Miniän sytostaattihoidot alkoivat perjantaina. Tarjosimme perheelle ruokaa ja luulin, että miniä olisi huonossa kunnossa, mutta sieltä hän vain tuli reippaana muiden mukana syömään. Jäsenkivut ja pahoinvointi tulevat vasta pari päivää myöhemmin ja niihin saa ottaa lääkkeitä. Seuraava hoito on kolmen viikon päästä. Valitettavasti luin Hesarin yleisönosaston palstalta, että jonkun haimasyövän leikkausta viivyteltiin ja annettiin sytostaatteja ja sädetystä, kunnes ei enää voitukaan leikata. Kasvain oli pienentynyt, mutta samalla levinnyt muualle. Uskon ja toivon, ettei rakkaalle, ihanalle miniälleni käy huonosti, vaan hän selviää.

Mieheni lähti väsyneenä ja henkisesti uupuneena jälleen Pohjanmaalle. 95-vuotias sisar kaksi viikkoa sitten voinut niin huonosti, että sattumalta kyläilemään tullut vieras oli tilannut ambulanssin. Vuorokautta myöhemmin hänet kotiutettiin Vaasan sairaalasta sillä seurauksella, että seuraavana yönä hän oli kaatunut vessaan mennessään ja aamulla kotihoitaja löysi hänet lattialta sekavana ja käsi murtuneena. Taas lähdettiin ambulanssilla sairaalaan, ja siellä hän nyt toistaiseksi on ja päässeekö enää kotiin. Toivottavasti turvallinen hoivapaikka löytyisi, vaikka niistä on siellä kova pula. Eihän tuollainen yksin asuva ja huonosti liikkuva vanhus pärjää enää kotona!

En ole juurikaan kävellyt koko marraskuussa. Melkein joka päivä on ollut muita menoja, joiden jälkeen pimeys ja sadesää eivät houkuttele ulos. Olen kyllä käynyt kaksi kertaa viikossa salilla abitytön kanssa. Kaksi kertaa viikossa on kuoroharjoitukset ja lisäksi esiintymisiä hoivakodeissa ja kirkkokuorolla muitakin tilaisuuksia. Keskiviikkona olin ystäväni kanssa Ateneumin näyttelyä katsomassa. Oli sellainen näyttely, että sinne täytyy mennä toisenkin kerran! Lisäksi olin kuoroharjoitusten jälkeen kirjastossa lukupiirissä. Tällä kertaa käsiteltävä teos oli Elisa Dusapinín Pachinkokuulat. Se oli sopivan lyhyt,175 s., jotka ahmaisi kerralla. Löysin tarinasta yllättäen vertauskuvallisesti paljon yhteyksiä elämäni tapahtumiin.

Nyt kun mies on maalla, olen siivonnut hänen vaatekomeronsa. Kasa vanhoja alusvaatteita  menee poistotekstiili-keräykseen. Vaihdoin lakanat ja pesin entiset. Pesin myös miehen 6 villapaitaa ja 3 villa-liiviä sekä tuuletin lisäksi 5 villaneuletta. Vanhimmat lienevät 40 vuoden takaa, mutta ennen villa olikin todella hyvänlaatuista ja kaikki ovat käyttökunnossa. Nähtäväksi jää, mitä pidetään ja mitkä voi lahjoittaa keräykseen. Lisäksi löysin muutamia villakerrastoja. Ei pitäisi miestä palella, kun ottaa ne käyttöön.

Onneksi marraskuu alkaa olla pian ohi. Tuntuu, etten jaksaisi lähteä ihmisten ilmoille, vaikka se lopulta kannattaa ja tuo vähän iloa. Haluaisin olla yksin hiljaisuudessa ja käpertyä sänkyyn, mutta kun uni ei vaan tule. Melatoniinit, antihistamiinit ja muut korvikelääkkeet eivät enää auta, eikä unilääkkeen puolikasta voi joka ilta ottaa. Onnellista odotettavaa on hyvin kirjoittaneen abitytön lakkiaiset, tällä kertaa ihan vain lähipiirissä, ja sitten onkin pian jo joulu!

Toivon terveyttä ja hyvää mieltä kaikille!

Merelle, mihin viestisi katosi? Meillä oli syksyllä lukupiirissä Markus Nummen Käräjät, sitten Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys ja nyt tämä Pachinkokuulat. Keväällä tulee ensimmäiseksi Laura Lähteenmäen Marian kirja, joka kertoo Elias Lönnrotin vaimosta biofiktion keinoin. Muista en nyt juuri muista. Meillä lukupiirin vetäjä on valinnut kirjat, mutta varmasti saamme itsekin ehdottaa niitä.

