2 komisario Seppo Sillanpään muistelmateosta lukaisin ja lisäksi Armi Ratian elämäkerran. Luin jo pikkasen uutta MMM 2016-kirjaani.

Olen lukenut Paasikiven päiväkirjat ajoilta kun Leino oli sisäministeri, hänen toimintansa ei ollut mitenkään ongelmatonta, hän oli suoraansanoen riesa, en tiedä yritetäänkö tässä nykyisessä julkisuudessa tehdä hänestä jonkinlaista sankaria, itse katson, että Suomi on joutunut maksamaan kommunisteistaan kovan hinnan, pidetäänhän jossain piireissä Otto Ville Kuusistakin jonkinlaisena menestyneenä suomalaisena, vaikka hän oli osaltaan vastuussa jokaisesta talvi- ja jatkosodan siviili- ja sotauhrista. Tunnettua on myös Hertta Kuusisen suhtautuminen Helsingin pommituksiin, hän näki siinä tilaisuutensa, tekisi mieli vastata tähän niinsanottuun kulttuurin uudelleen muotoiluun jopa jyrkemmin. Kuulun Suomalaisuuden liittoon, ja se kyllä vaikuttaa osaltaan kantaani, mutta kulttuuri ja kommunismi sopivat pitkässä juoksussa yhtä huonosti yhteen kuin kulltturi ja kansallissosialismikin. Kommunismi on totalitäärinen järjestelmä, joka rauhan aikana pyrkii vain heikentämään yhteiskuntaa, jonka osa se väittää olevansa.

Luin Kaarlo Sarkian Kootut runot, hänen runokokoelmistaan Runon kaivo nousi merkittävimmäksi yhtenäisen elämännäkemyksensä takia. Runon minä pakenee uneen, jonka tarjoaa mielikuvien kaivo, tilanne muistuttaa myös alkoholin tuomaa lohtua, runon speekkeri ei ole sosiaalinen lopullisessa johtopäätöksessään, runojen köynnökset vangitsevat hänet kuin mustekala. Suomalainen uhokin saa sijansa. "Elä pelotta varassa yhden kortin: Näet aina avoinna kuoleman portin." Suuri pormestari päästi hänet runouden Parnassolle, mutta aika on ajanut hänen ylitseen, vaikka nykypäivä hänet, homoseksuaalin, olisi helpommin ihmisenä ottanut vastaan, monta naamioistaan hän olisi voinut nyt jo jättää, mutta olisiko nykypäivä enää ymmärtänyt hänen kauneuden janoaan, se kuului tuohon entiseen suomalaisen runouden kulta-aikaan.

Luettua:
MMM 2016-> oli uusia uutisia mulle, ku en aktiivisesti seuraa enää esim. ulkomaanuutiaia.
MMM junior 2009 ja 2010 eli nuorten MMM-kirjoja 2 kpl.
Maria Vaaran Myrkkyseitikki, Timo Pusan Ilona täällä ja Johanna Välimäen Ahistaa-tietokirja.
Eli siis vuosikirjoja ja 2 mielenterveysaiheista romaania.

