IL ihanaa! Laittaisin sulle rivin sydämiä, jos tietäisin mistä niitä saa tekstiin. Nyt ei ole aikaa enempää kirjoittaa. Vointeja kaikille!

IL, no nythän saimme kuulla iloisia uutisia! Niin sitä pitää ja vielä ruoanlaittotaitoinenkin Onneksi olkoon ihan sydämen pohjasta! Sitä minä vain ihmettelen, jotta mitä korjattavaa sinun luomissasi on

Meirämmiäs toipuu hyvää vauhtia, minä olen lojunut kotona muutamaa kauppareissua lukuunottamatta ja oikein harmittaa, kun en laittanut itseänikin tauolle kuntosalilta, kun on jäänyt nyt kokonaan käymättä tapaturmasta lähtien. Pulskistunut en ole, mutta laiskistunut kylläkin Tarttis varmaan alkaa tehrä jotakin

Eilen tuli varmistus siitä, että ensi marraskuun alussa Tampereen teatterin teatteriklubin perinteinen matka suuntautuu Amsterdamiin. Eihän siitä kauaa ole, kun kävimme siellä Elohopeakerhon tulppaanimatkalla, mutta onhan tämä kuitenkin hieman toisenlainen matka.

Tuttuun tapaan matkalla on tarjolla kulttuuria. Perjantai-iltana nautimme musikaalisesta illallisesta julkkisten suosimassa Pasta e pasta -ravintolassa ja lauantaina pääsemme seuraamaan Venäjän vallankaappauksen jälkeisiin tapahtumiin sijoittuvaa Anastasia-musikaalia Haagissa. Luonnollisesti ohjelmaan kuuluu kävelykierros Amsterdamin keskustassa sekä lounasaristeily. Ennen kotiinlähtöä retkeilemme maaseudulla. jossa on mahdollista nähdä kaikkea sitä, mistä Hollanti maailmalla tunnetaan: vettä, kastelukanavia, maaseutua laidunmaineen, lehmineen ja lampaineen sekä tietenkin tuulimyllyjä! Kohde on Zaan-joen varrella sijaitseva Zaanse Schansin museo- ja asuinkylä, joka sijaitsee Amsterdamista n. 10 km pohjoiseen. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Tämän vuoden matkailuosuus lienee nyt koossa, mutta ainahan voi ilmaantua jotain uuttakin. Sitähän ei voi koskaan tietää, kun vanhat tuntuvat innostuvan yhdestä jos toisestakin jutusta Ainakin piipahdamme huhti-toukokuun vaihteessa Helsingissä, kun sain yhteydenoton KAVI:sta (Kansallinen Audiovisuaalinen Instituutti). Kotimaisten elokuvien tutkija kyseli tietoja äitini elokuvaurasta ja kun kerroin, että onhan minulla äidin vanha leikekirja, niin hän toivoi saavansa tutustua siihen. No, kyllähän minä hyvinkin osaan paistatella toisten aikaansaannosten loisteessa, joten lupauduin sen enempää miettimättä tapaamiseen Kaveri lupasi jopa pullakahvit

Eipä tässä sen ihmeempiä ole tapahtunut, joten toivottelen teille kaikille kirkastuvaa kevättä

Hei kaikki, täällä uusi kiloklubilainen.

Olen jo kertaalleen 16,5kg terveyskeskuksen vlcd ryhmässä laihduttanut mummeli.
Kaikki kilot tuli takaisin ja korkojen kera . Nyt olen jojotellut muutamaa kiloa edes-takas.

On se merkillistä, että 2 kuukauden aikana pudotettu 3,5kg tulee yhden viikonlopun aikana takaisin että humahtaa!

No, en vaivu synkkyyteen ja sinnillä etiäppäin, niin kyllä se siitä....

Huomenta ja tervetuloa Hortoilijamummo.
Kyllä minullekin vähän tuohon tyyliin käy, ei nyt ehkä 3,5 kg mutta pari kiloa tulee helposti ja valitettavasti joudun sen taas "laihduttamaan". Kyllä tässä kohtaa on meissä monissa suunnitteluvirhe. Kyllä kaloreiden muutoksen pitäisi toimia kumpaankin suuntaan

Merelle, minullakin alkoi nivelrikon oireet peukalon tyvistä, reilut 10 vuotta sitten kädet olivat välillä kurjassa kunnossa. Nyt ei tunnu mitään, osittain johtuu siitä että työ ei ole enää niin näpyttelypainotteista. Nythän oireilee polvet, ja isän perimä on selän välilevyjen ja äidiltä lonkan nivelrikot eli paikkoja riittää. Molemmat vanhemmat ovat normaalipainoisia.