Moi mimmit. Mä olen niiiin kiukkuinen, kun flunssa iski päälle. Ja vaikka mitä hauskaa ohjelmaa olisi, nyt on ollut pakko tyhjentää tämä viikko ja vaan lepäillä. Ja tietenkin tänään on mitä upein sää, aurinko loistaa, meri välkkyy eikä tuule yhtään. Mutta mun tarvitsee vaan kävellä sohvalta keittiöön, kun jo ottaa henkeen. Ai kun teki hyvää valittaa!

Olen lueskellut innolla kaikki kirjoituksenne, kiitos niistä. Meillä on ollut kivoja kiireitä marraskuu täynnä. Yksi viikonloppu yövyttiin ystävien luona parinkymmenen kilometrin päässä. Rouva, joka on loistava kokki, oli valmistanut häränhäntää ja se oli todella suussa sulavaa. Meillä on pysyvästi omat lakanat hänen ateljeensa vuoteissa, kun heillä ei muita yövieraita käykään. Ateljeessa on oma keittiö ja vessa ja valtava ateljeepuoli, josta aukeaa upea merinäköala, kelpaa siellä oleskella.

Tiistaina haettiin vävyn tukkukortilla riisipuuroa, jota saa kolmen kilon levyissä. Kaadetaan vaan kattilaan ja hämmennellään kuumaksi, oli hyvää. Perinteiset puurojuhlat lastemme perheille olivat hauskat ja puuroa meni kuusi kiloa! Viisikko viihtyi omassa pöydässään ja me muut kahdeksan rupattelimme omia juttujamme. Juniori oli saanut pari päivää aikaisemmin ajokortin ja kun lähtivät, hän oli tarkkana, että ihailin keittiön ikkunasta hänen ajamistaan. Hänelläkin on nyt oma auto, pieni punainen Wolkkari. Ja minä sydän syrjällään, ettei hurjastelisi liukkailla.

Johanneksen kirkkoon ehdittiin vuoden ensimmäiseen joulukonserttiin, joka oli pankkini tarjoama. Samana päivänä tuli viesti, että kirkon lämmitysjärjestelmä on rikki ja kehotettiin pukeutumaan lämpimästi. No minähän vedin pitkät kalsarit, villapaitaa ja paksuimman untuvatakin. Ja sitten olin tukehtua penkissä eikä takkia voinut riisuakaan, kun istuttiin niin ahtaasti täpötäydessä kirkossa. Johanna Rusanen ja Jyrki Anttila lauloivat ja oli ihana keskittyä vaan kuuntelemaan ja nauttimaan. Esittivät lempijoululaulunikin, Adamsin Oi Jouluyö.

Perjantaina Tammisaaressa oli palaveri, jossa arkkitehti kertoi uusista suunnitelmistaan. Arkkitehti saapui 40 minuuttia myöhässä, ei pahoitellut eikä tervehtinyt, ei löytänyt läppäriltään piirustuksia, kun ei muistanut salasanoja (?). Rakennuslautakunta on löytänyt 18 lainvastaista kohtaa hänen edellisistä piirustuksistaan, mutta äijä väitti kivenkovaan, ettei ole tehnyt mitään väärin, kartat ovat olleet vanhoja. Hän oli myös hyvin näreissään siitä, kun naapurit ja minä annoimme Västra Nylandiin kahden sivun haastattelun, jossa kerroimme tilanteesta. Se hyvä puoli tässä oli, että nyt pikkuista pihaani ei entisestään pienennetä, jotta autot mahtuisivat uudisrakennuksen talliin, kulku suunnitellaan eri tavalla. Mä muuten selvitin sen haastattelun ruotsiksi!

Lauantaina bonuslapsenlapsen luona juhlittiin edesmenneen mieheni sukulaisten kanssa jouluntuloa. Oli ihanaa tavata kaikki mieheni pojat ja puolisot, bonuslapsenlapseni sekä parivuotias lapsenlapsenlapsi, joka esitteli minulle taitojaan ja tarkisti vähän väliä, että varmasti katselin vain häntä ja taputin joka hypyn jälkeen. Mä olen niin iloinen ja kiitollinen siitä, että on niin hyvät välit mieheni sukuun!

