Puolet testiviikon testeistä takana ja toinen puoli edessä. Tempausmaksimi parani 2,5 kilolla ja työntö 12,5 kilolla. Varsinkin tuo jälkimmäinen tuntuu todella hyvältä, sen eteen on viimeiset kuukaudet tehty tiukasti töitä.

Näiden kuukausien aikana olen kyllä saanut valmentajalta ja muulta treeniporukalta niin paljon henkilökohtaistakin tsemppiä ja tukea, etten koskaan pysty antamaan samaa toisille takaisin.

Tänään vielä etukyykky ja ylihuomenna maastaveto.

Nyt on koko testiviikko takana ja neljä uutta ennätystä taskussa: Kolme pienintä mahdollista parannusta eli 2,5 kg lisää (maastaveto, etukyykky, tempaus) ja työntöön tuo aiemmin mainitsemani 12,5 kg kymmenen viikon aikana. Viikon jälkeen lauantaina tuli aika "tyhjä" olo, ei fyysisesti vaan muuten. Siitä huomasi miten tiukka rutistus tuo neljään liikkeeseen keskittyminen samaan aikaan oli.

Tällä viikolla deload-viikko, yksi treeni takana ja kolme edessä. Tänään pidän lepopäivän, ohjelmassa näytti olevan etukyykkyä, se ja deload eivät minun ajatuksissani mahdu samaan lauseeseen. Olipa painot miten pienet tahansa. Eilen aloitettiin kesän juoksukausi osana treeniä, tuntui jotenkin helpommalta kuin vuosi sitten.

Yksin höpöttelyä täällä, mutta jatkanpa silti. Jospa tänne vielä joku uusikin crossfitin / crosstrainingin harrastaja löytäisi. Tällä viikolla alkoi juoksutreenit osana tunteja, kaksi takana ja ainakin tänään yksi vielä edessä.

Juostaan sellaista kilometrin pätkää joko kerran tai useammin tunnin aikana, lisäksi tehdään aina jotain muutakin. Deload-viikko kun on, en ole ihan kaikkea vauhtia tuohon juoksuunkaan laittanut. Kun vain muistaisi koko kesän, ettei lähde liian kovaan vauhtiin vaikka muut kuinka kirittäisivät ja menisivät ohi.

Jossain vaiheessa tulee varmaan taas juoksutesti niinkuin viime keväänäkin. Juostaan tietty reitti ja sitä aikaa lähdetään sitten kesän aikana parantamaan. Syksyllä juoksukauden lopussa sitten sama testi uusiksi. Minulla tuo pysyvä vamma vähän hidastaa vauhtia, mutta treenikaverini sanoin "ei lähtötason tarvitse olla kova, jotta sitä voisi parantaa".

Pakko sanoa, ettei ole melkein kolmeen vuoteen jännittänyt tunnille meno yhtä paljon kuin nyt. Meillä vaihtui valmentaja, ja tänään on ensimmäinen tunti uuden kanssa. Minulla kun on joitakin rajoitteita jotka vaikuttaa treenaamiseen, jännittää vähän miten hän niihin suhtautuu. Edellisenkin kanssa jännitti ensimmäiset muutamat viikot, mutta jännitys hävisi kun kävin tunneilla usein ja tutustuttiin. Jospa sama, neljästi viikossa tunneilla käynti auttaa nytkin.

Jänskättää! Ajattelin viimeistään heinäkuun alusta uskaltautua kokeilemaan crossfitia, kun lähisalilla järjestetään ilmainen kokeilukerta. Sen perusteella päätän ilmottaudunko elokuussa järjestettävälle alkeiskurssille.
Aikaisemmin ei ole kiinnostanut mutta nyt mietin mikä olisi se laji jossa lähdetään haastamaan itseään kun painoa pudonnut jo hyvän matkaa. Ei enää hullu rasitus jo valmiiksi heikossa kunnossa oleville polville. 12 vuotta futista teki kyllä tehtävänsä sen osalta, että polvissa venyneet nivelsiteet ym. ja toisessa kantapäässä rasitusvamma. joka uusii herkästi huonoilla kengillä

Zupi, minäkin suosittelen kokeilemaan. Vaikka crossfitistä usein puhutaan kovana ja vaativana lajina, tuo puhe ei kerro kaikkea. Olipa kunto millainen tahansa, treeneissä pärjää koska kaikkea voidaan skaalata helpommaksi. Joko painoja, toistojen määriä tai molempia. Ja ryhmähenki treeneissä on jotain, mitä en missään muussa liikunnassa ole kokenut. Rohkeasti mukaan vaan!

