Saksalaiskauppaan oli tulleet jo siemenpussit, lähtisiköhän ne ydinherneet kasvamaan helpommin. Laitoin perjantai-iltana herneitä likoamaan hernekeittoa varten ja lauantaina otin kupillisen lionneita erilleen ja laitoin foliovuokaan multaan rairuohon kaveriksi. Nyt tiistaina niissä on jo pieniä versoja. Nämä oli niitä rekon Strömsbergin myllyn ruokaherneitä.
Kevään kunniaksi ostin ensimmäisen nipun parsaa, ei ollut edes pahan hintaista siellä keskieurooppalaiskaupassa. 

ADALMIINA ohjeillasi löysin paikallisesta marketista ravintohiivahiutaleet, kiitos. Oli molempia mainitsemiasi, ostin sen Foodinin, juustonmakuiseksi mainitun. En ole vielä maistanut, jäi kaupunkiin, nyt ollaan maalla.

Tänään ajattelin tehdä hieman "mietitymmän" salaatin, ja meillähän se lopulta tarkoittaa ihan perusaineksista koottua: keltaisia ja punaisia kotimaisia pikkutomaatteja, ruukku basilikaa, tuorekurkku, ruukku pehtorinsalaattia, pari pientä rasiaa mango-chili-tuorejuustoa, ehkä ananasta purkillinen. Ajattelin hifistellä (vai miten se termi kuului) painamalla sydänmuotilla muutaman leipäjuuston palasen koristeeksi.

Lenkkeilysäät ovat olleet täällä hyvät. Aurinko paistoi vain to, mutta pilviselläkin voi lenkkeillä. Eilen kävin talvitauon jälkeen ekan kerran yksintanssissa kylän lavalla. Teki hyvää. Liike on lääke, ainakin minulle.

Joutsenet ovat jo tulleet 🦢

Hyviä pyhien jatkoja 🐥 🐣 🐤 🐇

Maalle lähtötohinoissa poikkesin tänne etsimään inspiraatiota viikonlopun hevivalintoihin. Eilen tuli pitkästä aikaa katsottua kroppaansa "sillä silmällä" kun yllä oli martta-illassa tiukan oloinen marttapaita, eikä mitään väljää neuletakkia tms. sen päällä. Kyllä sain todeta, että vyötärö on paksu ja maha pullottaa. Vaaka ei ole näyttänyt suurempia lukemia, mutta kyllähän tämä keskivartalo on paksu. Se viime vuoden puolella hankittu ylikilo istuu kyllä tiukassa, lienee juuri mahassa. Toinen puoli minusta sanoo, että hyi häpeä, etenkään tämän ikäisen ihmisen ei pitäisi tämmöisiä miettiä, mutta... Kun ei vaan viihdy paksussa kropassa niin siinä se on. Jotain on tehtävä ja kun muuta ei voi enää tiukentaa, niin ns. nautinnoista pitää vielä karsia. Minullahan nuo nautinnot tarkoittavat (satunnaista?) kahvileipää, suklaata tai toisinaan jäätelöä.
Elämä on valintoja, turhaa sokeria pitäisi karsia. Toisaalta olen tällä tiukalla "painonvartioimisella" välttynyt suuremmilta jalkojen kolotuksilta, nivelrikoilta tms. Joo, tiedän, etteivät em. vaivat (pelkästään?) ylipainosta tule (minulla on eräs laiha tuttu, jolla on nivelrikkoa), mutta uskon, että ylipaino osaltaan kyllä vaikuttaa ainakin pahentavasti. Arkijärki sanoo, että onhan silloin paljon ylikuormaa jaloilla kannateltavana. 

Smoothiet siis jälleen entistä ahkerammin käyttöön runsaan viikon tauon jälkeen. 

