Merelle, minä olen syönyt Cartexan-merkkistä reseptilääkettä kolme kuukautta, sitten kahden kuukauden tauko ja kohta pitäisi alkaa taas se kolmen kuun jakso. Ei ole ollut mitään sivuoireita, mutta ei ole myöskään polven nivelkivut parantuneet. Pahentuneet siinä määrin, että torstaina on lääkäri.
Olen kokeillut viimeisten kolmen vuoden aikana hevosbalsamia, kylmää ja kuumaa, fysikaalista, teippejä, voimisteluja, ei mitään apua. Vain kortisonipiikki on hetken aikaa auttanut, viimeisimmän sain elokuussa.

Käyn vesijumpassa ja yritän kävellä joka päivä muutaman kilometrin, vaikka koko ajan sattuu. Nykyään jo nukkuessakin. Saa nähdä, mitä lääkäri ehdottaa.

#Kiitos kaikille onnitelleille! Lämmittää mieltä. Leskirouvana olin noin kaksi vuotta ja kolme miestä tsekkasin viime toukokuusta lähtien (Samin, Janin ja Anin), kuten tarinaani päikyssäni lukeneet ehkä muistavat. Sam kirjoittelee ja lähettelee yhä viestejä. En enää vastaa. Saisi jo lopettaa. Hän sai minut hereille ja kiitos siitä, mutta hän myös lemppasi minut ja halusi takaisin, joten ulos nyt reunoja myöten vaan.
Jan oli koru, jota en muista, ja johon ei tullut viimeistä kontaktia. Koruvalssi, ihastuttava Koruvalssi.
Ani nukkuu vieressä ja Tupsu tuhisee sängyn kyljessä. #

Huomenta kuusikymppisille

Merellelle olen varmaan toisessa ketjussa joskus vastannut, mutta koska meitä polvivaivaisia riittää, tässä omia kokemuksia.

Tähystysleikkauksia ei tosiaan enää nivelrikon vuoksi tehdä, paitsi yksityispuolella. Minulle tehtiin ehkä 8 vuotta sitten ja kyllä siitä oli apua.
Mutta se viimeisin keino on sitten polven tekonivelleikkaus, ja nehän lisääntyvät koko ajan.

Minulla on hyviä kokemuksia C-lääkkeestä, eikä mitään sivuvaikututuksia. Työterveyslääkärin mukaan taukoja ei välttämättä tarvitse pitää.
Tätä lääkettä pyysin kun siitä oli hyvä kokemus koiran hoidossa, sen pitäisi siis muodostaa uutta "öljyä" niveliin.
Voiteet ym. balsamit kyllä lievittävät kipua ja turvotusta, mutta polven sisällehän ne eivät imeydy.

Nyt olen kyllä tauolla kun en ole muistanut uusia reseptiä, ja käytän apteekista ilman reseptiä saatavaa valmistetta, jossa on muuten enemmän glukosamiinia kuin reseptivalmisteissa. Eli korvaa tuon A:n, josta siitäkään en saanut mitään sivuvaikutuksia.
Näihin valmisteisiin ei tule kelan korvausta reseptilläkään.

Mutta jos ei tehoa, niin turhahan niitä sitten on syödä.
Näillä keinoin siirretään sitä tekonivelen laittoa, joten jos vertaa siihen kipulääkemäärään mikä on syötävä leikkauksen jälkeen, niin en pitäisi pahana.

Sitten on vielä yksi keino, eli polveen piikitetään sitä entistä kukonhelttaa, nykyisin synteettistä. Minulle laitettiin sitä toiseen polveen loppuvuodesta, kun leposärkyä alkoi ilmetä. Auttoi siihen. Sitä leposärkyä kai pidetään kriteerinä siihen, milloin tekoniveltä pitäisi jo harkita. Itse haluan lisäaikaa ainakin lähemmäs eläkeikää.

Olen kuullut, että jenkkilässä kokeillaan uutta hoitomuotoa, jossa polveen istutetaan uutta rustoa, sillä vältytään isosta leikkauksesta, mutta ei taida lähiaikoina olla tänne rantautumassa.

