Samaa mieltä LB:n kanssa. Ekan viikon pidin pientä karanteenia, jotta tulisi selkeä ero entisen ja nykyisen välille. Sen jälkeen olen kyllä herkutellut melkein joka päivä hieman. Olen jopa pitänyt leipomispäivän!

Eikös se niin ole, että kohtuu kaikessa? Kyllä paino on pudonnut silti vaikka ei mikään herkkuabsolutisti olisikaan. Päänuppi tuossa sekoo, jos itseltä kaiken kieltää.

Ajatella nyt esimerkiksi tilannetta ..Noloa se olisi kutsua vieraita ja laittaa pöytä koreaksi herkuista ja itse ryystäisi vaan teetä, hih..

Mielestäni LB:n kirjoitus vastaa juuri sellaista ihannekuvaa painonhallinnasta, jollaiseen toki jokainen haluaisi, mutta uskon ettei se monillekkaan ole aivan noin helppoa. LB, olet varmasti lukenut tälläkin foorumilla henkilöistä, joille kohtuus vain on ylitsepääsemättömän vaikea asia. Vaikka kuinka päättäisi, että alan syömään herkkuja kohtuudella, niin silti aina kun sitä herkkua alkaa syömään, se menee yli. Tällainen syöminen nyt kertakaikkisesti vain on turmiollista, ellei osaa sitä paljon puhuttua kohtuutta. Entä jos se kohtuudessa pysytteleva pieni suklaapatukka tuntuisi tekevän henkilön vain "vihaiseksi"? Idealla "Jos en olisi ottanut tätä suklaapatukkaa minun ei tekisi näin julmetusti mieli koko levyllistä suklaata!''

Tai sitten ovat henkilöt, joiden paino nousee silmissä jo siitä kohtuullisestakin herkuttelusta. Ei kukaan siedä viikko tolkulla laihduttelua näiden kohtuullisten herkkupäivien takia. Ja sitten toisaalta taas, miksi toisten herkkulakot tai ruotuun menemiset olisivat sinulta pois? Miksi se ärsyttää? Tietenkään en julista yleisenä totuutena herkkulakon tai ruodussa olemisen onnea, mutta tätä kohtuutta tunnutaan kyllä julistavan joka paikassa sinä yleisenä totuutena enkä oikein jaksa ymmärtää miksi. Jokainen laihduttaja on kumminkin yksilö, jolle sopii se oma tapansa. Se voi olla LB:n mainitsema kohtuus tai sitten se voi olla juurikin joku ruodussa tai lakossa oleminen.

Myönnän että minua taas hieman ärsyttää juuri tuo kohtuuden julistaminen. Ja sekin ainoastaan siksi, että rikoin koko alkuvuoden kestäneen herkkulakkoni sen takia. Ajattelin sen todellakin olevan se ainut oikea tie, koska jopa asiantuntijat sitä niin suosittelevat. No tästä kohtuullisestä herkuttelusta painoni nousi 1.4kg. En aio kokeilla uudestaan.

Tämän ei ole tarkoitus olla mikään haukkumaviesti LB:tä tai muita samaa aatetta kannattavia kohtaan. Haluan vain sanoa, että se ruodussa oleminen on oikeasti joillekkin se ainut oikea vaihtoehto.

"Ja sitten toisaalta taas, miksi toisten herkkulakot tai ruotuun menemiset olisivat sinulta pois? Miksi se ärsyttää?"

En ole LB, mutta koska olen täysin samoilla linjoilla hänen kanssaan, vastaan tähän. Minun mielestäni herkkulakot, repsahtelut, mättöpäivät, ruotuun palaamiset ja muut kuuluvat LAIHDUTUSKUURIajatteluun, eivät pysyvän painonhallinnan opetteluun. Pysyvän painonhallinnan opetteluun kuuluu (minun mielestäni) hyvän ruoan riittävä syöminen ja kohtuullinen herkuttelu. Herkuttelu pysyy _yleensä_ kohtuudessa, kun hyvää ruokaa syödään riittävästi. Kiloklubissa käsittääkseni ollaan opettelemassa niitä loppuelämän kestäviä hyviä ruokailutottumuksia, ja hyviin ruokailutottumuksiin mahtuu herkkujakin, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Siksi _minä_ näen punaista, kun luen täältä milloin mistäkin repsahtamisesta ja superhypertehokuukausista, jolloin on PAKKO saada X kiloa pois. Miksi pitää tulla semmoiselle palstalle repsahtelemaan ja palaamaan ruotuun, jossa ideana ei ole nopea painonpudotus vaan terveellisempien elämäntapojen opettelu, joiden _seurauksena_ paino putoaa.