Kävin muuten eilen kampaajalla, ja hups, en kai osannut kuvailla toivomaani sävyä tarpeeksi, mutta olen nyt lähes vetysuperoksidiblondi  Tuli siis liian (kokonais)vaalea, vaikka pelkistä raidoista oli kyse. Tällaistenkin kirjoittaminen hävettää, mitä välii ulkonäöllä on etenkään vanhalla ihmisellä (kampaajan lasku oli pienen tuoteostoksen kera 150 e). Puolustelen tätä em. sillä, että enpä ole juuri viiteen vuoteen ulkonäkööni huomiota kiinnittänyt, terveysasiat ovat menneet reippaasti kaiken sen edelle mennen tullen. Olenkohan elpymässä, kun tuollainen "turhuus" alkaa kiinnostaa? 

Mutta hevistähän sitä piti.

Hedelmiä jälleen enemmän kehiin, marjoja vielä entistä enemmän (niitä riittää niin maakellarissa kuin pakastimessakin) jne. Täytyy maalle menomatkalla googlata kännystä kauden kasvikset ja juurekset ja niillä sitten ensi viikko. Viikon päästä onkin hotelliviikonloppu, samoin seuraavana. Siellä tulee varmaan syötyä muutakin kuin heviä, ainakin aamiaisilla. Reissussa en pidä tiukkaa linjaa, on kiva kokeilla uusia makuja. Sitten reissun jälkeen taas tiukka linja ilman suun "nautintoja".  

Mukavaa viikonloppua!

Minullakin on täällä nyt kahdessa purkissa herneenversoja 💚  Kiitos vinkistä! Tosin ihan virallisesti siemenherneistä, ei ruokaherneistä. 

Tulin iloiten ja tyytyväisenä hehkuttamaan, että painoni on jälleen ns. hyvänolon painon puolella (termilainaus Paikkareilta). Mullahan hyvänolon paino on 66-alkuinen, ihanteellinen olisi myös 65-alkuinen, mutta sen alle ei tarvitse mennä. Hieman kieli poskessa totean, että sopii hyvin pituuteeni 166 cm (nuorempana se oli 167 cm) 😉  Yhdestä kilosta tuo ei liene konkreettisesti kiinni, ehkä psykologista paremminkin, ja jotenkin oudolla tavalla askel tuntuu heti kevyemmältä.  Joitakin ärsyttää painosta puhuminen/kirjoittaminen, mutta onneksi näillä Keventäjien sivuilla se on aivan ydinasiaa, joten "uskaltaa" kirjoittaa paino-asioistakin 😍

Tällä viikolla on jo useammassa aamupunnituksessa ollut tuo lukema 66,5.
Tein ison satsin "kasvispataa", johon laitoin parsaa, broccolinia, paprikaa, reilusti porkkanaa, sipulia, pari desiä kokojyväkauraa, hernerouhetta pari desiä. Makuaineeksi ripottelin lautasellisen päälle ADALMIINAN vinkkaamia ravintohiivahiutaleita. Kerran päivässä valkuaislisänä hieman raejuustoa. Aamu- ja iltapalalla reilusti marjoja, aamulla kauralesepuuro ja lusikallinen öljyä. Smoothieita makean nälkään. Tällä viikolla smoothieni aineksena on ollut kauden hedelmää tuoretta mangoa, pari banaania, sitruunanmehua, mandariinia, mustikoita. 

Liikuntana sauvakävelyt ja ohjattua jumppaa, jumppaa viikossa 4 tuntia. Olen tainnut aiemmin kirjoittaakin, että jumpparyhmäni koostuu keskimäärin 8-kymppisistä, hoikista ja vetreistä naisista; ikänsä mm. ohjatuissa jumpissa käyneistä, naisvoimistelijataustaa ymv. Keskusteluista olen saanut sen käsityksen, että heillä elämän nautinnot eivät ole keskittyneet suun alueelle (esim. viini ja herkut) vaan nautintoa on tuottanut esim. päivittäinen liikunta. Ihailtavaa 💖 Ilmeisesti myös niukentunein resurssein sinnittelevä SOTE kiittää 👍

