Merimailit voi tietysti laskea kilometreiksi kertomalla ne luvulla 1,6 (1 merimaili ~ 1,6 km). Liikuntahaasteeseen ne taitaisivat kelvata vain jos ne ui tai soutaa. Ja minähän en oikeastaan tee tällä hetkellä kumpaakaan, korkeintaan puhaltelen purjeisiin tai keitän kahvia kipparille.

Ehkäpä syksymmällä parannan tapani. Ehkäpä.

Kesänjatkoja kaikille kulkijoille!

Terveisiä täältä kaukaa Kainuun mailta, siis virtuaali-sellaisilta! Kesä- ja heinäkuun vaellukset ovat tuoneet minut ohi Iisalmen, jossa muistelin Koljonvirran taistelua, Sukevan jossa sijaitsee varavankilka (missähän se varsinainen on?) ja Kajaanin, jossa aina vain kapeammaksi käyvän valtatien alle peittyvät vanhan linnan rauniot, tutut Topeliuksen Välskärin kertomuksista.

Kymmenen kilometriä sitten ohitin Kontiomäen, joka on rautateiden risteyskohta. Mutta minähän en tällä reissulla junaan turvaudu!

Kontiomäestä olisin päässyt Kostamukseen, jos idänretki olisi innostanut. Toisessa tienviitassa luki Paltamo, mutta minä valitsin Hyrynsalmen ohi Ämmänsaareen johtavan reitin. Lähiviikkoina nähdään, miten ämmän käy - Ämmänsaareen on tästä matkaa 75 km eli ehkäpä elokuussa sen taivallan.

(Kesäkuukausina kilometrisaldooni vaikuttaa veneily - on päiviä, jolloin ei kerry montakaan kilometriä kun kahdeksanmetrisessä veneessä ei monta askelta tarvitse ottaa. Mutta heinäkuisena huippupäivänä vaelsin Jurmon kanervanummilla yli 9 kilometriä - ja kuuma oli! Tämä siis ihan oikeassa elämässä.) 

Matkaa on kaikenkaikkiaan kertynyt 762 kilometriä, joten jos olisin lähtenyt Santiagon reitille niin pian olisin jo perillä. Mutta näin koronavuonna on syytä suosia kotimaanmatkailua, myös virtuaalisesti.

Itse asiassa on tosi hauskaa kuvitella, missä milloinkin menee ja mitä matkallaan näkee. Aivovoimistelua kävelyn ohella!

Jaa-a, täällä sitä taas ollaan, matkalla kohti pohjoista. Siis virtuaalipohjoista. Taivallan kainuulaismaisemissa, taakse jäi Ämmänsaari ja Suomussalmi tervan pettuleivän maa. Kiantajärvi vilahti ohi, mutta poroja ei toistaiseksi ole näkynyt. Ohitin äskettäin paikan nimeltä Näljänkä - olikohan sitä mainittu Kalle Päätalon kirjoissa, joita olen muutaman lukenut?

Tavoitteena on siis Taivalkoski, joka lienee Päätalon lukijoille tuttu. Sinne on tästä matkaa 47 km eli siinäpä tavoitetta syyskuulle.

IRL eli in real life, siis totisessa tosielämässä: elokuussa kilometrejä kertyi 121, kiitos muutaman sieni- ym. retken. Kokonaiskilometrimäärä on nyt 883. Santiagoon sillä olisi päässyt, mutta Utsjoelle on vielä matkaa.

Siispä taipaleelle. Reippaita terveisiä kaikille caminointikavereille!

Päivää taas, täytyy joku pukstaavi laittaa tällekin svulle.  Utsjoelta olen enemmän ja vähemmän takkuisesti virtuaalipatikoinut Tervolan ohi ja nyt on Kemi tähtäimessä.  Kertyneillä kilometreillä en taida tälle vuodelle Hankoon ehtiä, mutta eiköhän se ole siellä ensivuonnakin.  Lähiaikoina joudun luovuttamaan Tiinuliinulle Pohjoisimman patikoijan aseman, nyt taidat olla vielä etelämpänä.

Vanha kaverini Polarloop kuukahti lopullisesti kesän korvalla ja nyt kirjurinani reissussa kulkee uusi Polar, joka osaa tutkia korkeuserotkin ja taivastelen niitä aina mielenkiinnolla. Tämän päivän kilometrit tulivat 95-125 metriä merenpinnasta, mutta ei kai se vielä korkeanpaikan leiristä mene 😁

Opiskelin joku aika sitten oikeaakin pyhiinvaelluscaminointiaihetta, kun sattumalta silmiin osui kirjallisuuden ystävien fb-ryhmässä vinkattu Anneli Kannon luento uudesta kirjastaan Rottien pyhimys. Samassa tilaisuudessa oli toinenkin luennoitsija, ja oli kiinnostavaa kuulla, kuika paljon niitä reittejä oikein onkaan. Ja ihan täällä Suomessa.