Minulla paino jumii tällä hetkellä ihan ihmeellisesti ja viikon pudotustahti on mitä on, vaikka enemmänkin voisi lähteä tästä elopainosta. En silti koe missään vaiheessa repsahtaneeni, vaikka esim. viikonloppuna söin karkkia enemmän kuin olisin ehkä tarvinut. Minun sanavarastooni ja elämäntapaani eivät siis kuulu repsahtelut ja ruotuun palaamiset, koska kaikki on sallittua.

Naamis: Tämä palstahan on avoin kaikille, jotka eivät epäterveellisesti aio laihduttaa. Ja herkkujen puuttuminen ruokavaliosta tuskin kumminkaan sitä on. Totta kai itsekkin haluaisin lukeutua niihin, jotka voivat herkutella kohtuudella eivätkä liho silmissä sen takia. Minä vain en selvästikkään voi, koska yhden päivän säälittävästä määrästä herkkuja lihoo 1.4kg. Mikäs sen mukavampaa olisikaan, kuin voida viikottain syödä herkkuja ja laihtua silti, kaikilla se vain ei mene niin.

Itsekkään en pidä aikatavoitteita järkevinä, siksipä en moisia aiheita avaakkaan. Eikä kohtuudella herkuttelijatkaan ärsytä, vain se yleinen julistus, että näin jokaisen tulisi tehdä. Varmasti tekisivätkin jos siinä ei olisi jotain merkittävää ongelmaa.

maanantaina, 14. helmikuuta 2011 klo 14:04 jäävi kirjoitti::
Naamis: Tämä palstahan on avoin kaikille, jotka eivät epäterveellisesti aio laihduttaa. Ja herkkujen puuttuminen ruokavaliosta tuskin kumminkaan sitä on. Totta kai itsekkin haluaisin lukeutua niihin, jotka voivat herkutella kohtuudella eivätkä liho silmissä sen takia. Minä vain en selvästikkään voi, koska yhden päivän säälittävästä määrästä herkkuja lihoo 1.4kg. Mikäs sen mukavampaa olisikaan, kuin voida viikottain syödä herkkuja ja laihtua silti, kaikilla se vain ei mene niin.

Itsekkään en pidä aikatavoitteita järkevinä, siksipä en moisia aiheita avaakkaan. Eikä kohtuudella herkuttelijatkaan ärsytä, vain se yleinen julistus, että näin jokaisen tulisi tehdä. Varmasti tekisivätkin jos siinä ei olisi jotain merkittävää ongelmaa.

Luin jostain, että olit syönyt tyyliin yhden suklaapatukan ja jotain muuta pientä, ja tuosta määrästä et ole mitenkään voinut lihoa 1.4 kg. Siihen määrään tarvitaan n. 10000kcal, joten kyse on ollut jostain muusta painon vaihtelusta, eikä syynä ole tuo minimaalinen herkuttelu.
Ei se herkuttelujen kohtuus ole myöskään mikään tosta vain sormen napsautuksella tapahtuva asia vaan siihen vaaditaan kyllä aikamoinen työ, jossa kaikki muut palikatkin pitää olla kohdillaan ja sittenkin opettelu vie aikaa ja ylilyöntejä tulee varmasti kaikille, joten en usko, että kohtuuden toimivuutta omalla kohdalla voi arvioida ennen kuin on oikeasti paneutunut asiaan. Lakkojen toimivuutta voi jokainen arvioida omalla kohdallaan myös kokemuksiensa mukaan, sillä aika monella varmaan on kokemusta niistä ja kieltämisestä. Jos se toimii niin, että painonhallinta onnistuu, ei tarvitse laihduttaa ja lakossa pysyminen tuntuu vuosienkin saatossa hyvältä, eikä tarvitse taistella jatkuvien repsahtelujen ja mahdollisesti niihin liittyvien mässäilykausien ja sen tuoman syyllisyyden kanssa ja toistuvien laihdutuskuurien kanssa niin homma toimii... minulla se ei toimi, sallivuutta tässä opettelen, ei ole helppoa ei, mutta vielä en heitä hanskoja tiskiin, koska koen, että niin pitkällä en vielä ole ja tiedän, että opetteluun menee aikaa

Ymmärrät varmasti itsekin, että yksi suklaapatukka ja muutama kuivattu luumu eivät ketään _lihota_ 1,4 kiloa. Minulla alkoholi aiheuttaa jäätävän turvotuksen, siis semmoisen 1,5-2 kilon, vaikka en joisikaan paljon. Tuon plussan hävittämiseen meneekin sitten 1-2 viikkoa, vaikka kalorit eivät olisi menneet edes plussalle. Sinun syömisesi yleisestikin ovat niin vähäiset, että veikkaan säästöliekkiä ja sitä, että kehosi paniikissa varastoi kaiken ylimääräisen talteen.

