En tiedä kirjan nimeä, joku tuolla paljon aiemmin ketjussa kirjoitti, että päätösosa on tulossa. Täytyypä lukea koko kirjasarja sitten putkeen uusiksi (hyvästi duunit ja yöunet!)

Mummeli63: Lumen taju on yksi hienoimmista kirjoista, jonka olen lukenut (luen aika paljon eli koko ajan jotain)! Lue se hitaasti nauttien, makustellen sanoja. Hyviä lukuhetkiä kaikille!

Nytpä osui mielenkiintoinen ketju silmiini. Itse olen koukussa dekkareihin. Luen kyllä laidasta laitaan melkein mitä tahansa, mutta nuo sotaromaanit ovat ainoita, jotka eivät oikein iske.

Viimeksi lainasin kirjastosta uutuushyllystä myös pari kirjaa. Hugh Laurie (House-sarjasta) on kirjoittanut kirjan, jota luulin dekkariksi, mutta olikin mielestäni sekava toimintajännäri. Ei minun makuuni. Lisäksi trillerin Enkelioppi, jota oli esitelty kirjakerhonkin lehdessä ja se oli jännittävä, mutta jotenkin loppu oli ihan erilainen kuin kuvittelin ja se jotenkin latisti koko homman.

Lapsille olen lukenut iltaisin (7- ja 10- vuotiaat) iltasatua. Ikävä kyllä usein on niin kiire, että se jää väliin. Mutta viimeksi luettiin Jo Nesbon Tohtori Prokotori ja aika-amme. Se on kyllä niin hyvä kirja, että ihan jäi itsekin odottamaan lasten lailla, että pian ilmestyisi sarjan kolmas osa.

Dekkarisaralla ei ole tuon Millenium-trilogian voittanutta.
Nyt aamupalan laittoon.

Millenium oli niin pelottava telkkarissa, että en tiedä uskallanko lukea kirjoja ... Itsekin tykkään kovasti dekkareista, varsinkin niistä, joissa syödään hyvin. Tai törkeän huonosti, kuten Sue Graftonin aakkoskirjoissa (paitsi kun naapuri tekee tuoretta leipää ja lihapataa). Donna Leonin dekkareissa on vähennetty syömistä, alkaakohan Brunettille kertyä vatsaa? Yksi parhaista on se espanjalainen sarja (oliko tekijä joku Vazquez de Montalban), jossa räjähtynyt etsivä Pepe Carvalho syö hyvin, juo liikaa ja sekoilee vaarallisten naisten kanssa. Oletteko lukeneet?

Vielä komppaan Mantelia ja Mummeli63:a, Lumen taju on tosi hieno kirja, pitää sekin lukea uudestaan! Elämä on lyhyt ja kirjoja kamalan paljon.

Juuri sain loppuun Merja Rehnin kirjan Koiran elämää ja kissanpäiviä Brysselissä. Kivan kepeä.

Nyt on marko Kilven Kadotetut luettu ja ajatuksia siitä koottu papeerille lukupiiriä varten. Ihan OK kotimaiseks dekkariks.

Aloitin tuon Lumen tajun ja tuntuu todella mielenkiintoiselta ja kuten Manteli mainitsi vaatii aika hitaan lukemisen. No aikaahan mulla on, koska TV:tä katselen tosi vähän ja olen jo pois työelämästä.

Millenium trilogia oli myös minun mielestäni hyvä dekkarisarja ja tykkäsin elokuvistakin.

Kirjatoukka täälläkin, aina on joku kirja meneillään Aikuinen tytär on samanlainen, ja löysikin taannoin jostain listan "sata kirjaa jotka pitää lukea ennen kuin kuolee". Päätimme siis lukea listan läpi, mulla toki oli niistä jo melkein 40 luettuna. Tällä hetkellä listalta menossa Anna Karenina, jonka lukeminen kestääkin pitkään, on sen verran iso kirja ja ajoittain raskasta tekstiä. Mutta lukeminen on kivaa

Rimmisen Nenäpäivää luen. Välillä aika työlästä lukea tuo Rimmisen omakeksimä sanasto... Mutta aika vekkulin tarinan on keksinyt

Pakko itsekin kommentoida, vaikken ole ikinä ennen näille foorumeille kirjoittanutkaan. Mutta jonkinsortin lukutoukka minäkin. Pidän lukemisesta todella paljon, mutta opiskelut ja muut riennot vähän rokottavat tällä hetkellä lukutahtia. Nyt aion kuitenkin sitä lisätä!

Viimeksi lukemani kirja minulla myöskin tuo Eat Pray Love. Elokuvaa en ole nähnyt, ja vain kirjan lukeneena en oikein ymmärrä miten siitä edes voi tehdä elokuva, kun kolmasosan päähenkilö lähinnä vain rukoilee.. Mutta kirjana aivan mahtava! Ostin sen reissua varten hömppäkirjaksi, mutta loppujen lopuksi antoi paljon ajattelemisen aihetta myöskin, erityisesti ehkä nyt, kun olen yksin ulkomailla ja on paljon aikaa ajatella. Suosittelen kyllä täysin kaikille!

Tällä hetkellä kesken on Cecilia Samartinin Senor Peregrino ja Marketta Hornin Neljän dollarin päivä. Ensimmäinen kertoo nuoresta meksikolaisnaisesta, joka on saanut koko ikänsä kärsiä syntymämerkistä. Olen vielä aika alkutekijöissä, enkä tiedä mitä sanoa kirjasta, mutta kirjoitus on ainakin sujuvaa. Neljän dollarin päivä on matkakertomus puolentoista vuoden ekomatkasta Aasiassa ja Australiasta. Tarina on mielenkiintoinen, ja saa pohtimaan omia tapojaan ja matkustustottumuksia, mutta kirja on melko heikosti kirjoitettu, ja olisi kaivannu editointia.

Kommentoin myös tuohon käännöskirja-asiaankin, kun tunnun olevan ainoa, joka on tätä mieltä Eli luen ainakin tällä hetkellä mieluummin kirjoja käännettyinä kuin alkuperäiskielellä, vaikka puhun englantia lähes yhtä sujuvasti kuin suomeakin. Välillä kirja toki saattaa kärsiä kääntämisestä, mutta pääsääntöisesti pidän suomalaisia kääntäjiä erittäin hyvätasoisina ja asiansaosaavina. Sen sijaan vieraalla kielellä lukiessa, vaikka kieli olisi kuinka tuttu, on kyse kuitenkin vieraasta kielestä, ja välillä on sanoja, joita ei tiedä, tai ilmaisuja, joita ei osaa arvostaa. Tuntuu, että suomenkielinen teksti menee suoremmin sydämeen, ja tunnelma on aidompi. Tämä on ehkä vähän sama asia, kuin olen aina ajatellut, etten tahtoisi seurustella vieraskielisen kanssa, koska tahdon puhua rakasta suomen kieltämme rakkaimman ihmisen kanssa.Ehkä myös tällä hetkellä suomeksi lukeminen on ihanaa, kun asustelen ulkomailla ja pääkielet normaalielämässä ovat englanti ja venäjä..

Tuleepa todella pitkä viesti, mutta lopuksi vielä kirjasuositus: Turkka Hautalan Salo oli parhaita kirjoja, mitä olen ikinä lukenut. Sympaattista kuvausta eri henkilöistä Salon kaupungissa.

Niin ja ihan vimoviimeisenä, tietääkö kukaan, onko Rosetta Stenin (Rosetta Kivi Suomessa) nimi todella Rosetta Sten? Eli onko ottanut taiteilijanimeksi, vai onko vanhemmilla ollut hassu huumorintaju?