Ilmeisesti klubilaiset ovat syyslomilla, kun keskustelupalstoilla on aika hiljaista Olen itsekin lomalla ja nyt on aikaa klubillekin. Olen innokas lehtijuttujen kirjaaja :lol: ja tässä pari lehdestä saksittua juttua (sinisellä kirjoitetut ovat omia kommenttejani):

1. ”Pidä vatsa täynnä, niin painokin pysyy kurissa” (Anne Repo, Keskisuomalainen 15.10.2006)

Lihavuustutkija ja Suomalaisessa Lääkäriseura Duodecimissa aktiivisesti toimiva professori Pertti Mustajoki on sitä mieltä, että onnistunut laihduttaja on se, joka vuoden jälkeen on pystynyt pitämään uuden painonsa - ei siis se, joka nopeimmin tai eniten laihduttaa. Painon pudottaminen on todellakin hyvä saavutus :!:

Tutkimustuloksia on kerätty yhdysvaltalaisista, jotka ovat pudottaneet painoaan keskimäärin 15 kg ja pitäneet uuden painonsa 5 vuotta. Onnistujien ruokavaliossa rasvan osuus oli vain neljännes, kun se suomalaisilla on keskimäärin kolmannes. Rasva on korvattu hiilihydraateilla ja jonkin verran proteiineilla. Täällä kk:ssahan moni vähentää hiilihydraatteja ja lisää proteiinia.

Onnistujat ovat syöneet kunnon aamupalan ja punninneet itsensä viikoittain. Onnistujissa oli sekä paljon liikkuvia että alle suositusten liikkuvia (30 min / pv). Meille kk-laisille tuttua asiaa.

Mustajoen mielestä kaloriajattelu pitäisi korvata energiapitoisuusajattelulla. Tärkeämpää on siis se, miten syöty ruoka vaikuttaa tulevaan nälän tunteeseen. Sama määrä kanariisipataa ja sitä 100 kcal:a kevyempää keittoa toivat yhtä hyvin kylläisyyden tunteen. Vesi lasista juotuna ei saanut aikaan yhtä kylläistä oloa kuin vesi kanariisipadan seassa eli keittona. ”Parempi vesi kattilassa kuin lasissa”. Pitääpä kokeilla :!:

Lautasmallin nerous on Mustajoenkin mielestä siinä, että runsaan kasvisannoksen jälkeen vatsaan mahtuu muuta ruokaa vähemmän. Tuttu juttu, eikös :!:

Artikkelin lopussa varoitetaan isoista pakkauksista ja ruokailuastioista. Ruokahalua voidaan huijata. Kokeiltu on ja hyväksi todettu!

2. ”Ikuinen läski” (Jaana-Stiina Ala-Korpi, Keskisuomalainen 15.10.2006)
Läskin historia alkaa antiikista. Jo muinaiset roomalaiset laihduttivat. Suomalainen on kamppaillut ylipainoa vastaan vasta 60 vuotta, mutta silti jo yli puolet suomalaisista kantaa ylimääräistä rasvaa.

Laihdutuspulvereita ja –rohtoja oli 1500- ja 1600-luvuilla lukemattomia. Eräs suosittu lääke oli valkosipuli ja fenkolista tehty juoma. Lihavilta iskettiin suonta, heitä jynssättiin, hierottiin ja kylvetettiin. Lääkärit suosittelivat ylipainoisille salaatteja, yrttejä ja vihanneksia sekä määräsivät ylipainoisille kävelyä, juoksua ja metsästämistä. Eli nykyinen malli.

Lihavuus ei professori Pertti Mustajoen mielestä ole psykiatrinen sairaus eikä kohtalo. Perimä vaikuttaa aina, samoin lapsuuden ruokailutottumukset. Ja jotkut vain lihovat nykyisillä elintavoilla enemmän kuin toiset (rasvainen yltäkylläisyys ja arkiliikunnan vähäisyys). Huoh…

Laihdutushuuhaasta ei ole mihinkään. Mustajokea riepoo ihmisten usko, että liikakiloista pääsee eroon kikkailulla. Painon kannalta ruuan tärkeimmät ainesosat ovat rasva, jota pitäisi vähentää ja kasvikset, jotka vievät tilaa kaloripitoisilta ruuilta. Paljon puhuttu sokeri lihottaa vain virvoitusjuomissa tms, koska niistä saadut kalorit ovat täysin ylimääräisiä ja muuta ruokaa syödään yhtä paljon kuin ennenkin. Ollako vai eikö olla (samaa mieltä), kas siinä pulma :roll: .