Sunnuntaina mökilläni pidettiin talkoot tyttären perheen kanssa. Minä olin jo kipeä ja mieluusti loikoilin olohuoneen ainoalla kalusteella, sohvalla. Vävy ja Juniori purkivat ison teltan, joka menee vävyn pihalle Abin purjeveneen suojaksi, Abi putsasi rännejä, Justus kulki ympäriinsä osallistumassa kaikkeen. Tytär ilmoitti ”vähän stailaavansa” mökissä ja pian kaikki ylimääräiset laatikot oli koottu vierasmökkiin, isoon sänkyyn vaihdettu ”nätimmät lakanat”, vessan ja kylppärin tasot tyhjennetty ja koko talo imuroitu. Ette sitten ole täällä enää yötä sotkemassa, määräsi hyväntuulinen tyttäreni, joka oli tuonut eväätkin mukanaan.

Nyt kun uudisrakennus myöhästyy ties miten pitkälle enkä siis saa varastoa, veljeni on luvannut omakotitalostaan yhden huoneen minulle. Eivät enää itse asu siellä, mutta kaavoitusasioiden takia eivät voi myydäkään. Veli ja vaimonsa ovat parhaillaan Etiopiassa juoksemassa 55000 muun kanssa jotain kilpailua. Laittoi eilen viestin, ettei ole jäänyt tulivuoren purkauksen uhriksi.

Justus lähti ostoksille ja minä murjotan sisällä. Minusta tulee kamala marttyyri aina, kun olen vähänkään kipeä. Kirjoitelkaa, että mulla olisi lukemista!

Heips.
On ollut vähän haipakkaa, joten ei ole ehtinyt edes tänne piipahtamaan.
Viikko sitten torstai-iltana vauva viimein päätti syntyä. Kolmas tyttö tuli perheeseen. Olimme hakeneet pikku Muruset meille iltapäivällä. Kaikki meni hyvin ja meillä täällä kotona tyttöjen kanssa myös. Paljon on kyllä touhua koko päivän heidän kanssaan, joten olin valmis nukkumaan iltaisin melko ajoissa😃 Perjantaina leivoimme pipareita, lauantaina teimme pikku junamatkan Kannuksesta Kokkolaan ja takaisin. Tunti jäi aikaa Kokkolassa ja siellä tavattiin sattumalta joulupukki, jota kumpikin ujosteli. Pienempi ei halunnut edes katsoa päin ja toinen vain matkan päästä. 😍
Kotiin tultua sitten isomman kanssa koristeltiin pipareita.
Sunnuntaina menimme sisareni 80-vuotispäiville. Vaikka porukkaa oli siellä aika paljon, tytöt nopeasti rohkaistuivat ja menivät leikkimään muiden kanssa. 
Ja taas kotiin tultua meillä oli puuhaa kun olin luvannut, että tehdään piparkakkutalo. Äkkiä valmistaikinasta tein elementit ja jäähdytin ulkovarastossa. Molemmat halusivat koristella ja niinpä pienempikin mummun avustuksella sai vähän sokerikuorrutetta levitettyä😃
Maanantaina lähdimme ajelemaan Ouluun tyttöjen kanssa. Voi sitä ihmetystä ja innostusta kun näkivät ensi kerran pikkusiskonsa. ❤️
Olin niin onnellinen, että he viihtyivät mummulassa noin monta päivää. Saivat vanhempansakin vähän toipua rauhassa. Vauva nimittäin syntyi ihan suunnitellusti kotona. Minulle ei ymmärrettävästä syystä ollut kerrottu suunnitelmista ollenkaan. Minähän olisin tullut huolesta hulluksi. Kätilö oli ollut koko ajan paikalla ja mitään ongelmia ei ollut. Miniä oli tyytyväinen ratkaisuun, oli ollut kuulemma ihanaa olla kotona ilman mitään hälyä ja kätilölläkin oli aikaa olla koko ajan paikalla. No, onneksi kaikki meni hyvin. Vauva on ainakin vielä niin levollinen ja rauhallinen. Sain pidellä häntä sylissäni. Mikä ihana tunne!
Tiistaina sitten heräsin flunssan oireisiin ja nyt olen niistänyt ja yskinyt ja nukkunut huonosti. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin tuntua paremmalta. Olen ottanut nyt astmalääkettä aamuin illoin, normaalisti vain kerran päivässä. Reseptissä kuitenkin lukee 1(-2) annosta ja astmahoitajakin taannoin sanoi, että jos flunssaa tulee, lääkettä pitää muistaa ottaa. Kuulemma menee herkästi keuhkoihin muuten. Ja minä nyt tulkitsin, että otetaan sitten nyt se kaksi annosta. Ja ei ainakaan keuhkoissa tunnu kummempaa, yskiessä lima irtoaa eikä sitä ole edes paljon. Nenä sentään vuotaa kiitettävästi😐
Mies lähtee huomenna Englantiin ja menee Portugalin kautta tapaamaan pikaisesti tyttärensä perhettä. Viikon reissu kaiken kaikkiaan ja joulukuun 18. menee vielä uudelleen Portugaliin saattaakseen tyttären kaksi tytärtä jouluksi Suomeen. 
Minä olin suunnitellut vähän siivoilevani kun mies on poissa, mutta en ehkä jaksa, jos ei olo kohene tarpeeksi. Ehkä jaksan vähän ommella. Tonttulakkeja on vähän tilattu ja myyjäisiinkin pitäisi jotain saada ommeltua kun tuli varattua pöytä.
Mukavaa tulevaa adventin aikaa kaikille.

