Hyvää lomaa sinulle Kipa, ja tietysti myös miehellesi Olette lomanne ansainneet! Toivotaan, että säät suosivat.

En muista, joko kerroin, että 12.1. meidän perheen naiset teimme teatterimatkan Tampereelle. Billy Elliot -musikaali oli meille 9-73-vuotiaille upea elämys. En ollut toivonut joululahjaksi mitään, joten miniä ja tytär olivat ostaneet minulle tämän elämyksen. Toinen elämyslahja on reissu Lahteen joskus maaliskuussa, jolloin sielllä esitetään iki-ihana Sound of Music. On melkein kuin kävisi ulkomailla, kun matkustaa päiväksi toiselle paikkakunnalle. Junan säästöliput maksoivat vain 8 € per suunta.

Jostakin kumman syystä olin saanut ilmaislipun Matkamessuille. Täytin netissä lomakkeen, jonka jälkeen sai tulostaa lipun. Tytär oli mennyt messuille ystävänsä kanssa jo aamupäivällä, mutta minä ehdin paikalle vasta iltapäivällä, jolloin sitten tapasimme. Kyproksen standilla naisvirkailija tempaisi minut mukaan tanssimaan sirtakia. Juuri kun aloin päästä selville askeleista, soittajat nopeuttivat rytmiä niin, että jalkani menivät sekaisin ja pakenin paikalta.

Tyttären perhe on käynyt Kreetalla viisi kertaa samassa hotellissa, jonka isäntäperhe oli taaskin paikalla. "Mike" muisti minut viime vuoden messuilta. Hän oli jo aiemmin kysynyt tyttäreltä, että missä mummu on. Sain taas lämpimän halauksen ja lääkemitallisen vitamiinia (rakia) tiskin alta. Sydämellisiä nämä kreetalaiset.

Oli meidän vuoromme tarjota sunnuntaipäivällinen, ja mies valmisti maukkaan lasagnen. Lauantaina minä valmistin sipulikeittoa, jonka reseptin poimin jostain lehdestä. Ohjeessa juustolla päällystetyt leivät laitettiin padan pohjalle, josta ne sitten uunissa nousivat keiton päälle. Maku oli tosi hyvä, mutta emme kumpikaan pitäneet lionneesta leipämössöstä. Ensi kerralla laitan leivät keiton päälle, kuten ennenkin.

Tiinuliinu on ilahduttanut ihanilla matkakuvillaan, kiitos niistä! En oikein halua mennä Gran Canarialle, koska kymmenen vuotta sitten isäni kuoli yllättäen sappileikkauksen jälkeen lomani aikana. Sydän ei kestänyt. Muistan vain, miten saarikierroksen aikana itkin bussissa ja sytyttelin kynttilöitä jokaisessa vierailemassani kirkossa.

Myöhemmin lomailimme viikon Las Palmasissa, ja tykkäsimme kovasti, paitsi että sain heti kotona vatsataudin. Nyt tuntuu, että en jaksa enää istua lentokoneen ahtaudessa niin monta tuntia.

JJ, tuttu oire tuo pakkasyskä, vaikka täällä etelässä tuollaisia lukemia on harvoin. Täytynee laittaa kaulaliina suun ja nenän eteen lämmittämään hengitysilmaa.

Mukavaa talvista viikkoa teille kaikille!

Huomenta Ladyt

Taitaa olla talven pakkasennätys täällä -20. Talvi ja pikkupakkaset on ihan kiva, mutta tämä on minulle jo vähän liikaa. Onneksi on jo illaksi luvassa lämpimämpää, eihän se yksi päivä mitään haittaa.

Minulla on mennyt koko alkuvuosi sumussa. Ihan jäätävä väsymys ja sellainen kummallinen sumeus on ollut vallalla. Kävin sitten jo lääkärissäkin, kun olo ei vaan helpottanut. Kaikenmaailman kokeita otettiin, eikä missään mitään vikaa onneksi ollut. Kilpirauhasarvotkin ovat kuulemma ihan ihanteelliset. No lopulta lääkäri sitten alkoi kyselemään vaihdevuosioireista, ja päädyttiin kokeilemaan Ovestin -puikkoja, ja ihme tapahtui. Lääkkeen kun annostelee alapäähän, sumu yläpäässä hälvenee.

Ihanaa lomaa Kipalle sinne lämpimään!

