Kokoerottelu toimii myös pöytää kattaessa: salaatti ja vihannekset laakeisiin näyttäviin kulhoihin ja raskaimmat ruuat kivoihin pikkuastioihin. Jos esim. tymäkkää ranskankermaa haluaa lisätä keiton päälle, voin sen tarjoilla valmiina annoksina vaikka just snapsilaseissa.

tiistaina, 14. syyskuuta 2010 klo 22:27 Jokohan kirjoitti::
Löysin vahingossa kaapin pohjalta pikkuruisen ja kauniin lautasen, jonka olen vuosia sitten osatnut kynttilän alustaksi. Se tehtävä lautaselta ei kuperuutensa takia kuitenkaan onnistunut, eikä moisella miniatyyriastialla ole ollut muutakaan käyttöä. Kunnes...
... keksin laittaa lautaselle mm. päiväkahvia seuraavat tumman suklaan palaset ja illan kaksi rkl cashew-pähkinät. Näin tuli ns. katettua pöytä kyseisiä ruokailuja varten, enkä vaan roiskaissut herkkuja suuhuni sisäänpäin hengittäessäni. Nautinto pitkittyi ja oli myös esteettinen elämys.

Samaa mieltä esteettisistä nautinnoista. Itse vihaan vihanneksia ja varsinkin tomaatteja. Viime viikolla kun olin kaverin synttäri-illallisella italiaisessa ravintolassa pakotin kuitenkin itseni tilaamaan tricolori-salaatin alkuruuaksi, kun nyt olen kerran Kiloklubissa ja sitoutunut syömään järkevästi ja kasvispainotteisesti.

Tarjoilija toi eteeni lautasen, jolla oli kauniisti aseteltuna vieretysten avokadon, tomaatin ja mozzarellan siivuja ja rouhaisi vielä muutaman kierroksen mustapippuria päälle. Ja olipa ihanaa!

Sen jälkeen olen kotonakin tehnyt tätä perheelle alkupalaksi iltaruuan yhteydessä: jokaiselle yksi tomaatti, puolikas avokado ja puolikas (iso)mozzarellapallo siivutettuna ja rinnakkain aseteltuna kauniille pikkulautasille, ja vähän mustapippuria päälle. Lapsetkin (11v ja 2v) tykkää, isompi tosin ensimmäisellä kerralla huolestui, että onko siinä koko illallinen!

Mozzarellassa on toki kaloreita jonkin verran, mutta itse en suostu ahdistumaan siitä, koska pidän maitotuotteita niin tärkeinä - huolehdin vain siitä ettei päivän kokonaiskalorimäärä pääse nousemaan liian korkeaksi mozzarellan vuoksi.

Mäkin haluan tollaista salaattia kuin Lady Deytheur edellä kuvasit.

Mun jatkuva ongelma on suklaan syöminen. Siis aina vain ja joka päivä. En hirveän tosissani siitä ole koettanut päästä eroon, mutta nyt keksin jotakin, joka tuntuu toimivan (kiloklubissa olen kuitenkin ensisijaisesti opettelemassa terveellistä syömistä, toissijaisesti painon hallintaa).

Iltapäivällä kahvin kanssa on saattanut mennä levykin suklaata vanhasta tottumuksesta (tiedän tiedän että ihan kamala kaloripommi, mutta sen on oltava suklaata mulle). Nyt syön suklaata yhdessä kokojyväleivän kanssa (en voi sietää suklaalevitteitä, sen pitää olla kunnon levysuklaata) ja ihme ja kumma, suklaanhimo tyydyttyy näin. Minulle mullistava huomio, kaloreita väheni heti ainakin 300. Nyt pysyy myös nälkä poissa jonkin aikaa!

Oon menossa illalla lasten kanssa ulos syömään. Edelliskerralla oli niin kova huiskina ja kesti ennen kuin pääsin koneelle ruokia merkkaamaan, etten tahtonut muistaa, mitä söin ja kuinka paljon. Nyt aion ottaa annoksesta puhelimellani valokuvan. Ehkä muistan sitten merkitä ne pienetkin asiat: pinjansiemenet, parmesanlastut, vinegrette jne.

