Eipä ole nyt klassikoita esitellä luettuna, mutta eilen illalla luin Antti Tuurin Rata -kirjan. Vaikka nainen olenkin, luen myös tälläsiä sotakirjoja...no Sota ja rauha; klassikoitten klassikko on kyllä lukematta .
Rata oli taattua, vähäeleistä Tuuria. Ihan ok, mutta ei suuria intohimoja.
Seuraavaksi on pöydällä Heikki Turusen Hämäräntunnin tarinoita. Saapa nähdä kuinka käy. Turustakin luin aikanaan ahmien, ja sitten kun tökkäs, tökkäs kertakaikkiaan.
Nyt mielenkiinnolla odotan, että tuntuuko tämä uusi tuoreelta Turuselta, vai hiihdetäänkö entisiä latuja... .

Umberto Econ Focaultin heiluri tuli vihdoin luettua. Väliin vaikee ja välillä turhaa kikkailua, mutta hyvä kirja.

tiistaina, 16. marraskuuta 2010 klo 22:56 Slank kirjoitti::

Lukeminen laihduttaa. Kun illalla on muualla kuin television-jääkaapin pahan akselilla, esimerkiksi kokonaan toisessa huoneessa kaverinaan Hyvä Kirja, niin hoppsan, vuoden päästä on paljon leävnneempi - ja hoikempi.

Hihi, minulle se kyllä on aina ollut lukeminen-jääkaappi se pahan akseli. Lukiessa nyt vain kuuluu syödä jotain, leipää, karkkia, sipsejä jne... tai toisinpäin, lukeminen myös kruunaa aterian Poikkeuksena se, jos lukee keskellä yötä vain sen takia, ettei saa lopetettua Tästä on ollut vaikea oppia pois, on se lukukokemus aina vähän pilalla ilman siihen kuuluvaa natustelua, mutta minkäs teet jos yrittää uusia elämäntapoja opetella

Heikki turusesta vielä sen verran, että kun nuorin poikani syntyi jouluna -76
sain veljeltäni lahjaksi Kivenpyörittäjän kylän. Häpeäkseni sanon, että vielä on lukematta Teatteriversioita olen nähnyt ainakin viisi.

Kivenpyörittäjän kylän Urho on kyllä ehdottomasti suomalainen mies minun makuuni !

hetkinen, mitä on siis lohtulukeminen?

Niin siis kirjasta en niinkään Urhoa muista, mutta Pölösen elokuvasta kyllä (Pertti Koivulan esittämänä). Erityisesti Urhon kauna ja kosto Juvalaista kaivinkoneyrittäjää vastaan on jäänyt elävästi mieleen !
Juvalainen kun pääsi saareen Kertun luokse ja Urho vähän myöhästy .

Tänään kylpylään lähtee mukaan kahden viikon lukemattomat aikakauslehdet, vino pino satukirjoja, ristikkolehti sekä Marjo Kaartisen Arjesta ihmeisiin. Ja se on eliitin kultturihistoriaa 1500-1800 luvun Euroopassa. Oppaana saan siitä kiksejä ja rakastan historiaa. Äidilläni on vino pino Harlekiineja ja joka päivä ostetaan joku iltalehti Eiköhän näillä pärjätä viikko

Moi

Tällä hetkellä menossa Preston/Child Kuoleman asetelma - jännää.. Mahdottoman hidasta luettavaa yli 600 sivua, toivottavasti saisin näin yövuorossa hieman kökittyä.

Yöpöydällä odottaa jo Outi Pakkasen Seuralainen..

Terkuin Mosselo

perjantaina, 5. marraskuuta 2010 klo 18:13 jatkuvauhkavyötäröllä kirjoitti::
Rosemarie: Aloita Anna Kareninasta, ehkä sukellus venäläisiin klassikoihin on sen avulla -hieman- kevyempi .
Ja Anna Karenina on hyvä .

Aloitin nyt sitten sen Anna Kareninan. Ihan hyvalta vaikuttaa ainakin nain ensimmaisen 50-60 sivun perusteella...