Hei!!

Kiinnostaisi kuulla mielipiteitä Virpi Hämeen-Anttilan romaaneista? Oletteko lukeneet ja mitä ja mitä tykkäsitte?

Aika monta olen lukenut, en luettele nimiä kun menevät varmaan väärin, olen lukenut ne aikoja sitten kirjastosta. Yksi on juuri lainassakin, Muistan sinut Amanda, mutta en ole ehtinyt vielä lukea.

Musta ne on toisaalta hyvin viehättäviä, hyvin kirjoitettuja ja tyylikkäitä. Toisaalta ne vähän ärsyttävätkin, tuntuu kuin hyvin korkeissa teoreettisissa sfääreissä liikkuva ihminen joutuisi vähän pinnistelemään kirjoittaakseen viihdettä. Ehkä juuri se tuo kirjoihin vähän vanhahtavan sävyn, vähän kuin lukisi jotain Hilja Valtosta, vaikka ne tapahtuvat nykyajassa.

Varsinkin sen kuvataidetta käsittelevän romaanin (nimeä en muista) aion kyllä lukea vielä uudelleen, ne taidefilosofiset pohdinnat kiinnostivat, vaikka suuri osa meni yli hilseen.

Kyllä luen niitä ihan mielelläni ja henkilönä Virpi Hämeen-Anttila vaikuttaa mielestäni aivan ihanalta, ihailen kovasti hänen oppineisuuttaan ja tavatonta elämänmyönteisyyttään.

kivaa, kun Virpi Hämeen-Anttilasta kyselet Mirjamiina

Virpi Hämeen-Anttilan omat romaanit on mun juttu, oon lukenu kaikki, jopa useampaankin kertaan. Alastonkuvia, luultavasti se Gelsominan tarkoittama kuvataidejuttu, on mun mielestä kaikkein paras. Sokkopeli on toinen suosikkini. Perijät otan luettavaksi, kun elämä on tylsää ja maailma mätä.

Hämeen-Anttilan kirjat ovat älykästä viihdettä, Joka lukukerralla löydän jotain uutta. Kaikissa on ollut mulle joku haaste niin kuin Alastonkuvissa oli se kuvataide ja taidefilosofia tai Sokkopelissä oli kiehtova jännitys. Näen kaikissa kirjoissa myös musiikilla roolinsa.

Kirjamessuilta mulla on tapana hakea elämänmyönteisyyden eliksiiriä syksyn pimeään kuuntelemalla Hämeen-Anttilan haastatteluja.

Tulikin Brujan viestistä mieleen, että Alastonkuvissa oli aivan tavattoman taitavasti kirjoitettu rakastelukohtaus, joka vielä nivoutui täydellisesti kirjan teemaan. Niin että ei suinkaan pelkästään filosofisissa sfääreissä liikkunut tuo romaani!
Perijät oli muistaakseni aika hauska yhdistelmä taloustietoa ja Suomi-filmiä.

KIITOS Virpi Hämeen-Anttila kommenteista! Olen mielistynyt hänen persoonaansa minäkin, ainakin fiksuja haastatteluja antaa. Kirjoista luin nyt ensimmäiseni "Toisen Taivaan Alla" ja olin kyllä vähän pettynyt. Tarina ei mielestäni oikein edennyt ja siinä oli aika paljon poikkeamia, jotka tulivat vähän kummiin kohtiin. Mutta ehkä lukemani kirja ei ollut hänen parhaimmistoaan - hyllystä löytyy myös "Kolmastoista lapsi".

Nyt olen juuri loppusuoralla "Kellokosken Prinsessa"n kanssa. Se on kyllä enemmän tietokirja psykiatrisen hoidon historiasta tämän yhden potilaan kertomuksella höystettynä. Mutta mukava ja helposti luettava kyllä. Semmoinen välipala.

Jos haluaa nauraa, kannattaa lukea Timo Parvelan Ella-kirjat. Ovat lastenkirjoja, mutta tosi hauskoja.

keskiviikkona, 27. huhtikuuta 2011 klo 08:52 Leopardi1 kirjoitti::
Jos haluaa nauraa, kannattaa lukea Timo Parvelan Ella-kirjat. Ovat lastenkirjoja, mutta tosi hauskoja.

Ostin tässä joku päivä yhden Ella-kirjan, joskus pienempänä olen niistä jonkun/joitakin lukenut, ja vaikken olen lukenut sitä vasta jonkun matkaa alusta niin täytyy todeta että on ne kyllä hauskoja! Edelleen. Vaikka kyllä niistä varmaan pienenä isommat naurut sai irti, luulen.

keskiviikkona, 27. huhtikuuta 2011 klo 15:41 italaaria kirjoitti::

, joskus pienempänä olen niistä jonkun/joitakin lukenut, ja vaikken olen lukenut sitä vasta jonkun matkaa alusta niin täytyy todeta että on ne kyllä hauskoja!

Pakko oli ihan lainata omaa viestiä, kun huomasin miten ratkiriemukkaan loistokas suomen kielen mestaritaitaja täällä on taas ollut liikkeellä

Naisen treenikirja (Valasti-Takala). Asiaa!!