lauantaina, 22. toukokuuta 2010 klo 20:37 mmmaa kirjoitti::
Ja teestä vielä sen verran, että suklaatee on aivan ihanaa! Tosin itse suosin vihreää teetä illaksi, ettei valvota turhaan.

O'ou, kuulostaa kohtalokkaalta... suklaatee NAM, onko sitä ihan tuolla marketissa?

Jaaha, pitäsköhän tähän vinkki sitten itsekin antaa.. hmm kun tähän ketjuun kirjotin. Ei oo mitään kovin suurta neronleimausta ittellä kyllä tapahtunut. No, mun mielestä on tärkeintä että ruuasta nauttii, sillon jotenkin se pienempikin määrä herkkua riittää. Tosin suklaan kohdalla tota ei oo vielä tapahtunut, vaikka kuinka imen ja annan sen suklaan sulaa suuhuni, niin kyllä se levy menee jos on saatavilla.

Niin, kohtuuden löytäminen esimerkiksi suklaa- ja sipsiasioissa, niistä mulla joku vinkki voisi ollakin. Itse nimittäin olen hirmuinen sipsimässyli (oikeesti mietin välillä, että mikä siihen on se syy, joku puutostila )
No, ASIAAN nyt, eli siis kun pystyin kyllä viime kesänä rajoittamaan sipsejen määrää, että söin pari desiä, ja olin tyytyväinen... Loppupussi jäi tietenkin kaappiin lötjöttämään, ja kerran ihan huomaamatta aloin sieltä naps naps..naps napsimaan. Suutuin, kun loppua ei tullut, viskasin pussin roskiin. No, hetken päästä eikun roskiksesta hakemaan. Naps naps. Sitten suutuin uudestaan, murskasin kaikki sipsit sellaiseksi pieneksi silpuksi.. van silti napsis napsis napsis.. Sitten iskin niihin vettä ja fairya niin ei enää maistunut
Että siitä vaan kokeilemaan! Onhan nuo raakoja konsteja, mutta jotenkin jos se mässyputki alkaa, sitä on ihan hirveän hankala lopettaa. Ja näinhän se menee, että jos tänään mässään niin huomenna on mässykrappis ja mässyä lisää ja.. niin se vaan menee. Että kai tollaset fairy-konstit on joskus ihan paikallaan. Eli ruuan pilaaminen siis.

Itseltäni löytyy karkinhimon taltuttamiseen vinkki, tosin tämä toimii varmaan vain just mun tyyppisillä ihmisillä.
Viime vuonna suhteeni karkkiin oli lähes totaalikieltäytyminen (paitsi sokerittomat), mutta karkinhimo pysyi pois vain ajattelemalla niitä kalorimääriä ja joskus saatoin suunnitella, kuinka olisin koko päivän syömättä voidakseni ostaa jotain tyyliin puoli kiloa karkkia. :') Sitten, vuodenvaihteessa aloitin pitämään karkkipäivää, jolloin ostin n. 100-300g ihan mitä tahansa karkkia, mutta vähensin sen muista syömisistä. Toki siis niistä ei-niin-välttämättömistä, niin että (Kiloklubiin liityttyäni) kaikki pallot herkkua lukuunottamatta jäivät vihertämään. Tämä toimi mulla hyvin, perjantaina oli ihanaa suunnitella että mitäs karkkia sitä ostaisi ja lauantaina että mitäs sitä sitten huomenna söisi, kun "sai" taas syödä normiruokaa enemmän. : 3
Mutta pikkuhiljaa karkkia ei enää tehnytkään mieli! Olen lopettanut nyt karkkipäiväkäytännön, sillä oikeasti tuntuu siltä että äh, taas karkkia, mutta voi kuinka tekiskään mieli kasviswokkia tms. En tunne houkutusta edes karkkihyllyjen ohi kävellessä, mutta osaan ihan oikeasti nauttia siitä yhdestä irtokarkista, jonka kaveri tarjoaa. Tämä oli todellinen yllätys, sillä en IKINÄ ennen ole osannut nauttia karkista kohtuudella (olen tosin aika nuori vielä.) Olen aina ennen ajatellut, että mieluummin harvoin ja paljon. :'D Nykyään taas nautin niistä tarjotuista karkeista tai siitä pienestä ifa-pussista (31g, kestää kevyesti koko päivän!) enemmän kuin ikinä ennen valtavia mättöpusseja kuolatessani (ja ennen laihdutusta, syödessäni)!

Itse oon kanssa sellainen herkkupeppu että erityisesti salmiakki ja suklaa tuntuvat aina houkuttelevan. Nyt kevään myötä on kundikaverin kanssa otettu sellainen käytäntö että sen sijaan että ostettaisiin joku 200g karkkipussi tai suklaalevy, kaupasta mukaan otetaankin 38g pantteri tms. aski tai pieni suklaapatukka. Niillä saa ihan sen saman makunautinnon, mutta kalorimäärät pienenee huomaamatta.

Toinen loistava löytö meille salmiakin ystäville on YogiTea:n liqourice ja sweet chili-teet joissa on lakritsijuurta makuaineena. Ihan kuin nauttisi salmiakkilakritsaa nestemäisessä muodossa. Vähän normiteetä kalliimpaa, mutta toisaalta säästää niissä karkkiostoksissa sitten Iltanapostelun karkottaja nro. 1 ainakin tässä taloudessa.

Mulle on viikonlopun aikana tullut pari hyvää oivallusta.

