selmasofia:
Seeprassa ( Etelä-Saimaan viikkoliite 24.10 ) on Tiina Jylhän haastattelu,
(nykyään ravintoterapeutti ja personal trainer) jossa pyydetään ravintoon liittyvä neuvo.
Pitää syödä. Se meinaa meiltä naisilta unohtua. Syömällä laihtuu terveellä tavalla ja saa pysyviä tuloksia ilman riutumista.

Kolumnisti Hytönen suomii tätä Jylhää aina oikein olan takaa ja tästäkin "asiantuntemuksesta" saisi hyvän aiheen. :wink: Minä oon kyllä Jylhän oppeja noudattanut tosi hyvin ja saanut niin pysyviä tuloksia, ettei meinaa millään lähteä pois... :roll:

Carlos:

Joltain karppauskeskustelusivulta muistan lukeneeni suosituksen, jonka mukaan hiilihydraattipitoisempi ateria (välipala) kannattaisi nauttia pari tuntia ennen pitkäkestoista liikuntasuoritusta ja toinen samanmoinen liikuntasuorituksen jälkeen. Tällöin elimistö tuon teorian mukaan on vastaanottavaisimmillaan hiilareille eikä "liiallinen" hiilihydraattien syöminen saa elimistöä samalla tavalla sekaisin kuin ilman liikuntaa tapahtuva suurempi hiilareitten syönti.

Tästä threadistahan on tullut antoisa, hienoa, jatkakaa ihmeessä! :lol:

Tosiaan Carlos, tutkimukset ja ainakin akendoottinen aineisto näyttäisivät, että tuo vähempiin hiilihydraatteihin sopeutuminen sisältäisi pienen adaptaatiovaiheen, jonka jälkeen rasvojen käyttö energiaksi voisi tehostua. Pitää kuitenkin muistaa, että energiasubstraattien käytölläkin on rajansa ja erittäin kovassa kestävyysharjoittelussa hiilihydraatit ovat melko lailla välttämättömyys. Kuntoliikkuja taas pärjännee, liikunnan tyypistä ja kestosta riippuen, myös vähemmällä.
Usein kyse lienee kuitenkin enemmän lähinnä siitä, että kun ei kuntoliikuntaa harrastavalle painonpudottajalle löydy merkitsevää syytä vähentää hiilihydraatteja aivan minimiin, voisi olla mielekkäämpää sisällyttää niitä sellainen määrä ruokavalioon, joka takaisi paremman jaksamisen, mutta kuitenkin toisi niitä metabolisia etuja, joita proteiinien ja hiilihydraattien(sekä rasvojen) keskinäisillä suhteilla voitaisiin saada aikaan.

Mitä hiilihydraattien kokonassaannin korrelaatioon ylipainon suhteen tulee, on tuo laatu edelleen tutkimuksissa määrää olennaisempi tekijä. Joskin kuten jo Kiloklubin suosituksistakin huomaamme, molempia(määrä ja laatu) säätämällä painonhallinnasta saadaan melko mutkatonta, proteiineja ja rasvoja unohtamatta.

Kuntoliikkujan tilanne on tietysti hieman eri ja kun puhutaan esim. näistä Kiloklubissakin paljon puhutuista p30/hh40/r30-malleista, edustavat perinteiset painonhallintaruokavaliot ruokavalio-ohjeineen sellaista kokonaisuutta, joka takaa kyllä riittävän jaksamisen myös kuntoliikunnassa.
Hiilihydraatteja voi kuitenkin halutessaan keskittää harjoittelun ympärille, unohtamatta tietysti painonhallinnan kannalta tärkeää riittävää aamu- ja keskipäivän ravinnonsaantia. Erilaiset harjoittelutyypit luovat sitten tietysti vielä luonnollisesti erilaisia proteiini- ja hh-tarpeita ennen ja jälkeen treenin, mutta lienee selvää, että liikumme jo hifistelyjen rajamailla.

T. Juuso

Herätetäänpä henkiin tämä Aprilin aloittama keskusteluketju – olisi mukava jatkossakin lukea kiloklubilaisten lehdistä poimimia painonhallinta-aiheisia juttuja.

Iltalehti kirjoittaa Terveellistä - vai onko? Ovatko kevytruoat oikeasti terveellisiä?

https://www.iltalehti.fi/uutiset/200705045918449_uu.shtml

Iltalehti kirjoittaa aiheesta, jota on jo Kiloklubissakin käsitelty: elintarvikepakkauksissa esitettävien ravitsemusväitteiden mahdollinen harhaanjohtavuus, pakkausmerkintäasetusten muuttuminen ja kevyttuotteiden asema painonhallinnassa.

