Nyt valitsin huonon aloituspäivän, sillä olin kaverin lapsen yo-juhlissa keittiötöissä. Hommaa riitti niin, etten ehtinyt itse istua ja syödä, vaan vetäisin jossain välissä viiden minuutin överikakkukahvit ja karkkia päälle. Eikös se niin ole, että huomenna on paras päivä aloittaa ruotuun palaaminen🫣😅

Olen lukenut päivityksenne ja myötäelänyt kanssanne. Surulliset uutiset panevat ajattelemaan, etteivät minun asiani ja pienet murheeni ole niin tärkeitä, että niitä kannattaisi jakaa. Kaikki on kuitenkin suhteellisen hyvin juuri nyt.

Miniän toinen rinta ja osa imusolmukkeita poistettiin viikko sitten. Ikävä uutinen oli, että hänellä todettiin rintasyövälle altistava geeni, joka on perinnöllinen. Samoin terveellä sisarellaan, jolla on kaksi tytärtä. Eihän sairaus välttämättä heille puhkea, mutta tieto lisää tuskaa. Miniä ei ole kertonut yo-tytölle, mutta fiksuna tyttönä hän oli ottanut itse selvää mahdollisesta periytyvyydestä.

Hyvä uutinen on, että kumpikin lapsenlapseni on saanut ainakin yhden opiskelupaikan yliopistoihin. Ne eivät olleet ykkösvaihtoehtoja, mutta kuitenkin varteenotettavia. Ensi viikolla on pääsykoe, jonka tulos ratkaisee valinnan.

Minä olen pullahtanut keskivartalosta. Huomasin sen, kun kaikki housut eivät enää mahdu kiinni. Täytyy siirtyä kokoa suurempiin, mutta sitten on ongelmana, että ne ovat lantiolta ja reisistä liian leveitä, ja kun olen tällainen nippa nappa päälle puolitoistametrinen, niin ei hyvältä näytä. Toivottavasti vatsarasva sulaa kesän aikana, kun tulee liikuttua enemmän. Harmittaa, kun kuntosali menee kesällä remonttiin. Juuri, kun kuoroharrastusten loputtua olisi enemmän aikaa käydä siellä. Korvaavat saman ketjun salit ovat kauempana ja edellyttäisivät oman auton käyttöä. Minullahan ei ole edes ajokorttia. Edellisen remontin aikana sai käydä kilpailevan ketjun saleilla.

Talven yli ruokkimamme mustarastas ilahduttaa. Se kiskoo niska jäykkänä matoja takapihan nurmikolta, mutta tulee päivittäin raja-aidalle tuijottamaan keittiöön ja päästää nykyisin pienen melodian, että huomaisin. Vien portaalle neljä rusinaa ikään kuin jälkiruoaksi.

Eilinen oli niin lämmin ja aurinkoinen päivä. Saattoi pitkästä aikaa istua terassin riipputuolissa lukemassa. Tänään on taas ollut enimmäkseen pilvistä ja 14 astetta. Täällä pääkaupunkiseudulla ei ole ollut yhtään helleaaltoa, kuten itäisemmässä Suomessa. Kylmä pohjoistuuli on puhaltanut varmaan kaksi viikkoa niin, että raskaat ulkoruukut kukkineen ovat kaatuilleet.

Mukavaa kesän alkua kaikille! Ja IL:lle ihanaa Toscanan matkaa!

Touko- ja kesäkuu ovat vuoden parasta aikaa. Minulla on nyt kesäloma ja vietän sen kesäteatteriharrastukseni parissa. Tulee paljon ulkoilua säässä kuin säässä. Muutama harrastusvapaapäiväkin väliin mahtuu. Tänään on yksi niistä. Lähden pienelle mattopyykille.

Se harmittaa, että kuukauden aikana tuli kolme kiloa plussaa ja sen pois saaminen on nyt kovin tiukkaa. Senkin jälkeen pitäisi vielä pudotella viisi kiloa, että pääsisin samaan, johon painoni pudotin viisi vuotta sitten. Jos sitten vielä viisi kiloa, niin olisin erittäin tyytyväinen. Enempää ei tarvitse.

Luin viestejänne. Teille, joilla on huolia, toivon kesäisen luonnon tuovan edes pieniä valon hetkiä.