^ Jep, tuo on hyvä keino. Monilla ravintoloilla/ketjuilla on myös nykyään tiedot annoksista netissä, niin voi jo etukäteen suunnitella mitä ottaa

Minulla on nyt kaapissa Lindtin suklaata, jossa on 99% kaakaota. Kahvin kanssa menee korkeintaan yksi pala kerralla, pelkästään sitä ei voi syödä. Itse en ole suklaarohmu, mutta vinkiksi muille, että tuota kaakaopitoisuutta voi nostaa ylös, jolloin suklaansyönti automaattisesti vähenee

torstaina, 16. syyskuuta 2010 klo 13:25 Jokohan kirjoitti::
Oon menossa illalla lasten kanssa ulos syömään. Edelliskerralla oli niin kova huiskina ja kesti ennen kuin pääsin koneelle ruokia merkkaamaan, etten tahtonut muistaa, mitä söin ja kuinka paljon. Nyt aion ottaa annoksesta puhelimellani valokuvan. Ehkä muistan sitten merkitä ne pienetkin asiat: pinjansiemenet, parmesanlastut, vinegrette jne.

Toi oli niiiin hyvä vinkki, kun ei aina tahdo muistaa et mitä sitä oikein on tullut syötyä..

Mulla on auttanut varmaan eniten se, että koitan pitää ruokapöydän suht kivannäköisenä, koulukirjat ja muut tarvikkeet siirtyvät muualle ruoailun ajaksi (opiskelijakämpässä käytössä sama pöytä kaikille puuhille). Sitten kun on ruoka-aika, kasaan aterian (myös välipalan) ilman että närpin välissä ja istun pöydän ääreen syömään, oli sitten kiire tai ei. Pöydän ääressä syö kutakuinkin yhtä nopeasti kuin seistenkin, mutta silloin huomaan ja muistan oikeasti silloin syöneeni ko. ruuan.

Kaikki annokset koitan kanssa laittaa aina sopivan pieniin ja kivoihin astioihin, niinkuin muutkin täällä vinkkailivat, näyttää aina paljon herkullisemmalta

Itselleni on ollut myös aika ratkaisevaa tajuta, että telkkarinkatselu ja ruokailu ovat erillisiä puuhia. Ja että syömiseen ei tarvitse muutakaan oheistoimintaa. Vaikka miten olisi opiskeltavaa, niin ruokailun ajaksi kirjoista tai läppäristä irrottautuminen ei mitenkään voi viedä ratkaisevaa määrää työskentelyajasta. Paitsi tietty jos tuntikausiksi painelee kokkailemaan

Uusimmassa Anna-lehdessä oli juttu siitä, kuinka paljon suomalaiset syövät suklaata ja muita karkkeja. Suklaata keskimäärin 7kg ja muita karkkeja 6,5kg vuodessa. Itse olen kova tyttö makean perään (tällä hetkellä). Harva se päivä pitää saada jotain "hyväskää", yleensä kuitenkin pidättäydyn syömästä kokonaista suklaalevyä tai pussillista karkkia kerralla.

Tästä sain ajatuksen. Voisin antaa itselleni kuukausibudjetin suklaalle ja karkeille. Jos jää "ylijäämää", ne voi korvata jonain muuna hyvänä, esim.sijoituksena matka/vaaterahastoon. Keskimäärin suomalainen syö suklaata 580g kuukaudessa. Joulukuulle voisi budjetoida normaalia enemmän = 800g. Muille kuukausille jää siten 560g. Tämä on omaa tavoitettani ajatellen aika hyvä karkin ja suklaan kokonaisbudjetti = 140g viikossa. Jokainen voi tietenkin määrittää oman ihannebudjettinsa

Tuohon voi valita esim. irtokarkkilaareista vain niitä suosikkinamuja. Ja voi tehdä niin, että ostaa karkit viikonlopuksi ja jos niistä malttaa jättää viikollekin muutaman, niin toteutus yleensä toimii paremmin!

Tämä on nyt hiukan offtopic, mutta minusta nuo on aina hauskoja tuollaiset keskiarvot paljonko kullekin ihmiselle vuodessa tai kuukaudessa tulisi syötäväksi jos kaikki söis saman verran. Sit kun alkaa miettiin, että miten se oikeesti menee. Itse syön 0-300g suklaata kuussa (arvio), tummana, vähän kerrallaan. Sisko taas eilen kertoi, että ovat nyt miehensä kanssa pitemmän aikaa olleet vähän lepsulinjalla ja vetäneet levyn päivässä (oletin, että tavallisen fazerin, ei siis noita 100g tummia mitä minä syön). On se kyl hyvä, että sisko pitää huolen mun keskiarvoylijäämästä

Ja jos jotain ihan aiheeseenkin sanoisi: Hennen idea kuulostaa kyllä hyvältä!