Uutuuslääke, Acomplia, ei tee ihmeitä. Sen vaikuttavan aineen, rimonabantin sanotaan laihduttamisen lisäksi alentavan myös veren sokeri- ja rasva-arvoja. Mustajärven mukaan lääke on piirun verran vanhoja lääkkeitä tehokkaampi, mutta siitä on apua vain sen ajan, kun niitä syödään. Kilot eivät pysy poissa, ellei ruokailutottumuksia muuteta. Lääke on vain muutosten tukena, eivätkä kaikki laihdu lääkkeilläkään. Moni asiantuntija on samaa mieltä.

April:

Onnistujien ruokavaliossa rasvan osuus oli vain neljännes, kun se suomalaisilla on keskimäärin kolmannes. Rasva on korvattu hiilihydraateilla ja jonkin verran proteiineilla. Täällä kk:ssahan moni vähentää hiilihydraatteja ja lisää proteiinia.

Onnistujat ovat syöneet kunnon aamupalan ja punninneet itsensä viikoittain. Onnistujissa oli sekä paljon liikkuvia että alle suositusten liikkuvia (30 min / pv). Meille kk-laisille tuttua asiaa.

Tosi mielenkiintoisia artikkeleita olit löytänyt.

Periaatteessa olen samoilla linjoilla Pertsan kanssa.

Mutta...

Henkilökohtaisesti olen nyt jo useamman kuukauden aikana huomannut, että minulla nälän tunne pysyy paremmin poissa, koska olen lisännyt proteiinin määrää hiilihydraattien kustannuksella. Rasvaa varmaankin syön nykyisin vähemmän (grammoissa) kuin "vanhoina hyvinä aikoina" vaikka sen osuus päivittäisestä energiansaannista saattaakin vaihdella hiukan 30 %:n kummallakin puolen.

Minun henkilökohtainen kokemukseni on siis ollut, että nälkä pysyy paremmin loitolla kun syö prosentuaalisesti hiukan vähemmän hiilihydraatteja kuin ennen ja koettaa koostaa ne hyvistä lähteistä. Samalla proteiineja tulee syötyä > 2 g per painokilo, mikä varmasti monen ruokasuosituksen mukaan on ehdottomasti liikaa.

Ja energiavaje pitää tietenkin pitää siinä KK:n suosituksessa (n. 500 kcal per päivä).

April:
Mustajoen mielestä kaloriajattelu pitäisi korvata energiapitoisuusajattelulla. Tärkeämpää on siis se, miten syöty ruoka vaikuttaa tulevaan nälän tunteeseen. Sama määrä kanariisipataa ja sitä 100 kcal:a kevyempää keittoa toivat yhtä hyvin kylläisyyden tunteen. Vesi lasista juotuna ei saanut aikaan yhtä kylläistä oloa kuin vesi kanariisipadan seassa eli keittona. ”Parempi vesi kattilassa kuin lasissa”. Pitääpä kokeilla :!:

Kauttaaltaan hyviä ohjeita ja April olikin niitä hienosti henkilökohtaisesti kommentoinut(kuten myös Carlos).

Mustajoen luennot ovat aina miellyttävää kuunneltavaa ja hän usein muistuttaakin energiatiheyden merkityksestä painonhallinnassa. Ruokavalion ja yksittäisten elintarvikkeiden energiatiheys on myös Kiloklubissa eräs keskeisimmistä ja kantavista peruspilareista. Juotua vettähän ei klassisissa ruokavalion energiatiheyslaskelmissa oteta huomioon, joten syödyn ravinnon energiatiheyttä ei voi pienentää täten kikkailemalla, juomalla lasin vettä. Muutoinhan vesi toki on ruokajuomana suositeltava vaihtoehto.

Vesipitoisuus on eräs elintarvikkeiden energiatiheyteen eniten vaikuttavia tekijöitä, mm- kuitu- ja rasvapitoisuuden ohella. Vedellä on kuitenkin näitä merkittävämpi rooli ja siitä ovat erinomaisena osoituksena keittojen ohella esimerkiksi kasvikunnan tuotteet.

Mitä kylläisyydentunteeseen eri makroravintoainejaoilla tulee(ravintoainejaon lisäksi on toki monia muitakin edesauttavia tekijöitä), niin kuten Kiloklubissakin on jo eri tahoilla muistutettu, vaikutus selittyy pitkälti proteiinin osuudella. Hiilihydraateista puhuttaessa määrän sijaan laatu on tutkimuksissa huomattavasti määräävämpi tekijä.