Sain joululahjaksi ihanan Paulo Coelhon kalenterin ja ensin vähän mietin, että mitä sinne edes oikein osaan kirjoittaakaan, kun se on sellaisenaan niin kaunis. En halunnut proosallisia hammaslääkäriaikoja sinne kirjata ja niinpä päätin tehdä siitä kiitollisuuspäiväkirjan. Ensimmäinen päivä ei alkanut oikein hyvin, kun en saanut mitään paperille. Iski valkoisen paperin kauhu. Tuntui, että olisi pitänyt keksiä jotain suurta ja hienoa, vähintäänkin ylevää. Toisen päivän aihe oli enemmän itsestäänselvyys, joten se avasi hanat sitten muidenkin päivien osalta. Samalla selkeni se, että sehän vasta hienoa onkin, että osaa olla jostain arkisesta pikkujutusta kiitollinen, eikä jää odottelemaan niitä hienoja ja yleviä hetkiä, joita ei ehkä kohdalle niin kauhean montaa välttämättä satu.

Odottelen tässä kirjoitellessani sairaanhoitajan soittoa, kun olen saamassa jonkun sellaisen sähköpannan päähäni, migreenin hoitokokeiluksi Kuulostaa aika...mielenkiintoiselle, vai miten sen nyt sanoisi. Mutta jos sillä pääsisi edes osasta lääkkeistä eroon, niin siitä sitten vaan. Vähän väläytteli lääkäri taas botox-hoitoakin, että jos sitä kokeiltaisiin. Voisivat samalla tuupata sitä vähän noihin roikkuviin poskijuonteisiinkin

Aurinkoista pakkaspäivää kaikille!

Heippa

Terveiset täältä Teneriffalta. Sunnuntaina tulimme ja se päivä meni melkein tavaroita purkaessa. Illalla olimme syömässä yhdessä italialaisessa ravintolassa tryffelirisottoa, jota vieressä istuva brittipariskunta meille suositteli. Oli todella herkullista.

Eilen sitten kävelimme paljon - taisi tulla yhteensä noin 13,5 km. Niin ja se polvituki jäi kuitenkin ottamatta mukaan. Illalla kun lähdimme syömään, sanoin siipalleni, että voi olla niin, että takaisin hotellille pitää tulla sitten taksilla. Sen verran polvi oli ottanut nokkiinsa. Laitoin Voltaren Fortea ja yöksi otin särkylääkettä, joten polvella pärjäsin. Koville se voi täällä joutua.

Sain silmätulehduksen juuri ennen matkalle lähtöä ja kävin vielä lauantaina lääkärissä. Nyt ei kyllä näytä siltä, että tuo lääkärin määräämä antibiootti auttaisi. Katson vielä tämän päivän ja sitten jos on vielä huomenna tällainen, pitänee asialle tehdä jotain.

Eilen teimme päivällä pitkän lenkin, niin että oli shortsit jalassa. Kun istuimme vielä paikallamme rantakahvilassa, niin tuli kieltämättä vähän vilu. Muutaman kerran aurinko pilkahti ja heti lämmitti mukavasti. Tänään on luvattu maksimissaan 18 astetta, mutta jos aurinko paistaa eikä ole tuulisessa paikassa, niin on varmaan hyvä olla. Luulen, että jos ennusteet pitävät paikkansa, tänä vuonna on selvästi viileämpää kuin viime vuonna. Toisaalta eilen kun juttelin vanhempieni kanssa, niin lämpötilaero oli 40 astetta Toivon vaan, että ei kovasti sataisi ja polvi pysyisi sellaisena, että pääsemme kävelemään runsaasti, niin se olisi kiva.

Hotellihan on sama kuin viime vuonna. Eilen aamupäivällä siivooja oli vastapäisessä huoneessa ja piti sanoa yhdestä asiasta, niin muisti meidät heti viime vuodesta. Samoin eilen illalla, kun menimme yhteen ravintolaan syömään, muistivat meidät myös viime vuodesta (jotain "apua" ehkä siinä kun yritän kommunikoida espanjaksi)

Täällä on kaksi päivää viikossa niin, että ei ole huonesiivousta, joten pitänee lähteä petamaan sänkyjä.

Olo on kotoisa, eilen sain ostettua kukkakimpun sohvapöydälle, kotoota otin jo mukaan pienen pöytäliinan ja pari pattereilla toimivaa kynttilää respasta sain kukkamaljakon. Sunnuntaina kun tulimme, niin meille tuotiin huoneeseen erikseen hotellin puolesta tervetuliaspunaviinipullo. Oli ihan hyvää.