Hola!

Vähiin käyvät Aurinkorannikon päivät; huomenna pakataan ja lauantaiaamuna on lähdettävä lentokentälle. Illalla päästään jo omaan sänkyyn nukkumaan, ja kun sunnuntaina on ensimmäinen adventtisunnuntai, niin ennen nukahtamista lienee parasta viritellä jouluvaloja parvekkeelle ja kaivaa esiin nelihaarainen kynttilänjalka. Sitten onkin aika avata Faceen hassunhauska joulukalenteri (sellaisen olen askarrellut jo monena vuonna) ja tietysti viikon varrella pitää paistaa (saa paistaa!) piparkakkuja ja joulutorttuja ja saaristolaisleipää. Ehkä löytyy myös muutama mukava joulukonsertti? 

Malagan maankuulut jouluvalot nähtiin koekäytössä tiistaina. Tällä viikolla on nimittäin oltu ihan yltiösosiaalisia; maanantaina meillä itsellä oli lounasvieraita, tiistaina Malagassa lomailevat perhetutut pyysivät poikkeamaan (ja mehän poikettiin. Tästä pääsee kätevästi lähijunalla). Eilen illansuussa kahviteltiin kuorokaverini ja hänen miehensä kanssa; osuvat hekin olemaan täällä juuri samaan aikaan. Tänään tavataan turkulaiskollega ja miehensä. Huominen sentään jää pakkauspäiväksi, mitä nyt keppijumppa ja koiralenkki ja illalla kaverin soittokeikka täkäläisessä ohjelmaravintolassa. Kovin pitkään ei passaa jammata että ehtii nukkua edes vähän ennen kotimatkaa. 

Pari kuukautta tuntuu ihan passelilta syysloma-ajalta. Eilen haettiin Lyytille ekinokokkoosipilleri (pakollinen ennen Suomeen saapumista) paikalliselta eläinlääkäriasemalta. Vilkaisin siinä samalla koiran passia ja totesin että tämähän on kolme ja puolivuotiaan snautserin seitsemäs ulkomaanmatka. Seuraava on odotettavissa vasta ensi syksynä; jos keväällä lähdetään kauan haaveillulle Italian-reissulle niin koiraa ei oteta mukaan. Sitä ennen kuitenkin nautitaan joulusta ja Suomen talvesta joka toivottavasti ylettyisi aina etelärannikolle asti. 

Kivikasalle onnittelut uusimmasta lapsenlapsesta! IL:lle pikaista paranemista! Pikselille rohkeaa ja reipasta mieltä noiden sukulaisten terveysongelmien kanssa. Ja kaikille mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua!

Tervehdys ja uusi yritys. 

Harrrrmitti, kun viimeksi teksti katosi.

Mulla on sitten ollut elokuusta lähtien oikean käden puutumista. Harmillista, eikä ole vielä varmuutta, mistä johtuu. Osa oireista viitaa rannekanavan  ahtaumaan, mutta toisaalta erittäin pätevän fyssarin testien jälkeen ei kuitenkaan varmuudella viittaa tuohon. Aika näyttää ja toivottavasti pääsisin julkisen kautta hermoratatutkimukseen. Lienee ainoa varma tapa tuon toteamaksi. 

Olimme viime viikonloppuna pidemmän viikonlopun siellä etelässä tyttären ultran vuoksi ja sittemmin myös isäni vuoksi.Tyttövauva tyttären masussa voi hyvin. Taisi paino olla jo kaksi kiloa ja vähän päälle. Suurikokoinen tulee, jos täysiaikaisesti masussa pysyy. Pikkumieshän syntyi lopulta sektiolla, kun tytär juoksujalkaa kiidätettiin leikkuriin. Onneksi ei ehtinyt tulla pikkumiehelle tuosta mitään vaurioita. 

