maanantaina, 28. huhtikuuta 2014 klo 01:02 Violatar kirjoitti::

Jotenkin ajattelin tämän niin, että kyse on kohtuudesta. Jos pahe on suklaa ja tuntuu siltä, että elämä ilman on liian rajoittavaa, niin pala tai kaksi päivässä ei muuten hyvää ruokavaliota kyllä hetkauta suuntaan eikä toiseen, mutta levy kyllä vaikuttaa.

Pari palaa suklaata ei varmasti hetkauta kenenkään päivittäistä ruokavaliota suuntaan tai toiseen. Jos siis puhutaan aivan normaalin suklaalevyn yksittäisistä palasista.

Mutta jos joku on suklaasta riippuvainen, niin on hyvin vaikea uskoa, että syöminen jäisi pariin palaan. Mutta hieno juttu, jos itsekuri on näin vankkumaton ja se onnistuu!

Esimerkiksi itselläni kokiksesta irtautuminen ei onnistunut ilman totaalilakkoa. Ajattelin monta kertaa, että otan tästä lähtien vain yhden tölkin päivässä, mutta kun sen ekan tölkin oli juonut, niin ikinä se ei jäänyt päivän viimeiseksi. Sitten kun oli ollut pari viikkoa totaalilakossa, niin homma alkoi helpottamaan ja nykyään voin jo ottaa esimerkiksi ravintolassa pullon sokerikolaa ja se jää päivän ainoaksi kokikseksi.

Tarkoitin myös suklaalevyä enkä paria palaa, jos kuulostin ankaralta. Ymmärsin, että kaikkea, myös vähentämistä, on jo yritetty, epätoivo iskenyt, ja se levy päivässä vain menee. Putkiaivoinsinööri ei osaa ajatella muuten kuin, että kyse on korvien välissä tehdystä valinnasta. Suklaa ei aiheuta fyysistä riippuvuutta, joten vierotusoireiden tms taakse piiloutuminen on itsepetosta. En tarkoita vähätellä, loppupeleissä tapojen ja tottumusten kanssa me kaikki täällä taistellaan!

Minullekin lakko näyttäisi olevan toimiva tapa päästä alkuun tapojen muuttamisessa. Nähdä, että elämä ilmankin on aika samanlaista. Ja tuleehan siitä onnistunut olo, jos on potenut asiasta huonoa omatuntoa aiemmin. Mutta lopullinen ratkaisu se ei ole, ja jos se ei onnistu sortuminen tuntuu tosi pahalta.. Kestäisiköhän suklaa pakastamista? Jos sulattaisi päiväannoksen kerrallaan..

Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin apua makean nälkään!

Mä en ainakaan usko kaikkiin dietteihin,niitä on 15 tusinassa,jokainenhan toimii jotenkin tai ei ollenkaan,mun neuvo on kohtuus kaikessa myös sokerissa,sen poistaminen tosin ei ole ihan niin yks oikoista!
Jollakin se toimii heti toiset on koukussa,se on kuin alkoholi,siitä tulee vierotusoireita!
Luin jostain sitruunassa on monta hyvää se tehoo makean nälkää ja toinen hyvä siinä on siinä on aineita mitkä edistää laihtumista,kuten greipistä joskus sanottiin,sitruuna hapon takia,sokeripitoisuus on vähäinen!terveellinen hedelmä,ei ehkä hampaille mut muuten!

Olen uusi täällä ja minäkin olen viime aikoina muuttanut ruokailutottumukseni täysin.

Ennen annoin aina periksi itselleni, jos herkkuja halusin. Olen pienestä asti ollut kiusattu ja yksinäinen jota sitten olen lääkinnyt ahmimisella. Siitä on ollut todella vaikea päästä eroon. Nyt on kuitenkin jokin muuttunut; äsken olin vähällä syödä pullan, mutta EN SYÖNYT SITÄ!!! Se on valtava merkkipaalu, koska olen aina ennen sallinut itselleni herkut. Vähän pullaa, vähän suklaata... mitä se muka haittaa? Mutta kyllä haittaa... juhlissa syön herkkuja ja joskus harvoin kotona. Juhlissa saattoi ennen mennä neljäkin palaa kakkua, kahdeksan pullaa sekä kasoittain erilaisia keksejä ja karkkeja. Putkeen syöty sipsipussillinen kokonaisen keksipaketin ja suklaalevyn kanssa ei tuntunut missään, mutta eilen sain syötyä vain kaksi palaa kakkua, kolme pullaa ja pari pikkuleipää. KOKO PÄIVÄNÄ.