Jutussa todetaan terävästi, että ostopäätöstä ei kannata tehdä sen perusteella, mitä pakkauksessa lukee isoimmalla. Todellisuus selviää parhaiten ravintosisältöluettelosta, jota pitää osata lukea oikein. Artikkeli kuitenkin muistuttaa, että elintarvikkeiden ravitsemusväittämien kontrollointi tulee tiukentumaan EU-tasolla, kun tarkemmat määritelmät sallituille ravitsemusväitteille määritellään.

Uutisjutun keskeinen viesti on mieluisa: Perusruoalla pärjää ja vaikka osa kevyttuotteista onkin ihan kelpo vaihtoehtoja, ei niiden metsästyksestä kannata ottaa itselleen elämäntehtävää.

T. Juuso

Hyvä Terveys toukokuu 2007 kirjoitti artikkelin "Kuntoon kuukaudessa".

Mitään hätäilyn makua jutussa ei kuitenkaan ollutkaan, ei pelkästään liikuntataulukoita, joita tarkasti seuraamalla VOI päästä kuntoon kuukaudessa, vaan:

Lehtiartikkelissa kehotettiin LUOMAAN LIIKUNNAN TARVE. Ensin pitää tosin ottaa itseään niskan takaa kiinni, mutta sen jälkeen motivoituminen liikuntaan lähtee kehittymään ulkoisesta pakosta kohti sisäistä tarvetta! Sanoi liikuntapsykologi.

Minusta tuntuu että tämä voisi motivoida. En jaksa lähteä lenkille, jos ajattelen että turha ottaa sellaista rutiinia elämääni, että joutuu aina itseään potkimaan liikkeelle, se on hirveän rasittavaa ja iankaikkista suorittamista. Mutta jos tavoittelenkin takaisin sitä liikunnan sisäistä tarvetta, kun nyt tiedän sen itsestänikin löytyvän. Luotan sitten siihen, että se pitää lopusta huolen ja positiivinen riippuvuus syntyy.

Lehdessä kerrottin, että toisilla menee puolikin vuotta ennen kuin oppii tykkäämään pysyvästi liikunnasta. Pari kertaa viikossa tosin riittää siinä tapauksessa. "Liikunnallisesti passiiviselta kestää muutamasta kuukaudesta vuoteen, ennen kuin liikunta alkaa tuottaa selvää mielihyvää ja syntyy tarve rasittaa ruumista..." Minä kyllä huomasin tuon jo parissa kuukaudessa, joten eiköhän kannattaisi aloittaa uudelleen.

"...liikunta ja sen positiiviset vaikutukset antavat tunteen, että ihminen hallitsee omaa elämäänsä, ja se tunne motivoi eniten..." Tämäkin vielä!
Tärkeää oli lukea sekin, että elämäntapojan muutos vaatii energiaa ja aiheuttaa stressiä, siksi se on ajoitettava oikein. Eli silloin kun elämässä on suvantovaihe, ei kauheasti muuta ylimääräistä stressiä ja huolta.

Ensimmäiseksi kehotettiin etsimään oma laji, josta pitää. Sitä tekemällä aluksi kaksi kertaa viikossa, ja sitten kun keho alkaa pyytää lisää, lisätään suorituskertoja ja -aikoja.

Kestävyysliikunta kuulemma vähentää tutkimusten mukaan alakuloa, stressiä ja ahdistusta. Kävely, pyöräily ja uinti tehoavat, ja jo 20-30 min kävely kai nostaa mielialaa. Tässä näitä motiiveja olis ihan riittävästi.

Tätä juttua luki mielellään, suosittelen katsomaan lehden vaikka kirjastossa. Siitä tuli pitkästä aikaa sellainen olo, että en ole taas "aloittamassa uutta suoritusta", joka lopahtaa viikossa. Tuntui hyvältä, että joku on miettinyt liikunnan välttämättömyyttä terveydellemme siltä kannalta, miten itse alkaisimme tuottaa liikunnan tarvetta, positiivista riippuvuutta.

Itse olen tuskaillut, kun pakollisten taukojen takia liikunta on taas jäämässä pois näistä uusistakin elämäntavoistani. Yritän palauttaa motivaattorina aina mieleen sen tunteen, kun tammikuussa kunto lähti nousemaan, helmikuussa teki jo usein mieli lenkille ja maaliskuun alussakin vielä liikunnan ilo ajoi liikkeelle. Mutta olin niin aloittelija vielä, että se ei jäänyt silloin pysyväksi tarpeeksi, ja liian pitkät tauot sai liikkumisen hiipumaan pois.