Tervehdys kaverit. Nyt tarvitsen teiltä vinkkejä reissukohteista. Valmistelemme eläkeporukan reissua Helsinkiin elokuun alussa. Pääkaupungin ohjelma on jo lyöty lukkoon mutta nyt kaipaisin vinkkejä vierailukohteista Helsinki- Kaakkois-Suomi välille. Porvoo, Loviisa ja Strömforsin ruukki on jo tutkittu edellisinä vuosina.

Mustikkaposkelle tässä pari ensimmäiseksi mieleen tullutta ideaa (riippuu vähän reitistä ja millä olette liikkeellä - ehkä tilauslinja-autolla?) 

Elimäellä, n. 25 km Kouvolasta pääkaupunkiin päin, on Mustilan arboretum. Totta puhuen en ole ihan viime vuosina siellä käynyt, mutta mieleen on jäänyt muisto leppoisasta kesäpäivästä vehreyden keskellä. Tutkipa paikkaa linkistä: 

https://mustila.fi/

Toinen vaikuttava joskin vaatimattomampi vierailukohde on Kotkan lähistöllä Langinkoskella sijaitseva keisarillinen kalamaja. Tässä Kansallismuseo kertoo siitä: 

https://www.kansallismuseo.fi/fi/langinkoski

Kotkaan jos UK:n kanssa osutaan, niin mennään Merikeskus Vellamoon. Miten lienee merihenkistä tuo teidän porukka? 

https://www.visitkotkahamina.fi/kohteet/merikeskus-vellamo/?gad_source=1&gad_campaignid=11873193806&gclid=EAIaIQobChMIof_Rrsb8lAMVlgqiAx0A8Th2EAAYASAAEgKROvD_BwE

Vantaalla aukeaa just tänään uusi museo, Håkansbölen kartanomuseo.

https://hakansbole.vantaa.fi/fi/palveluhakemisto/toimipiste/hakansbolen-kartanomuseo

Håkansböleen olen menossa heti kun saan UK:n seurakseni. Mies on parhaillaan merellä, jäänmurtaja Tursolla (ei niillä tietenkään mitään jäitä ole, kunpahan huvittelevat 😁)

Mukavaa reissua teille! Ja mukavahan se on suunnitteluvaihekin! 

Kiitos Tiinuliinu vinkeistä. Mustila ja Kotkan kohteet on niin lähellä että niihin on ollut reissuja lähivuosina mutta tuo kartanomuseo vaikuttaa mielenkiintoiselta eikä siellä ole ainakaan kukaan porukasta vielä käynyt. 

Ihania kuvia IL:n Toscanan reissulta Facessa. Italian lämmössä varmaan edes hetkeksi murheet unohtuvat.

Olen aamuisin istunut kahvilla kotimme terassilla ja kuunnellut käen kukuntaa. Jotenkin se tuntuu aina sydämessä asti ja vakuuttaa: Nyt on täälläkin kesä.

Meidän elämässämme on hieman alakuloinen tunnelma. Jatkoa ei kannata lukea, se on eräänlainen huokaus hyvinvointivaltiomme, erityisesti terveyspalvelujen nykytilasta. Kunhan kirjoitan kiukkuni tänne, vaikka olen toki kiukkuani jakanut jo monenkin ystävän kanssa.

Toisaalta meillä on loistava terveydenhuolto, huippu ammattilaiset töissä, tehokas ja monipuolinen hoito on jokaisen saatavilla kohtuu hintaan, MUTTA toisaalta ikuinen ongelma on tuo päivystys vastaanotto. Jostain syystä sen organisoinnissa täytyy olla jotain vikaa, muuten on ihan mahdotonta ymmärtää, miten kauan ihminen joutuu päivystyksessä apua odottamaan (ainoa selitys ei voi olla resurssipula ja asiakasmäärä).

Mieheni vointi oli heikentynyt kovasti. Häntä huimasi, oli paha olo, jalat eivät oikein toimineet, pyörrytti. Sunnuntai aamuna soitin 112 ja sieltä lähetettiin ensihuolto arviomaan mieheni tilannetta. Ensihoitoyksikkö tuli paikalle nopeasti. Mieheni tutkittiin niin hyvin kuin heidän keinoillaan oli mahdollista. Työntekijät konsultoivat vielä OYS:n päivystävää lääkäriä ja lopputulos oli, ettei mitään vakavaa, akuuttia vikaa löytynyt. Tilanteen selvittämiseksi kunnolla kehotettiin miestäni menemään heti maanantai aamuna oman alueen terveyskeskuksen päivystykseen.