Kiitos lomatoivotuksista. Yritän ottaa rennosti. Heräsin aivan liian aikaisin tänään, mutta jäin sänkyyn löhöämään ja aloin kuuntelemaan Michelle Obaman uutta kirjaa. Siippani latasi sen minulle englanniksi. Vaikeampi kyllä kuunnella kuin lukea. Jos alkaa yhtä sanaa miettimään, niin osa ehtii jo mennä "ohi". Taaksepäin on onneksi helppo kelata. En ole aiemmin kuunnellut äänikirjoja. Nyt kun tämä silmäkin on tällainen, niin on ihan hyvä juttu. Monilla sovelluksilla on kahden viikon maksuton kokeiluaika.

Yrittäkää tarjeta siellä pakkasessa

Kipa minä kuuntelin saman kirjan, mutta ihan suomeksi. Tykkäsin kirjasta, oli hyvin kirjoitettu ja sekä lukija oli hyvä.

Mimsella sähköpants kuulostaa hurjalta, toivottavasti apua antaa. Vaihdevuosia ovat ovat moninaisia, onneksi apu löytyi.

Pikseli tuo Sound on Music kyllä kiinnostaisi minuakin ja kun naapurissa on niin ei mahdoton. Olen vain niin saamaton.

Eilen tein lenkin aurinkoisessa 22asteen pakkasessa ja ei yhtään yskittänyt. Tänään kun odottelin vuoroani koiranruoka autoon niin alkoi kovin yskittämään, tuntui oikein miten ilma kävi keuhkoihin ja oli -17. Oli kyllä kovemman tuntuinen kuin eilen, ehkä se selittää kun ei aurinko paistanut.
Nyt on sitten useampi kymmen kilo lihaa koirille pakkasessa.

Mies on taas kuumeessa. Väittää että flunssaa vaan. Voihan se olla kun tauti täällä pyörinyt, mutta pelkään keuhkoihin iskevän.

Diabeetikkolapsi sairastui viime viikolla kanssa flunssaan ja sokerit heittelee yläkanttiin ihan mahdottomasti. Ei meinaa millään asettua viitearvoihin. Insuliinin määrä varmaan puolella lisätty. Onneksi eilen oli diabetespoli ja sain sieltä tukea.
Tänään lapsi vielä pois, ei niinkään flunssan takia vaan sokereiden. Ei voi kouluun laittaa ennen kuin ovat jotenkin säällisissä lukemissa.

Mukavaa pakkaspäivää.

Heippa vielä

Kellohan ei täällä ole vielä edes kymmentä.Eli kaksi tuntia olemme jäljessä.

Hullu minä, kun lähdin aamupäivällamolfratakierroslenkille ja sieltä vielä kaupoille. Polvi tuli niin kipeäksi, että tuntuu kuin joku pistäisi puukkoa suoraan sisään polven alapuolelta. Äsken vielä kävimme syömässä vähän matkan päässä ja melkein kiljuin kivusta. Vaan kun istuin syömässä, niin alkumatka hotellin suuntaan taas sujui.... ensimmäiset 30 metriä.

Huomenna yritän välttää askelia - aivan päinvasoin kuin yleensä teen. Olisi aikeissa, mikäli polvi kesää, lähteä sitten torstaina tai viimeistään perjantaina bussilla Teneriffan pääkaupunkiin. Vuosi sitten, kun olimme täällä, emme siellä käyneet, kun joka päiväksi oli ennustettu sateita. Jos polveni vaan vähän edes paranee, niin olisi aikomus lähteä siellä käymään mahdollisista sateista huolimatta.

Tänään ei satanut - aurinkoa oli luvattu. Aamupäivän lenkin jälkeen menimme hotellin allasalueelle. Minäkin puin bikinit ylleni, mutta en kyllä kertaakaan riisunut puuvillaista "allasmekkoani" ja suurimman osan aikaa oli vielä kunnon fleesepusakka päälläni Sinistä taivasta näkyi paljon, mutta suurimman osan oli aurinko pilvien takana ja lisäksi vielä aikamoinen tuuli. En halunut palella Välillä tuntui kuitenkin niin kylmältä, että viestiteltiin ystäväni kanssa ja kerroin haluavani saunaan ja tuo on totisen totta. Onneksi jossain vaiheessa lämpeni vähän. Minä yritin ottaa päikkärit ja rakas siippani istui parvekkeella. Puhelimeni soi, joten liityin parvekejengiin. Siinä vaiheessa pilvet oliva kaikonneet.