Hesarissa oli tänään juttu otsikolla Poissa silmistä, poissa mielestä. Pertti Mustajoen kirjoittamassa jutussa kerrottiin, kuinka usein työpaikan karkkikipolla käytiin, kun karkit olivat kannettomassa läpinäkyvässä astiassa, ja kuinka paljon harvemmin sillä käytiin, kun karkit laitettiin kannelliseen, läpinäkymättömään astiaan. Syömisvirike syntyy yksinkertaisesti näköhavainnosta!

Huomaan, että minua tämä kiusaa erityisesti kaupassa. Kun hyllyt ovat täynnä ihania makeisia, on tosi vaikea jättää niitä kauppaan. Se on vaikeampaa kuin olla syömättä - siitä huolimatta, että jos niitä on kotona laatikossa, syön, vaikka ne olisivatkin poissa näkyviltä. Tiedän sen siitä, että mieliteko on kaupassa voimakkaampi kuin kotona.

Toinen asia, joka vähentää tutkimusten mukaan syömistä, on jos joutuu näkemään vaivaa ruuan saamiseksi. Ihan selvä juttu: viikko mökillä menee ihan helposti ilman sen suurempia makeismääriä, koska kauppaan on 10 km, mutta kotona kaupungissa karkiton viikko ei onnistu mitenkään.

Totta joka sana :!: Vaikka meikäläisellä ei mielestään ole kovinkaan pahaa makean himoa, avonainen karkkipussi työpaikan kahvipöydällä vetää kuin magneetti. Huomaan nappaavani sen karkin, vaikka oikeasti maun puolesta ei edes tee mieli. Sitä on ilmeisesti ehdollistettu kuin Pavlovin koira: kun kello soi, nälkä (mielihalu) herää.

Johna:
Hesarissa oli tänään juttu otsikolla Poissa silmistä, poissa mielestä. Pertti Mustajoen kirjoittamassa jutussa kerrottiin, kuinka usein työpaikan karkkikipolla käytiin, kun karkit olivat kannettomassa läpinäkyvässä astiassa, ja kuinka paljon harvemmin sillä käytiin, kun karkit laitettiin kannelliseen, läpinäkymättömään astiaan. Syömisvirike syntyy yksinkertaisesti näköhavainnosta!

Huomaan, että minua tämä kiusaa erityisesti kaupassa. Kun hyllyt ovat täynnä ihania makeisia, on tosi vaikea jättää niitä kauppaan. Se on vaikeampaa kuin olla syömättä - siitä huolimatta, että jos niitä on kotona laatikossa, syön, vaikka ne olisivatkin poissa näkyviltä. Tiedän sen siitä, että mieliteko on kaupassa voimakkaampi kuin kotona.

Toinen asia, joka vähentää tutkimusten mukaan syömistä, on jos joutuu näkemään vaivaa ruuan saamiseksi. Ihan selvä juttu: viikko mökillä menee ihan helposti ilman sen suurempia makeismääriä, koska kauppaan on 10 km, mutta kotona kaupungissa karkiton viikko ei onnistu mitenkään.

Hehee, hyvä artikkeli tosiaan ja taustalla jopa linkkejä fysiologiaamme. Finfoodin uutispalvelu käsitteli taannoin pakkausvärien aikaansaamia vahvoja vasteita hieman aihetta sivuten:

Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Sorella:
Huomaan nappaavani sen karkin, vaikka oikeasti maun puolesta ei edes tee mieli.

Tämä on niiiiiiiiin tuttua!! :lol:

Yliopiston apteekin kanta-asiakaslehdessä on juttua painonpudotuksesta, mm. kaloreiden laimentamisesta. Lähinnä silmiin sattuivat Hanna Partasen lista asioista, joihin painonpudotus kaatuu. Kuulostavat niin tutuilta, että listasin ne tähän:

1. Motivaation puutteeseen.
Usein riittävä motivaatio painonpudotukseen löytyy vasta lääkärin esittelemien laboratoriotulosten tai ensimmäisen infarktin jälkeen.
2. Ajanpuutteeseen.
Laihduttaminen vaatii aikaa ja paneutumista, eikä sitä kannata aloittaa esimerkiksi talonrakennusprojektin yhteydessä.
3. Kriiseihin.
Esimerkiksi avioeron yhteydessä ei välttämättä kannata edes yrittää.
4. Yhteen mässäilyyn.
Yhdet rippijuhlat kakkuineen ei kaada hyvin alkanutta painonpudotusta. Painonpudottajan täytyy kuitenkin huolehtia siitä, että mässäily jää poikkeukseksi ja valittuun ruokavalioon palataan heti juhlien jälkeen.
5. Perheeseen tai kumppaniin.
Herkkuja kotiin kantava perheenjäsen saattaa torpedoida painonpudotuksen.

Tuttua, eikö totta?