Mielenkiintoisia painonhallinta-aiheisia uutisia kannattaa toki jatkossakin esim. tähän threadiin liittää.

T. Juuso

Kotilieden numerossa 18 oli Virpi Hämeen-Anttilan kolumni, jossa hän aika mielenkiintoisesti käsitteli sitä, kuinka laihtuneet ihmiset kauhistelevat entistä, lihavaa itseään, ja sen seurauksena saattavat osaltaan alkaa syyllistää yhä lihavia siitä, kun nämä eivät laihdu. Juttu pisti ajatukset liikkeelle; kykenisinkö minä inhoamaan entistä itseäni? Hävittäisinkö kaikki vanhan valokuvat, jotta en joutuisi kohtaamaan vain yhtä puolta itsessäni? Monet normaalipainoiset laihduttamiseen "kannustavat" eivät tunnu ymmärtävän, että inho ja haukkuminen eivät rohkaise laihtumaan, vaan esimerkiksi minussa ainoastaan herättävät entistä suurempaa ahdistusta ja ajavat syömään. Siksi nämä totuudentorvet onkin pidettävä kaukana, jos on vähänkään heikompi vaihe menossa. Onhan minussa kuitenkin paljon muutakin kuin vaa'an lukemat!

Ruusa:
Onhan minussa kuitenkin paljon muutakin kuin vaa'an lukemat!

tämä on täysin totta!!!

Hyviä poimintoja April! Nuo kaikki olen joskus lukenut, mutta ... kertaus on opintojen äiti .

Carlos: olen samaa mieltä tuosta proteiinin ja hiilareiden suhteesta. Huomaan selvästi, että nälkä vaanii, jos proteiinia on esim. tuolla 20 prosentin paikkeilla päivittäisestä energian saannista.

Mietin vaan, että kun on tarkoitus tässä pikkuhiljaa aloittaa harjoittelu maratonille, tuntemukset hiilareiden määrästä saattavat silloin muuttua. Ts. jos harrastaa huomattavia määriä pitkäkestoista kestävyysliikuntaa, hiilihydraattien tarve lisääntyy. Lihasten glykogeenivarastot pitää saada täyteen, että jaksaa seuraavankin treenin.

HelenaL:

Mietin vaan, että kun on tarkoitus tässä pikkuhiljaa aloittaa harjoittelu maratonille, tuntemukset hiilareiden määrästä saattavat silloin muuttua. Ts. jos harrastaa huomattavia määriä pitkäkestoista kestävyysliikuntaa, hiilihydraattien tarve lisääntyy. Lihasten glykogeenivarastot pitää saada täyteen, että jaksaa seuraavankin treenin.

Kyllä näin varmaan ainakin osittain on. Kannattaa, jos jaksaa nähdä hiukan vaivaa, varmaan alkaa lisätä niitä hiilareita pikkuhiljaa. Nimittäin, jos elimistö on paremmin tottunut käyttämään rasvaa energianlähteenä (siis myös liikunnan aikana), niin maalaisjärjellä ajateltuna tämä on tietenkin edullista, kun vararasvat palavat paremmin.

Itse en tätänykyä tosin juokse kuin sellaisia puolen tunnin lenkkejä kerrallaan, mutta uintia (kroolia) saatan harrastaa kerrallaan jopa 1,5 h ja tämä siis kohtuu pienillä hiilihydraattimäärillä.

Joltain karppauskeskustelusivulta muistan lukeneeni suosituksen, jonka mukaan hiilihydraattipitoisempi ateria (välipala) kannattaisi nauttia pari tuntia ennen pitkäkestoista liikuntasuoritusta ja toinen samanmoinen liikuntasuorituksen jälkeen. Tällöin elimistö tuon teorian mukaan on vastaanottavaisimmillaan hiilareille eikä "liiallinen" hiilihydraattien syöminen saa elimistöä samalla tavalla sekaisin kuin ilman liikuntaa tapahtuva suurempi hiilareitten syönti.

Mutta muistetaanpa taas kerran, että olemme kaikki erilaisia aineenvaihdunnaltamme. Toiset kestävät suurempia hiilarimääriä ilman lihomisen vaaraan kuin toiset.