Mukavaa päivää kaikille muillekin

Merelle, mä käyn hyvin erilaisissa jumpissa.
Maanantaisin on lavista ja muokkausta tunti molempia, jonka jälkeen kehonhuoltoa. Tuossa laviksessakin tulee todella hiki, vaikkei hulluna hypikään. Sitten käyn Speco-voimatunneilla, joissa tehdään liikkeitä infrapunalamppujen alla ja hiki virtaa.
Kolmantena päivänä käyn toiminnallisella treenitunnilla, joissa kaikki liikkeet tehdään oman kehon painolla, ja taas hiki virtaa. Lisäksi viikko-ohjelmaani kuuluvat BodyPump-tunnit, joissa painoja käyttäen käydään koko kropan lihasryhmät läpi, ja oikeastaan kyykyissä täytyy tarkkana olla noiden polvien kanssa. Uutena meilla tuli vielä tavallinen kuntojumppa, jossa ei ole pakko hyppiä, mutte askelluksella saa kyllä hileä pintaan.

Huh, tuli jo hiki kirjoittaessani, vaikka tunnit ovat vasta illalla! Kivaa päivänjatkoa!

Talvista huomenta

Kerrankin on lunta täällä lounaiskolkassakin. No ei ehkä ihan pelloilla vielä hiihtämään pääsisi, mutta ihan valkoisenaan on ollut maa jo pidemmän aikaa. Kaunista on. Pakkasta ei onneksi ole ollut muutamaa astetta enempää. Aika ihanteellista talvikeliä siis.

Upean lahjan sai Kesäheinä, kelpaisi minullekin! Erityisesti haluaisin oppia kroolaamaan.

Lasten pelaamisestakin olette puhuneet. Se kyllä tosiaan näkyy jo pienestä asti tuo ero, miten se toiset tahtoo viedä mukanaan ihan liikaakin ja toisia kiinnostaa vain sopivasti. Itsehän olen innokas pelaaja ja kyllä siellä aika surullisia tyyppejä tapaa. Nuoria ihmisiä, joilla ei muuta elämää ole, kuin se pelimaailma.

Koshkoille lämpimät onnittelut Olkoot onni myötä liitossanne!

Japenalle halaus, pikkupojan diabetes ja sairastava äiti kaiken muun lisäksi!

Polvirikkoasiasta sen verran, että isäni söi Arthryliä ajoittain polvivaivoihinsa hyvällä menestyksellä. Ei ainakaan kertonut mistään sivuoireista. Hänelle lääkäri oli sanonut, että kulumaoireet ovat luonteeltaan sellaisia, että ovat ajoittain pahempia, ja sitten taas kun kuluvat ikään kuin sopivasti lisää, kipu taas vähenee itsestäänkin. Tiedä sitten, onko näin, mutta aika lohdulliselta kuulosti.

Minä olen ollut jotenkin ihan kauhean väsynyt. Jotain kaamoslamaa kaiketi. En millään meinaa saada itseäni liikeelle nyt edes normaali kävelyille, vaikka olisi ihan kivat ilmatkin. No sen 13 000 askelta olen enempi vähempi väkisin pistänyt itseni lampsimaan. Eilen lopulta laitoin Netflixistä Anna ystävämme päälle, ja ravasin olohuoneen ja keittiön väliää puoli tuntia, että tuli askeleet täyteen No, käyhän se niinkin, vaikka vähän sätin itseäni, että "Siinäpä nyt sitten kävelet, kun ei tullut päivällä käveltyä"

Reipasta päivää teille kaikille!

Mä oon ikiliikkuja Duracell, jolla pää hajoaa, ellen saa liikuntaa. Ja noi määrät ovat huimia juurikin polvivaivaiseksi, mutta oikealla tavalla suoritettu liikunta ja hyvä lihaskunto mahdollistavat kaiken. Nivelrikkoinenhan se polvi on, mutta ei invalidisoiva Vaikeimpina sairausaikoina en päässyt mihinkään, ja silloin oli "nuppi" kovilla...

Heippa,

polviasiaa täältä hiukan omasta kokemuksestani.

Olin jonkin verran päälle nelikymppinen, kun laskettelussa meni polvi pahasti hajalle - eturistiside, sisäsivuside ja kierukka - kaikki samalla kertaa. Koko polvi hölskyi. Julkisella puolella sanottiin, että noin vanhalle ei tehdä eturistisideleikkausta. Huonon (jo leikatun) selkäni vuoksi oli pakko päästä leikkaukseen, koska sopiva määrä liikuntaa on ainoa tapa pitää selkäni edes jonkinmoisessa kunnossa. Tapaturmavakuutuksen turvin olin sitten yksityisellä ja sain hyvää hoitoa. Leikkaus venyi pakosta, kun ensin oli saatava sisäsivuside kuntoon. Jalalla ei saanut varata lainkaan. En muista, kuinka kauan meni ennen kuin pääsin sitten leikkaukseen, mutta kovalla kuntoutuksella se pikku hiljaa parani. Silloin jo sanottiin, että siihen polveen tulee sitten todennäköisesti tavallista aiemmin nivelrikko.

