Heippa

Kiitoksia taas kirjoituksistanne ja tervetuloa joukkoon minunkin puolestani HM. Toivottavasti iso osa viikonlopun aikana kertyneistä nesteistä on jo haihtunut.

Minulla on ollut aika rankka viikko.... juoksut lääkäreissä... Ma gynegologi, ke fysiatri, tänään urologi.... rankkaa. Yksi asia ehkä selvisi, tulisi selvyyttä muihinkin ongelmiin. Pianhan meidän on taas tarkoitus muuttaa sinne korpeen, josta nuo lääkärireissut on hieman vaikeampia hoitaa ja jos "omille" lääkäreille tänne pk-seudulle tulee, niin matka on pitkä eikä selkä tykkää. Vielä pitäisi hammaslääkärini tavata.

Silmärintamalta sentään pientä valopilkkua. Vihdoin näyttää, että sinnikäs hoito toisi tuloksia eikä leikkausta tarvittaisi.

Tuosta aasinhäntä IL:n leikkaukseen. Lähettämäsi kuva oli ihmeen hyvän näköinen. Minullahan on leikattu toinen luomi silmäklinikalla aika monta vuotta sitten. Joku valuvika oli, kun toinen luomi alkoi roikkua - ei sopinut siihen ikään ja ehdittiin jo epäillä jotain neurologistakin siinä sivussa. Luomi roikkui ihan niin, että osa mustuaisesta peittyi Leikkauksen jälkeen ihmettelin, miten lääkäri oli leikannut sen niin "tiukaksi", että silmäni olivat aivan eriparia - tosin toiseen suuntaan kuin ennen leikkausta. Niinpä sain sitten neuvoksi venytellä juuri leikattua luomea, että silmistä tulisi edes hieman symmetrisemmät.

Nauroin IL tuolle Juniorin kommentille poikaystävästä

Minulla on nyt jostain syystä koko ajan nälkä. Vatsa tuntuu olevan aivan pohjaton. Pitäisi varmaan jotenkin saada lukko jää- ja ruokakaappiin.

Oikein hyvää naistenpäivää teille kaikille ihanaisille <3 Kiitos, että olette olemassa

Miten mukavia kuulumisia! Ihanaa IL! Juuri kun toivoit jonkun löytäväsi! Ja Koshkoi saa lapsenlapsen! Paljon onnea!

Meidän pikanaimisemme ei näköjään olekaan ennätys. Koshkoi pani paremmaksi kahdella viikolla. Meillä meni ensi tapaamisesta 2 kk ja 3 vk. Kolmansilla treffeillä mentiin sentään kihloihin. Niistä ajoista tulee syksyllä 49 vuotta. Pitkään on saatu olla yhdessä. Kaikenlaista vaihetta eletty, mutta ei koskaan kaduttu pika-avioliittoa.

Meidän pienen Tipsumme eskarissa oli isovanhempien päivä viikko sitten. Piti olla ulkoilupäivä, mutta päiväkodin piha oli niin jäinen, että tapahtuma siirrettiin sisätiloihin. Oli yhteistä askartelua ja pieniä tehtäviä. Laulua ja leikkejä. Lasten pieniä ohjelmia. Mukava aamupäivä.
Oli liikuttavaa seurata, miten huomaavaisesti pieni Tipsu huolehti papasta koko tapahtuman ajan. Katsoi, että pappa pääsee istumaan mukavaan tuoliin. Kun siirryttiin toiseen huoneeseen, otti pappaa kädestä kiinni ja johdatti oikeaan paikkaan.
Huolehtimiseen oli yhtenä syynä se, että pappa kuulee huonosti. Hänellä kuulolaitekin, mutta se on kotona laatikossa. Olen yrittänyt puhua järkeä, houkutella, taivutella. Mikään ei ole tepsinyt. Olkoon sitten kuulematta, jos niin päättää.
Tipsukkamme piti iltapäivän vapaata päiväkodista, joten saimme yhteistä aikaa koko päiväksi. Se on aina suuri ilo.

Tuliaisena Helsingin-reissulta toin flunssan. Viime viikonlopusta lähtien sitä olen potenut. Harmittaa. Luulin, että tämän talven kiintiö olisi ollut täynnä. Viime syksyn flunssa kesti kaksi kuukautta kaikkiaan. Välillä hellitti pariksi päiväksi ja tuli takaisin.
Nyt taas yritän levätä, juoda lämmintä hunajalla höystettynä, hengittää höyryä. Kaikkia perinteisiä konsteja. Saa nähdä, kuinka pitkään nyt menee.