Kerroin reilu viikko sitten tuossa, että valmentajani vaihtui. Eipä vaihtunutkaan kuin kesän ajaksi. Aivan mahtava yllätys oli kuulla, että tänne missä asun aukeaa uusi crossfit-sali ja tuo aikaisempi valmentajani valmentaa jatkossa siellä. Eipä tarvitse montaa kertaa miettiä, missä syksyllä treenaan. Matka pitenee muutaman kilometrin, mutta kun polkupyörä ja bussit on olemassa, ei sekään ole minulle mikään ongelma.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki tuon pysyvän vammani takia vaikeat liikkeet jännittävät tuntemattoman ihmisen tunneilla. Kun muuten kuin treeneissä juuri mitään vammastani ei näy päällepäin. Mutta nämä pari kuukautta menee äkkiä, kun tietää että loppukesästä pääsee taas tuttujen kanssa treenaamaan. Eniten kaipaan tällä hetkellä sitä, että tuo tuttu valmentaja ei koskaan (edes alussa!!) kysellyt pystynkö tekemään jotain. Hän vain kertoi vaihtoehdot, ja sitten kärsivällisesti, mutta vaativasti auttoi pääsemään niihin. En malttaisi odottaa elokuuta.

Noni! Ilmotin itteni huomenna kokeilemaan crossfitia.. Saa nähä mitä siitä tulee :

perjantaina, 1. heinäkuuta 2016 klo 10:41 Zupi kirjoitti::
Noni! Ilmotin itteni huomenna kokeilemaan crossfitia.. Saa nähä mitä siitä tulee :

Olet ehkä jo käynyt kokeilemassa, kun viestisi on perjantailta. Miltä ensimmäinen kerta tuntui?

Ja kaikki nuo aiemmassa viestissäsi mainitsemasi rasitusvammat on mahdollista huomioida crossfitissä täysin. Skaalaamalla valmentaja neuvoo sopivat helpotetut liikkeet jokaiselle, joka niitä tarvitsee.

Uudella salilla jonne minä siirryn, on ulkona pidettäviä tutustumistreenejä heinäkuun ajan kahdesti viikossa. Perjantaina jäi väliin kun oli niin aikainen aamu (kahdeksalta), mutta huomenna olen menossa kun treeni on illalla. Mukava päästä välillä helpompaan treeniin ilman välineitä, vaikka kokemusta jo kolmisen vuotta onkin. Ja mukava kun pääsee myös tuon tutun valmentajan tunneille jo nyt, eikä vasta kuukauden päästä.

Juu kävin lauantaina ja tykkäsin. Oli tosiaan tämmöinen ilmainen kokeilukerta.
Jalat oli niiiin kipeet sen jälkeen. Ja on edelleen. Ja vaikka välillä puserrettiin hampaat irvessä (myönnetään, pohjakunto ei kovin korkea),niin tunnilta hoipuin portaita pois hymy huulilla.
Ilmoitin itseni sitten elokuun puolivälin jälkeen alkavalle alkeiskurssille. Että sillee se meni

Huh, olipahan eilen treenit! Hauskaa oli, ja samalla en muista milloin olisin ollut yhtä puhki niiden jälkeen. Tehtiin mäkivetoja jyrkässä ylämäessä: ohjeena oli juosta mäki ylös ja tehdä heti sen jälkeen 10 burpeeta. Sen jälkeen käveltiin rauhallisesti alas. Tämä toistettiin kolmesti. Alkulämmittelynä oli kilometrin hölkkä salin pihalta tuon mäen juurelle.

En ollut koskaan ennen eilistä juossut muualla kuin tasaisella. Olin joka kierroksella viimeisten joukossa ja lopussa viimeinen kaikista, mutta tuttu valmentaja kannusti vieressä (huutamalla ). Tuo on sellaista tsemppausta, jota en vieraammalta kuuntelisi hetkeäkään (koska he eivät tiedä pysyvästä vammastani), mutta tuttujen sanomana tuntuu pelkästään hyvältä.

Mitähän perjantaina tulee...treenit näkee aina WodConnecista vasta samana aamuna. Tänään jos kävisi tänään tekemässä vähän painonnostotreeniä "vanhalla" salilla ja huomenna pitäisi lepopäivän.