Pikseli rukoilen miniäsi puolesta. Ja taas kerran onneksi syöpähoidot Suomessa ovat maailman huippuluokkaa. Toivottavasti miehesi kestää nuo Pohjanmaan reissut. Ovat varmasti sekä fyysisesti että henkisesti hänelle vaikeita. On tietty ihailtavaa, että kantaa siskoistaan niin paljon huolta. Toivottavasti pääset kävelyretkiäsi jatkamaan. 

Merellelle kiitokset vinkeistä kirjoihin ja sarjoihin. Aiemmin oli tuolla juttua La Promesasta. Minähän olen aivan koukussa siihen sarjaan. 

Tiinuliinu, olen nykyään käynyt naamakirjan sivuilla ehkä kerran / kaksi kuukautta. Osin johtuu siitä, kun tililleni murtauduttiin ja (eläkeläisen) ajan puutteestaa. Sun joulukalenteria on kyllä päästävä seuraamaan, joten varmasti tulen joulukuussa hieman useammin siellä käymään. Hienoja aikoja olette saaneet Espanjassa viettää. Turvallista kotimatkaa.

JJ, kiitos kauniista kirjoituksestasi. Toivottavasti selviää syy, mikä sinua vaivaa. Osaat kyllä mestarin tavoin laittaa ajatuksesi näille sivuille. Olette mielessäni ja rukouksissani. 

Menna, kiitos kuulumisista. Hyvin olette selvinneet teirän miehen muistisairaudesta huolimatta. Kiitos toivotuksista. 

Kivikasa sydämelliset onnittelut perheenlisäyksen johdosta. Me olemme myös odottavalla kannalla. Tammikuun viimeinen on uuden tyttövauvan laskettu aika. 

IL pikaista paranemista flunssasta. Minullekin iski tuollainen eilen. Tulimme keskiviikkona takaisin tänne meidän ykköskotiimme. Oiskohan ollut tiistai vai maanantai, kun olimme Kaaressa. Minä olin kultasepän liikkeessä ja sen jälkeen Gigantissa, jossa sitten "törmäsin" siippaani. Sekä kultasepän liikkeesssä (aivan kauhea flunssa ) ja Gigantissa myyjät olivat tosi kipeinä. Näkyi ulospäinkin. Gigantin myyjä kyllä kertoi olevansa paranemassa. Olisin laittanut maskin kultasepän liikkeessä, mutta sairas myyjä juuri vapautui, niin tyydyin hanskoihin enkä koskenut paljain käsin mihinkään hänen koskemaansa. 

Gigantissa teimme kauppoja ja lopulta vaihdoimme liittymät.... Sitten saimme "vanhalta" palvelun tarjoajalta paremmat tarjoukset, joten Gigantin liittymäkaupat peruuntuivat. Ostin sitä kautta kuitenkin itselleni Oura 4 -sormuksen. Olen aikanaan ostanut kaksi eri älykellosovellusta, mutta olen peruuttanut molemmat kaupat, kun olen todennut, että eivät vastaa lainkaan todellisuutta.  Juuri laitoin tyttären tilille rahaa, että voi ostaa vävylle älysormuksen joululahjaksi. Oli niin kiinnostunut minun ostoksestani.

Olimme siis kaupungissa viime pe - tämän viikon ke aamu. Pääosa pk-seudulle ajamiseen oli tyttären ke aamuinen ultra, että miehensäkin pääsisi mukaan.

Alunperin olimme ajatelleet lähtevämme sunnuntaina, mutta kun meillä oli perjantaina iltapäivällä molemmilla (kaiken muun lisäksi)  silmälääkäriajat, niin säästyimme ajamasta edestakaisin näitä huonossa kunnossa olevia mökkiteitä. Alunperin olin ajatellut, että jos ajaisimme tyttären luo suoraan, ehtisimme tapaamaan pikkumiehen. No  emme mitenkään ehtineet. Ehdimme kaupunkikotiin vasta kahdeksan aikoihin illalla. Pyykkikone pyörimään, matkalla olimme syöneet. 

Lauantaina aamusta sitten näimme pikkumiehen. Kuinka paljon hän olikaan kasvanut ja oppinut noin kahdessa viikossa. Vaikka olemme lähes päivittäin videoyhteydessä, niin ei ole kuitenkaan tapaamisen vertainen.

