Tosin vuorille rakennetaan koko ajan ja kallion louhiminen alkaa aamukahdeksalta. Sementtiautoja on tukkimassa muutoinkin kapeita teitä, mutta se peruuttaa, jonka on helpompi, kaikki naureskelevat ja vilkuttavat. Pikkuperroja on jokapaikassa ja mun on ihan pakko hymyillä tai silitellä niitä ja niiden taluttajat ovat hyvin mielissään. 

Ei olisi pitänyt kehuskella upealla säällä. Nyt on melkoinen ukonilma ja vettä tulee. Istumme sohvalla ja ihastelemme Välimeren yllä näkyvää salamointinäytelmää.

Viime yön myrskyn jälkeen taas on ollut mitä kaunein päivä. Pesin kaksi koneellista lakanoita, ne hulmuavat nyt alaterassilla ja kohta pääsen mankeloimaan. Mehän olemme tuoneet tänne Suomesta mankelin, koska sellaisia ei Espanjassa ole ja me olemme tyttären kanssa mankelifriikkejä. Pohkeet vaan on kovilla, kun ravaan rappuja ylös alas. Talo on vuoren rinteessä kolmessa kerroksessa ja kodinhoitohuone on alimmassa.

Olemme olleet täällä nyt toista viikkoa ja käyneet vain kerran ulkona syömässä. Justus on niin innoissaan kauppahallin ja kauppojen tarjonnasta, että haluaa laittaa itse ruokia ja eihän minulla todellakaan ole mitään sitä vastaan. Tänään hän paistoi lubinaa (sea bassia), höyrytti varsiparsaa ja minä tein salaatin. Rakastan tummia tomaatteja, joissa on makua vaikka kuinka. Jälkiruoaksi söimme tuoretta ananasta ja mansikoita.

Vaikka ulkona on lämmin, yöksi on laitettava ilmalämpöpumppu hurisemaan. Kivinen talo on talvisaikaan kylmä, mutta kesähelteillä taas ihanan viileä. Valokuitu ei vieläkään toimi, vävy epäili, että vaatisi asioinnin ko. liikkeessä. Minä en sinne lähde mitään selittämään, kun en ymmärrä noita asioita edes suomenkielellä. Pärjäämme näinkin.

Hola Aurinkorannikolta,
joka alkaa vihdoin olla nimensä veroinen. Ainakin pahimmat sateet näyttävät väistyneen, joskin Atlantilla pyörii vielä matalapaine jonka reuna yltää tänne Välimeren puolelle asti ja huiskaisee silloin tällöin pikku sadekuuron. Alteassa lienee sää seljennyt?

Kaikenlaista pikkuriesaa tässä lomalaisilla on, kuten isokulkuekehrääjän toukat. Ne estävät tehokkaasti lenkkeilyn vuoristopoluilla ja pakottavat meidät kaduille ja rantabulevardille. Mikä ei sinänsä ole huono asia, koska rantabulevardilla on tarjolla melkoinen määrä kahviloita, pubeja ja jäätelökioskeja ja muutaman askeleen päässä jokunen mukava ostoskatukin.

Olenkohan mä kertonut noista otuksista joita etenkin täkäläiset koiranomistajat ja koirien kanssa lomailevat turistit pelkäävät ja inhoavat?

Kulkuekehrääjä on perhosentapainen otus, joka tekee pinjapuihin ja muihin mäntyihin ampiaisenpesän tapaisia pesiä ja munii sinne joskus syystalvella. Viimeistään maalis-huhtikuussa eläimen jälkikasvu saavuttaa toukkavaiheen, laskeutuu puista alas, kulkee jopa metrin mittaisina jonoina (siitä nimi kulkuekehrääjä!) maata pitkin ja kaivautuu sitten johonkin onkaloon. Sinne se koteloituu herätäkseen ennemmin tai myöhemmin perhosena.

Toukanmokomilla on ympärillään poltinkarvat, jotka kosketuksesta irtoavat ja kiinnittyvät sitten koskettajaan. Esimerkiksi koiran kieleen osuessaan ne tekevät tosi pahaa jälkeä, samoin nieluun joutuessaan. Silloin koiran kurkku turpoaa umpeen. Lyytiä, joka monen muun nuoren koiran tavoin pistää suuhunsa kaiken minkä näkee, ei uskalla viedä lähellekään mäntymetsiä. Ei ainakaan nyt, kun rannikolla on kuulemma tavallista pahempi toukkatalvi.

