Kylläisyyden tunteeni palasi viime vuonna. En sit tiiä mist johtuu. Ei ollu alkuvuoden jälkeen ees lääkemuutoksia. Mut siis ehkä kyse on siitä, että kokkaan ny ite ja syön keskittyneesti (tietoinen syöminen) ruokapöydän ääressä pienehköltä lautaselta, ku ennen söin tietokoneen äärellä valmisruokaa tms.

Olen ehkä lopultakin löytämässä sellaisen tavan syödä, että minulla lapsesta asti olleet vaikeudet kylläisyyden tunnistamisessa pysyvät poissa. Sanon "ehkä", koska olen syönyt tällä uudella tavalla vasta pari viikkoa. Mutta tänä aikana ei ole kertaakaan ollut niitä vanhoja ongelmia, joiden kanssa sain taistella lähes joka päivä.

Tuo uusi tapa on se, että nostin kasvisten ja hedelmien määrän täällä suositellusta 600 grammasta vähintään 800 grammaan päivässä. Lasken siihen tottakai myös lämpimien ruokien sisältämät kasvikset, ja tämä ohjelmahan osaa myös laskea grammat (tai sadat grammat) mukaan niistäkin.

Tuo määrä on niin iso, että entisiä liian isoja makean mielitekoja ei ole ollut tämän kahden viikon aikana ollenkaan. Ainoa toinen uusi muutos oli se, että pudotin korkeaenergiset juomat minimiin. Ei siis siihen enintään puoleen litraan vaan lähes kokonaan pois.

Kahden viikon keskiarvoinen kasvismäärä päivässä on 850 grammaa ja tältä viimeiseltä viikolta 900 grammaa. Kaloreita tai muita laatupalloja en tällä hetkellä siis seuraa ollenkaan.

Tuo kasvisten lisääminen tuntuu pieneltä muutokselta, mutta sen merkitys ei taida ihan pieni olla. Nyt on sellainen olo, että energiaa riittäisi vaikka mihin, treeneissä ja muuallakin. Eilen tein lähes vahingossa ennätyksen yhdessä vaikeassa liikkeessä, kun en huomannut että joku oli vaihtanut sillä paikalla olevia välineitä. Valmentajakin oli vain hiljaa, kun näytti kuulemma sujuvan.

Näistä kahdesta asiasta sovittiin valmentajan kanssa pari viikkoa sitten, hänen ehdotuksensa oli että aina kuukausi mennään samoilla muutoksilla. Nyt yritän miettiä mikä olisi seuraava niin pieni muutos, joka ei tuo noita nälkä/kylläisyysongelmia takaisin. Ehkä proteiinin määrän seuraaminen vielä tarkemmin kuin tähän asti, kun treenaan aktiivisesti ja tavoitteellisesti.

Ne jotka on lukeneet vaikkapa tätä ketjua vuosien aikana, tietää ehkä minkälainen ongelma tuo nälän/kylläisyydentunne on minulle aina ollut. Patrikin kanssakin niistä joskus kauan sitten täällä tuli keskusteltua. Nyt on ainakin hiuksenhieno tunne siitä, että voisin päästä niistä eroon.

Tuohon edelliseen liittyen, tässä parin kuukauden aikana olen huomannut, että kasviksista tulee paremmin kylläiseksi, kun ne ovat itsenäisenä osana annosta, ja mukana on pienempi annos runsaskalorisempaa ruokaa. Vaikkapa eilen, yhteensä hiukan alle 300 grammaa pastapohjaista lämmintä ruokaa (valmisruokapakkauksen kokoinen annos, ei valmisruokaa), ja niiden kanssa puoli lautasellista kasviksia. Tuo kasvisosuus painoi 250 grammaa kun punnitsin ne. Samaa vaikutusta ei minulle ole, jos tuo sama kalorimäärä tulee isosta annoksesta kevyempää ruokaa.

Seuraava perustuu vain omaan kokemukseeni, mutta annoskoon merkitystä kylläisyyteen korostetaan ehkä yleisesti liikaakin, mediassa ja muualla. Sanotaan että "ei vatsa tunnista, paljonko kaloreita sinne menee". Miksihän siitä puhutaan yleisesti niin harvoin, että silläkin on merkitystä kuinka kauan se kylläisyys aterian jälkeen kestää?? Täällä tätäkin puolta on kyllä aina tuotu esille, varsinkin Patrik Borgin aikana.

Hei Pape!

Huomasitko Yleltä tulleen dokumentin, siinä mielestäni oikein hyvää asiaa juuri esim. tuosta kylläisyyden tunteesta?

