Rimmisen Nenäpäivää luen. Välillä aika työlästä lukea tuo Rimmisen omakeksimä sanasto... Mutta aika vekkulin tarinan on keksinyt

Pakko itsekin kommentoida, vaikken ole ikinä ennen näille foorumeille kirjoittanutkaan. Mutta jonkinsortin lukutoukka minäkin. Pidän lukemisesta todella paljon, mutta opiskelut ja muut riennot vähän rokottavat tällä hetkellä lukutahtia. Nyt aion kuitenkin sitä lisätä!

Viimeksi lukemani kirja minulla myöskin tuo Eat Pray Love. Elokuvaa en ole nähnyt, ja vain kirjan lukeneena en oikein ymmärrä miten siitä edes voi tehdä elokuva, kun kolmasosan päähenkilö lähinnä vain rukoilee.. Mutta kirjana aivan mahtava! Ostin sen reissua varten hömppäkirjaksi, mutta loppujen lopuksi antoi paljon ajattelemisen aihetta myöskin, erityisesti ehkä nyt, kun olen yksin ulkomailla ja on paljon aikaa ajatella. Suosittelen kyllä täysin kaikille!

Tällä hetkellä kesken on Cecilia Samartinin Senor Peregrino ja Marketta Hornin Neljän dollarin päivä. Ensimmäinen kertoo nuoresta meksikolaisnaisesta, joka on saanut koko ikänsä kärsiä syntymämerkistä. Olen vielä aika alkutekijöissä, enkä tiedä mitä sanoa kirjasta, mutta kirjoitus on ainakin sujuvaa. Neljän dollarin päivä on matkakertomus puolentoista vuoden ekomatkasta Aasiassa ja Australiasta. Tarina on mielenkiintoinen, ja saa pohtimaan omia tapojaan ja matkustustottumuksia, mutta kirja on melko heikosti kirjoitettu, ja olisi kaivannu editointia.

Kommentoin myös tuohon käännöskirja-asiaankin, kun tunnun olevan ainoa, joka on tätä mieltä Eli luen ainakin tällä hetkellä mieluummin kirjoja käännettyinä kuin alkuperäiskielellä, vaikka puhun englantia lähes yhtä sujuvasti kuin suomeakin. Välillä kirja toki saattaa kärsiä kääntämisestä, mutta pääsääntöisesti pidän suomalaisia kääntäjiä erittäin hyvätasoisina ja asiansaosaavina. Sen sijaan vieraalla kielellä lukiessa, vaikka kieli olisi kuinka tuttu, on kyse kuitenkin vieraasta kielestä, ja välillä on sanoja, joita ei tiedä, tai ilmaisuja, joita ei osaa arvostaa. Tuntuu, että suomenkielinen teksti menee suoremmin sydämeen, ja tunnelma on aidompi. Tämä on ehkä vähän sama asia, kuin olen aina ajatellut, etten tahtoisi seurustella vieraskielisen kanssa, koska tahdon puhua rakasta suomen kieltämme rakkaimman ihmisen kanssa.Ehkä myös tällä hetkellä suomeksi lukeminen on ihanaa, kun asustelen ulkomailla ja pääkielet normaalielämässä ovat englanti ja venäjä..

Tuleepa todella pitkä viesti, mutta lopuksi vielä kirjasuositus: Turkka Hautalan Salo oli parhaita kirjoja, mitä olen ikinä lukenut. Sympaattista kuvausta eri henkilöistä Salon kaupungissa.

Niin ja ihan vimoviimeisenä, tietääkö kukaan, onko Rosetta Stenin (Rosetta Kivi Suomessa) nimi todella Rosetta Sten? Eli onko ottanut taiteilijanimeksi, vai onko vanhemmilla ollut hassu huumorintaju?

Enpä tuota tiedä, mutta olen samaa mieltä kanssasi käännöskirjoista. Usein käännös on jopa parempi kuin alkuperäinen teksti! Mutta riippuu tietenkin kääntäjästä.