Aamulla vein hänet päivystykseen, jonne onneksi ei ole matkaa kuin 8 km. Siellä hän istui pitkään ja hartaasti. Ensin piti jonottaa hoidon arvioon, sitten jonotettiin sairaanhoitajan luo ja sairaanhoitajan tutkimusten jälkeen jonotettiin lääkärin vastaanotolle. Siinä meni aikaa noin neljä (4 ) tuntia. Lääkäri määräsi mieheni sydänfilmiin ja labrakokeisiin. Lääkäri oli ollut hyvin ammattitaitoinen, tutkinut tarkkaan kaiken minkä ilman kokeita pystyi ja hänkin totesi, ettei mitään vikaa löydy. Piti odottaa sydänfilmin ja labrakokeiden tuloksia, joista lääkäri lupasi soittaa heti kun tulokset tulevat.

Hain mieheni kotiin. Hän ehti olla kotona muutaman tunnin. Kun lääkäri soitti, hän kertoi kirjoittaneensa lähetteen OYS:iin (mieheni natrium arvot olivat liian matalat). Terveyskeskus lääkäri oli sitä mieltä, että arvot ovat sen verran huonot, että on syytä mennä sairaalaan, jossa voidaan antaa suolaliuosta tiputuksessa suoraan suoneen.  No, me lähdimme OYS:n yhteispäivystykseen hieman klo 17 jälkeen.

Viestittelimme pitkin iltaa. Kello 21 mennessä mieheni ei ollut vielä tavannut lääkäriä vaan odotteli siellä päivystysaulassa vastaanotolle pääsyä. Jotain kuvauksia siinä välissä kuitenkin oli tehty ( pää ja keuhkot).

Kello 22 hän vihdoin soitti minulle ja sanoi tulevansa kotiin. Lääkäri ei ottanut häntä sisälle sairaalaan. Oli vain todennut, että yhtä hyvin tässä tilanteessa toimii se, että juo vähemmän nestettä, korkeintaan puolitoista litraa/ vrk. Ja sitten otetaan uudet labrakokeet ja katsotaan, onko natrium arvot nousseet. Uudet labrat otetaan nyt torstaina, sitten uusi yritys saada lääkäriä kiinni, joka tulkitsee labrat ja kertoo mitä seuraavaksi pitää tehdä. Ja jos arvot eivät ole kunnossa, alkaa ilmeisesti sama rumba alusta.

Kaiken kaikkiaan minun rakas 82 vuotias mieheni, jolla on sydämen vajaa toiminta ja munuaisten vajaatoiminta istui maanantaina näissä päivystystilanteissa yli kahdeksan tuntia.

Olen tietoinen 65+ valinnanvapaus kokeilusta ja olen sitä itse käyttänyt. Miestäni on kuitenkin omassa terveyskeskuksessa hoidettu vuosia, joten tuntui luontevalta mennä sinne. Samassa paikassa kun hoituu helposti saman tien myös laboratorio käynti ja sydänfilmi, ilman eri ajanvarausta. 

Juuri nyt mieheni lepäilee. En usko, että veden juonnin vähentäminen on kauheasti tilannetta parantanut. No, huomenna sen näkee.

Olen onnellinen siitä, että kaikissa eri kokeissa ei todettu mitään uusia, vakavia ongelmia. Uskon, että tämä natrium juttu on kyllä hoidettavissa, tavalla tai toisella. Olen kiitollinen siitä, että meillä jokaisella on mahdollisuus päästä hoitoon, kun hoitoa tarvitsee, mutta silti tuo päivystyksessä tuntikausia istuminen tuntui kohtuuttomalta.

Juuri nyt sataa vettä. Kiinalainen sananlasku sanoo, että sade peittää onnellisten jäljet. Tänään se peittää kiukkuisen mieleni ja vähitellen minua alkaa hymyilyttää. On oikeastaan ihan hauska juttu, että lääkäri totesi miehelleni: ”Sinun pitää nyt vain juoda vähemmän.” (Mieheni lopetti alkoholin käytön kokonaan muutamia vuosia sitten, kun hänellä todettiin munuaisten vajaatoiminta.)