Huomenaamulla reissuun (minun mittapuuni mukaan jo varhain, eli seitsemältä). Onneksi pääsen kappaleen matkaa kimppakyydissä (maan poikkisuunnassa julkisilla kulkeminen on hankalaa), en tunne kimppakyydin antajaa entuudestaan, mutta eiköhän pitkällä ajomatkalla ehdi tutustua. Mieleeni tuli, että joskus aikoinaan näillä palstoilla kirjoitti mukava MALAGA, hän taisi olla siltä suunnalta kotoisin, minne nyt menen. Ihana ihminen, olisi kiva viestitellä yhä vielä hänen kanssaan; kuulla hänen kuulumisiaan. Hän postitti minulle kirjankin (johon oli kirjoittanut), se on yhä hyllyssäni.

Hotelliaamiaiset ovat minulle (harvoin matkustelevalle) ihanaa luxusta, joten niistä aion nauttia täysillä, maistan sitä, mitä sillä hetkellä mieli tekee. Jos niistä lihon, silloin tiukka hevikuuri jälleen niiden jälkeen. Liikuntaa ei näillä reissuilla juurikaan tule. Toivottavasti ehdin sentään hieman katselemaan kaunista rannikkokaupunkia. 

Ulkomailla olen tainnut viimeksi matkustaa kesällä 2017 Osloon ja sitä ennen keväällä 2015 Italiaan, joten ulkomaan reissuja ei ole tullut juurikaan harrastettua. Kotimaan hotellimatkoja sen sijaan tulee pari - kolme kertaa vuodessa, suunnilleen. Niillä reissuillani koetan yhdistellä myös kaveritapaamisia niiden oheen, jos mahd. Nyt tapaan huomenna illallisen merkeissä erään kuntoutuksessa tapaamani ja hänen kanssaan yhteyttä pitämämme naisen kanssa, ja seuraavana viikonloppuna Tampereella tapaan entisen työkaverini yliopistoajoilta.
Ai niin, korjaan vielä, olihan se yksi pikkureissu työkavereiden kanssa Tukholmaan syksyllä 2018. Mielenkiintoista muistella, ja laittaa itselleenkin muistiin näitä reissujaan. 

Nyt alan katsella mukaan otettavia tavaroita. Parin yön matkalle ei paljoa tarvitse. 

Hyvää tulevaa viikonloppua!

Hienoa, että sopiva paino on taas löytynyt ja kiva, että vinkistäni on ollut hyötyä.

Minä puolestani kiitän herneenversovinkistä 😊  Täällä odottelen leikkuiden jälkeen uutta kasvustoa. 

Pian saanee nokkosta ja oman maan raparperia. Jos tänä vuonna ehtisin ajoissa pakastaakin 💚

AK, olen samaa mieltä kanssasi siitä, että painosta, ruoasta ja omasta koosta (myös vyötäröstä! : )  saa ja oikeastaan kuuluukin puhella kiloklubin/keventäjien sivuilla.
Siksihän olemme täällä.
On totta että me muutaman kilon säätelijät saatamme vaikuttaa tyhjänpuhujilta heistä, joiden tilanne on toisenlainen. 
 
Ajattelen, että elämänhistoriani ja laihdutettujen/lihottujen kilojen - joita on menneissäkin marginaaleissa yhteensä varmaan satoja - takia minulla on oikeus puhua asiasta.
Joku voi olla toista mieltä, mille en voi mitään muuta kuin kunnoittaa toisten oikeutta ilmaista omat kantansa.
On tämmöinen painonvartijoiden alaryhmä, jossa lopulta, järkevään tyyliin (Patrik Borg) päädyttyään ihminen voi tasapainoilla isomman tai pienemmän vaihteluvälin sisällä. Ei kuitenkaan enää kaksinumeroisten lukujen. Onneksi.