En tietysti itsekään pidä kyseisistä ötököistä. En etenkään sen jälkeen, kun ensimmäisenä Costa del Solin talvenamme erehdyin istumaan kiviaidalle, jonka raoissa piileskeli toukkajono. Takareisi turposi ja pysyi punaisena monta päivää. Hydrokortisoni helpotti vain hiukan.

Muuten on mukavaa. Ensi viikolla on tarkoitus mennä Malagaan museovierailulle, ja yhdet konserttiliputkin on ostettu. Kuun lopussa kotiin; jokohan silloin saisi pikkunarsisseja parvekkeelle?

Voikaa hyvin, pysykää terveinä ja iloisella mielellä!

Tänä aamuna oli taas maa valkoisena ja lunta oli parin sentin verran. Anniina Valtonen selitti taannoin Puoli seitsemässä, että leuto talvi on polaaripyörteen syytä, kun kaikki kylmä ilma on pyörteen sisällä eikä pääse ulos voimakkaiden tuulien johdosta. Nyt kuulemma pyörre on hajonnut ja siksi viikolla pohjoisessa on ollut parinkin kymmenen asteen pakkasia ja täällä etelämpänäkin on ollut pakkasta etenkin öisin. Nyt sitten tulee matalapaineita lännestä ja taivaalta satelee lunta, räntää, vettä ja pieniä eukkoja peräreet perässä, lupsakkaa uutistenlukijaa Urpo Martikaista siteeratakseni! No, näinhän se kevät aina keikkuen tulee.

En ole pitkään aikaan päässyt Keventäjiin mobiililaiteilla, joten kyselin asiaa ylläpitäjiltä. Sain vastaukseksi, että mobiililaiteella sovellukseen pääsevät vain maksavat jäsenet 😮 Aika erikoista, sanoisin, mutten viitsi sen takia ottaa maksullista sopimusta. Minullahan oli vastikään vuoden sopimus, kun ajattelin, että voisi olla kivaa pitkästä aikaa pitää ruokapäiväkirjaa ja hyödyntää reseptejä, mutten sitten viitsinyt juurikaan sitä tehdä, joten hukkaan menivät nekin rahat. Sitä paitsi, voihan ruokapäiväkirjaa pitää ihan ilman sovelluksiakin ja Finelin sivuilta löytyy tietoa erilaisten ruoka-aineiden kaloreista ja ravinto-arvoista ihan ilmaiseksi!

Tänään alkoi sitten myös formulakausi. Ensimmäinen kisa oli tavan mukaan Australiassa, mikä tarkoitti erittäin aikaista aamua, sillä kisa alkoi jo klo 6 😵 Minulla oli kello soimassa puoli tuntia aikaisemmin, jotta ehdimme laittaa aamupalan, jonka söimme sitten kisaa katsellessa. Melbourne on hankala paikka, kun siellä melkein aina sataa näihin aikoihin. En ihan heti muista, milloin siellä olisi viimeksi ollut kaunista kisaviikonloppuna ja siis nytkin satoi. Se puolestaan tarkoitti iloisia pyörähdyksiä ja ulosajoja varsinkin nuorilla tulokaskuljettajilla, vaikka kyllä vuosien kokemuksen omaava Alonsokin antoi yllättää itsensä! Suomalaisia kuskeja ei tälla kaudella ole lainkaan, kun Sauber ei uusinut Bottaksen sopimusta ja hän sai Mercedekseltä vain testi- ja varakuskin pestin. Joku "asiantuntija" kyllä jossain ennusti, että Mersu antaa kesken kauden potkut uudelle, nuorelle tulokaskuskilleen ja että Bottas pääsee sitten taas ajamaan, mutta mainittu kuski Kimi Antonelli (lienee saanut nimensä Räikkösen mukaan!) oli ainoa uusista tulokkaista, joka ajoi maalin asti ilman virheitä, joten saa nähdä miten käy. Minä en Bottasta kaipaa, kun en ole koskaan pitänyt häntä mitenkään erikoisen hyvänä, mutta ensi vuonna saattaakin sitten jo päästä mukaan uusi, nuori suomalainen Tuukka Taponen, joka on kuulemma sangen lahjakas. Hän ajaa nyt F3-luokassa.

