Hei pajuna!

BED:stä kärsineenä, varsinkin makeisista riippuvaisena ihmisenä sanoisin että kohtuus on vain löydettävä ja siitä pidettävä kiinni. Täytyy oppia sanomaan itselleen, että nyt riitti, en ota enempää kuin sen pienen määrän josta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä eikä koko päivä mene ihan pilalle kalorien ja ruoan laadunkaan suhteen.

Ja suosittelen kyllä ruokien merkkailua - on se vaivalloista, mutta eikös se vaiva ole sen arvoista jos oikeasti oppii sen avulla pitämään ne herkutkin kurissa kun muutaman kuukauden jaksaa merkkailla...?

Hei Pajuna! Pari päivää on hyvin lyhyt aika. Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä, ja myöhemmin lisännyt reilusti syömistä aterioilla. Pienensin vajettakin noin puoleen suosituksesta, koska vasta se auttoi pienentämään sitä makean määrää, jonka ennen söin. Alussa meni useampi viikko, jolloin tuntui ettei makean mieliteko muuttunut lainkaan, mutta sitten se väheni huomattavasti. Parissa päivässä ei ole vielä tarkoituskaan ehtiä tapahtua yhtään mitään, vaikka moni toivookin nopeaa ratkaisua. Aikaa voi ja saa kulua useampi viikko tai jopa kokonainen kuukausi.

Jos olet aiemmin syönyt oikeaa ruokaa vain vähän (eli reilusti alle suosituskaloreiden) ja täyttänyt loput kalorit makealla, sinulla on todennäköisesti kertynyttä nälkää, jonka korjaaminen voi viedä jonkin aikaa. Niin kauan, kun kertynyttä nälkää on, myös makean mieliteko tuntuu voimakkaampana. Tähän auttaa vain reilumpi syöminen, jonkin aikaa ehkä jopa nollavajeeseen asti.

Unohda herkkumäärien tarkkailu joksikin aikaa kokonaan, ja keskity sen sijaan siihen, että syöt itsesi jokaisella aterialla kylläiseksi. Syö puolet päivän kaloreista ennen valveillaolon puoltaväliä, ja huolehdi että kasviksia, rasvaa ja proteiinia on mukana kaikilla aterioilla reilusti. Nämä yhdessä auttavat saamaan herkkujen määrän kohtuulliseksi, vaikka et tietoisesti yritäkään niitä vähentää. Lisäksi se auttaa, ettei koskaan syö herkkuja nälkäisenä. Kaikilla näillä on huomattavasti suurempi vaikutus painoon ja hyvinvointiin kuin tietoisella herkkujen vähentämisellä.

Kiitos, Miusiini, vastauksesta! Mietin vaan sitä, että jos nyt rajaan, että nyt riitti, niin onko se nyt sitä kieltämistä ja johtaa pidemmän päälle huonompaan lopputulokseen? Että tuleekohan tällä sallivuussysteemillä oikeasti jossain vaiheessa raja vastaan, kun ei se viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ole löytynyt

Tuo sana herkkujen kohtuus pitää paikkansa,minusta jokaiselle päivälle mahtuu herkkuja,kohtuudella!
totaali kieltäminen voi aiheuttaa sen et menee himon puolelle ja tavallisen ruuansynti vähenee,olen nykyään jotai syönyt missä on hiukan sokeria,se on tasoittanut elämääni,minäkin jäätelö mässy,olen siinäkin päässy kohtuuteen 2rkl riittää siihen vaikka marjoja,itse lisää usein pähkinärouhettakin,eli herkusta tulee puoliksi terveellinen!
Sitten jogurttia syön aina joskus,mutta versiota 30%vähemmän sokeria,sitten siihenkin tungen pellavansiemeniä tai auringokukansiemeniä,oikeeta ruokaa olen syönyt 2xpäivä liikkunut yleensä hyötyliikuntaa useampi tunti eli kulutustakin on,suklaa himoa ei ole enään ollut aikoihin kun aloin syömään lihaskramppeihin magnesiumia,näin sanoi lääkäri et suklaa sisältää magnesiumia!
mutta pääasia on että kunnonruokaa ja herkkuja mahtuu kohtuudella johonkin väliin,minulla se ainakin toimii ja jäävät hyvin määriltään pieniksi!