Tämä nyt oli tämmöinen kiukun purkaus. Tiedän, että te kestätte sen. Mukavaa iltaa itse kullekin.

JJ, päivystys on melkoinen pullonkaula myös täällä Tampereella. Silloinkun meirämmiäs kaatui ja mursi olkapäänsä, oma lääkärimme kirjoitti hänelle lähetteen TAYS:in päivystykseen, jossa istuimme neljä tuntia ennen kuin hän pääsi kuvauksiin ja lääkärin juttusille odottelimme vielä yli kaksi tuntia. Lääkärillä ei nokka kauaa tuhissut, kun jo kävelimme ovesta ulos. Toki vaiva oli suht selkeä ja sitä hoidettiin oikeanlaisella kipulääkityksellä. Myöhemmin sitten varasimme ajan ortopedille, kun halusimme tietää, josko leikkaus tulisi kyseeseen. Silloin ei lääkäri katsonut sitä tarpeelliseksi ja nyt kun olkapää on jo pitkään ollut kivuton, niin meirämmiäs on tullut sen kanssa hyvin toimeen, vaikkei se kovin hyvin liikukaan. Sujuvasti hän tekee vasemmalla kädellä kaikki ne toimet, jotka vaativat käden nostoa ylös tai kurkottamista ja onneksi kädessä on normaalisti voimaa, jotta tavarat pysyvät kädessä ja sitä voi käyttää kantamiseen.

Alzheimerin kanssa ei mitään suurempia muutoksia ole tapahtunut, mutta meirämmiäs mussuttaa nykyään makeaa aivan tolkuttomasti. Meillä on aina ollut kaapissa pieniä makeita juttuja esim. Punssirullia ja pieniä brownies-leivonnaisia, kun olemme aina ottaneet aamupalalla suolaisen jälkeen pienen makean palan. Nyt hän on enenevässä määrin alkanut mussuttaa niitä pitkin päivää ja lisäksi hän syö jäätelöä useamman puikon päivässä. Kävimme maanantaina kaupassa ja ostimme kolme pakettia Punssirullia á 6 kpl ja kaapissa oli entuudestaan kaksi pakkausta. Tiistaisen siivouspäivän jälkeen laitoin uuden pussin muoviroskan keräämiseen ja huomasin illalla kauhukseni, että hän oli syönyt kolme pakettia eli 18 punssirullaa. Lisäksi hän oli syönyt useamman jäätelön. Hän on ilmeisesti pahemman kerran addiktoitunut sokerille ja se muistuttaa samaa kuin aikaisempi alkoholin tissuttelu. En tiedä josko se johtuu Alzheimerista, mutta terveellistä se ei mielestäni ole ollenkaan. Suunnittelen lääkärin vuositarkastukseen menoa lähiviikkoina ja aion kyllä ottaa asian siellä puheeksi. Epäilen myös, että hänen heikentynyt sokerinsietokykynsä on kehittynyt diabetekseksi, kun hän hyppää pissalla vähintään kerran tunnissa ja yölläkin muutaman kerran. Hän ei myöskään jaksa enää valvoa illalla kuten ennen ja vaikka hän pääsääntöisesti nousee ylös jo siinä klo 8 korvilla, niin esim. eilen, kun heräsin itse vartin yli 10, meirämmiäs nukkui sikeästi vieressäni!

IL, olen ihastellut Toscanan matkan kuviasi facessa ja muistellut omia vuosien takaisia matkojani. Teillä onkin todellinen seuramatka, kun porukkaa on noin runsaasti. Kuka teistä onkin reissun organisaattori, niin ihailtavasti vaikuttavat järjestelyt sujuneen!

Merikeskus Vellamo Kotkassa on todella mielenkiintoinen. Kävimme siellä muutama vuosi sitten, kun meirämmiähen opiskelukaveritapaaminen järjestettiin Kotkassa. Silloin siellä oli vaihtuvana näyttelynä Pompeji-näyttely, mikä oli mielenkiintoinen jopa tälläiselle, joka on pari kertaa Pompejissa käynyt.