Sote-uutisia tulvii joka taholta. Hohhoijaa! Onneksi en ole enää töissä.

Menna kertoi ajokortin uusimisesta. Minulla oli sama homma. Synttärit tämän kuun lopulla. Mutta viisi vuotta enemmän kuin Mennalla, joten lääkärinlausunto on pakollinen.
Trafin sivuilla on hyvät ohjeet netin käyttöön. Uusin passin viime kuussa. Netti toimi, sain passin reilun viikon päästä. Niinpä täytin ajokorttihakemuksenkin netissä, passissa oleva kuva nimikirjoituksineen ja tietoineen tuli sivulle ja kehotus hakea tiedostoista lääkärinlausunto. Klikkaan, lääkärinlausuntoa ei löydy. Katsoin Kannasta, sielläkään ei ole. Ehkä lääkärini ei ole ehtinyt.
Yritän uudelleen viikon päästä. Ei lausuntoa. Menen terveysasemalle kysymään. Ystävällinen toimistohenkilö ryhtyy selvittämään, miksi lausuntoa ei näy Kannassa. Oman kunnan vastuuhenkilöt eivät tiedä. Joku puhuu yksilönsuojasta, mikä naurattaa minua, kun ajattelen, mitä kaikkea Kantaan kirjataan.
Lopulta virkailija soittaa Trafiin. Sieltä löytyy tieto: koko maassa on vain yksi yksityinen lääkäriasema Helsingissä, joka vie nämä lausunnot Kantaan.
Menen paperien kanssa katsastuskonttoriin. Siellä uusiminen maksaa 35€, kun netissä se olisi ollut 20€. Nuukana eläkeläisenä kiristelen hampaitani.

Paperisotaa on tälle talvelle riittänyt. Mutta nyt on uusi passi ja uusi ajokortti. Tyttären kuolinpesän perukirja allekirjoitettu, loppusilauksestakin huolehtii juristiystävämme, onneksi.

Olen pimeät talvi-illat lukenut dekkareita kymmenittäin. Pakoa todellisuudesta. Se on ollut tarpeen. Uurna Vatialasta on vielä noutamatta. Sen teemme keväällä, kun sirottelupaikan kivenlohkareiden yli uskaltaa kavuta meren tuntumaan.

# Ani nukkuu. Nukkui viime yön huonosti. Onneksi nyt saa unta. Ollaan rakastuneita ja ystävät. Nyt ollaan telakoiduttu ja valmiit reaalimaailmaan. Ani on välillä Turussa tai mökillä ja minä teen töitä Zssa. Ikävä on ilmeisesti kummallakin, mutta totuttava on. Emme kuitenkaan ole enää strangers in the night vaan kaksoisliekki on löytynyt, vaikka emme kiehnaa kylki kyljessä, joka on kyllä mukavampaa molempien mielestä.
Itkuttaa reaalimaailma, mutta minun on tehtävä töitä. Ani saa unta. Hyvä.
Kuljettiin käsi kädessä puistossa sateessa ja pisitettiin Tupsu. We were strangers in the night, two lonely people, strangers in the night. But ever since that night we were together.
Anin tytär pitää synttärit lapsilleen ahtaissa tiloissa. Ani menee lähisukulaisten kattaukseen. Mietittiin menenkö mukaan. Osa suvusta ei edes tiedä, että Ani on mennyt naimisiin. Ehkä annamme heille aikaa ja Ani menee yksin. Anin eka puoliso on myös paikalla ja annetaan hänellekin vähän tilaa. Ani menee tänä vuonna yksin ja laitan lahjani vain mukaan. #

Nyt mimmit, tulee leikkauskertomus. Maugham sitä toivoi ja kertoi aika kauhukertomuksen omasta leikkauksestaan.

Minut vietiin istuskelemaan yksityishuoneeseen, jossa oli ihana erkkeri-ikkuna viherkasveineen ja upottava lepotuoli. Sain diapamia ja jotain muita lääkkeitä, sairaalasukat paleleviin jalkoihini ja leikkaussalihoitaja kävi läpi tulevia tapahtumia sekä laittoi valmiiksi tipan kädenselkään. Puolen tunnin päästä leikkaussaliin, jossa kirurgi piirteli naaman täyteen merkintöjä ja selitti tapahtumien kulun. Pitkälleni pöydälle viltin sisään, leikkausliina teipattiin kasvojen ympärille. Käden tippaan laitettiin rauhoittavaa koko ajan.