Siinä yhdellä se oli hukassa ja hoitona oli kuidun määrän lisääminen ruokavalioon, tavoitteena 40 g/vrk.

https://areena.yle.fi/1-4673925

Katsoin myös aamulla ohjelman ja siinä oli hyvin kansantajuisesti avattu syömisen ongelmia. Yllättävää oli, kuinka kuitupitoinen ravinto heti ohjasi elimistöä, vaikka ehkä ei se käytännössä ihan niin nopeasti vaikuta.

Yleisesti kuitupitoisen ruoan lisääminen kannattaa ja voi auttaa, pitääkin katsoa tuo ohjelma.

Minun omaan tilanteeseeni kuidun lisäämisellä ei ole vaikutusta ollut, koska se lähinnä täyttää vatsaa. Tässä kylläisyysongelmassa on vähän eri asiasta kyse, kun aivoista sen tunnistava osa on leikkauksessa vahingoittunut. Riittävä proteiinin määrä (reilusti yli gramma/painokilo olipa se prosentteina mitä tahansa) ja todella tasainen ateriarytmi näyttää olevan tärkeimmät, millä saan pidettyä tuon ongelmani poissa.

Samoin kun puhutaan että liikunnan merkitys painoon on useimmilla pieni, minulle se on iso. Ei kalorien kulutuksen takia, vaan siksi että se vaikuttaa samalla tuonne kylläisyyskeskukseen. "Pikavaikutus" on kova nälkä, mutta kun siihen reagoi syömällä järkevää ruokaa heti liikunnan jälkeen, kylläisyydenkin tunnistaa sitten kun se tulee. Sellaista tilannetta minun ei kannata päästää tulemaan, että tulen treeneistä kotiin ja mitään ruokaa ei ole valmiina.

Nykyisin kun treenaan tavoitteellisesti, pidän huolen että valmista ruokaa on aina odottamassa, aiemmin joka kerta välttämättä ei. Kaupan salaatti- ja lämminruokapisteet ovat hyvä apu, jos mitään ei ole. Ja nuo salaatit usein muutenkin.

lauantaina, 23. tammikuuta 2021 klo 17:35 Asics Gel kirjoitti::
Katsoin myös aamulla ohjelman ja siinä oli hyvin kansantajuisesti avattu syömisen ongelmia. Yllättävää oli, kuinka kuitupitoinen ravinto heti ohjasi elimistöä, vaikka ehkä ei se käytännössä ihan niin nopeasti vaikuta.

Muistan joskus lukeneeni (anteeksi nyt puuttuu lähde), että sekaruokavaliolla olevat vaihtoivat kasviruokavalioon, niin jo viikon kuluessa oli havaittavissa muutoksia suolistobakteerien kannassa eli nopeasti tapahtuvat muutokset suolistossa. Kiitollinen asia, kun ajattelee, että kun tekee muutoksia omassa elämässään.

Tässä ketjussa keskustellut asiat ovat ainakin minulle paino-ongelmien kovaa ydintä. Jos aivoissa olisi nappi, joka ilmoittaisi heti, kun kylläisyyteen vaadittu energiamäärä tulee täyteen, minä ainakaan en olisi koskaan ollut yhtään ylipainoinen. Tuskin kovin moni muukaan meistä. En ole koskaan harrastanut syömistä syömisen ilosta, en edes nauti mistään ylensyöntikekkereistä buffettien yms. muodossa. Ongelma on tiukasti juuri se, että kylläisyyden tunne on epämääräinen tai sitä ei ole, tai se tulee pitkällä viiveellä. Tuntuu väärältä lopettaa syöminen nälkäisenä, ja siksi syön aina liikaa, ja lihon vähitellen.

Minulla oli aktiivinen painonhallintajakso 2012-2015, ja silloin sain kiinni oikeasta kylläisyyden tunteesta. Opin syömään hitaasti ja lopettamaan ajoissa. Ja tietysti tärkeimpänä ennakoimaan päivän ohjelman niin hyvin, että mitään sudennälkää ei päässyt syntymään. Luulin, että kaikki on muuttunut ja loppuelämä menee noin.

Eipä mennyt - heti kun kontrolli katosi ja elämän raamit ympäriltä vaihtuivat, vanha tuttu ongelma otti vallan.