Hortoilijamummolle minultakin tervetulotoivotus!

Eilen kuljeskelimme Naapurinmiehen kanssa Tapiolassa ja sitten käytiin viemässä tyttären kotiin tarvikkeita, joita leikkauksen jälkeen siellä tarvitsen. Iker otti Naapurinmiehen riemuissaan vastaan, yritti syödä lankit kengistä ja kantoi kaikki lelunsa esitteille. Heviteini ei ollut miehestä tietoinen, mutta hienosti esittäytyi ja alkoi rupatella. Tosin Naapurinmies osasi häntä jututtaa, kun on itsellään samanikäinen pojanpoika.

Ehkä pientä mustasukkaisuutta oli kuitenkin ilmassa, kun heviteini koppasi minut kolmeen kertaan syliinsä ja vakuutti hoitavansa minua ihan niin paljon kuin tarvitaan. Oli kai sitten kehuskellut uudella tuttavuudella veljelleen, joka oli käydessämme kavereillaan. Juniori lähetti nimittäin hieman purevansävyisen viestin, että "Kuulin että sait poikaystävän, onneks olkoon."

Nyt mä sitten valmistaudun tämän päivän leikkaukseen. Menna, kyllä noi mun yläluomet valuvat niin pahasti silmien päälle, että ihan kuin koko ajan olisi silmissä roskia. Kirurgin mukaan sentti otetaan luomista väljää nahkaa pois. Mä en ehkä päivitä faceen kuvia kahteen viikkoon, ennen kuin mustelmat ovat hävinneet.

IL onnea leikkaukseen toivottelee toinen luppasilmä.
Minulla on koko ajan tunne että silmät ovat täynnä roskia. Käsikaupan tipatkaan eivät auta asiaan. Ensi tiistaina on silmälääkäri jolta toivon jotain apua asiaan.

Täällä kylpylässä on niin paljon ohjelmaa että täytyy varmaan pitää toipumisloma kotiin päästyä.

Mukavaa päivää kaikille ja Hortoilijamummolle tervetuloa mukaan.

Hortoilijamummolle tervetuloa minunkin puolesta.

IL kiva kun pääset leikkaukseen, minulla varmaan jossain vaiheessa sama edessä. Vielä ei vaivaa, mutta näkee jo suunnan mihin menossa. Vai että poikaystävä

Toivottavasti Mustikkaposki saa apua vaivaansa.

Laihdutus ei nyt yhtään ota tuulta purjeisiinsa. Lappaan suuhuni kuin hengen hädässä mitä kaapista löytyy. Tiedän että jäätävä univajeen n siihen syynä.
Sulaisi tuo jäätikkö että voisi iltalenkkiä heittää, se toimii hyvin syömistä hillitsevänä. Ei ole nälkä rehkimisen jälkeen.

Ensi yön olen äidilläni ja vieraassa pedissä kaupungin sykkeessä ei uni kovin herkästi tule. Äidilläni on Meikussa lääkäri aamusta ja siskon kanssa mennään mukaan kuuntelemaan missä mennään ja mitä vielä tehdään.

Niin se on tuon lapsukaisen sokerit kun nyt petistä nostaa minutkin kerran pari yössä ja tässä iässä ei ole helppo nukahtaa uudelleen. Odotan niin D- polilla käyntiä. Koitan saada pumpun hälle kun tuo monipistoshoito ei oikein toimi.

Saksan tätini on Suomessa niin hän tulee äidilleni huomenna kyläilemään. Hän voi kohtuullisen hyvin vaikka jo kohta kolme vuotta sitten diagnosoitiin ALS. Hän ottaa siihen akupunktiohoitoa .

Nyt mies huutelee päiväkahveille, toi viineritkin asioilta tullessaan. Niin että laihdu tässä sitten.

Tervetuloa Hortoilijamummo - täällä me muutkin hortoilemme kilojemme kanssa (ehkä muutama onnekas jopa ilman?)

Jos selasit ketjua, huomasit varmaan että enemmän täällä puhutaan muusta elämästä kuin laihduttamisesta. Mutta kyllä ne kilotkin aina välillä muistuvat monelle mieleen

Useamman kilon nousu yhdessä viikonlopussa ei varmaankaan ole mitään muuta kuin nestettä. Ja kuten joku tuolla jo totesikin, neste löytää aina reittinsä. Laiskahkona laihduttelijana en osaa huolestua yhdestä kilosta saati sitten satagrammasista - pääasia että paino pysyy edes paikallaan jollei kohtuullisten kotikonstien avulla lähde laskemaan.