Katselkaapa, jos löytyy luppoaikaa, tallenne on juutuubissakin.
https://www.youtube.com/watch?v=eZKUufcYcm8&t=898s

Varasin kirjan noin viikko sitten kirjastosta ja jono on edennyt hyvin, varmaan muutaman viikon sisällä saan caminoida hakemaan.  Minulla on varmaan joku mystiikkakausi meneillään, kun aamulla varasin Irja Eskolan elämänkerran, josta hän oli aamutv:ssä puhumassa.  Kirjastossa käyntien aloitus liittyy omaan sopeutumiseen koronan jälkeiseen elämään...harjoittelen ihmisten ilmoilla olemmista.  Talviliikunnaksi olen ajatellut aktivoida taas museokortin, kun nyt uskaltaa jo mennä museoihin ja missäpä olisi niin paljon hyvää valaistua ja tasaista kävelytilaa kuin museoissa ja katseltavaa vielä lisäksi

Merelle, ei sula vatsarasva minullakaan, vaikka kuinka olen vuosien varrella yrittänyt liikkua. Nyt korona-aikana en tosin ole käynyt kuntosalilla, mutta eipä se rasva sielläkään sulanut.

Hurjat kilometrimäärät sinulla! Minulla vuoden alusta vasta n. 700 km.

Tervepä teille,

tälläkin kertaa Kainuun vaaramaisemista. Sattuneesta syystä syyskuussa kilometrejä kertyi vain 58, nyt lokakuun aikana olen jo tähän mennessä talsinut 69 km. Päivittäisten lenkkien pituus vaihtelee aikalailla, kahdesta kolmesta kilometristä seitsemään. Sen yli en ole toistaiseksi päässyt, katsotaan sitten marraskuussa kun keräilen kilometrejä aurinkoisessa (toivottavasti) Andalusiassa.

Mutta siis virtuaalitaivallukseni on edennyt ruskan värjäämää reittiä Taivalkoski-Kuusamo ja siitä eteenpäin kohti Rukatunturia. Posion tienviittakin tuossa vilahti, ja jos toiseen suuntaan olisi kääntynyt niin olisi päässyt (rajan ylittäen) Paanajärvelle jossa jo Akseli Gallen-Kallela aikoinaan vaelteli ja Paanajärven paimenpoikia maalasi. Mutta mulla siis kuono kohti Rukaa, jonne on tästä 12 km. Sieltä sitten kohti Kemijärveä - jokohan näkis poroja? Tai ehkäpä itse joulupukin?

IRL, in real life, ankarassa arkitodellisuudessa: kilometrejä vuoden alusta 1010.

Kirjaan tähän sen tavoitteeni: Hangosta Utsjoelle linnuntietä 1157, maantietä myöten (jota pitkin mä siis laulellen taivallan) on peräti 1440 km. Jälkimmäinen lukema siis mulla tavoitteena. Ehkä mä en ihan sinne Utsjoelle asti pääse mutta yritys on kyllä hyvä!

Buen camino kaikille kävelykavereille!

Vautsi vau Merelle, sullahan on ihan huima tulos! Jo tuollaisen jälkeen joutaakin vaikka loikoilemaan loppuvuodeksi!

Mulla matkanteko jatkuu. Olen jättänyt taakseni Kuusamon. Tien vasemmalla puolella kimalteli Kitkajärvi jossa kuuleman mukaan uiskentelee pieniä muikkuja, "Kitkan viisaita". En jäänyt kalastamaan, vaan jatkoin kohti Maaninkavaaraa, jonka huipulta nyt tarkastelen tilannettani.

Kemijärvelle on 43 kilometriä.

Vuoden alusta olen kävellyt 1070 kilometriä. En näytä joutuvan jouluksi Utsjoelle kuten aikomus alunperin oli. Sinne on tästä 499 kilometriä, jos uskomme välimatkataulukkoa. Ja miksipä emme uskoisi?

Merellellä on huikeat lukemat,  sen puolesta tinki on enemmän kuin täysi, mutta ymmärrän kyllä harmituksen, kun tulee esteitä matkaan. Muutkin ovat kipittäneet kunnioitettavia lukemia.

Omalla Utsjoki-Hanko taaperruksellani ohitin virtuaaliOulun ja kipittelen siitä nyt pieninä pätkinä etelään päin. Joskus ensi- tai seuraavana vuonna haaveilen maalisuorasta, onneksi täällä sai anomalla lisäaikaa   Nyt saan onneksi jo käveltyä ja kengätkin sopii jalkaan, mutta en uskalla paria kilsaa enempää kerralla ja senkin yleensä pyörin tässä kotinurkissa lähikaduilla, että pääsee äkkiä takaisin tarvittaessa. Mutta kyllä kävely on ihanaa, etenkin kun on välissä ei pysty, ei kykene jaksoja. 

Reippaita lenkkejä kaikille, omalla tavalla.

Tassunjälki tänne, vaikka kartan puuttuessa mun on mahdoton tietää, missä menen. Marraskuun kilometrejä ajalta 1.-14.11. oli kaikkiaan 48. Sitten siirryttiin aurinkoiseen (ainakin melkein ja ainakin miltei joka päivä) Andaluciaan jossa kilometrejä kertynyt 27 päivässä yhteensä 308.

Vuoden alusta olen kävellyt yhteensä 1426 kilometriä. Utsjoki näyttää jäävän haaveeksi, mutta eikös sielläpäin ole muitakin kivoja virtuaalisen joulun viettämiseen sopivia paikkakuntia? Vaikka ihan Inari?

No katson kartasta kun olen kotimaassa. Siihen ei mene montakaan päivää.

Buen camino, todas amigas! (vai miten se menee 🙂)