Ensin silmien ympärille levitettiin jotain puuduttavaa voidetta ja kun lääkäri alkoi pistellä puudutusainetta, hoitaja hieroi jalkateriäni, ihana musiikki soi eivätkä ne puudutuspiikit tuntuneet kuin pieninä pistoina. Kirurgi selitti koko toimenpiteen ajan, mitä tekee ja kysyi välillä, kuulenko hänen puheensa. Luomista leikattiin sentti pois jollain radiofrekvenssiveitsellä, eikä se tuntunut miltään. Tikkilankakin tuntui kevyinä kosketuksina iholla ja siitäkin lääkäri sanoi etukäteen. Operaatio kesti melkein kaksi tuntia, jonka lopuksi lääkäri siveli kasvoihini kosteusvoidetta, kun oli ensin putsannut spriillä ne kynänjäljet pois. Sen jälkeen taas samaan huoneeseen vilttien sisään, annettiin smoothie käteen ja pantiin kylmämaski silmille.

Hoitaja kävi vähän väliä katsomassa, että kaikki on hyvin. Reilun tunnin päästä sain nousta ja sain mukaani vaaleanpunaisen kylmämaskin sekä haavasidetaitoksia, jos haavat tihkuttaisivat verta. Eivät ole yhtään vuotaneet. Hoitaja saattoi minut ulko-ovelle asti, ettei tyttären tarvinnut etsiä olematonta parkkipaikkaa. Leikkaus tehtiin Helsingin keskustassa Eiran sairaalassa. Viikon päästä on tikkien poisotto. Maaliskuun ajan sairaalassa on yläluomien leikkauskampanja ja kun saan Kelakorvauksen, ei koko juttu ihan kauheasti maksanut.

Olen nyt käyttänyt sitä kylmämaskia ohjeen mukaisesti kerran tunnissa 10 minuuttia kerrallaan. Tänä aamuna silmäni olivat aika ummessa ja yläluomet aivan turvoksissa. Mustelmat alkavat hiljalleen levitä.

Aamulla Juniori tuli aamukahvipöytään Pätkis-patukan kanssa, taittoi sen juhlallisesti kahtia ja sanoi ostaneensa patukan omilla rahoillaan äidilleen naistenpäivälahjaksi. Mutta kun ei muistanut mamman olevan heillä, niin "nyt jaatte tämän".

Naapurinmies kävi hakemassa minut kotiin, oli käynyt kaupassa ja ostanut Naistenpäiväpullat muun ruoan lisäksi. En saanut edes kevyttä kassia kantaa autosta sisälle. Pian tuli naapurista viesti, että ruoka on valmista! Siinä sitten seurusteltiin, minä maski silmillä tunnin välein. Naapurinmies oli ostanut simpukoita ja kuulemma huomenillalla herkutellaan niitä. Luomeni on teipattu ja tikkilangat näkyvät sieltä täältä, alaluomissa alkaa olla sinelmiä ja mies väittää naama totisena, ettei paljon mitään huomaa!

Mun on varmaan pakko alkaa opetella edes jotain ruokaa laittamaan, en mä osaa olla hemmoteltavana koko ajan. Tosin tämä on kuulemma vaan "sairasloman aikaista hoitoa!"

Kiva että ILn leikkaus meni hyvin.

Kipankin silmä jo parempi, hyvä.

Minä olen nyt nukkunut hyvin pari yötä, yhden äitini sohvalla ja viime yön meidän vierashuoneessa. Nyt olo tuntuu jo ihmismäiseltä, tosin flunssa päätti iskeä.

Mies lähtee omalle äidilleen ja vie samalla junnun muutamaksi tunniksi omalleen. Kotona olen noiden kahden nuoremman kanssa kun teinitkin reissuillaan.

Mukavaa lauantaita.

#Ani mökillä, jossa lämpötila aluksi miinuksella. Meen itse vasta kesällä. Soitti juuri. Itse Zssa, ompelen. Meen huomenna kai kirkkoon. #

Hyvää naistenpäivää, kun en eilen ehtinyt toivottaa! Jotenkin tuntui, että se päivä tuotti paljon positiivista energiaa, kun kauppojen kassat ja hyllyjen järjestelijäkin sitä toivottelivat.

Me laulajat olimme juuri lopettelemassa harjoituksia, kun joku takana seisovista miehistä halusi käyttää puheenvuoron. Olimme ensin ihan ihmeissämme, että mitä on tapahtunut. Kaunis puhe olikin osoitettu meille naisille! Lauloivat vielä "Niin minä neitonen sinulle laulan...". Olimme ihan otettuja tällaisesta huomionosoituksesta.