Lis. Olet oikeassa nivelrikosta. Minulla jo neljän kilon vaihtelun polvet huomaavat selvästi. Näiden plus neljän kanssa polvien päivässä sietämä kilometrimäärä senkun vähenee. Onneksi nyt metsäpolut ovat jäättömiä ja pääsee pehmeälle alustalle.
Ylipaino vaikuttaa nivelvaivoihin myös toista kautta, olen lukenut alan harrastajien lehdestä. Nimittäin, liikarasva kehossa ylläpitää tietynasteista tulehdusta, joka myös sitä kautta antaa vauhtia nivelrikon kehityselle, muistan lukeneeni.
En muista kuinka suurista määristä on kyse.

MERELLE, kiitos kannustavasta viestistäsi. Toivon, että et poistaisi sitä, positiivisuutta (ja myös palstan perusasioiden mieleen palauttamista) tarvitaan aina 👍

Mietin äsken, että kun jokin asia jää TUNNEmuistiin, sen muistaa yhä vuosien, jopa vuosikymmenten jälkeen, vaikka tietenkin olisi paljon parempi ettei ainakaan kaikkea muistaisi. Jollain näistä tämän teeman (laihdutus, painonhallinta, keventävät elämäntavat ymv.) palstalla alettiin kerran syyttää sopimattomista kirjoituksista, kovasanaisestikin. Kaikkein jyrkimmissä kannanotoissa jopa virkavallalla uhaten 😲 En viitsi kuvailla tarkemmin, parempi kun pystyisi tuon kaiken unohtamaan. Se jäi kuitenkin (ikävä kyllä) mieleen, jonkinlaiseen tunnemuistiin. Lienee herkän ja sydämeltään hentoisen ihmisen heikkouksia 🤔 Sen vuoksi kai jossain "takaraivossa" häivähti nytkin, että ei suinkaan tullut kirjoitettua painoasiasta niin, että joku loukkaantuu tms. Sen verran kuitenkin edellisestä, että pyysin tuolloin (aikoinaan siis) nostamaan loukkaantumista aiheuttaneen kirjoittamani tekstin/tekstit kopioi ja liitä -toiminnolla yleiselle palstalle KAIKKEIN tarkasteltavaksi ja tutkittavaksi, ja kaikki yhdessä voisivat sanoa, onko niissä ollut jotain loukkaavaa. Sellaisia tekstejä ei kuitenkaan löytynyt 😎 Mutta summa summarum, siitä jäi ikävä muistijälki, joka palautuu yhä tällaisissa tilanteissa mieleen. Joo tiedän, herkkää on, mutta ei maha mittää. 

Ja kiitos siis vielä, että rohkaisit siihen, että näillä palstoilla voi ja saa puhua mm.  painosta ja esim. vyötärön ympäryksestä, terveellisiä ja keventäviä elämäntapoja unohtamatta. Jälkimmäisillä tarkoitan niitä tuttuja juttuja: säännöllistä liikuntaa joka päivä, kevyitä ruokatottumuksia (myös juomien kohdalla) sekä riittäviä yöunia. 

Painosta puheenollen, tänä aamuna vaakani näytti jonkin verran ns. hyvän olon painoani enemmän. Kotimaan reissut on nyt tehty, ja niillä nautin mm. runsaita hotelliaamiaisia, kahvileipiä kahvitauoilla, hyviä ja monipuolisia lounaita ja illallisia. Alkoholista ei kaloreita kertynyt, jos ei yhtä kuohuviinilasillista lasketa kuluneen viikonlopun juhlavastaanotolla. Hotelliaamiaisista vielä kiitoksena se, että minusta on tosi kiva, että eri paikkakunnilla on jotain omaa heidän tienoiltaan, esim. Tampereella oli mustaa makkaraa ja länsirannikolla tyrninektaria, mikä on tod. näk. siellä meren rannoilla kasvavasta luonnon tyrnistä. Erittäin maukkaita olivat molemmat. Lihaa en kotioloissa syö, mutta reissussa meni pala mustaa makkaraakin kummankin hotelliaamun aamupalalla, nam. 
Lounaat ja illalliset olivat pääainesosiltaan kasvis- ja kalavoittoisia. Ruoka- ja seurustelujuomat kalorittomia. 

