Minulla on caminointi pysähtynyt kun tuo polvi ja lonkat alkoi vaivata muutama viikko sitten. Tarkistin just taulukostani, että tasan 1200 km on kuitenkin taivallusta tullut tammikuun alusta. Sodankylän pohjoispuolella olen paluumatkalla Nuorgamista  Mutta matkaa kotiin on vielä niin paljon, että menee varmaan kevään puolelle. Hiihtäen, kävellen ja pyöräillen olen taivaltanut. Tulisi nyt hiihtokelit, että kertyis taas kilometrejä helpommin.  

Kivikasa ja Merelle, älkääpäs nyt suotta vähätelkö saavutuksianne! Onhan teillä molemmilla ihan huimat lukemat. Onnittelut molemmille!

Jos polvissa on vähänkin vikaa, niin käveleminen ei kai ole oikein suositeltavaakaan? Ehkä vesiliikunta pikemmin, mutta ei aleta ensi vuonna mitään "uiden yli virtuaali-Atlantin" kisaa, eihän? (No virtuaali-Välimeren saattaisin tuosta Gibraltarin kohdalta ylittää, siinähän matkaa ei ole paljon mitään. Mahtaisi onnistua kaltaiselleni ala-asteen uimarillekin.)

Tarkistin juuri tammikuisesta viestistäni, että tavoitteena on ollut 1440 km eli Hangosta Utsjoelle maantietä pitkin. En tiedä, olenko jossakin kävellyt virtuaalisesti vikaan, mutta näyttäisi siltä, että kyllä tuo tavoite täyteen tulee ennen jouluaattoa. Tai viimeistään uudeksivuodeksi.

Täällä ei kunnon kävelypäiviä ole jäljellä enää kuin pari, mutta pitää kotimaassa pistää Icebugit jalkaan ja hoidella loput.

Mukavia joulunaluspäiviä!

Heipä hei,

nyt tulee vähän tilastoa ja kunnon tuuletus! Espanjan kuukautena kilometrejä kertyi kaikkiaan 341. Reilu viikko sitten totesin, että kasassa oli koko vuodelta 1426 kilometriä, ja kun siihen lisätään vielä tämän viikon aikana tassutellut 33 km, olen patikoinut kaiken kaikkiaan 1459 km.

Vuoden alussa katsoin kartasta ja netin laskureista, että Hangosta Utsjoelle tulee tietä pitkin 1440 km. Olen siis taivaltanut sen, ja 19 kilometriä ylikin tavoitteen. En kuitenkaan tavoittele tuhatta viittäsataa, koska joulukiireet painavat päälle.

Jään tähän virtuaali-Utsjokeni keskustaan viettämään kaamosaikaa (illalla sentään loistaa täysikuu, ja ehkä näen virtuaaliset revontuletkin!) ja joulua. Ynnä miettimään, mikä olisi ensi vuodelle sopiva tavoite. Pitäisikö kävellä täältä takaisin etelään?

Onnellista/iloista/rauhallista/hyvää/mukavaa (tarpeeton yliviivataan) joulunaikaa kaikille caminointikavereille! Teidän kanssanne on ollut kiva taivaltaa!

Minäkin lykkäsin leikkausta mahdollisimman pitkään. Nykyisillä kokemuksillani tekisin toisin. Hukkasin turhaan monta liikkumisvuotta.  Paljon jäi näkemättä ja tekemättä niinä vuosina, kun kävelymatkan pituus hallitsi kaikkia päätöksä.  Rohkeutta ja voimia taisteluun ja ole oikeassa kohdassa itsekäs ja ota sairausloma leikkauksiin.  Niinkuin L'Oréal sanoo, olet sen arvoinen.

Hyvä kun lupaat selvittää asiaa, heti kun tilanne rauhoittuu.  Ja sanoisin, että monta tuskallista kohtaa on vielä edessä, jos aina vaan lykkää päätöstä.  Itsellä oli suututtavin se vaihe, kun kaikki kauppakeskukset olivat liian isoja, ja ostokset piti tehdä pikkukaupassa, johon pääsi autolla oven lähelle.  Eikä kahden kyynärsauvan kanssa voinut kantaa kassia ja piti olla reppu...Pelottelenko lisää vai joko uskot 😁
Ja ajattelin myös sitä, että ikää tulee koko ajan lisää, ja leikkauksesta toipuminen vaikeutuu.

Tässä olisi vielä pari päivää aikaa ottaa loppukiri tavoitteen saavuttamiseksi.  Lataan tässä juuri Polaria ja kohta pääsen katsomaan, tarviiko molempina päivinä marssia 300 kilometriä päästäkseen ajoissa maaliin. Onneksi en luvannut mitään, jos en onnistu.

Hyvää alkanutta vuotta. En ole saanut aikaiseksi kirjailla tänne caminointiani sitten viime kevään. Kunhan pääsen savosta kotiin niin täytyy ynnätä yhteen vuoden kävelyt. Uskoisin että Utsjoki ei jäänyt kovin kauaksi. Viimeeksi kirjoittessani olin jossain Kuopion korkeuksilla.