Eilen olin hammaslääkärissä (nuori mies), sillä minulla oli jo kuukausia sitten lohjennut kaksi hammasta. Sanoin lääkärille, että uskaltaako hänen luokseen enää tullakaan, kun mieheltäni poistettiin siellä kolme hammasta. Hammaslääkäri tuntui loukkaantuvan ja rupesi selittämään, ettei hän mitään turhia poistoja tee. Sanoin, että lausumani oli tarkoitettu vitsiksi. Kai se oli sitten huono sellainen.

Halusin puudutuksen, mutta hammaslääkärin mielestä lohkeamat olivat niin pieniä, ettei puudutusta tarvitsisi. Ensimmäinen hammas meni hyvin, mutta toinen vihlaisi ilkeästi heti, kun pora siihen osui. Siis puudutettiin. Siinä puudutusta odotellessa aloin vapista kauttaaltaan. Yleensähän minua vaivaa vapiseva vasen käsi, mutta nyt molemmat kädet ja jalatkin vapisivat. Suuhygienisti katsoi huolissaan. Selitin siinä, että olisi pitänyt ottaa enemmän lääkettä, sillä minulla on Parkinson, joka aiheuttaa vapinan heti, kun on jotenkin hermostuttava tilanne. Ei siinä mitään, hampaan korjaus meni hyvin.

Hammaslääkärikin taisi vähän pelästyä. Hän kosketti kevyesti käsivarttani, kun nousin ylös. Sovin uuden ajan ensi viikolle, sillä aion teettää unikiskot (maksoi mitä maksoi), koska kiristelen yöllä hampaitani niin, että yläetuhampaat liikkuvat jo hiukan eikä hammasrivi näytä enää ihan tasaiselta. Hammaslääkäri lupasi sitten puuduttaa (?), mutta tuskin tarvitsen sitä putsaukseen ja fluoraukseen.

Mukavaa viikonloppua kaikille teille ihanille naisille!

Pikseli, olipa sinulla ensin ihanaa laulajissa ja sitten kamalaa hammaslääkärissä.

Minä olen toipunut leikkauksesta ihmeellisen hyvin tai sitten mustelmat ilmestyvät jostain piilosta vasta myöhemmin. Tosin olen tunnollisesti pitänyt kylmämaskia kasvoilla. Yläluomet pullistelevat turvonneina ja poskipäissä on isot pehmeät pussit, yläluomen teipeistä osa on löytynyt tyynyliinalta ja tikkilangat repsottavat, mutta olin varautunut paljon kamalampaan näkyyn.

Eilen ajelimme Naapurinmiehen kanssa ympäri kyliä, kun hän halusi näyttää, missä kaikkialla on asunut sekä nähdä minun entisen kotini Kipan lähellä. Sitten mentiin Sellon kauppakeskukseen, enkä huomannut kenenkään tuijottavan silmiäni. Löydettiin hämyinen pitseria ja jaettiin iso pitsa. Mentiin kauppaankin ja oivalsin hauskan asian, kun minun ei tarvinnutkaan kantaa ostoskoria. Meille käy usein niin, että hän sanoo, ettei sinun tarvitse nyt sitä tai tätä itse tehdä, kun kerran minä olen tässä. Minä olen niin tottunut hoitamaan kaiken itse, että tässä on totuttelemista.

Illalla valmistimme yhdessä simpukoita, minä pilkoin ja hienonsin liemen raaka-aineita ja hän vastasi koko hommasta. Veljeni sattui soittamaan ja kun kerroin, että olemme juuri yhdessä kokkaamassa, hän tuumi minut tuntien, että "Sen täytyy olla vakavaa!" Rasittavan pilkkkomisen ja syömisen jälkeen hän hieroi hartioitani, etteivät ne vaan pääsisi ihan jäykistymään noissa melkoisissa keittiöhommissa.

Salaa hieman mietin, milloin maltetaan olla sen verran omissa oloissamme, että pääsisin ratkomaan lauantain Iltiksestä ristikoita!

#Ani on mökillä, johon tulee huoltohommia alkuviikolla. Ani on ennen ollut siellä kuukausia yksinään eikä viihtynyt kaupunkiasunnossaan. Nyt ruikutti puhelimeen, että on vankina täällä, kunnes huoltomies tulee. Sitten lähtee Turkuun, jonne menen perjantaina perässä. Haluaa kaupunkiin. Mikä on, kysyin. En halua olla yksin, kun olen naimisissa, sanoi. Nukuin yksin yhtä huonosti kuin sinä viime yönä, sanoi. En viitsinyt korjata, että nukuin täällä Zan lukaalissa kuin tukki.
Kävin kirkossa. Tarkoitus oli nimenomaan nyt kiittää Anista. Kiitin. #