Toissaviikonloppuna länsirannikolla myös sää suosi, ja nautin tavattomasti kävelyistä paikallisen ystäväni opastuksella kaunista rakennuskulttuuria ihaillen. Ne jäivät pysyvään tunnemuistiin positiivisin ja kultaisin kirjaimin 💛 Viime viikonloppuna Hämeessä oli lumista ja liukasta, nastakenkiä en mukaani varustanut (pieni laukku oli mukana) Se haittasi hieman suunniteltuja kävelylenkkejä. Mutta se oli pieni miinus muuten erinomaisesti sujuneista matkoista.

Nyt jälleen piäassiiseen eli heviin. Kaapissa on tällä kertaa valmiita smoothieita (en jaksa juuri nyt ruveta tekemään), marjoja, tomaatteja ja pakasteessa pakastevihanneksia. Niillä mennään. Savon sukulaiset tulevat lähipäivinä käymään, heille haluan kattaa monipuolisemmat tarjoilut ja syön siinä sivussa itsekin sitä, mitä pöydässä on. 
Tänään illalla menen entisten työkavereitteni kanssa ravintolaan syömään, ja koetan nyt pärjäillä muun osan päivää mahd. vähillä eväillä. Muun muassa hedelmiä ja hedelmäpohjaisia smoothieita, minulle hedelmät eivät ole kartettavia nautinto-/kehon polttoaineita.  Aamun vaakalukemani on kirkkaana muistissa. En halua päästää painon nousua etenemään, niinhän siinä herkästi käy ainakin omalla kohdallani. Mieluummin karsin suun nautinnoista ja palaan askeettisten pöperöitteni pariin. 

Hyvää alkanutta heviviikkoa ja liikunnan iloa 🥰

Taas on tovi vierähtänyt ja on aika kertailla, mitä on tehnyt tai tekemättä jättänyt, keskiössä ruokateema. 

Viimeistelin äsken jutun erääseen sydäntäni lähellä olevaan lehteen, ruokateemaa hevipainotteisesti siinäkin. Kirjoittelen noita juttuja aina silloin tällöin pyynnöstä, vapaaehtoisperiaatteella (ei palkkaa tai palkkiota) ja korvieni väliäkin virkistämään pyrkien. Joku tuttu sanoi, että sinähän voisit koettaa tienata noilla jutuillasi. Vastasin, että olen liian laiska selvittelemään veroasioita ja varmaan taitamatonkin siinä, koska ne parit (omaan ammattialaan liittyvät) keikat, joille olen eläkeläisenä osallistunut, kääntyivät verotuksellisesti lähes miinuksen puolelle, no ei ihan, mutta melkein. Ensin meni veroa varsin isolla prosentilla ja vuoden vaihteessa maksoin vielä lisäveroa. En siis viitsi, vaivattomampaa tehdä ns. ilmaiseksi, eikä ainakaan mene tulopuoli miinukselle 😂

Savon vieraat kävivät, ja laitoin heille ns. brunssin: vihannessalaattia, hedelmiä, dippikastikkeita, uusia perunoita (kilo kotimaista varhais-Annabellaa maksoi noin 24 e, mutta joskus näin) ja lohivoileipiä. Saman tyyppistä ajattelin tarjota, kun nuoripari tulee pienine koirineen käymään äitienpäivän tienoilla. Jos voisi jo ulkona jotain laittaa, katiskaan mahdollisesti uineet savukalat tai vaikka lettukestit gluteenittomista jauhoista olisi myös kiva. Jälkimmäinen ei ehkä varsinaista laihdutusruokaa, mutta helppoa ja edullista, ja lettujen täytteeksi voi laittaa monenlaista kaapista löytyvää niin suolaista kuin makeaakin. Itselleni hedelmät eivät ole kiellettyjen listalla (vaan pikemminkin päinvastoin), mutta kun tai jos porukassa on diabeetikko tai diabeetikkoja, pitää tietenkin se puoli huomioida. 