Ehkä äänikirja onnistuisi pitämään minua huomenna aloillani, että pääsisimme siellä pääkaupungissa käymään. Kurjaa, että polvi reaoi näin - yksi suurimpia toiveitani oli (valmiin ruokapöydän lisäksi) saada kävellä mahdollisimman paljon ilman pelkoa liukastumisesta tms. No - kaikkea ei voi saada. Jospa helpottaisi, kun malttaisin olla aloillani.

Koettakaa pärjätä siellä pakkasten kourissa Me toivomme tänne hiukan aurinkoisempia säitä. Ehkä minu pitäisi huomenna sitoa aloilleni vaikkapa johonkin tuoliin

Unohtui - Japena, paljon paljon voimia teille <3 <3

Voi Kipa, tiedän, että sinua ottaa päähän. Toivottavasti polvi paranee ja silmät.
Minun polvessani todettiin kulumat (ei yllättänyt), mutta ei ole vielä niin paha, että pääsisin/joutuisin leikkausjonoon. Mennään lääkityksellä ja jumpalla eteen päin. En ainakaan toistaiseksi halua mennä yksityiselle, kun se tekonivelleikkaus maksaisi n. 13.000,-.

Voimistelen nyt joka päivä, pienessä kaupunkikaksiossani on tasan yksi paikka, johon joogamatto mahtuu ilman, että käteni tai jalkani osuvat johonkin huonekaluun. Eilen oli allasjumppa, se tuntuu hyvältä ja siihen en ole vuosien varrella yhtään kyllästynyt.

Eilisen iltapäivän olin Heurekassa seminaarissa, jossa puhuttiin taloudesta, hyvinvoinnista ja liikunnasta. OP-ryhmän pääjohtaja Timo Ritakallio kertoi kävelevänsä portaat työpaikallaan autohallista kahdeksanteen kerrokseen aamuisin sen jälkeen, kun on pelannut tennistä aamu seitsemältä! Baba Lybeck juonsi tilaisuuden, tai kuten kutsusta opin uuden sanan, moderoi. Niin hän kuin kaikki paneelissa esiintyneet huippu-urheilijat painottivat sitä, että vanhempien pitää liikkua yhdessä lastensa kanssa; näin taataan, että lapset liikkuvat aikuisinakin.

Minä muistelin lapsuuttani, jolloin minun oli sunnuntaisin hiihdettävä latumajalle, otettava leima hiihtopassiin ja kuuman mehulasillisen jälkeen hiihdin kotiin. Vasta urheilusuorituksen jälkeen sain lukea, joten opin lähtemään ladulle jo varhain aamusta. Muistan vain yhden hiihtoretken koko perheen kesken, pientä veljeäni vedettiin umpipulkassa. Ilmankos minusta ei ole tullut kovinkaan liikunnallista!

Tämä teoria ei taas päde tyttäreni kanssa, koska hän saattaa käydä juoksemassa jo aamukuudelta ja näin talvella käy usein firmansa kuntosalilla ennen töiden aloittamista.

Paranemista Kipan polvelle ja ilmoille. Onhan sinulla kunnon tulehduskipulääkkeet mukana? Nyt lepoa ja vesiliikuntaa. Taksit on keksitty sitä varten että niillä ajellaan

Ennen maalla ei kyllä tehty lasten kanssa mitään, paitsi ehkä heinää. Nykyvanhemmilla on eri juttu, mutta myös paljon uusia vaatimuksia työelämässä ja muualla. Tuo älylaitteiden parissa vietetty aika on kyllä huolestuttava tekijä.

Heippa,

tänään laitoin silmälääkärille sähköpostia. En tiedä lukeeko - vastaako. Polvea olen lepuuttanut. Siippani oli aamupäivällä yksin kävelyllä. Äskettäin kävimme sentään lähimarketissa yhdessä.