Olen helmikuun ajan kärsinyt liukkaista kaduista ja työpaineesta; kävelyaikaa ei nykytilanteessa tahdo löytyä vaan tulee turvauduttua turhan usein ratikkaan. Muutaman kerran on ukkokullan kanssa käppäilty kotoa kaupungin keskustaan (4-5 km) mutta jos on menossa ostoksille tai näyttelyyn tms, ei oikein voi liikkua nastakengillä.

"Kyllä susi syitä löytää kun lampaan syö", sanoi entinen työkaverikin. Ja oikeassa oli. Onneksi tässä ryhmässä tuo 3M eli Muori, Menna ja Merelle jaksavat kannustaa meitä muita liikkeelle myös omalla esimerkillään.

IL, tsemppiä leikkaukseen ja toipumiseen. Paranemisia myös muille eri tavoin ja tasoin poteville - mua itseäni ei vaivaa muu kuin laiskuus

Huomenna on kansainvälinen naistenpäivä, joten oikein hyvää ja kansainvälistä naistenpäivää kaikille! Ja vielä viikonlopputoivotukset tähän päälle!

keskiviikkona, 6. maaliskuuta 2019 klo 19:49 Merelle* kirjoitti::
MENNA, siis olet malttanut pysyä poissa salilta!

Merelle, olen kyllä malttanut(kin), mutta pahin este on ollut se, että joutuisin kävelemään bussipysäkiltä julmetun matkan salille ja vielä aavistuksen verran pidemmästi takaisin. Vaikka nastakengät kyllä auttavat, niin jäisellä ja muhkuraisella alustalla kävely ei hirveästi houkuttele. Voisin tietenkin mennä autolla, kun olen tässä muutenkin ajanut, sillä meirämmiäs ei vielä saa ajaa autoa, mutta jotenkin en arvaa lähteä yksin. Rehellisesti sanoen, en tiedä mitä apua meirämmiähestä olisi, jos johonkin pulaan joutuisin, mutta henkinen tukikin auttaa huomattavasti. Ja Tiinuliinu, nyt en oikein hyvää esimerkkiä näytä, vaikka Muorikin jo patistelee, mutten silti kanna huonoa omaatuntoa.

Tervetuloa, Hortoilijamummo, minunkin puolestani. Minä olen lähes sataprosenttisesti epäonnistunut painonpudotuksessa silloin, jos olen jättänyt jotain ruokavaliosta pois. Edelliset 10 kg pudotin pienentämällä annoksia ja kilot ovat pysyneet poissa. Nyt on samalla menetelmällä, joskin hieman hitaammassa tahdissa, pudonnut 7,3 kg, joten tavoitteesta puuttuu vielä vajaat 3 kg. Menee sitten kun menee, pääasia ettei paino nouse. Jos punnitsen joka päivä, niin kyllähän siinä sahaamista esiintyy, mutta se johtuu yleensä nesteistä ja tasoittuu taas pois. Tsemppiä kuitenkin sinulle

IL, ymmärrän kyllä leikkaustarpeen, jos luomista alkaa olla oikeasti haittaa silmille ja/tai näkemiselle. Nyt kun sinulle on "mustat silmät", niin eikö olekin ihanaa, kun löytyy sekä nuorempaa että vanhempaa hoitajaa? Ja tehän voitte kuorossa laulaa aiheeseen sopivaa ikivihreää Pikaista paranemista sinulle!

Sain eilen naistenpäiväkortin, jossa lukee

Naisissahan löytyy:
harvinaisia, kokonaisia,
puolinaisia, hajanaisiakin,
mutta kaikkihan me olemme IHANAISIA

Näillä sanoilla toivotan hyvää naistenpäivää kaikille teille Ihanaisille

Hei!
IL, minä leikkautin luomet noin kymmenisen vuotta sitten ja kyllä kannatti. Sisareni on myös leikkauttanut joten meillä varmaan ihan suvussa nuo roikkuvat luomet.
Nyt kun sinulla jo leikkaus ohi viitsin kertoa oman leikkauksen huonoista puolista. Jännitin kovasti leikkausta mutten saanut minkäänlaista esilääkitystä. Ja puudutuspiikki sattui. Minulla leikkaus tehtiin julkisella puolella.
Kerrothan sitten kokemuksistasi kunhan vähän toivot.
Mukavaa naisten päivää tänne myös