Meillä ei mitään ihmeempää ole ollut. Mitä nyt putkimies kävi vaihtamassa keittiön tiskipöydän vuotavan hanan uuteen, mikä oli SUURI TAPAHTUMA meidän hiljaisessa elämässämme! Meirämmiäs kävi maanantaina silmälääkärillä rutiinitarkastuksessa ja minä totesin, että tarvitsisin itsekin silmälääkäriä, kun vasemman silmän jälkikaihi alkaa jo haitata näkemistä. Varsinkin ristikoita ratkoessa se haittaa, kun vihjeet ovat kovin pienellä, mutta muutenkin joskus pitää oikein terästä katsettaan, että näkisi kaiken. Kostutustippojen käyttö auttaa vähän, kun kuivasilmäisyys myös hämärtää näköä. Onneksi jälkikaihi on helppo poistaa eikä se sitten sen jälkeen enää uusi.

Olen kovasti kaivannut torstaista ruokapaikkaamme ihanine henkilökuntineen (Jesper 💖) ja ehdotinkin meirämmiähelle, että voisimme jonain päivänä ajaa sinne syömään. Viimeistään sitten, kun käymme lääkärintarkastuksessa, aion varata meille vastaanottoajat siten, että ehdimme sinne mukavasti ruoka-aikaan!

Syreenit alkavat olla uloskukkineet ja pihanurmi kaipaisi jälleen leikkaamista. Emme vielä ole "ehtineet" puhdistaa kuistin kalusteita eikä keinun pehmusteetkaan ole vielä paikallaan, mutta toivossa on hyvä elää, sanoi lapamatokin, joten katsotaan, josko jo juhannukseksi saisimme hommat hoidetuiksi 🙄 Juhannusmämmi on kuitenkin jo odottamassa 😋

Leppoisaa kesän jatkoa teille kaikille ja voikaa hyvin 😃

Heippa ja kiitoksia kirjoituksistanne. En nyt tässä erikseen niitä kommentoi, kun on kädet täynnä hommia. IL : n kanssa olemme pitäneet yhteyttä ennen Italian reissua ja uskoisin, että matka on tehnyt hyvää mielelle. JJ :lle suuri sydän, kuten teille muillekin. Ja tervetuloa mukaan uudet henkilöt tähän ketjuumme, joka on ollut viime aikoina harvinaisen hiljainen. Olen itsekin "syypää" tähän. 

Meillä oli pikavisiitti viime viikonloppuna pk-seudulle. Lähdimme täältä lauantaina suoraan tiekokouksesta. Lapsenlapsien hoitoa heti suoraan täältä. Olen sanonut, että tulemme kyllä aina täältäkin asti, kun vaan tiedän ajankohdan hyvissä ajoin ja jos ei ole silloin päällekäisiä sitoumuksia. Sunnuntaina sitten aamupäivällä isäni "hoitoa" : kauppaan viemistä, painesäiliön säätämistä (siipalleni), pankkiasioissa avustamista jne. Sieltä suoraan taas tyttären perheen luokse, josta myöhään illalla kaupunkikotiin. Varhain maanantaiaamuna soi kello. Siippani lähti auton tuulilasin vaihtoon ja minä suuntasin kampaajalle. Olin miettinyt, että uskallanko ottaa raitoja (ehdottomasti vain tutulla kampaajallani), kun hiusten lähtö on lisääntynyt talven ja kevään aikana niin paljon (mullahan on sellainen harvinainen alopecia). Mutta tuo hiusten lähtö johtunee stressistä. 

Kalaa emme ole verkoilla saaneet, paitsi kerran yhden ison ahvenen. Kaupan lohilla olemme pärjänneet ja pakkasesta olen ottanut viimevuonna saamaamme siikaa. Olen riehunut sekä sisällä että ulkona. Kun nyt oikea käsi toimii, niin hommia on molemmissa paikoissa enemmän kuin vuorokauden tunnit riittävät. Nyt taitaa olla taas ainakin kolme päivää, että en ole edes täällä käynyt painoani merkkaamassa. Mähän käyn vaa´alla joka aamu. Mulla tuo toimii.  Naamakirjassa en ole vieraillut varmaan kolmeen kuukauteen. 

Eilen sattui ihan lähipiirissä kauhea tapaus. Läheinen joutui polkupyörällä auton yliajamaksi. Makaa nyt sairaalassa ja ainakin lonkka on ihan sohjona. On tosi sekava, mutta saattaa johtua vahvasta kipulääkityksestä tai shokista. Vaimonsa on myös ihan shokissa ja kyllä olin varmaan minäkin eilen, kun asiasta kuulin. Toivottavasti ei nyt olisi muuta vammaa kuin tuo lonkan vamma. En vähättele sitä, mutta lähinnä tarkoitan pään vammaa. Se on varmaa, että jos ei olisi ollut pyöräilykypärää, niin huonosti olisi käynyt. Luultavasti siirretään Siltasairaalaan leikkausta varten.