Meillä oli isoveljen yo-juhlat eilen ja silloin tuli siis syötyä kakkua ja pikkuleipää koko päivän, illalla sitten vähän vielä shampanjaa+muutamat alkumaljat Kaloreita en halua enkä aio merkata, juhlissa oli kuitenkin kivaa Tämä siis ensimmäinen oivallus, ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa vaikka yli menikin varmasti ja paljon, juhlissa juhlitaan!

Toinen tapahtui päivällä tietokoneella, tajusin ettei näin hienoa päivää voi pilata olemalla koneella ja lähdin lenkille

Kolmas oli lenkillä kun tajusin ettei normaaliin ruokavalioon palaamista tarvitse odottaa huomiseen, sen voi aloittaa jo tänään illalla

perjantaina, 9. huhtikuuta 2010 klo 21:35 sjuve kirjoitti::
Yks mahtava itse koettu ja käytetty vinkki iltasyömiseen on, että kun se kello lähenee arkena yhdeksää tai kymmentä, tulee "nälkä", niin mene nukkumaan. Yksinkertainen neuvo, mutta toimii, jää napostelut

"nälkäsenä" voi mennä, mut nälkäsenä mä en ainakaan saa unta kun mahaan alkaa tosissaan sattuu!

Monia aina huolestuttaa ja kauhistuttaa tuleva viikonloppu ja sen tullessaan tuomat herkut, ulkona syömiset, vieraat, juhlat, yms. Mutta on hyvä muistaa että tärkeämpää kuin se mitä syöt la-su on se mitä syöt su-la. Tai jos joulun ja uuden vuoden väli menee juhlahumussa niin se on sitten aika korjata uuden vuoden ja joulun välillä. Eli arki on arki ja jos arkena syö "oikein" niin pieni viikonlopuna tai juhlapyhinä "irrottelu" ei koidu kohtaloksi.
Kukaan ei ole parempi keksimään selityksiä syömiselleen kuin laihduttaja , (kun oli joulu, ja pääsiäinen ja viikonloppu ja synttärit ym.ym.ym. niin meni vähän huonosti) Mutta juhlii ne normaalipainoisetkin. Eli kyse on arkikurista. Opettele siis kuuntelemaan itseäsi. Keksitkö syitä mässäilylle tai onko elämäsi yhtä juhlaa ja laita sitten asiat tärkeysjärjestykseen. Älä tule itsesi huijaamaksi !
Tämän sisäisen vuoropuhelun joudun itse käymään aika-ajoin itseni kanssa. Kumpi on tärkeämpi suklaapatukka vai tavoitepaino?? Tarvitseeko minun maistaa juhlissa joka sorttia, vai riittääkö että valitsen 1-2 herkkua. Mitä hyötyä minulle on siitä jos jätän jotain ottamatta? Loppujen lopuksi elämä on täynnä valintoja. Niitä sitten tekee oikeita tai vääriä. Nyt pyrin oikeisiin valintoihin..... ainakin suurimmaksi osaksi
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille <3

Sipsien ja juustonaksujen korvaaminen onnistuu minulla joko porkkanasuikale +kermaviilidippi yhdistelmällä tai sitten näillä uusilla ruissipseillä, maustetut ainakin on tosi hyviä, on niissäkin kaloreita mutta ei niitä voi syödä yhtä paljoa.
Kannatan tuota ajattelua että kieltäytyminen vain lisää himoja joten olen yrittänyt opetella ottamaan koko pussin sijaan pienen kippoon annoksia..vähän edes estää ahmimasta koko pussia samantien, ei niitä oikeasti teekään edes mieli kun rauhallisesti syö ja maistelee.

Niin, kyllä mullakin se ehdottomin mässäilyn estäjä on se, että jättää ostamatta
Tai siis, että ostaa vaan vähän.

Dippailuun kans oon huomannu, että sehän on ihan sama onko sipsiä vai porkkanaa... siis mä oon joskus vetänyt vaan purkillisen dippiä, dipattavana oli lusikka.. että siihen kahtoen. Mut sipsejä ne porkkanat eivät korvaa, eikä niitä korvaa mikään, mutta on tässä jo aika kauan ilman menty! (3 viikkoa)

Juhlat kyllä jänskättää, siis nyt lauantaina. Jotenkin tuntuu, että meneekö tämän viikon työ hukkaan.. vaikka eihän sitä niin saisi ajatella.

lauantaina, 22. toukokuuta 2010 klo 20:37 mmmaa kirjoitti::
Ja teestä vielä sen verran, että suklaatee on aivan ihanaa! Tosin itse suosin vihreää teetä illaksi, ettei valvota turhaan.

En lukenut tätä ketjua kokonaan joten saattaa olla jo täällä... Mutta suklaateen lisäksi makean nälkään auttaa lakritsitee. Mulla makeanhimoon vielä paremmin kuin suklaatee. Kumpaakin on Forsman Tean valikoimissa ainakin.

Vinkki:
Itse pidän ainakin näin kesäaikaan jääkaapissa kannellista vesikannua, jonne leikkaan viipaleen limeä ja viipaleen sitruunaa sekaan. Jos tulee raotettua jääkaapin ovea ("mitähän sitä ottais, kun jotain tekee mieli"), voi aina tarttua vesikannuun. Hedelmien ansiosta sitä tekee jopa mieli. Etuja on monia: näin tulee juotua enemmän vettä ja kannun hupenemisesta on myös helppo seurata oman päivittäisen vedenjuonnin määrää. Lisäksi olen jostain lukenut, että ylipainoisilla menee monesti janon ja nälän tunteet sekaisin ts. janon voi kokea esim naposteluntarpeena. Itsellä ainakin menee usein himo vesilasillisella. Kannussa kannattaa olla kansi, jotta vesi ei ala maistua "jääkaapille".