Edellsiella kaupunkireissulla ihmettelin, miten ehdin pestä 10 koneellista pyykkiä pe - ma iltaan... kun olimme menossa aamusta iltaan. Samoin kuin nyt. Lauantaina lähdimme sitten tyttären luota isäni luokse ja kävimme yhdessä äitiä katsomassa sekä veimme isää pariin eri kauppaan. Sitten iltapäivällä menimme isän ja yhden ystävänsä kanssa isän ja äidin naapurin pikkujoulujuhliin. Oli tosi hauskaa, Hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja hyvää tanssimusiikkia. Kotiin lähdimme jo ennen seitsemää. 

Keskiviikkona aamusta aikaisen lähdimme tyttären luo (toki olimme siellä su, ma, ti) ja tytär lähti vävyn kanssa ultraäänitutkimukseen. Tämä oli ylimääräinen edelliseen raskauteen viitaten. Kaikki hyvin.

Sieltä lähdimme suoraan tänne ykköskotiin Savoon. Oli jo hämärää, kun saavuimme. Eilen oli sitten aikainen lähtö Mikkeliin kaupoille ja mun   lääkärille. Taas tuli pimeää heti tänne saavuttuamme. 

Nyt iloitsen, että nähtävästi lähdemme täältä seuraavan kerran ensi viikon torstaina kaupoille ja taas lääkäriin. Se sattuu myös olemaan mun synttäripäivä.

Kaiken keskellä murhetta tuottaa isäni. Olin varannut hänelle ajan Pihlajalinna Dextraan tämän viikon maanantaille pitkittyneen yskän vuoksi ja toivonut jo siihen heti keuhkokuvaa. Seuraavana päivänä ( tiistaina) lääkäri soitti mulle isän tuloksista ja sai kiireisen lähetteen TT-kuvaukseen. Lääkäri arveli, että ehkä kahden viikon kuluessa muhun otetaan yhteyttä. No jo keskiviikkona kun olimme lähteneet tyttären luota, mulle soitettiin HUSista ja isän piti jo nyt käydä munuaistutkimuksessa, jossa selviää, voiko TT-kuvauksen tehdä varjoaineen kera. Ensi maanantaina on TT-kuvaus ja torstaina lääkärin vastaanotto juuri samaan aikaan kuin mulla on täällä fysiatrin vastaanotto, mitä en voi mitenkään jättää väliin, kun tämä hyvä fysiatri lopettaa Mikkelissä....  Poikamme on Australiassa. Hänhän pääasiassa kuskaa isää lääkäriin. Alunperin ajattelimmekin, että ehtii kotiutua (6.12.) ennen kuin isän tutkimukset tulevat. 

Sydän täynnä pelkoa isän vuoksi. Selvästi epäillään keuhkosyöpää. Juuri äsken isä soitti, kun oli menossa nukkumaan. Soitamme vähintään aamulla ja illalla ja usein vielä siinä päivälläkin. 

Nyt on huoli suuri. Isää ei enää leikattaisi. Täyttää joulukuussa 91 v. On maailman kultaisin isä, isoisä ja isoisoisä. Olen itsekin vielä shokissa. 

Nyt alkaa ruoka valmistua. Katsotaan, mitä saan tästä lähtemään eteenpäin. 
Ps. pikkumiehellä ei ole ollut enää niitä kohtauksia. Luulen, että vävyn teoria on oikea, vaikka lääkärit eivät ole olleet samaa mieltä. Edelleen happisaturaatiota mitataan öisin. 

Hyvää viikonloppua kaikille. Kiitos, kun olette

Anteeksi, kun kappaleet ja tummennukset menivät pieleen. Ruoka on valmista ja pakko päästä syömään. En ehtinyt enempää aikaa tähän laittaa. Katosi teksi monta kertaa matkan varrella. 

Nyt sain viestiäni vähän muokattua, kun oli kaikki vain yhtä pötköä.

Ensimmäinen yö Oura-sormuksen kanssa. 4h 4 minuuttia. Ensimmäinen laite, joka näyttää antavan "rehellisen" tuloksen. Eilen sain sen sormeeni vasta iltapäivästä, kun piti ensin ladata laite. Rakas siippani sitten laittoi kaikki tiedot toimintakuntoon
Huono yö. Nenä tukossa ja välillä yskitti. Ei mulla kuumetta ole, sen kyllä tuntisi heti. Olen ainakin toistaiseksi tyytyväinen ostokseeni. Tätä varten piti ensin käydä ostamassa 10€ maksava sovitinsetti. Sormusta piti pitää noin vuorokauden sormessa, että oikea koko selviää. Tuo 10€ hyvitettiin sitten, kun kävin ostamassa sormuksen netin kautta ja haimme sen Lahden Gigantista tänne tullessamme. Oli Black Friday tarjouksessa -30%. 