Juliaana71, herkutella voi useamminkin kuin kerran viikossa, eikä se ole liikaa. Moni ajattelee, että enintään kerta viikossa on sopivasti, koska suurin osa painonpudotusohjelmista sitä suosittelee. Todellisuudessa, kun herkkujen määrä on kohtuullinen, herkutella voi useitakin kertoja viikossa. Tästä kannattaa lukea lisää Patrikin artikkelista Herkkuja kohtuudella. Esimerkiksi pari-kolme kertaa viikossa on vielä oikein hyvä määrä.

Löytyisikö motivaatio siitä, jos keskittyisit jonkin aikaa vain painon kannalta tärkeimpiin asioihin? Kasvisten sekä proteiinin ja rasvan riittävä määrä ovat ruoan laadun kannalta tärkeimmät, mutta niihinkin voi kiinnittää huomiota ilman stressiä. Kun katsot, että jokaisella aterialla on puoli lautasellista kasviksia jossain muodossa, ja syöt päivän aikana pari hedelmää tai marjoja, kasvismäärä täyttyy sillä. Joka aterialla on myös hyvä olla lihaa, kalaa, kananmunaa, maitotuotteita tai palkokasveja. Jos muut kasvikset eivät maistu, määrän voi ainakin aluksi koota kokonaankin hedelmistä ja marjoista. Banaanikaan ei ole kielletty vaikka moni sitä pelkää, 1-2 banaania voi päivittäinkin syödä jos niistä pitää.

Lisäksi kannattaa huolehtia siitä, että syöt jotain viimeistään kolmen-neljän tunnin välein ja ainakin aamiainen ja lounas ovat reilun kokoisia (eli puolet kaloreista ennen kuin puolet valveillaoloajasta on kulunut). Tärkeää on myös, että annat itsellesi luvan syödä kylläiseksi asti jokaisella aterialla. Ei esimerkiksi vain jotain ennalta suunniteltua annosta.

Kun nämä ovat kohdallaan, paino alkaa monilla pudota vaikka ei tekisi mitään muuta. Herkkujen määräkin pienenee yleensä jo pelkästään näillä. Makean tai muiden herkkujen mieliteko kun johtuu usein nälästä. Patrik on vastannut myös, että varsinkaan naisilla nälkä ei välttämättä tunnu selkeänä nälkänä, vaan esimerkiksi juuri makean mielitekona.

Liikunnan merkitys painonpudotuksessa on pieni, enimmilläänkin 15-20 prosenttia. Kannattaa liikkua vain sellaisilla tavoilla, jotka itsestä tuntuvat hyviltä, ja etsiä niitä. Lajin ei tarvitse olla tehokkain tai kuluttaa paljon kaloreita, kunhan se on sellainen että jaksat jatkaa sitä säännöllisesti. Oman liikuntatavan etsimiseen kannattaa käyttää aikaa.

Ja viimeiseksi: Joskus auttaa se, että unohtaa ruokapäiväkirjan ja merkkaamisen kokonaan hetkeksi, ja keskittyy vain noihin edellä mainittuihin asioihin. Tämä voi tuntua pelottavalta, mutta usein se saa painon laskemaan, päinvastoin kuin luulisi. Jos syömisestä tulee vain yksi stressinaihe lisää kaiken muun rinnalle, se vain nostaa painoa. Tästä minulla on omakohtaista kokemusta. Paino pysyi pitkään paikallaan ja jopa nousi, kunnes uskalsin "päästää irti", ja alkaa syömään kokonaan ilman merkkaamista. Alussa merkkaaminen on tärkeää, mutta pysyvää sen ei tarvitse eikä pidäkään olla.

Ite näkee herkuttelun näköjään ihan eri tavalla kuin esim. Pape, ei vaan voi herkutella kuin ehkä sen kerran viikossa, koska herkkupallo on ihan saman tien punaisella. Syöt pari palaa suklaata (mikä ei musta ole vielä edes herkuttelua!) niin se on jo keltainen. Syöt rivin suklaata, niin punainen.

