Löysin minäkin viimein pokkariversion kirjasta Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Oli kuulkaa vaikeaa kysellä kirjaa kaupassa, kun muisti vain nuo perunat!

Kiitoksia vinkistä! Ihanan lämmin ja nokkela kirja. Ilmeisesti romantiikkaakin on luvassa, mutta olen vielä aika alussa.

Muutakin kivaa löytyi pokkarihyllystä, nimittäin Bubul Sharman Munakoisojen kiukku, jonka olen lukenut kirjastosta mutta halunnut myös omistaa. Ihania reseptejä ja hauskan raadollisia tarinoita intialaisten naisten elämästä.

Ostin myös Markus Zusakin Kirjavarkaan, jossa takakannen mukaan luetaan varastettuja kirjoja pommisuojassa sodan ajan Saksassa. Kuuluu ilmeisesti sarjaan kirjoja kirjoista, lupaavaa.

Pitääpä katsastaa löytyisikö Kivikauden Suomi Akateemisesta, kuulostaa kivalta.

Luin ensimmäisen kirjan Juha Vuorisen DikDek-dekkarisarjasta eli Nokimustan seikkailun. Aiemmin olen Vuoriselta lukenut vain yhden blogimaisesti kirjoitetun kirjan, mutta kyllä sen myötä pääsi hieman selville Vuorisen kirjoitustyylistä. Nokimusta seikkailu on dekkariparodia, joka tarjoilee juonenkäänteitä tavallisten dekkarien tyyliin. Kirja sisältää melko ronskia kielenkäyttöä, mutta niin ylilyötyyn tyyliin, että kohtauksia ei voi vakavissaan lukea. Paikoin on leikitelty sanoilla ja kuvattu jokin hyvinkin arkinen asia värikkäästi ja omalaatuisesti. Värikkäät kuvailut tuovatkin parhaiten hymyn huulille ja osa saa nauramaankin.

Kirjassa portsarina rahansa ansaitseva Tapsa Mäkilä saa yllättävän työtarjouksen ja lähtee etsimään kateissa olevaa perijää. Perijä on "hieman erikoinen", kuten hänen löytämisestään palkkion maksava mies asian ilmaisi. Lukija huomaa pian, että Mikael Wöller on todellakin "hieman" erikoinen

Oi Gelsomina, se Kirjavaras on ihana!! Kerto tosiaan nuoresta tytöstä natsi-Saksan ja sodan pyörteissä, ja kaiken lisäksi kirja on kerrottu Kuoleman näkökulmasta, mutta siitäkin huolimatta ei liian raskas, loppujen lopuksi vain ihana kuvaus lasten maailmasta, ainakin pääsääntöisesti. Mulla on ollut lapsikirjojen täyteinen kevät, kun luin tuon, Franzenin kirjan, Poika raidallisessa pyjamassa ja vielä kaiken lisäksi Teuvo Pakkalan Lapsia-novelleja! Kaikki ovat kyllä mielenkiintoisella tavalla kuvanneet lasten täysin omanlaistaan kokemusmaailmaa..

Tällä hetkellä "työn alla" Irvingin Kaikki isäni hotellit (joka jostain syystä ei ole vielä vienyt mukanaan, syynä lienee liian pieniin pätkiin pirstoutunut lueskelu), Jan Guilloun Suuri paljastus (ihan viihdyttävä, mutta toistaiseksi jotenkin täysin turhanpäiväinen) ja Juha Itkosen Kohti. Tuota Itkosta luen ehkä suurimmalla odotuksella, olen ihan alussa, joten vielä ei voi sanoa mitään, mutta kun tykkäsin niin hirmuisen paljon siitä Anna minun rakastaa enemmänistä, jota täälläkin hehkutin. Nyt jostain syystä viimeisen kuukauden aikana oon lukenut kovin vähän, lieneekö syynä viimeisen yliopistovaihtokuukauden aiheuttama kaupungilla huiteleminen..

Onpa kiva, että on hieno lukukokemus odotettavissa, suvi1987!

Ehkäpä Kaikki isäni hotellit ei enää nappaakaan vuonna 2011. Nuorena se oli mulle tärkeä lukukokemus, mutta uskaltaisikohan sen vielä lukea uudelleen?

Irvingeistä pidin eniten Cider House Rulesista (mikä olikaan suomeksi?) ja Garpin maailmasta.

Cider house rules on suomennettu nimellä "Oman elämänsä sankari". Hyvä muuten leffanakin

Mä oon niiiiin iso Irwing-fani! Tykkään jopa niistä ei niin hyvistä tosi paljon! Garpin maailma oli eka jonka luin ja se teki lähtemättömän vaikutuksen. Odotan aina innolla uusinta ja kahdesti olen jonottanut kirjaan nimmarinkin.

Mulla edelleen Sinuhe kesken. Onneksi kohta alkaa loma ja saan sen toivon mukaan loppuun. Hyvä kirja, ei siinä mitään, mutta niin pitkä ja haluis jo päästä käsiks seuraavaan...

John Irwing on kyllä myös mun kestosuosikki. Sun suosikkeja hänen tuotannossaan ovat olleet Garpin maailma ja Ystäväni Owen Meany. Mutta monta muutakin hyvää hänellä on. Tuntuu, että niitä voi lukea vaikka kuinka monta kertaa ja aina löytyy joku uusi taso. Ihana!

Mulla on nyt lukeminen vähän jäänyt. Tai siis olen kyllä lukenut, mutta "helppoja" Leena Lehtolaisia, jotka olen lukenut ennenkin. Mun on aina pakko lukea, mutta jos en jaksa keskittyä, otan käsiin vanhoja ja tuttuja. Noi perunankuorikirjat pitää kyllä hankkia, ne tuntuvat kiinnostavilta. Kuljen uudella työmatkalla joka päivä Helsingin rautatieaseman kautta ja siellä on ihana pokkarikauppa, joka kutsuu mua joka kerta ohi kävellessä. Yritän vastustaa kiusausta, mutta aina ei pysty

Sehän olikin Ystäväni Owen Meany mun toinen Irving-suosikki, eikä Garpin maailma! Siinä on hyvin rakastettava päähenkilö, pyhimysmäinen lyhytkasvuinen heppu. Ja jännitys säilyy loppuun asti.

Hulluksihan tässä tulee, kun sekin pitää ilmeisesti lukea uudelleen. Paksukin on vielä, perhana.

Mutta ah niiin viihdyttävä!