Luettua tammikuun alku 2016
X= oon lukenu ennenkin
Vivica Bandler: Vastaanottaja tuntematon X -> koskettava muistelmateos
Richard Bach: Lokki Joonatan X
-> elämänfilosofinen kirjanen
Lasse Pöysti: Lassen oppivuodet X (muistelmien eka osa)
. Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja kiusantekijät (muistelen, et perustuis tositapahtumiin ainakin jonkin verran, ku käsitellään jotain kiusaajasyndikaattia, koska k.o aiheesta on juttu Suom. rikostapauksia-kirjasarjan 2. osassa, Poliisi kertoo kirjassa aiheesta on vuoden 1978 kirjassa). Mulla niitä isoja Poliisi kertoo-kirjoja ei o, ku ei ne mahdu mihkään mulla ja kirjoja on muutenkin joka paikassa (ei kyl vessassa)
Tuula Kallioniemi: Linda K. X (nuortenromaani, aiheina mm. huumeet)
Aarno Laitinen: Musta monopoli (satiirinen poliittinen teelmys kotimaan politiikasta 1980-luvulla)
Asko Martinheimo: Saari taivaanrannassa (nuortenromaani, kiva)
Lasse Lehtinen: Uskottu mies (samaa tematiikkaa ku Mustas monopolis, mut romaanimuodossa)
Pekka Toivainen: Sukupolvi 2010-Muutos alkaa nyt! (kirja 2010-luvun nuorille kristinuskosta ja uskonelämän ylläpitämisestä nykyaikana)
Tuija Lehtinen: Tuhansien aamujen talo
(-> oli melkoinen “työvoitto”, että sain tän luettua, alku oli puisevaa rakkausromaanityyliä, mut sitku rupes oleen armeijajuttua yms., niin teksti muuttu kiinnostavaks, silti luin pätkissä tätä ja viikon verran, vaiks sivuja oli alle 300 kpl), no oli toi ok kirja, jotain ***-, mut siis se, et ostin sen 2013 ja sain nyt vast luettua kertoo kyl sen tasosta ja tyylistä jotain...

MissDarcy, vaikuttava lista!

Kysymys asiantuntijoille ja kaikille muillekin:
Voiko olla niin, että pokkaripainoksessa on eri kääntäjä kuin kovakantisessa Luen dekkaria pokkariversiona ja teksti ei "juokse" ollenkaan vaan tökkii ja lauserakenteet on outoja. Ei siis varsinaisesti virheellisiä, mutta jotensakin mutkikkaita. En viitsi laittaa tähän kirjailijaa tai kirjan nimeä, mutta pohjoismainen nimekäs juonenpunoja on kyseessä. Pokkarissa ei ole tietoa kääntäjästä, joten ehkä se vihjaa jotain... Niin, ja siis en ole lukenut kovakantisena juuri tätä, mutta muissa kovakantisina en ole huomannut mitään outoa. Kommentoikaa oletteko törmänneet tämmöiseen.

Juu, oon aina lukenu paljon. Opin 5-vuotiaana lukemaan ja siitä lähtien oon ollu nokka kiinni kirjassa.
Manteli, kirjahan on voitu kääntää moneen kertaan esim. Pentti Saarikosken ja Arto Schroderuksen käännökset Salingerin Sieppari ruispellossa-kirjasta ovat ihan erilaisia.
Lisäksi olen kyl havainnut mm. sanajärjestysvirheitä ihan klassikkokirjailijoiden teosten käännöksissä mm. Dürrenmatin eräässä romaanissa, jonka nimeä en ny muista.

Päivän runokirjat, Matti Paavilaisen 'Kaupunki enemmän kuin kohtalo', 'Kallistuva valta', 'Tajunnan vihannat' ja 'Koko elämä'. Eino Leinolta 'Talviyö'.

Uskonnollisen proosan puolelta Uuden Testamentin loppuun lukeminen suomeksi. Raamattua myös pari tuntia suomeksi äänikirjoina.

Päivään kuului myös Liisa Enwaldin tutkimumuksen 'Kaiken liikkeesssä lepo' lukeminen eteenpäin, se Mirkka Rekolan runoudesta, yllättävän vaativa, samoin kuin Rekolan runouskin, jos sitä tarkkaan lukee.

Illaksi aiottu kirjallisuus, Pentti Saarikoski 'Tähänastisia runoja', mitä nyt illalla ehtii ja jaksaa.

Manteli: On melkoisen hälyttävää, jos suomentajaa ei ole edes mainittu. Kuulostaa halpiksena Google-kääntäjän tai Bingin avulla tehdyltä laitokselta. Itse katson suomentajan nimen kyllä aina, koska huonoa suomennosta on kurja lukea.

Niin joo, muistanpa kuulleeni, että ainakin Amazon myy mitä vain kirjoja nimenomaan konekäännöksinä, joita tehdään tilauksesta. Voisiko olla tällainen tapaus kyseessä?

Myös AdLibris. Kannattaa varoa!