Ruusa:
Kotilieden numerossa 18 oli Virpi Hämeen-Anttilan kolumni, jossa hän aika mielenkiintoisesti käsitteli sitä, kuinka laihtuneet ihmiset kauhistelevat entistä, lihavaa itseään, ja sen seurauksena saattavat osaltaan alkaa syyllistää yhä lihavia siitä, kun nämä eivät laihdu. Juttu pisti ajatukset liikkeelle; kykenisinkö minä inhoamaan entistä itseäni? Hävittäisinkö kaikki vanhan valokuvat, jotta en joutuisi kohtaamaan vain yhtä puolta itsessäni? Monet normaalipainoiset laihduttamiseen "kannustavat" eivät tunnu ymmärtävän, että inho ja haukkuminen eivät rohkaise laihtumaan, vaan esimerkiksi minussa ainoastaan herättävät entistä suurempaa ahdistusta ja ajavat syömään. Siksi nämä totuudentorvet onkin pidettävä kaukana, jos on vähänkään heikompi vaihe menossa. Onhan minussa kuitenkin paljon muutakin kuin vaa'an lukemat!

Tuo niin totta kuin olla voi! Minullakin on ystävä joka pudotti painoaan noin 30kg pari vuotta taaksepäin. Ja nyt kun hän näkee kuvia entisestä ulkomuodostaan, hän suureen ääneen kauhistelee ja sanoo Hyi minkä näköinen sitä on ollut! Ei hän varmasti sillä pahaa tarkoita, mutta kyllä se sattuu ainakin minuun, jolla pudotettavia kiloja olisi useita kymmeniä. Eikä todellakaan kannusta, vaan pahimmillaan laukaisee ahmimisen... Tulee sellainen alemmuuden tunne ja itsesääli vai mikä lie, alkaa masentaa.

Johtuneeko juuri tuosta asenteesta entiseen olomuotoonsa, en ole kovin usein yhteyksissä hänen kanssaan. Ei se ole kateutta, mutta tuntuu viiltävän kipeältä.

Rakastuuko sitä todella sitten omaan ulkonäköönsä niin täysin, ettei enää pysty eläytymään sellaisen seurassa joka vielä kilojansa tuskailee? Varjelkoon luoja minua siltä että muuksi muuttuisin jos tavoitteeni jonakin päivänä saavutan.

Seeprassa ( Etelä-Saimaan viikkoliite 24.10 ) on Tiina Jylhän haastattelu,
(nykyään ravintoterapeutti ja personal trainer) jossa pyydetään ravintoon liittyvä neuvo.
Pitää syödä. Se meinaa meiltä naisilta unohtua. Syömällä laihtuu terveellä tavalla ja saa pysyviä tuloksia ilman riutumista.

selmasofia:
Seeprassa ( Etelä-Saimaan viikkoliite 24.10 ) on Tiina Jylhän haastattelu,
(nykyään ravintoterapeutti ja personal trainer) jossa pyydetään ravintoon liittyvä neuvo.
Pitää syödä. Se meinaa meiltä naisilta unohtua. Syömällä laihtuu terveellä tavalla ja saa pysyviä tuloksia ilman riutumista.

Tähän jatkoksi mallimaailman uutisia:

Anorektisuus on mennyttä muotia (Kristiina Poutiainen, Keskisuomalainen 16.10.2006)

Ainakin muotimaailmassa :lol: Artikkelissa haastateltu mallitoimisto Fashion Teamin toimitusjohtaja Marjo Sjöroos vakuuttaa, että anorektisuus on mennyttä muotia ja syksyn Madridin muotimessut eivät catwalkeilleen kelpuuttaneetkaan sairaalloisen laihoja malleja.

Madridissa hyllytettiin mallit, joiden painoindeksi oli alle 18 :!: Liian laihaa on vaikea pukea.

Ennen mallin piti olla kokoa 34, jos mieli ulkomaille. Nykyään kokoa 36 oleva malli otetaan vastaan jo kansainvälisilläkin markkinoilla.

Mallitoimisto Clamos Studio Oy:n toimitusjohtaja Anniina Salminen-Carrera mainitsee Dove-yhtiön, joka on saanut positiivista huomiota käyttämällä tavallista runsaampia naismalleja mainonnassaan :lol: Tämä on S-C:n mukaan erittäin tervetullut lisä myös muoti- ja kauneusalalla.

S-C määrittelee mallin liian laihaksi, kun laihuus pistää silmään Syömättä jättäminen näkyy mm. ihon, hiusten, kynsien ja hampaiden kunnossa sekä kuvaus- ja näytöstilanteissa jaksamisena.