Olen nyt 163cm pitkä ja painan 119 kiloa - kahdeksan kiloa olen saanut pois oikeanlaisella ruokavaliolla ja liikunnalla! Sanoin itselleni äsken tiukasti, että "sinä ET syö sitä pullaa, koska rupeat aina ahmimaan. Odota, että tulee nälkä ja sitten otat lasillisen sekä maitoa että rasvatonta jugurttia sekä ruisleipää vähällä margariinilla. Sillä tavoin voit tuntea olosi terveeksi".

Ensin petyin siihen etten ottanutkaan pullaa, mutta lopulta tunsin ylpeyttä itsestäni. Tämä ruoalla lohduttautuminen saa loppua tähän paikkaan. Ja se onkin loppunut; en vain pysty syömään enää mitään makeaa tai epäterveellistä kovin paljoa. Pari viikkoa sitten olisin voinut nirhata saadakseni edes vähän makeaa, mutta se meni äkkiä ohi.

Kauheasti täällä on puhetta siitä, että sallikaa itsellenne kohtuullisesti herkkuja. Voisko joku vielä vääntää, että mikä on kohtuullisesti? 150kcal? 200kcal? 300kcal, ei kai enää? Onko se kohtuullinen määrä kaksi irtokarkkia vai puolikas sipsipussi leffassa?

Hei Rautalanka!

Luulen että teknisesti ottaen se on Kiloklubissa 10% päivän kaloreista. Herkkupallo alkaa herjaamaan jos yli 10% päivän kaloreista tulee herkuista.

Eli jos saat syödä päivän aikana 2000 niin se tarkoittaa että 200 kaloria voisi tulla niistä herkuista. Kyllä siihen enemmän mahtuu kuin pari irtokarkkia..

perjantaina, 22. elokuuta 2014 klo 20:11 Rautalanka kirjoitti::
Kauheasti täällä on puhetta siitä, että sallikaa itsellenne kohtuullisesti herkkuja. Voisko joku vielä vääntää, että mikä on kohtuullisesti? 150kcal? 200kcal? 300kcal, ei kai enää? Onko se kohtuullinen määrä kaksi irtokarkkia vai puolikas sipsipussi leffassa?

Kohtuullinen määrä on juuri tuo jonka SatuHH ennen tätä minun viestiäni mainitsi. Eli samaan aikaan alle 10 % omasta kalorimäärästä, ja ale 100 grammaa herkkuja. Tämän takia useimmille miehille sopiva määrä on suurempi kuin naisille. Vihreänä pysyvä herkkupallo kertoo jokaisen omat rajat. Ja sellainen määrä on sopiva useammankin kerran viikossa toistuvaan käyttöön.

Lisäksi on joitakin ruokia, jotka kirjautuva herkkuihin käyttötapansa tai koostumuksensa, eivät kalorimääränsä takia. Esimerkiksi sokeroimaton, melko vähäkalorinenkin hedelmäsose kirjautuu kokonaisuudessaan herkkupalloon, ettei sillä korvattaisi tuoretta hedelmää. On nimittäin melko yleinen käsitys, että päivän hedelmäannoksia voisi vähäkalorisesti korvata vaikkapa lastenruokasoseilla. Todellisuudessa ne eivät vastaa toisiaan mm. kuitujen puuttumisen takia.

Kaikissa laatupalloissa on hyvä muistaa, että 5-10 muuta kuin vihreää mahtuu hyvin onnistuneeseen viikkoon. Ei siis tarvitse ollenkaan hulestua, jos vaikkapa herkkupallo on kerran tai pari viikossa punainen.

Onkohan ihan ok..syön ehkä 5 iltana viikossa suklaapatukan (kalorit max 300kcal) koska sille on reilusti tilaa. Mun laihdutus kalorit on 1900kcal (peruskulutus n.2500kcal ja olen työni arvioinit kevyemmäksi kuin on) ja en vain millään meinaa saada noita 1900kcal täyteen. Nyt on pari viikkoa paino junnannut ja mietinkin että onkohan noi kalorit liian korkeat mulle..painoa olen päivittänyt kokoajan tuonne ja syömiset hyvin realistisesti kirjattu ylös,joskus jopa mielellään yläkanttiin jos en ole ollut varma. usein kalorit jää suklaasta huolimatta 1700kcal. mietiskelen vain..huoh.

En aivan usko että se yksi patukka on kovin paha. Muistelen viime joulun aikaa, jolloin oli aina ne suklaarasiat työpaikalla. Pitäydyin kuudessa konvehdissa/pvä(sama kuin 1 patukka?) eikä edes pyhät tehneet mitään romahdusta painonpudotukseen.
Olenko oikeassa, en tiedä.