Eli tämmöisille ihmisille se kerta viikkoon on parempi vaihtoehto kuin joka päivä. Ja varsinkin, kun pienillä kaloreilla tiputtaville se suklaarivikin vie jo hirveesti kaloreita, niin niitähän tietysti vähentää muusta ruoasta.

lauantaina, 19. toukokuuta 2012 klo 11:21 Nöppöskä kirjoitti::
Ite näkee herkuttelun näköjään ihan eri tavalla kuin esim. Pape, ei vaan voi herkutella kuin ehkä sen kerran viikossa, koska herkkupallo on ihan saman tien punaisella. Syöt pari palaa suklaata (mikä ei musta ole vielä edes herkuttelua!) niin se on jo keltainen. Syöt rivin suklaata, niin punainen.

Eli tämmöisille ihmisille se kerta viikkoon on parempi vaihtoehto kuin joka päivä. Ja varsinkin, kun pienillä kaloreilla tiputtaville se suklaarivikin vie jo hirveesti kaloreita, niin niitähän tietysti vähentää muusta ruoasta.

Tuo minun vastaukseni perustuu myös Patrikin ohjeisiin. Lisäksi, jos muutama pala suklaata saa herkkupallosi keltaiselle, tai yksi rivi punaiselle, se kertoo siitä että syöt hyvin vähän kaloreita. Vähemmän kuin Kiloklubi suosittelee. Kiloklubissa minimisuositus vuodelevossa olevillekin on 1500 kcal, ja silloin vihreään herkkupalloon mahtuu kyllä rivin verran suklaalevystä. Jos päivän aikana on vähänkään aktiivisuutta, edes istumatyötä, kalorisuositus alkaa nousta tuosta.

Sadassa grammassa on 500 kcal, ja yksi rivi painaa noin noin 25 grammaa (laskettu 200 gramman levyn mukaan). Tässä määrässä on noin 125 kcal, joka ei vielä yksinään muuta herkkupallon väriä mihinkään suuntaan. Eri asia on tietysti, jos päivään sisältyy muutakin herkuksi lukeutuvaa.

Kiloklubin suosituskalorimäärä on suurempi kuin muualla, ja silloin herkkujakin mahtuu mukaan jonkin verran enemmän. Tämä toimii silloin, kun tavoitteena on pysyvä elämäntapojen muutos pelkän nopean laihduttamisen sijaan. Paino putoaa hitaammin, mutta väliaikaisia muutoksia pelkän painon vuoksi ei tarvitse silloin tehdä. Patrik on aiemmin vastannut, että vain sellaisista muutoksista on todellista hyötyä, jotka jäävät pysyviksi tavoitepainoon päästyäkin.

Muoks. Tuli vielä mieleen tuosta viestistäsi, että seuraatko herkkupallon väriä vasta illalla, vai jo kesken päivän? Pallo voi olla punainen tai keltainen päivällä, mutta väri korjautuu kun merkkaat lisää. Esimerkiksi pienen suklaapatukan tai yhden suklaarivin aiheuttama punaisuus johtuu usein tästä. Laatupallojen on tarkoituskin olla vihreällä vasta, kun koko päivän syömiset on merkattu.

En löytänyt tällaista ketjua äkkeseltään. Tukiryhmä niihin hetkiin kun tekisi mieli mättää sitä ruokaa suuhun kaksin käsin
Periksi ei kuitenkaan halua antaa, niin täällä voi purkaa tuntojaan ja saada tukea muilta kohtalotovereilta.

Mulla iski nyt jrjetön himo syödä kaikkea ja paljon. Nämä tällaiset päivät on ihan hirveitä.... etenkin kun on kipeä eikö pääse lenkille pakoon tätä olotilaa

Mä niin tunnen sun tuskan. Just kun on saanut työviikon ohi ja tulee kotiin, niin olis hirveen kiva jumiutua tonne sohvannurkkaan ja vetästä vaikka pari pussia namia ja jotain hyvää syötävää naamaan. Mutta ei se käy

Mulle kans tuttua ja varsinkin silloin kun paino muutenkin jumittaa niin tuntuu siltä, että ihan sama kun ei muutenkaan homma etene...
Mutta yritetään muistaa se tunne joka tulee syöpöttelyn jälkeen, se ei ole mukava eikä kannustava olo, vaan pettymys ja paha mieli.
Parempi siis laittaa vaikka väkisin kampoihin syömishimolle kuin kärsiä seuraukset.
Säästetään herkuttelut niihin hetkiin jolloin voi nauttia niistä herkuista oikeasti vaikkapa hyvässä seurassa ja "oikeista" syistä eikä jonkun pakko saada- fiiliksen ajamana.