Ennen kuin lähdimme täältä viime perjantaina, saimme kohtuudella kalaa. Olen tyytyväinen säihin, että vielä ei ole pakkasia. Järvi ei jäädy ja odotan tuulten tyyntymistä, että saisimme siikaa. Ja sekin hyvä puoli siinä on, että ei tarvitse pelätä liukastumista. Välillä täällä oli vähän lunta. Ehkä pitäisi jotain päivänä käydä katsomassa, onko suppilovahveroita tullut lisää. 

Kivikasa ymmärrän niin hyvin riemusi, kun saat viettää aikaa pikku murusten kanssa. Minusta oikeasti tuntuu, että pikkumies on taivaamme, aurinkomme ja tähtemme. En voi kuvitella parempaa alkua päivälle, kun saan melkein joka aamu täällä ollessamme puhua hänen kanssaan videopuhelun. 

Uutta vauvaa odotamme myös kovasti. Mietin, että olisiko saman näköinen kuin tyttäremme oli vauvana. Oikeastaan salaa vähän toivonkin sitä. 

Nyt vähän uutisten lukua ja sitten pieni rauhallinen lenkki ennen kuin alkaa sataa. Sisällä kyllä on sitten kuminauhajumppaa ja venyttelyä sekä restoraattorin polkemista. 

Japenalle erityisesti voimia. 

Vielä kerran hyvää viikonloppua kaikille. 🥰

Mä olen niin "kateellinen" Kivikasalle ja Kipalle, kun te saatte tytöntylleröitä! Kun minulla on vaan näitä poikia iso kasa. No Bonuslapsenlapsi yrittää miehensä kanssa vauvaa, jospa sieltä saisin tytön hemmoteltavaksi. Tai sitten pitää vaan odottaa, kun nuo pojat löytäisivät elämänkumppanin ja silleen.

Kiitos paranemistoivotuksista, nyt olo on jo lähes normaali, mitä nyt kuiva yskä vaivaa. Viikon maltoin aika lailla laiskotella, tiedän kokemuksesta, miten helposti saan keuhkoputken tulehduksen. Justus kävi välillä kaupungissa entisen työnantajansa, Kalevala (Lapponian) eläkeläisten pikkujoulukahveilla. Kovin on tarjoilut vähentyneet, kun vielä muutama vuosi sitten tarjoiltiin upea joululounas, nyt sai kahvin ja korvapuustin. Ja kun ennen sai ostaa koko joulukuun hyvällä alennuksella koruja, nyt oli ostettava tämän kahvittelun ajan vain.

Tajusin, että olin ensimmäistä kertaa Tammisaaren kodissa yksin yön yli. Tuntui oudolta, kun naapuritkaan eivät olleet paikalla. Sitten alkoi naurattaa, sillä kuinka paljon olenkaan ollut mökilläni, pimeän metsän keskellä ihan yksikseni. Ja Tammisaaressahan on kuitenkin jo tuttuja perheitä saman kadun varrella.

Tänään menemme isoihin juhliin, vien taatelikakkuja. Viime vuonna vieraita oli yli sata ja lapset konttasivat jaloissa, kun eivät ihmistungoksessa päässeet kävelemään. Vien emännän pikkutytöille ihania tarrakynsiä, ihastelivat viimeksi Abin synttäreillä mun kynsiä. Abi ja ystävänsä tulevat hakemaan, Juniori vie vanhempansa omalla autollaan. Olisimme voineet Mustillammekin mennä, mutta isäntäpari toivoo mahdollisimman vähän autoja, kun nytkin joudutaan parkkaamaan naapureiden pihoille. Naapuritkin ovat juhlissa mukana, joten parkkaus ei heitä häiritse.

Olen ostanut jo muutamia joululahjoja. Tänä vuonna lahjani ovat hinnaltaan vaatimattomia, koska mökkilainan korot tehokkaasti tyhjentävät eläkettä. Decanterista pitsasakset saattavat nousta joulun hitiksi, joten niitä nyt paketteihin pitsansyöjille. Huomenna on vapaata koko päivän, ehkä paketointia!

Hyvää joulunalusaikaa!

Lyhyt tervehdys 😊

Minä olen ostanut oikeastaan jo kaikki joululahjat. Mitään en ole vielä paketoinnut. Vävylle ostimme Oura-sormuksen. En tiedä, antaako tytär sen hänelle jo tänään. Vielä huomenna taitaa olla Gigantissa se -30%. On pari muutakin lahjaa hänelle, mutta ainakin yhden, johon laitoin tyttärelle rahat, että tilaisi, säästämme kesäksi sitten synttärilahjaksi.

