Olen tosi kova liikkumaan, viimekin viikolla kovatehoista liikuntaa 6 päivää, juoksua, tanssia, voimaharjoittelua... Kannatan crosstrainingia, koska silloin ei lajit ala tympäisemään.

Herkut on vaan ongelma. Pitäis oppia syömään kohtuudella.

Nyt joulun aikaan huutaa herkut punaista, mutta onneksi huomenna alkaa arki ja tuhottavana olisi vielä pötkö Stollenia. Aamukahvilla pikku pikku siivu, siitä alkaa herkkujen kohtuullistaminen. Jos vaikka yrittäisi saada herkkupallon keltaiseksi/vihreäksi joka päivä. Ja toi artikkeli oli tosi hyvä, lukaisin sen. Herkkuhimo ja iltasyöminen, mitkä on mun onkelma, saattaa olla ihan puhdasta nälkää.

Nyt vaan reipas aamiainen, kunnon lounas ja terveellinen välipala, ni skulaa hyvin! Alan huomenna kokeilla uutta syömistapaa.

Tänään on mennyt sipsejä, stollenia ja suklaata. Ensi viikon alan rukata ruokavaliota uudeksi.

Voi olla, Preitylina, ettei Klubin suositus riitä sinulle. Kova treeni lisää nälkää. Parempi syödä enemmän kunnon ruokaa kuin pitää tiukasti kiinni ohjelman antamasta tavoitteesta ja sortua sitten kerrasta toiseen ylenmääräiseen kasaan herkkuja.

Oletko katsonut, paljonko ruokavaliossasi on proteiinia ja rasvaa? Jos saat niitä sen verran, että laatupallot juuri ja juuri vihertävät, kummankin osuutta kannattaa nostaa. Ne pitävät nälkää.

Itse olen yrittänyt karkkilakkoja, karkkipäiviä, vähentämistä ja mitähän vielä mutta suklaan ja salmiakin himo ei pysynyt kurissa. Puolitoista vuotta sitten lyötiin poikakaverin kanssa vetoa siitä, että ollaan kuukausi syömättä karkkia. Pari viikkoa oli hankalaa ja sitten helpotti aivan yllättäen. Ollaan nyt oltu se reilu puolitoista vuotta syömättä karkkia ja nykyään ei kaupassa tule mieleenkään mennä karkkihyllylle. Ainut missä herkkuja kaipaa on leffateatteri, mutta ollaan sovittu että silloin harvoin kun käy leffassa tai esimerkiksi jouluna saa syödä jogurttirusinoita ja suklaapähkinöitä, mutta ei muulloin.

Herkkujen syöntiä en ole lopettanut kokonaan. Kun herkututtaa ostan jäätelöä tai leivon itse jotain. Niiden molempien syöminen on tehty paljon hankalammaksi kuin suklaapatukan nappaaninen nälkään ja sen takia makeita herkkuja ei tule syötyä niin paljon. Ja sitten jos sillon tällön käy kahvilassa kakkupalalla tai leipoo itse, niin sitä arvostaa paljon enemmän kuin jokapäiväistä herkkuhimoon ahmittua suklaapatukkaa.

maanantaina, 26. joulukuuta 2011 klo 23:06 Johna kirjoitti::
Oletko katsonut, paljonko ruokavaliossasi on proteiinia ja rasvaa? Jos saat niitä sen verran, että laatupallot juuri ja juuri vihertävät, kummankin osuutta kannattaa nostaa. Ne pitävät nälkää.

Hei Preitylina,

Oma kompastuskiveni on sipsit – siksi en niitä ostakaan kuin äärimmäisessä hädässä ja silloinkin pikkuisen 75g pussukan.

Sipsien korvikkeeksi paahdan kuorittuja maapähkinöitä (pistä pähkinät kuumalle pannulle ilman rasvaa ja kääntele ahkerasti, kunnes pähkinät ovat paahtuneet kullanruskeiksi).

Kaloreita molemmissa on yhtä paljon, siis PALJON, mutta maapähkinöitä en mitenkään pysty syömään kovin paljoa kerralla. Bonuksena saan maapähkinöistä tuhdisti proteiinia ja kasvirasvaa, ja säästyn suolalta. Ei turvota seuraavana päivänä. Suosittelen!

Itse olen löytänyt herkuille hyvän kohtuuden omasta mielestäni! En kiellä niitä, mutta saan syödä niitä vain aterioiden jälkeen kun olen täynnä. Enää ei tee mielikään syödä kuin pari karkkia tai pari suklaakonvehtia.

Onko tämä minun tapani kuitenkaan niin hyvä, jos melkein joka päivä päivällisen jälkeen syön? Esimerkkinä voisin laittaa eilisen päivällisen: Söin lautasmallin mukaan täyttävän kotiruoka aterian, jonka jälkeen alkoi tulla makean himo. Otin kaapista joulusuklaista 3. suklaakonvehtia, jotka söin. Näiden jälkeen oli jo huono olo ja ei tehnyt enää yhtään mieli makeaa. Mitä olette mieltä, onko näin aluksi kohtuullista? Myöhemmin voisin vähentää päivät joka toiseen, tai pienentää määrää yhteen konvehtiin tai jotain vastaavaa.

Kyllä niitä herkkuja voi syödä vaikka joka päivä, eihän se herkkupallokaan suivaannu ennen kuin 100g tai yli 10 % kokonaisenergiasta tulee täyteen. Eli ihan hyvin mahtuu pari konvehtia ruokavalioon vaikka joka päivä.