Ja vielä (sori, alan olla maanvaiva), Suvi1987, olen myös ihan samaa mieltä, kun sanot, että suomi on sydämen kieli, ja sen huomaa vasta ulkomailla asuessaan. En minäkään voisi sen takia seurustella toisenkielisen kanssa, vaikka muillakin kielillä pärjäilen ihan sujuvasti ja mulla on rakkaita ulkomaalaisia ystäviä. Kieli on mulle niin tärkeä juttu, että jos en pysty ilmaisemaan joka vivahdetta ja tunnetilaa tunnen itseni jotenkin amputoiduksi.

Loistavan kirjan laskin juuri käsistäni.
Lisa Genova: Edelleen Alice

Kertoo viiskymppisenä alzhaimerintautiin sairastuvasta naisesta joka on uransa huipulla ennen kun tauti alkaa oireilla. Antaa ajateltavaa, mutta helppolukuista. Suosittelen!

Nyt on alkutaipaleella Deutcher Krimi Preis-palkittu
Andrea Maria Schenkel: Tapaus Kalteis.
Tarinan taustalla on tositapahtumia joka aina ollut hyvä kimmoke lukukokemukseen, lisäksi takakannen slogan osui mulle paremmin kuin hyvin:

"Katsot peiliin niin kauan, että piru itse katsoo sieltä takaisin"

Pirullisen hyvä siis? En ole lukenut saksalaisia dekkareita, mutta täytyypä testata! Saksalaiset tv-dekkarit on ainakin olleet mun mieleen, varsinkin Bella Block ja mikähän sen berliiniläisen tumman naisen nimi oli, Rosa Rodt?

Joku puhui, että käännöskirjat ovat yleensä paljon parempia kuin alkuperäiset. Mielipide yllätti vähäsen, itse olen tottunut siihen että monet käännökset ovat ihan surkeita verrattuna alkuperäiseen tekstiin. Tosin tämä mielipide on tullut pitkälti fantasiakirjallisuuden puolelta, liekö sitten niin ettei sen alueen käännöksiin panosteta juurikaan, kun taas dekkarit ja draamakirjat saavat paremman huomion...

Juuri luin Hyvän olon keittokirjan ja siinä oli kyllä vakuuttavaa tekstiä. Kirja siis kertoo vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, jos kirja on joillekin outo. Paikoittain ehkä hieman liikaa hehkuttamista, mutta vain paikoittain.

Vielä on kesken Tove Janssonin Trollkarlens hatt ja kohta varmaan aloitan Hyvän olon keittokirja 2sen.

lauantaina, 12. maaliskuuta 2011 klo 09:59 Slank kirjoitti::
Etenkin viihdekirjallisuuden käännöstyö on usein kehnoa. Oikein huomaa saumakohdan, jossa huonompi käännös alkaa. OIkolukua ei ole, takaa saattaa kuulla vieraskielisen ilmauksen, toisinaan on ihan selviä käännösvirheitä.

"Paras" käännöskukkanen, mihin olen törmännyt, oli yhdessä dekkarissa (en enää muista nimeä), kun näpsäkkä naispoliisi kävi wc:ssä laittamassa kierukan paikalleen ennen sänkyhommiin ryhtymistä

Joo, käännösmokia näkee yhtenään! Taisin olla yksi niistä käännösten puolesta puhujista, mutta en kyllä missään nimessä kirjoittanut, että yleensä käännökset on parempia!!

On todella kökköjä käännöksiä, jotka tuhoaa lukemisen nautinnon. Dekkarit on joskus esim ihan ala-arvoisesti käännettyjä. Mutta Suomessa on myös loistavia kääntäjiä, jotka nostaa hyvän alkukielen vielä korkeammalle tasolle.

Eiköhän tässäkin ole usein kyse rahasta. Pienillä palkkioilla saa nopeasti tehtyjä käännöksiä aloittelijoilta ja kirjoittamaan tottumattomilta kääntäjiltä, paremmilla palkkioilla saa huolellisesti ja ajan kanssa tehtyjä käännöksiä kokeneilta ammattikääntäjiltä. Viihdettä suomennutetaan usein amatööreillä, halvalla.

Suomentamisessa kun ei itse asiassa olekaan tärkeintä täydellinen vieraan kielen taito, vaan huolellisuus ja erinomainen suomen kielen kirjoittamisen kyky.