IL, sinulla sitä riittää vuodesta toiseen hommia autojen kanssa siellä Espanjassa. Voin hyvin kuvitella, että sikäläisessä macho-kulttuurissa yhdistelmä nainen ja auto ei välttämättä ole niinkään vakavasti otettava huoltoasioissa 🙄

Ai Espanjassa ei tunneta mankelia 😲 Mitä siellä sitten lakanoille tehdään? Silitetään? Ei silti, mitä minä sitä kyselen, kun en itse viitsi tehdä lakanoille pesun jälkeen mitään! Meillä ei ole mankelia ja minähän en lakanoita ala silittää. Sitä paitsi, nehän rypistyvät kuitenkin heti ensimmäisenä yönä 😉

Tiinuliinu, olen jossain luonto-ohjelmassa nähnyt mainitsemasi toukkakulkueen. Sehän on ihan kivan näköinen, mutta ei sitten niin kovin kiva lähikontaktissa! Ja sitten kun on "hyvä toukkavuosi", niitä on varmaan aika vaikea väistellä varsinkin koiran kanssa. Onneksi siellä voi ulkoilla muuallakin kuin metsissä.

No, eipä tässä sitten muuta, kun mitään ihmeempää ei ole tapahtunutkaan. Voikaatteen hyvin ja viihtykää, missä sitten olettekin 😄

Kiva että espanjassa keli asettunut. 

Kevät on jo ihanan pitkällä. Lunta tietty mutta päivät pitenee ja aurinko näyttäytyy useammin. 

Olen jotenkin niin tohkeissani kun kilot eivät haittaa elämää. 
Vaijeriliun lisäksi nyt innostuin kylpylässä laskemaan renkaalla tuubia alas. Se oli oikeastaan jännempää kuin vaijeriliuku konsanaan. 
On niin kiva kun voi lastenlasten kanssa taas tehdä vähän jännempiä juttuja. Ei kilot estä eikä painorajat. 
Olen aina tykännyt esim Linnanmäellä käydä laitteissa. 40 täytettyä tosin pää ei kestänyt enää pyöriviä vempaimia. Sitten tuntui että turvalaitteet ei kunnolla menneet kiinni. Ehkä ensi kesänä taas kokeilen muutamaa. 

Luistelu olisi myös sellainen mitä tekisi mieli 35 vuoden jälkeen kokeilla. Nuorena luistelin paljon ja aikuisena lasten ollessa pieniä. Sitten mursin nilkkani, lihoin ja en enää uskaltautunut jäälle. 

Kyllä minulla järki kuitenkin päässä näiden juttujen kanssa tai no ehkä tuo laskuvarjohypyn suunnittelu ei ihan sitä ole kaikkien mielestä, miehen ainakaan mutta se on yksi unelma myös. Katsotaan saanko sen toteutettua ensi kesänä. 
Tuolla Lappeenrannassa olisi tarkoitus, mutta älkää säikähtäkö ei silloin kun on tapaaminen. 

Odotan niin pyöräilykauden alkua ja toinen on tuo asuntoautoilu. Mieli tekisi jo johonkin. 
Elämä vaan niin auki kun ei tiedä saadaanko talo myytyä ja milloin. Milloin se eläke oikein astuu todella kuvaan. 

Viikonloppu oli kiva tuolla Imatralla vanhemman tyttären perheen kanssa. Tytär kyllä väitti ettei rentoudesta tietoakaan heidän hulivilien kanssa. No minua ei lasten touhut eikä kiukuttelukaan haittaa. Kiva on kotoa välillä lähteä. Tytär on kivaa seuraa, hän on niin tasainen ja iloinen luonteeltaan. Miehensä kokkasi, tämä mumma vain leikki muksujen kanssa, ulkoili tai luki. 

Huomaan että talvimasennukseni alkaa hellittämään. Tänä vuonna kuukautta aiemmin. Ehkä tuo Dubain matka edesauttoi ja että on vain kaksi muksua tässä. 

Kyllä minä pääsen mobiililaitteella tänne koko ajan. Onko sovellus sitten jotenkin eri asia?