Hieno juttu! Itsellä kun tahtoo mennä överiksi jos liian harvoin herkuttelen. Esim. kerran viikossa on liian vähän, sillä jos silloin yritän ottaa vain pari niin tulee pakostakin vedettyä aina vain lisää ja lisää ja pian onkin pari pussia/konvehtirasiaa tyhjänä.

tiistaina, 10. tammikuuta 2012 klo 14:46 pirjuli kirjoitti::
Hieno juttu! Itsellä kun tahtoo mennä överiksi jos liian harvoin herkuttelen. Esim. kerran viikossa on liian vähän, sillä jos silloin yritän ottaa vain pari niin tulee pakostakin vedettyä aina vain lisää ja lisää ja pian onkin pari pussia/konvehtirasiaa tyhjänä.

Jos tapa syödä pari karkkia tai konvehtia päivässä sopii sinulle, voit hyvin pitää tapasi myös alun jälkeen. Vihreän herkkupallon rajoihin mahtuva herkkumäärä sopii mukaan vaikka päivittäin, eikä hidasta painonpudotusta. Terveelliselle ruoalle jää samalla riittävä osuus kalorimäärästä. Tämä on monelle aiemmin muulla ohjelmalla laihduttaneelle uutta. Useinhan juuri herkut kehotetaan jättämään minimiin, vaikka monella muulla asialla on painoon paljon suurempi merkitys.

Koska herkkupallossa on sekä gramma- että energiaraja, määrä pysyy kohtuullisena. Useimmilla osuus energiasta (10 % ) tulee vastaan nopeammin kuin grammamäärä, paitsi käytettäessä esimerkiksi soseita. Niissä grammaraja täyttyy helposti ensin, vaikka kaloreita olisikin vähän.

Minulla on sama tapa kanssasi ollut jo kauan, syön esimerkiksi pari konvehtia tai suklaapalaa esimerkiksi päiväkahvin kanssa aivan päivittäin. En edes yritä luopua siitä, ja paino putoaa hyvin.

Helppo on lopettaa mässäily kun ei vaan osta niitä herkkuja! itellä tämä ainakin on toiminut. En osta kaupasta herkkuja enkä oikeastaan edes ajattele herkkuja. Ja jos ajattelenkin, niin palautan mieleeni sen että herkut lihottaa enkä halua pilata vartaloani millään karkeilla tai sipseillä. Mielihyvää saa muualtakin kun karkki-ja sipsipussinpussin ääreltä.

Se joka tykkää karkeista ja sipseistä, saa tietysti syödä niitä, mutta minä olen jättänyt namit pois ruokavaliosta kokonaan. En ole missään karkkilakossa, vaan olen vain jättänyt karkin syömisen pois.

Ei edes tee mieli mitään sipsiä tai karkkia.

Kyllä mässäilystä pääsee eroon helpostikin jos vain haluaa

Tilanne ei muutu miksikään ennen kuin oma mittari tulee täyteen. Se että aloittaja on tajunnut ongelman ja kyselee asiasta, viittaa jo siihen, että kipinä muutokselle on siellä. Näin ainakin oli minun kohdallani. Jossakin vaiheessa se kipinä kasvoi lukiessa muiden kokemuksia laihdutuksesta, terveellisestä elämästä, terveellisistä ruuista jne ja tajusin, että on vain yksi elämä ja minä voin elää sen hyvin ja terveellisestikin, valinta on minun. Kysyin myös itseltäni, haluanko oikeasti olla lihava lopun ikääni ja kuinka paljon se lyhentäisi elinikääni. Muutos tulee sisältä, pikkuhiljaa, kunhan jaksat mietiskellä asioita, ottaa asioista selvää ja hakea vertaistukea ja lukea tsemppaavia juttuja esim juuri täältä kiloklubista.

Käytännössä minulla sokerirottana oli oltava alusta lähtien rajat. Kerran viikossa karkkipäivä, jolloin max 100g irtokarkkeja. Sen sallein itselleni, jolloin pienen namimäärän nauttimisesta tuli oikeasti nautinto, eikä jälkikäteenkään tarvinnut tuntea syyllisyyttä. Kauppaan meno on aina ajoitettava niin, että on kylläinen. Silloin jää turhat mieliteot kauppaan eikä kiusauksia kotona tule. Hätävarana kaapissani on aina vähähiilarinen proteiinpatukka; terveellinen vaihtoehto akuuttiin makeannälkään. Alussa oli TODELLA hankalaa, silloin keskityin luomaan ajatukset omiin tavoitteisiin, mielikuviin uudesta minästä tai livahdin äkkiä nettiin hakemaan potkua urakalle.Nykyään jätän usein tuon viikottaisenkin karkin väliin jos ei tee mieli. Eli elimistö alkaa irtaantua isosta sokerimäärästä pikkuhiljaa ja ällötys tulee myös äkkiä ja vähäsokerisimmista tuotteista kuin aikaisemmin.

Toivottavasti Minna_n löydät itsessäsi olevat voimavarat ja pääset tavoitteisiisi! Korvaa hyvän olon hakeminen liikunnalla, vaikka väkisin aluksi ja jossakin vaiheessa huomaat, että oletkin koukuttunut liikunnasta tulevaan autuaaseen oloon! Tsemmpiä!