Koimme ihmeen - aurinko paistoi ja jopa lämmitti tänään. Olin ihan bikiineissä altaan äärellä. Lämmitetyn altaan ympäristö oli ihan täyteen ahdettu - kylmään altaaseen minua ei olisi saanut millään. Mökillähän käyn kyllä kevättalvesta avannossa saunan yhteydessä heti kun ranta on sula. Tänään oli aamusta vielä hieman sellainen olo, että kaiken päälle flunssa yrittäisi tulla. Olemme syöneet paljon hedelmiä, joista monet ovat täällä kyllä kalliimpia kuin Suomessa

Kohta lähdemme hotellin buffet-ravintolaan syömään. Säästän polveani, että pystyisin sitten huomenna kävelemään pääkaupungissa. Altaalla kun olimme, jatkoin Michelle Obaman kirjan kuuntelua. Pitää kyllä myöntää, että tajunnan taso välillä laski ja huomenna (tai ylihuomenna) pitää varmaan kelata vähän taaksepäin.

Espanjan kirja oli altaallakin mukana. Vähän kertailin, mutta kaiken kaikkiaan niin mukava tunne, kun pystyy selviämään kaikista tilanteista (ainakin tähän asti) paikallisella kielellä.

Yrittäkäähän kestää siellä pakkasessa ja lumisateiden keskellä. Koville joutuvat lumitöitä tekevät. Juuri puhuin isäni kanssa. Kaksi kertaa oli tänään tehnyt lumitöitä

Mukavaa viikon jatketta sinne muutenkin kaikille

Heips kaikille niin kotomaassa kuin muuallakin

Tuosta liikunnasta sen verran, että kuten tiedätte minä en siitä lainkaan pidä. Se ei varmuudella johdu lapsuudesta, sillä me liikuimme silloin paljon, koska isäni oli liikunnallinen. Hiihdimme ja luistelimme talvisin, kävimme uimassa, pyöräilimme, samosimme metsässä keräämässä sieniä ja marjoja ja tennistäkin isäni minulle opetti. Siinä hän olikin hyvä, kun oli voittanut useamman kerran ilmavoimien mestaruuden ja pelasi säännöllisesti kilpapelaajienkin kanssa aina ensimmäiseen sydäninfarktiinsa saakka.

En muista silloinkaan pitäneeni liikkumista mitenkään hiphei-juttuna, mutta kun se kuului asiaan, niin sitä tehtiin eikä se suoranaisesti vastenmielistäkään ollut, vaikka luonnollisesti olisin senkin ajan mieluiten istunut lukemassa

Isäni kuoltua v 1967 jatkoin hiihtämistä muutaman vuoden, kun vielä lähdimme mökille hiihto- ja pääsiäislomilla. Se oli kuitenkin melko hankalaa, kun meillä ei ollut enää autoa ja mitäpä sillä olisimme tehneetkään, kun kenelläkään ei ollut ajokorttia. Menimme siis taksilla, kun mukana piti viedä enemmän tavaraa kuin bussilla olisi saanut kulkemaan. Yleensä äiti meni läheiselle taksitolpalle ja kyseli kuskeilta, kuka haluaisi lähteä könttäsummalla meitä viemään ja aina se järjestyi. Kesälomilla saimme siis mukaan jopa television!

Minä lopetin kouluni v 1970 ja se taisi olla viimeinen vuosi, jolloin menimme mökille talvella. Kesäisin vielä menimme muutamana vuonna, mutta lopulta annoimme mukavuudelle periksi ja niin mökkeily jäi. Samalla siihen loppui myös kaikki luonnossa tapahtuva liikunta. Minä jatkoin tennistä, sillä pidin siitä, mutta koska minulla ei ollut pelikaveria, kävin joka vuosi erilaisilla kursseilla. Hedman piti kursseja Kalastajatorpan kentällä ja siellä kävin parina vuonna. Hankalaa sinänsä, kun kenttä oli tiilimurskaa, mistä johtuen tossut ja vaatteet olivat aina punaisessa pölyssä! Kurssit olivat kyllä hyviä.

Yhden pitkän talvikurssin kävin Tennispalatsissa, mutten pitänyt ohjaajasta. Hän oli joku tunnetumpikin tenniksenpelaaja, nimeä en enää muista, ja hänen tyylinsä oli ihan erilainen kuin aikaisemmilla kursseilla opittu. Hänen mielestään esim. syötön vastaanottamiseen valmistautuvan pelaajan piti koko ajan olla pienessä liikkeessä, siis ikään kuin juosta paikallaan etukumarassa! Aiemmin Vierumäen loistava tennisopettaja oli neuvonut, että kaksi askelta sivulle ja mailakäden ojennus liikkeen suuntaan kattoi koko kentän ja oli tehokas palautuslyönnissä. Tennispalatsin opettaja mm. sanoi minulle, kun en noudattanut hänen ohjeitaan, jotta ellet halua liikkua, rupea pelaamaan shakkia! Siihen vastasin rauhallisesti, että kyllä minä sitäkin pelaan, mikä harmitti häntä suunnattomasti. Olin todella iloinen, kun se kurssi päättyi!

