löysin kirpparilta Kamelianaisen jota olen aiemminkin hypistellyt. kiinostaa tietää mikä siinä on niin kehuttua ja hienoa. onko kukaan lukenut?

sunnuntaina, 8. toukokuuta 2011 klo 22:41 Siia kirjoitti::
...Mä olen lukenut ne kaikki Enni Mustosen kirjat, jokin niissä vaan kiehtoo mua. Kuulin, että hän on kirjoitanut jotain myös salanimellä, mutta en enää muista mikä se on. ....

Enni Mustonen on salanimi, oikealta nimeltään hän on Kirsti Manninen.

Mä oon kans lukenut kaikki Enni Mustosen kirjat, viimeksi Morsiuskesän. Hänen nykyaikaan sijoittuvat kirjansa ovat niin lutusen tervehenkistä maalaisromantiikka tihkuvia. Tosin sankarittaret ovat mielestäni turhan erinomaisia kaikenosaajia, kaikki sujuu niin helposti ja aikailematta .
Pidän myös hänen historiallisista kirjoistaan, niistä viimeisenä olen lukenut Lapinvuokon.

maanantaina, 9. toukokuuta 2011 klo 13:10 SiiriSofia kirjoitti::
Enni Mustonen on salanimi, oikealta nimeltään hän on Kirsti Manninen.

Mä oon kans lukenut kaikki Enni Mustosen kirjat, viimeksi Morsiuskesän. Hänen nykyaikaan sijoittuvat kirjansa ovat niin lutusen tervehenkistä maalaisromantiikka tihkuvia. Tosin sankarittaret ovat mielestäni turhan erinomaisia kaikenosaajia, kaikki sujuu niin helposti ja aikailematta .
Pidän myös hänen historiallisista kirjoistaan, niistä viimeisenä olen lukenut Lapinvuokon.

Ai se meni niin päin, kiitos tiedosta! Ja vähän tossa lipsautin liioittelun puollell, kun kiireessä kirjoitin, eli enhän toki ole lukenut kaikkia E. Mustosen kirjoja, vaan vain sen sympaattisen trilogian.

Minulla on kesken Untinen-Auelin uusin, ei jotenkin nappaa nyt mukaansa. Nuorempana olen lukenut sarjan alkupään teoksia, en tosin kaikkia ja silloin tuntuivat paremmilta. Tuo tulla tupsahti vahingossa kirjakerhon kuukaudenkirjana enkä jaksanut palauttaa vaan ajattelin että maksetaan ja luetaan pois kun ei muutakaan ollut.

No voi harmi Siirisikuriina
Itsekin hypistelin kyseistä kirjaa, mutta sitten aloin epäillä, että kolahtaako enää samaan tapaan kuin 20 vuotta sitten. Ehkä "maku" on muuttunut tai jatko-osat ei vaan enää toimi. Ajattelinpa sitten säästää rahaa ja lukea sen kun kirjastosta on saatavilla joskus milloin lie.

tiistaina, 17. toukokuuta 2011 klo 20:40 mummu5 kirjoitti::
Jotenkin mä nyt teen tuon lainausjutun väärin, eikö tuossa kuuluisi näkyä että teksti on lainattu Mantelilta?

Siinä alussa pitää lukea

Ihanaa ihanaa ihanaa, ihan mun ketju Täällä siis yksi innokas lukutoukka ilmoittautuu

Juuri sain luettu Diana Gabaldonin Muukalainen, jonka olen kerran aiemminkin jo lukenut. Luin nyt toiseen kertaan verestääkseni hieman muistiani. Kirjailijahan kirjoitti loppujen lopuksi kokonaisen sarjan ja ajattelin nyt lueskella sen. Ensimmäisellä kerralla kirja herätti enemmän tunteita ja ihastusta, syytä en tiedä. Ehkä toista lukukokemusta laimensi se, että muisti joitakin juonikuvioita. Kirjassa pidän eri aikakauteen sijoittuvista tapahtumista sekä siitä että paikkana on Skotlanti.
Ja ellei joku nyt tiedä, mistä Muukalainen kertoo, niin siinä nainen aikamatkustaa vahingossa 1940-luvulta 1700-luvulle. Eihän luvassa voi olla muuta kuin seikkailua, vaarallisia tilanteita, noitavainoja ja pakoa. Ja rakkautta kirjassa ei ole unohdettu: Claire huomaa hyvin pian olevansa naimisissa kahden eri miehen kanssa...

Lukemisiin!

Iso kiitos hänelle, joka suositteli Mary Anna Shafferin ja Annie Barrowsin kirjaa The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society (suomeksi taitaa olla Lukupiiri perunankuoripaistoksen ystäville - löysin kuitenkin pokkarina Akateemisesta alkuperäiskielellä ja oli tietysti edullisempikin kuin käännöksenä) ! Tulipas monimutkainen virke, kun piti vaan kiittää.

Viehättävimpiä lukukokemuksia pitkiin aikoihin. Varmasti kaikki P.E.I -kirjallisuuden (Anna-kirjat, Runotytöt) ystävät ihastuvat tähän. Tämäkin sijoittuu saarelle ja henkilöt muuttuvat lukijan ystäviksi kirjan edetessä. Kirjan rakenne muodostuu kirjeistä, mihin tottuu hyvin nopeasti.

Suosittelen!

Voisiko tämän lukuihanuuden suosittelija kertoa muistakin vastaavista lukukokemuksista?

Luin Clive Cusslerin Aavejunan ja nyt kun olen noita vanhimpia Cusslereista lukenut, niin tämä oli kyllä huomattavasti edellisiä parempi. Olen tehnyt yhden poikkeuksen ja luin kerran tosi uuden Cusslerin (jossa eri päähenkilö kuin näissä) ja siitä pidin todella paljon. Sitten tämän uuden kirjan jälkeen luin muutaman alkupään Cusslerin ja nyt tässä Aavejunassa alkoi olla sitä otetta, mihin ihastuin siinä melko uudessa Cusslerin kirjassa. Aavejuna oli oikein soppeli sekoitus Bond-tyylistä seikkailua ja nuortenkirjoista tuttua jännitystä.

Lueskelen ties kuinka monetta kertaa kirjaa Matti Huurre: Kivikauden Suomi.
Kansantajuinen ja kaikkea muuta kuin kuiva kirja. Kivikauden suomalaiset heräävät eloon! Paljon arkisempaa menoa tosin kuin Untinen-Auelin kirjoissa .

Hetkinen, olen saattanut kirjoittaa tästä opuksesta jo joskus aiemmin .