"Luin jostain, että olit syönyt tyyliin yhden suklaapatukan ja jotain muuta pientä, ja tuosta määrästä et ole mitenkään voinut lihoa 1.4 kg. Siihen määrään tarvitaan n. 10000kcal, joten kyse on ollut jostain muusta painon vaihtelusta, eikä syynä ole tuo minimaalinen herkuttelu. "

Yhden geishapatukan ja 7-10 kuivattua luumua. No ei ehkä ihan 1.4kg vaikka se olikin tiistain paino kun mässääminen tapahtui sunnuntaina. Vielä viikko tuon mässyttämisen jälkeenkin paino on tuon johdosta +300g. Ja muuten olen elänyt todella terveellisesti.

maanantaina, 14. helmikuuta 2011 klo 14:21 Naamis kirjoitti::
Ymmärrät varmasti itsekin, että yksi suklaapatukka ja muutama kuivattu luumu eivät ketään _lihota_ 1,4 kiloa. Minulla alkoholi aiheuttaa jäätävän turvotuksen, siis semmoisen 1,5-2 kilon, vaikka en joisikaan paljon. Tuon plussan hävittämiseen meneekin sitten 1-2 viikkoa, vaikka kalorit eivät olisi menneet edes plussalle. Sinun syömisesi yleisestikin ovat niin vähäiset, että veikkaan säästöliekkiä ja sitä, että kehosi paniikissa varastoi kaiken ylimääräisen talteen.

No oli se sitten "turvotusta" tai lihomista, niin silti minusta ei ainakaan ole pudottelemaan viikkotolkulla +-numeroita vaa'alla vain saadakseni herkutella kohtuudella kuten suositus on. En oikeasti jaksa uskoa, että kohtuudella herkuttelevien laihduttajien paino olisi pitkään plussan puolella pienien herkutteluhetkien johdosta. Ei kai kukaan sellaista jaksaisi? Joten uskallan väittää että heidän kehonsa toimii jotenkin eri tavalla, kuten sinun kehosi reakoi eri tavalla alkoholiin.

Tajusin viime kesänä, että itse en tullut kylläiseksi vajaan 2000 kaloreilla vaikka rasvat, kasvikset ja proteiinit olivat kuosissa. Sen lisäksi kohtuullinen herkuttelu oli utopistinen haave. Sinnittelin väsyneenä ja pahoinvoivana pienillä kaloreilla ja sitten taas sorruin lopulta aina bulimoimaan. Paino nousi heti, kun vähänkään päästi kaloria 1800 tuntumaan 1500:sta ja tuolla 1500 ja ajoittaisilla sortumisilla ei päässyt laihtumaankaan.

Lopulta totesin, että tämä ei voi jatkua. Itselläni on siis vahva historia juuri siitä, että ei uskalla ottaa yhtä palaa, kun sen seurauksena pitää kantaa herkkuja muovikassilla kotiin. Olen kuitenkin enemmän ja enemmän sitä mieltä, että kyse ei ole ihmistyyppi eroista, vaan jostain jonka voi hitaasti korjata syömällä oikein ja käsittelemällä syy/seuraus suhteita herkutteluun. Ymmärrän myös sen, että jollakin elämäntilanne vain sattuu olemaan sellainen, että ei pysty lähtemään sille henkisesti raskaammalle (minun mielestä) eli kohtuuden opettelun linjalle ja en minä loppujen lopuksi voi tietää, että mikä sopii minulle sopii myös jollekin toiselle.

Itselläni korjausliike aiheutti noin viiden lisäkilon tulemisen ja uuden elämän opettelu on sen vuoksi ollut henkisesti aika raskasta (tätä siis tarkoitin edellisessä kappaleessa). Toisaalta se, että nykyään voin käydä kaupassa ilman, että on mitään tarvetta ostaa herkkuja tai alan selvästi tunnistaa uudenlaisia kylläisyyden asteita, on niin ihanan helpottava tunne, että en polkuvalintaani kadu, vaikka bikinikesä 2011 ei ihan ole sellainen kuin sen suunnittelin vuosi sitten.