Kolmena talvena kävin sitten kursseilla tai tehovalmennuksessa, kuten sitä kutsuin, Myllypuron hallissa, mutta aloin hieman väsähtää kursseihin, kun olisin mieluiten vain pelannut ympäri vuoden. Minulla ei kuitenkaan vieläkään ollut pelikaveria ja niin lopulta tenniskin sai jäädä. Yritin kyllä useampaan otteeseen löytää minulle sopivaa liikuntamuotoa, mutta mikään ei kolahtanut, joten suurimman osan elämääni harrastin vain enemmän tai vähemmän hyötyliikuntaa. Mottojani olivat "hissi on keksitty siksi, ettei tarvitse kiivetä portaita" ja "hieno nainen ei hikoile eikä hengästy". Rypyttömyyteni salaisuus taas johtuu kolmannesta motostani "kilo vuodessa pitää rypyt loitolla", jota noudatin ehkäpä hieman liiankin pitkään, mutta ilman sitä en olisi löytänyt teitä, ihanat kk-ystävät ja mikä parasta, minulla ei vieläkään ole pahemmin ryppyjä Ja kolmas asia mikä liikkumattomuudesta on seurannut on se, että kun en nuoruudessani rasittanut itseäni liikunnalla, niin niveleni ovat nyt kunnossa

Olipas kipakoita pakkasia täällä Tampereellakin. Kylmimmillään oli -24,4 astetta! Eilen pakkanen oli laskenut -3 asteen kieppeille, mutta tällä hetkellä on jo taas -13,5 astetta. Aurinkoisista pakkaspäivistä tulee ihan lapsuus mieleen, kun varsinkin helmikuussa oli usein kunnolla lunta, pakkasta ja auringonpaistetta. Vaikken pimeästä kärsikään, niin on kyllä rehellisesti sanottava, että auringonpaiste vaikuttaa mielialaan positiivisesti.

Mimsella, hyvä että sait avun vaihdevuosioireisiisi. Minulla ne vaikuttivat lähinnä nukkumiseen. Oli vaikea saada unta, heräsin useamman kerran yöllä enkä tahtonut päästä uudelleen uneen ja aamulla sitten tietenkin väsytti. Väsymys puolestaan vaikutti työskentelyyn ja harmitti muutenkin, kun olin ollut aina hyvä nukkumaan. Kävin puhumassa gynekologini kanssa ja hän ehdotti, että kokeilisin hormoonilaastareita. Kyseeseen tulivat pelkästään estrogeeniä sisältävät laastarit, koska minulta oli kohtu leikattu pois. Ja ihme tapahtui, vieläpä erittäin nopeasti ja sillä tiellä olen yhä, vaikka annostusta onkin pienennetty. Aina silloin tällöin kokeilen, josko pärjäisin ilman, mutta reilussa viikossa nukkuminen jälleen huonontuu. Nykyinen gynekologini sanoi, että elämänlaatu on tärkeä asia ja jos saan apua laastareista, niin silloin hyöty on ilmeinen. Ja kuten tiedätte, minä olen erinomaisen hyvä nukkumaan

Minä en ole koskaan käynyt matkamessuilla enkä sen puoleen kirjamessuillakaan. Muutaman kerran olemme käyneet asuntomessuilla ja pari kertaa kädentaidotmessuilla, mutta kun emme suunnittele rakentamista emmekä remonttia enkä minä ole mikään kädentaitaja, niin nekin ovat nyt jääneet. Aika monet tuttavapiirissäni ovat ahkeria messuilla kävijöitä, joten kaiketi niille sitten on tilausta. Niin ja kävimmepä me kerran suuressa kissanäyttelyssäkin ja se oli ihan kiva kokemus, mutta sekin on nyt nähty!

Mukavia pakkaspäiviä kaikille kotomaassa oleville ja nautinnollista aurinkolomaa Kipalle ja Tiinuliinulle. Missä Motsku luuraa