Olen ihan samaa mieltä Papen kanssa siitä, että liikunta on ihan ensiarvoisen tärkeää nimenomaan ruokahalun kannalta. Sama minullakin. Ilman korkeasykkeistä liikuntaa leijailen epämääräisessä hattarapilvessä, jossa ei tiedä missä suunnassa on nälkä ja missä täynnä. Liikunnan jälkeen hahmotan heti, missä on vedenpinta ja koska olen pinnalla, eikä sen jälkeen tarvitse enää kiiveä. Siksi loukkaantumiset, raskaana olo vaivoineen yms. ovat minulle aika hankalia tilanteita.

tiistaina, 2. helmikuuta 2021 klo 11:28 infra kirjoitti::
Tässä ketjussa keskustellut asiat ovat ainakin minulle paino-ongelmien kovaa ydintä. Jos aivoissa olisi nappi, joka ilmoittaisi heti, kun kylläisyyteen vaadittu energiamäärä tulee täyteen, minä ainakaan en olisi koskaan ollut yhtään ylipainoinen. Tuskin kovin moni muukaan meistä. En ole koskaan harrastanut syömistä syömisen ilosta, en edes nauti mistään ylensyöntikekkereistä buffettien yms. muodossa. Ongelma on tiukasti juuri se, että kylläisyyden tunne on epämääräinen tai sitä ei ole, tai se tulee pitkällä viiveellä. Tuntuu väärältä lopettaa syöminen nälkäisenä, ja siksi syön aina liikaa, ja lihon vähitellen.

Oletko kokeillut sitä, että annoksessa jonka aterialla syöt, olisi selkeästi erillinen runsaskalorisempi osa ja sitten kevyt, kasvispitoinen osa? Siis esimerkiksi pari-kolmesataa grammaa jotain täyttävää pastaruokaa tai vastaavaa ja sitten lisänä reilu annos kasviksia? Minulla, jolla kylläisyyden tunne on lapsesta asti ollut hukassa syystä jonka tuolla kerroin, on tuolla tyylillä löytynyt.

En välttele myöskään esimerkiksi rasvaisempia liharuokia tai vastaavia, vaan annoskoko ratkaisee. Pehmeää rasvaa tulee muualta riittävästi Kiloklubin laatupallojenkin mukaan, joten en ole kovasta rasvasta tuossa huolissani.

Jos syön esimerkiksi kasvispitoista pataa tai laatikkoruokaa, kylläisyyttä ei samalla tavalla tule kuin saman kalorimäärän sisältävistä erillisistä osista. En tiedä miksi. Olisinpa tiennyt tämän jo vuosia sitten, pääruokien keventämisyritykset jo valmistusvaiheessa olisivat ehkä jääneet minulta vähemmälle.

tiistaina, 2. helmikuuta 2021 klo 16:30 Pape kirjoitti::


Oletko kokeillut sitä, että annoksessa jonka aterialla syöt, olisi selkeästi erillinen runsaskalorisempi osa ja sitten kevyt, kasvispitoinen osa? Siis esimerkiksi pari-kolmesataa grammaa jotain täyttävää pastaruokaa tai vastaavaa ja sitten lisänä reilu annos kasviksia? Minulla, jolla kylläisyyden tunne on lapsesta asti ollut hukassa syystä jonka tuolla kerroin, on tuolla tyylillä löytynyt.

En välttele myöskään esimerkiksi rasvaisempia liharuokia tai vastaavia, vaan annoskoko ratkaisee. Pehmeää rasvaa tulee muualta riittävästi Kiloklubin laatupallojenkin mukaan, joten en ole kovasta rasvasta tuossa huolissani.

Jos syön esimerkiksi kasvispitoista pataa tai laatikkoruokaa, kylläisyyttä ei samalla tavalla tule kuin saman kalorimäärän sisältävistä erillisistä osista. En tiedä miksi. Olisinpa tiennyt tämän jo vuosia sitten, pääruokien keventämisyritykset jo valmistusvaiheessa olisivat ehkä jääneet minulta vähemmälle.

En ole tietoisesti kokeillut tuollaista, mutta noin kyllä pitkälle syön. Se on ihan varma juttu, että samat ruokaa-aineet yhdeksi ruokalajiksi kokattuna ja kuumana syötynä tekevät 10 kertaa paremman ja täyttävämmän aterian kuin kylminä ja erikseen. Ja käytän mielelläni vihanneksia myös raakoina. Aterioissani onkin siis yleensä korkeaenergisempi lämmin osa ja vihannespitoinen kylmä salaatti.

Tuo onkin muuten kylläisyyden minulle tärkeää, että jaksaa kokata kunnolla ja rakentaa annoksen lautaselle, vaikka tekisi vain itselleen. Opin sen kymmenisen vuotta sitten, ja se kyllä parantaa elämänlaatua muutenkin.