IL onneksi tuntuu, että flunssasi on menossa ohi. Pidän peukut pystyssä talokaupoille. Minä käytin eilen nenäkannua ja olen ottanut muutaman Duactin tähän pieneen flunssaan. Mutta en ole ollut mitenkään tavallista väsyneempi tai muuta. Toivottavasti menee tästä vaan ohi. Vasta torstaina on tarkoitus mennä "ihmisten" ilmoille, kun mulla on fysioterapeutille ja fysiatrille ajat. Toivottavasti on siihen mennessä taudin poikanen ohi. Pakurikääpää, inkivääriä ja hunajaa olemme lipitelleet. 

Pikkumiehelle vein jo viime viikolla parina päivänä pussissa pieniä puisia palapelejä, että ei sitten tulisi jouluna ihan kauhean paljon paketteja. Taitaa niitä tulla kuitenkin. 1-vuotis synttäreillä oli kyllä usein kiinnostuneempi papereista ja nauruista kuin pakettien sisällöstä. 

Meidän aatto on tarkoitus tosiaan viettää tyttären luona (en ole varma, kirjoitinko jo siitä - muisti pätkii, kun unet niin lyhyitä) Isäni on menossa toisen veljeni luokse ja alustavasti on tarkoitus jäädä sinne yöksi. Siitä lähtien, kun äiti joutui ensin sairaalaan ja sieltä hoivakotiin, poikamme on ollut jouluaatot isäni kanssa. Hän ei ole "jouluihminen" kuten minä ja tyttäreni, joten se on ollut ihan hyvä ratkaisu. Nyt en sitten tiedä lähteekö avokkinsa vanhempiensa luokse aika kauas pk-seudulta vai jääkö sinne. Jos jää, niin voisin kyllä hyvin kuvitella, että viettäisivät aaton poikamme kanssa isäni kodissa, missä pääsisivät joulusaunaan... vai haluaako poikamme tulla tyttären luo aatoksi. Joulupäivänä meillä oli tarkoitus sitten tulla takaisin tänne metsän keskelle, mutta jos nyt isällä olisi tämä pahin mahdollinen epäily, niin sitten kutsuisin kyllä koko suvun meille joulupäivänä kahvipöydän ääreen. Ennen koronaa vietimme aina jouluaattona ruokailun jälkeen koko porukka meillä yhteistä aikaa kahvin ja jouluherkkujen parissa ja toistemme seurasta nauttien. Sitten varmaan tulisimme tänne vasta Tapanin päivänä.

Tytär on perunut torstaiset menonsa, kun vävy sai järjestettyä työasiat niin, että voi hoitaa pikkumiestä. Tytär menee nyt isän kanssa sitten sinne lääkäriin. 

Oura sormus ollut käytössä kaksi yötä ja kaksi kokonaista päivää. Olisi pitänyt hankkia jo aiemmin. Mulla on ollut kaksi sellaista älykelloa, joiden on pitänyt mitata vaikka mitä. Olen ihan lyhyen ajan sisällä huomannut, että tiedot olivat ihan epäluotettavia, joten molemmat olen palauttanut ja käyttänyt oikeastaan vaan kännykän askelmittarisovellusta verenpainemittarin ohessa.

Viime yönä olin sängyssä yli 7 h. Unta vähän vajaa 6 tuntia. Syvää unta oli vaan tosi vähän. Uniongelmat olivat suurin syy tämän Ouran hankkimiselle. Jotenkin tunne, että olisi yksi luotettavimmista  markkinoilla olevista mittareista. Sen nyt olen huomannut, että mun askelmittarisovellus puhelimessa on ollut asetettuna niin, että näyttää liian vähän askeleita. Eilenkin ero Ouran kanssa oli noin 3000. Eli tuli yli 13500 askelta eilen Ouran mukaan. Se on tietty koko ajan sormessa ja vaikka kuinka yritän pitää puhelinta taskussa, niin eihän se täällä sisällä aina taskussa ole. Kukaan  ei maksa minulle Ouran kehumisesta, mutta kahden vrk:n jälkeen voin sitä suositella. Saa nähdä mitä sanon viikon päästä. Nyt ruuan laittoon. 

Hyvää adventin jatkoa ja mukavaa uutta alkavaa viikkoa. Tiinuliinulle, Ukkokullalle ja Lyytille  kotiintulotoivotukset.