Myöhemmin samasta polvesta on leikattu kierukka kolme kertaa - aina siis tapaturman seurauksena. Noin puolitoista vuotta sitten olin viimeissä magneetissa. Ortopedi oli arvellut tutkimuksessa, että kierukka olisi taas revennyt (mitä epäilin itsekin), mutta kuvauksen jälkeen sanoi, että pelkän kuvan perusteella voisi lähettää suoraan tekonivelleikkaukseen. Kertoi, että jos "tavallisen" polven kanssa toheloi (venähdys/nyrjähdys), niin paranee yleensä noin parissa viikossa - minulla kestäisi noin puoli vuotta.

Olen kokeillut sekä A:ta että C:tä. A:sta ei ollut minulle mitään apua, C mielestäni auttoi. Kyseessä on siis vaikuttavina aineina (A) glugosamiini ja (C) kondroiitti. (En ole varma, tulivatko sanat ihan oikein... jotain sinne päin kuitenkin.) Olen kuullut, että toisille A on auttanut, minulle ei ollut mitään vaikutusta. Sen sijaan mielestäni C auttoi - vaikutus näkyi vasta varmaan parin kuukauden jälkeen. Olen lukenut tutkimuksista, että yleisesti ottaen C:ssä oleva vaikuttava aine auttaa useammin kuin A:ssa oleva. Minä söin C:tä tauotta. Lääkäri lohdutti, että siinä on suuri osa sellaista, mitä keho tuottaa itsekin ja sivuvaikutukset ovat harvinaisia. Todella herkkävatsaisena en saanut vatsaoireita. Nyt olen ollut jonkin aikaa ilman, kun on noita muitakin lääkkeitä ihan riittämiin ja olen jotenkuten pärjännyt.

Itselläni on selvästi tärkeää, että polvi saa liikettä. Vääränlaista se ei kestä. Kiertoliike on myrkkyä - esim. autosta noustessa on katsottava, miten astuu ulos, ettei polvi kierry. Mökillä sienimetsässä olen jo ylivarovainen, että en kompuroisi metsässä.

Jossain tilanteissa käytän polvitukea. Voltaren Forte käytössä ja hevosbalsamia myös kokeiltu. Kylmägeelipussi pakkasesta on hyvä vaihtoehto. Mutta liike (maltillinen - joka tuottaa välillä vaikeuksia) on myös lääke. Se "voitelee" luonnollisella tavalla kipeää polvea. Ajoittain on pahoja leposärkyjä. Silloin on otettava maltillisemmin. Suun kautta käytän Arcoxia 60 :stä, joskus 90:stä. Yritän pitää taukoja.

Merelle, sinuna ottaisin kyllä C:n käyttöön. Jokaisessa lääkkeessä on oltava kaikki mahdolliset varoitukset. Usein luen niitä vasta jälkeenpäin, koska muutenhan ei uskaltaisi syödä mitään lääkettä. Nimenomaan C:n haittavaikutuksista on lääkäri ainakin minua rauhoitellut.

Yleisesti ottaen polvivammojen yhteydessä korostetaan vesiliikuntaa. Minulla on tuohon hieman muita rajoitteita. Aikanaan eturistisideleikkauksen jälkeen minulla oli kotona lainassa myös kuntofillari. Kestäisikö polvesi fillarointia Merelle? Tässä minun polvikokemuksiani. Toivottavasti oli jollekulle apua.

Mukavaa päivän jatkoa kaikille

Hola Kanarialta,

jossa ei edelleenkään kovin paljon tapahdu. Aurinko sentään paistaa ja rantabulevardilla on kiva kävellä, kunhan tästä ensin sinne asti pääsee. Meiltä on rantaan matkaa miltei kaksi kilometriä, mutta Atlantti näkyy kyllä hyvin hotellin terassillekin.

Ukkokullalla on flunssanpoikanen, joten lenkit ovat olleet hieman hitaampia ja lyhyempiä kuin alkuaikoina. En valita; mullahan on mapillinen paperia mukana ja muutamat digitaaliset tiedostot lisäksi. Niistä pitäisi jollakin aikavälillä jotakin syntyä. No mä edistän asiaa käytettävissäni olevin keinoin.