Tämä vuosi alkoi kuntoilun puolesta vähän haasteellisesti kun eilisellä lenkillä jalka kipeytyi niin että viimeinen kilometri oli yhtä tuskaa. Pohje on kosketusarka, kova ja kipu säteilee väliin nilkkaan ja takareiteen. Jos verenohennuslääke ei olisi käytössä epäilisin tulppaa. Jospa se tästä vielä helpottaisi.

Sinne minä jäin Pulkkilan tienoolle Pohjois-Pohjanmaalle, enkä päässyt virtuaalilenkiltä Hankoon sen paremmin kuin kotiinkaan vuodenvaihteeksi.  Täytyy jatkaa tänä vuonna loppumatka "laiskanläksynä" ja uudeksi tavoitteeksi otin kuntopyörön selässä Yle-Areenasta Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä.  Siinä olisi neljätuhatta sivua pyöräiltävää ja iki-ihana Erja Manto lukemassa.  Kyllä kelpaa urheilla 😁

Tervetuloa mukaan, mukavia lyhyitä 8 minuutin pätkiä, ettei tarvitse välttämättä olla pitkääkään aikaa yhtä soittoa.

https://areena.yle.fi/audio/1-4274369


Hyvää Uutta Vuotta!

Tervehdys täältä hankien keskeltä.
Sain viimein selviteltyä viime vuoden caminoinnit ja pääsin pidemmälle kun uskoinkaan.
Utsjoelle saavuin lokakuun lopulla ja siellä kierreltyäni kävin moikkaamassa Nuorgamin Jounia.
Kotimatkalla ehdin Savukoskelle ja pitihän se Korvatunturi käydä katsomassa. Yhteensä ranneke oli mitannut matkaa vähän yli 1700km. Matkaa kertyi parhaiten huhtikuussa ja syys- marraskuussa. Kesä meni mökillä puuhastellessa ja hellettä huokaillessa, sillä minä en tykkää yli 25 asteen keleistä on ne plussaa tai miinusta.

Täällä on mättänyt märkää lunta koko päivän ja ajokeli on ollut surkea niin eilen kuin tänäänkin.
Nyt yritän saada kipeän pohkeen parantumaan. Kävin otattamassa verikokeet varmistaakseni että kipu ei johdu tulpasta ja onneksi kokeet näytti normaaliarvoja. Meillä pelaa terveyspalvelut ajoittain hyvin ja välillä ei oikein mitenkään. Eilen menin labraan inr kokeen takia ja kysäisin mennessäni voisinko saada myös tulppakokeen. Asia järjestyi ja samalla reissulla pääsin myös terveydenhoitajan kuulusteluun ilman ajanvarausta. Hoitaja laittoi lääkärille viestiä tilanteestani ja kohta oli lääkärikin kokeilemassa kinttuani. Jotta eilen oli se päivä kun kaikki pelasi hyvinvointiasemalla.

Hyvää alkanutta vuotta ja yritetään välttää tauteja mahdollisuuksien mukaan.

Mustikkaposki, huomasitko aiemmin polvitaipeessa kipua tai nesterakkulaa? 
Minulla polvivaiva oireili ensin siellä. Sitten mäkisissä maastoissa kävelyn jälkeen tuli todella kova kipu reiteen ja pohkeeseen. Se jäi pohkeeseen useaksi viikoksi ja tulppaakin epäilin. Lopulta diagnoosi oli ns. Bakerin kysta, joka oli itsestään puhjennut ja neste siitä valui pohkeeseen.

Lupaavasta alusta huolimatta selvisin vuoden aikana vain Rovaniemelle (840 km). Syksyllä kävelyinto jostakin syystä laimeni, osittain kuoroharrastuksen takia (2 kertaa viikossa puolen päivän aikoihin noin 2,5 tuntia matkoineen, sen jälkeen lounas ja sitten alkoikin jo kohta hämärtää). 

Virtuaalivaellus Mallorcalla sen sijaan meni oikein hyvin. Ehdin kiertää saaren varmaan kahteenkin kertaan ja vielä ristiin rastiin pitkin maaseutua. Sain ihailla turkoosin sinistä merta, vuoristomaisemia, hedelmätarhoja, kiviaitoja, lammaslaumoja, villiunikkoja ja pittoreskeja kaupunkeja. Voi kun voisinkin oikeasti tehdä tuollaisia vaelluksia! Kaverista ei enää ole aktiiviseen liikuntaan. 🙁

Ennen joulua kipeytynyt alaselkä ei tahdo antaa periksi. Pahinta on, kun kipu vihloo kylkiä myöten. Aamulla ei tahdo päästä sängystä ylös, kun lihakset ovat jumittuneet. Vatsa ei enää kestä Buranaa, mutta löysin lääkevarastosta mieheltä jääneitä Panacodeja. Ne tuntuvat auttavan, mutta eiväthän ne paranna. Olen kuitenkin kävellyt joka toinen päivä n. 3 km, vaikka selkä tärähtää hiukan joka askeleella. Aika parantaa, uskoisin 🤔