Tytär perheineen tulee tänään tänne vävyn vanhempien luota. Lähtevät sitten ensi viikon torstaina takaisin sinne. Ihanaa saada pikkuiset tänne, tietty myös tytär ja vävy. 

Meille on sitten juhannukseksi tulossa perinteiset kaksi ystäväpariskuntaa. Toinen rouvista sairastaa sitä keuhkosyöpää ja hänen pitää olla erityisen varovainen, että ei saa mitään pöpöjä. Onneksi meillä on täällä useampia nukkumapaikkoja, joten eivät nuku samassa mökissä, jossa tyttären perhe asustaa. Pikkumiehellä on sitkeää yskää, jonka ei nyt luulisi enää tarttuvan, mutta ei voi ottaa mitään riskejä. Syömiset ovat sitten joko meidän isolla lasitetulla terassilla ja ainakin aattoiltana sitten kesäkeittiössä. 

Olemme, varsinkin minä, juosseet erilaisissa tutkimuksissa. Nyt myös siippani. Hänellä jatkunut tosi pitkään kuiva yskä ja alan jo olla huolissani. Toivottavasti on vaan jotain ärsytystä. 

Vielä Pikselille erityismaininta. Olet ollut mielessäni miniän asioiden vuoksi. Kädet ristissä ja hyvässä uskossa ja toivossa eteenpäin. Toivottavasti tuo perinnöllisyys ei liikaa vaivaa lapsenlapsesi mieltä

Toivotan kaikille mukavaa kesän jatkoa ja hyvää juhannusta, jos en ennen sitä kirjoittele. 

Moikat kotikolosta,
jossa on parin päivän ajan ollutkin ihan ihmeellisen hiljaista. Sitä ennen kaksi viikkoa taukoamatonta toimintaa: kaksi kääpiösnautseria koko ajan menossa tai tulossa, painimassa lattialla tai kiskomassa toisiaan korvasta. Isosiskon isäntäväki nouti perjantai-iltana omansa ja suorastaan kuulin miten Lyyti huokasi: Ei hetkeäkään liian aikaisin! (Sänkyynkin mahtuu nyt paremmin kun ei tarvitse väistellä kahta koiraa.)

Hyvin kestivät koirakaksikkoa myös IL ja Justus, joiden kanssa katseltiin Puolustusvoimien paraatia kesäkuun neljäntenä. Naapureitakin on lähinnä naurattanut, kun meidän ovesta tai hissistä on työntynyt kylki kyljessä kaksi täsmälleen samannäköistä suunnattoman seurallista pikimustaa nelijalkaista. 

Viikonloppu on kulunut penkkiurheilun merkeissä. Jokseenkin ainoa kisa, jota jollakin tasolla seuraan, on vuosittainen Jukolan Viesti. Syystä että suunnistusmaastoissa samoilevat vävy, tytär ja tyttärentytär (tyttärenpoikaa ei ole toistaiseksi saatu houkuteltua lajin pariin, mutta perhe jatkaa ponnisteluja tyypin taivuttamiseksi).

Mua ilahduttaa jo pelkästään naisten sarjan lähtölistojen lukeminen: sellaiset joukkueennimet kuin Eksytään yhdessä, Haaskannäköset, Kukakantaapoismetsästä, Puskista tullaan ja Riittävä tarkkuus antavat ymmärtää, että tähtäimessä ei ole niinkään voitto vaan jalo kilpa ja ennen kaikkea hauskanpito. 

No, melko mukavasti sijoittuivat tuloslistalle nämäkin meidän suvun suunnistajat. Taitavat parhaillaan olla kotimatkalla, ja huomisiltana kuullaan sitten miten meni noin niin kuin omasta mielestä.

Näin sitä mennään kohti juhannusta, joka on tällä kertaa tarkoitus viettää ihan kaksistaan (tai kolmistaan jos koira lasketaan) kotioloissa. Ehkäpä ehdin vielä piipahtaa palstalla ennen keskikesän juhlaa, mutta jos en, niin hyvää juhannusta ja aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!