Kipa taisi kysäistä espanjan taidoistani. Totta puhuen en hirveästi edes ole opintoja viime aikoina harrastanut; lokakuussa kävin kahden viikonlopun intensiivikertauskurssin ja siihen se sitten taas jäi. Kaupoissa ja ravintoloissa pärjään hyvin, bussi- ym. yhteydet saan selville eikähän tavallinen matkailija sen enempää tarvitsekaan.

Itse asiassa italia olisi minusta kivempi kieli; ihastuin Italian-matkoilla siihen laajaan taide- ym. kirjatarjontaan josta olisin toivonut ymmärtäväni jotain. Mutta en millään ehdi tehdä kaikkea sitä mitä tahtoisin, joten kielten opiskelukin on aina vähän kausiluontoista. Ja kohdallani on kyllä niin, että italia enemmän sekoittaa kuin helpottaa espanjan oppimista; kun jokin sana tulee mieleen, en millään muista kummasta kielestä se on.

(Tosin muuan pitkään Italiassa asunut ystävä sanoi että hitaasti puhuttu Genovan alueen murre on ihan kuin espanjaa. Ja Sardinian italiakin on kuulemma aika lähellä espanjaa, kun siellä on asunut vuosisatojen ajan täältä tullutta väestöä. Ja täällähän esim. ravintolahenkilökunta vaihtaa kielen automaattisesti englanniksi kun huomaa että turisti tuli. Tai sitten huutavat Hyvä päivä mitä kuluu? )

Huomenna saamme seuraa; ukkokullan veli ja vaimonsa, joiden kanssa on lomailtu ja matkailtu ennenkin, ovat tulossa viikoksi tähän samaan hotelliin. Ja kotimaan veneilytutut kutsuivat käymään Las Palmasiin, viettävät siellä talvikautta. Toinen veneilypariskunta tyttärineen tästä juuri viime viikolla lähti, heidänkin kanssaan yhtenä päivänä nautimme rantaelämästä.

Puolitoista viikkoa vielä täällä, sitten lumiseen (toivottavasti) Suomeen. Kun marraskuukin meni muilla mailla, on oikeastaan ihan hirveän kiva tulla kotiin. Teinit odottavat mamin makaronilaatikkoa (sitä italialaista joka eroaa normaalista vain siinä, että muuhun mössöön on lisätty tölkillinen murskattuja tomaatteja) ja kuorolaulukin raikaa heti kotiinpaluun jälkeisellä viikolla.

Voikaapa hyvin, minäkin yritän!

PS. Koshkoille onnittelut vielä kerran! Ja Kipalle hyvää matkaa! Muille muuten vaan kaikkea mukavaa!

Heippa vielä lyhyesti

Kiva kuulla kuulumisia Kanarialta. Teneriffahan on ihan lähellä

Siippani katsoi tänään live-kamerasta, että porukka käveli siellä shortseissa. Ollaan katseltu vähän sääennusteita ja ovat ainakin vielä luvanneet ensi viikoksi sateisempaa ja viileämpää. Toivottavasti ei ihan kaatamalla sataisi eikä kauhean kylmä olisi. Varmaan kahden viikon lomaan mahtuu aurinkoisiakin päiviä. Jospa toinen lomaviikkomme olisi sitten aurinkoisempi. Ainakin uskon pääseväni valmiiseen ruokapöytään säästä riippumatta Enkä kyllä aio säitä surra, tulee, mitä tulee. Sille ei oikein voi mitään muuta kuin ottaa vastaan.

Merelle, jäi jo aiemmin mieltä kaivelemaan, kun kirjoitit, että et varmaan julkiselle puolelle pääsisi. Tarkoititko sillä tekonivelleikkausta ? Meillä on paljon ystäviä (mm usea siippani entinen pelikaveri), jotka ovat olleet polven tekonivelleikkauksessa ja kyllä kaikki ovat sinne päässeet julkisen kautta. Esim. Helsinki kyllä ostaa sitten leikkauksia yksityisiltä - ja leikkauspaikkakunta voi olla vähän kauempana.

Kauniita unia ja hyvää yötä

#kiitos vielä muistaneille.
Aamulla pisitin Tupsun. Ani toipui flunssasta. Tuiskutti ja kuljin pitkin Zan pitkää pääpuistoa. Lunta, valoja, tyhjä kaunis puisto ja voimakas mustavalkoinen tupsu oli innoissaan. Jos kolme kuukautta sitten joku olisi sanonut, että aamukuudelta naimisissa pisitän parin kuukauden päästä koiraa Zssa, olisin katsonut ennustajaan säälien, että yritä parempaa. #