Täytyy vilkaista vielä satokausikalenteria toukokuun osalta ja toimia sen mukaan. Kun huomioi kauden ruoat, tulee kuin huomaamatta lisättyä kasviksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä ruokiinsa. Tällä viikolla olen laiskana tai kiireisenä - miten vain - syönyt kaupan valmiita smoothieita, tomaattia, kurkkua, kaaliraastetta, perunaa ja porkkanaa. Aamupuuron kanssa mustikoita, usein iltapalallakin. Valkuaiseksi milloin mitäkin helppoa, kananmunaa, raejuustoa, kanaa tai kalaa. 

Hu pääsen pitkästä aikaa maalle. Ihanaa. Eilen olin ystävän kanssa teatterissa, tänään menen hänen seuranaan yhteislaulutuokioon. Joku kysyi, tykkäänkö laulaa työväenlauluja. Vastasin että tykkään laulaa kaikenlaisia lauluja virsistä lähtien, kunhan ne eivät ole sovitettu liian korkeaan sävellajiin 🤔 Muutama laulu alussa menee (niitä korkeita) vielä sinnittelemällä, sitten kurkku alkaa "kuroutua" ikävän tuntuisesti. Onneksi useimmat säestäjät osaavat transponoida yhteislauluja matalammiksi. 

Hyvää vappupäivän jatkoa 🎈

Vaikka vähän nolottaa (lähes ainoana kirjoittajana?) , mutta tulin silti jälleen kirjoittamaan, millaisen oivallisen heviruuan mies oli kehitellyt tälle päivälle suuntaa antavien ohjeitteni mukaan. Sillä välin kun hän laittoi ruokaa, minä siivosin. Meillä ei ole vielä kertaakaan käynyt ulkopuolinen siivoaja, ei kaupungissa eikä täällä maallakaan. Tietenkään ei voi tietää, milloin sekin päivä koittaa että ei itse enää pystytä  kotihommiin. Minä kyllä mielelläni jo ulkoistaisin esim ikkunan pesut ja mattojen pesut, mutta mies ei halua. On kai tullut isäänsä, joka sotainvalidina teki kaikki kotihommat itse yli 9-kymppiseksi. Vain pari - kolme viimeistä elinvuottaan oli veteraanikodissa, jossa kuoli hieman ennen 95-vuotispäiväänsä. Sitkeä ja ahkera.

 Mutta siitä heviruuastahan minun piti. Hän teki isomman satsin, jotta siitä riittää huomisellekin. Hyvä idea, säästyy kokkailulta aikaa vaikka luonnon tarkkailuun. Kokkaaja laittoi ensin likoamaan 4 dl kauranjyviä, ja paistoi pannulla härkikset ja mifut. Ei ole ennen laitettu noita sekaisin, mutta ihan hyvin toimi. Samaan pataan keltainen, oranssi ja punainen paprika pilkottuina. Lisäksi paketillinen broccolinia ja lopuksi padan päälle tankoparsat, jotka oli ensin paistettu öljyssä pannulla. Mausteeksi tuoretta sitruunaa, kaurakermaa 2 pientä purkillista, timjamia ja pippuria. Kuulostaa näin kirjoitettuna hieman "sekasotkulta", mutta hyvältä maistui ja huomenna säästytään kokkaukselta, kun oli niin suuri annos. 
Ruuan oheen kurkkua, tomaattia ja porkkanaraastetta.

Kohta kylän lavalle yksintanssiin ja illalla saunaan. Naapuri tarjosi kyytiä, mutta taidan ottaa sauvat ja kävelen, niin saan happea. Toivottavasti ei tule flunssa, olin eilen illalla kylällä kokouksessa, jossa vieressäni istui flunssaa poteva ja tiuhaan aivasteleva osallistuja.

Täällä on takatalvi, mutta se ei haittaa. KEVÄT ON KEVÄT. 

Hyvää viikonlopun jatkoa ja terveyttä!