Kaikille kohtuus ei tietenkään tarkoita lihomista, mutta vähän veikkaan, että ne, jotka kirjoittavat tähän ketjuun, koska eivät tule kylläiseksi tai eivät pysty hillitsemään herkuttelujaan ovat kroppansa kanssa sellaisessa jumissa, josta vaatii kärsivällisyyttä päästä pois. sori Toivottavasti olen väärässä.

maanantaina, 14. helmikuuta 2011 klo 14:29 jäävi kirjoitti::
"Luin jostain, että olit syönyt tyyliin yhden suklaapatukan ja jotain muuta pientä, ja tuosta määrästä et ole mitenkään voinut lihoa 1.4 kg. Siihen määrään tarvitaan n. 10000kcal, joten kyse on ollut jostain muusta painon vaihtelusta, eikä syynä ole tuo minimaalinen herkuttelu. "

Yhden geishapatukan ja 7-10 kuivattua luumua. No ei ehkä ihan 1.4kg vaikka se olikin tiistain paino kun mässääminen tapahtui sunnuntaina. Vielä viikko tuon mässyttämisen jälkeenkin paino on tuon johdosta +300g. Ja muuten olen elänyt todella terveellisesti.

maanantaina, 14. helmikuuta 2011 klo 14:21 Naamis kirjoitti::
Ymmärrät varmasti itsekin, että yksi suklaapatukka ja muutama kuivattu luumu eivät ketään _lihota_ 1,4 kiloa. Minulla alkoholi aiheuttaa jäätävän turvotuksen, siis semmoisen 1,5-2 kilon, vaikka en joisikaan paljon. Tuon plussan hävittämiseen meneekin sitten 1-2 viikkoa, vaikka kalorit eivät olisi menneet edes plussalle. Sinun syömisesi yleisestikin ovat niin vähäiset, että veikkaan säästöliekkiä ja sitä, että kehosi paniikissa varastoi kaiken ylimääräisen talteen.

No oli se sitten "turvotusta" tai lihomista, niin silti minusta ei ainakaan ole pudottelemaan viikkotolkulla +-numeroita vaa'alla vain saadakseni herkutella kohtuudella kuten suositus on. En oikeasti jaksa uskoa, että kohtuudella herkuttelevien laihduttajien paino olisi pitkään plussan puolella pienien herkutteluhetkien johdosta. Ei kai kukaan sellaista jaksaisi? Joten uskallan väittää että heidän kehonsa toimii jotenkin eri tavalla, kuten sinun kehosi reakoi eri tavalla alkoholiin.

Hmm... Mäkin oon tässä viikonloppuisin vedellyt vaikka mitä suklaita ja muita herkkuja naamaan, ja silti paino on tippunut. Ei ehkä kovin nopeasti, mutta tippunut kuitenkin.

Tuo painonnousu on kyllä pakko ollut olla seurausta jostain muusta, ihan oikeasti geishapatukalla ja muutamalla luumulla ei tule 1,4 kiloa ylirmääräistä, ellei sun kroppa sitten tosissaan ole säästöliekillä (muistelen jostain lukeneeni, että aika alhaisia kalorimääriä syöt!).

Ja turvotus, tai "turvotus" kuten haluat asian ilmaista, on ihan fakta juttu. Liikunnan jälkeisenä päivänä mun paino saattaa olla puolitoistakin kiloa korkeampi kuin muulloin. Saati sitten alkoholin tms. epäterveellisen vaikutuksesta.

Eikä siellä vaa'alla parane rampata joka päivä! Paha mielihän siitä tulee, jos jatkuvasti käy vaa'alla ja kauhistuu jokaista lukua. Mullakin paino vaihtelee paljon viikon sisällä, ja mittailen aina silloin tällöin huvin vuoksi ja pidän sitten alinta lukua virallisena tuloksena.

Ei nyt millään pahalla, mutta kun sun juttujas jäävi lukee, niin kauheasti koitat koko ajan selitellä kaikkea. Mitäpä jos et selittäisikään? Katsoisit asioita niin kuin ne ovat? Voisi helpottaa oloa

Joliee: En aivan ymmärtänyt mitä siis konkreettisesti teit, että siinä sivussa lihoit 5kg ja saavutit tilan, ettei enää teekkään mieli herkkuja?

Ei minulle ongelma niinkään ole se, etten pystyisi mielihalujeni takia kohtuuseen. Olin oikein tyytyväinen tuon yhden suklaapatukan(+muutaman luumun) jälkeen vaikka entisessä elämässäni olisinkin vetänyt yhdeltä istumalta koko levyn. Tuolloin jo ajattelin tuon olevan aivan loistavaa saada herkutella kohtuudella aina välillä. Mieli muuttui kummasti, kun näin sen jälkeiset vaa'an lukemat. Edelleen siis +300g verrattuna siihen mitä paino oli lauantaina ennen sunnuntain mässytystä.

Syön myös aina itseni kylläiseksi ja liikunnan lisäämisen myötä kalorini ovat nousseetkin sellaisen 400kcal. Olen myös todella lyhyt, alle 150cm. En usko että edes tarvitsisin tämän enempää kaloreita. Mutta jos huomaan, ettei paino ala pian tällä tippua, niin nostan niitä kaloreita sitten vaikka väkisin. Tässä kohtaa en vain nää syytä kaloreiden nostamiselle, koska tulen näillä kaloreilla täyteen ja jos painonpudotus alkaa taas toimimaan.