Jätä se suklaa sinne kauppaan! Jos tulee suklaahimo niin yritä keksiä muuta tekemistä mikä karkottaa suklaan mielestä. Parin viikon päästä et enää sitten kaipaa suklaata kun vaan et sitä osta.

Ja rupee harrastamaan liikuntaa. Kyl sä siitä opit nauttimaan kun vaan pakotat ittes vaikka kävelylle jos pystyt lenkkeilemään tai sinne salille.
Liikunta vie ajatukset pois suklaasta ja painonhallinta helpottuu. Ja liikunta on hyväksi muutenkin.

Itse sain suklaahimon katkaistua täysnutraus kuurilla. Kiloklubin periaatteisiinhan tuo ei kuulu, mutta itsellä se sokeririippuvuus oli jo sitä luokkaa, että oli pakko tehdä täyskatkaisu. Karkkipusseja meni useampia viikossa ja suklaalevyjä sitäkin enemmän. Nyt jätän karkit ja suklaat kauppaan ja tyydyn muutamaan karkkiin mitä lapset tarjoavat karkkipäivänä. Eikä enempää edes tee oikeastaan mieli, tosin jos sitä suklaata kaapissa olisi niin kyllä se varmasti tulisi syötyä. Sen takia turvallisempi kävellä karkkihyllyjen ohi.

Mulle elämä on tuonu parannuksia noilla herkkujen kohtuus on hallinassa,ennen olin jäätelösyöppö paketti kerralla ja isoja suklaalevyjä,kertalaakilla,mulla nykyään on sekä jäätelöä että suklata kotona,5-vuotta olin kokonaan ilman,hienoa kun pystyy pitään herkkuja kaapissa,mutta sillon kun aloin klubissa ja syömishäriöni oli vielä valloillaan heitin kaikki herkut veks roskiin,kaupassa pitkää kaarsin karkkien ohi näkemättä niitä! Kyllä siihen vaan tottu lopulta!
Kohtuuskäyttö on ihan ok

Kuten tässä jo moni todennutkin, tuollaisen huttumäärän naamaan mättäminen päivittäin on tosi vaikea kompensoida muuttamalla muuta syömistä ja kulutusta. Suosittelen konkretisoimaan tuota faktaa itselle ruokapäiväkirjan puolella.

lauantaina, 26. huhtikuuta 2014 klo 20:43 vanhelsing83 kirjoitti::
Ongelma on se että oon aina ollut sitä mieltä että meillä jokaisella on joku pahe. Tämä on mun. Ja mietin että miksi en ole oikeutettu tähän --

Takerruin tähän. Meillähän ei kellään ole tai ole olematta oikeutta mihinkään, ja valintojaan tarvitsee perustella vain itselleen. Itsekin ajattelen, ettei aina tarvitse valita järkevintä vaihtoehtoa, sanotaan niitä vähemmän järkeviä vaikka paheiksi. Itse päättämäsi yhden (1) paheen raja ei minusta toimi, koska asiat eivät ole erillisiä. Jos haluat ruokaa, se maksaa rahaa. Jos haluat olla normaalipainoinen, pitää kuluttaa sen mukaisesti. Minusta kuulostaa siltä, että olet valinnut suklaan mättämisen, vaikka siitä suoraan seuraa, ettet tule liikakiloista eroon pääsemään. Eli sinun pikku paheesi ei olekaan pelkkä suklaa, vaan myös ne liikakilot ym. Onko tämä sinusta käypä hinta?

Kevennyksenä minulla on kotona tapaus, joka useimpina päivinä kiskoo normiruuan päälle Fazerin levyn, ja tasapainoilee alipainon rajoilla.. Olen joskus kateellinen.

Mulla itsellä tuollaisessa tilanteessa auttaa vain totaalikieltäytyminen tai sitten ihan joku ehdoton kuuri johon kyseinen tuote ei kuulu. Totaalikieltäytymisen ratkaiseva hetki on siellä kaupassa. Mä tiedän erittäin hyvin mitä on kun joku herkku huutaa sieltä hyllystä että "ota mut mukaan" mutta siitä huolimatta on mahdollista kävellä ohi. Helpompaa on jos ostaa viikon ruoat kerralla ja ei yksinkertaisesti anna itsensä mennä kauppaan, silloin niitä ratkaisun hetkiä on vain yksi viikossa. Se himo jonka kanssa joutuu taistelemaan on valtava, tiedän, mutta sen pystyy kyllä voittamaan kun ei ajatuksissaan anna itselleen sitä vaihtoehtoa että tämän erän voisi hävitä.
Mulla tuo himojen nollauskuuri on karppaus. Pari viikkoa ehdotonta ketokarppausta ja sen jälkeen ei himoja juurikaan ole. Sen jälkeen täytyy vain pitää huoli että ei anna enää himolle pikkusormea, se vie koko käden! Alkoholisti joutuu kieltäytymään alkoholista loppuelämänsä jotta pysyy kuivilla, samalla tavalla käy helposti sokerin/suklaan kanssa. Kirjoittelee armoton sokeriholisti.

Jos kumpikaan ylläolevista vaihtoehdoista ei vaan millään sovi, vielä voisi ehdottaa vaikka karkkipäivää, levy suklaata kerran viikossa joka päivän sijaan. Tai sitten kevennetyt suklaaherkut niinkuin tuossa ylempänä jo vinkattiinkin. Vaikka sulatettuun suklaaseen dipatut mansikat tai banaaniviipaleet.

Yksi mikä mulla auttaa hallitsemaan herkkuhimoa on kova ajatustyö. Joka kerta kun meinaan pistää herkkupalan suuhun, yritän käydä mielessäni läpi sen, mitä kaikkea se kyseinen herkku mun keholleni tekee, kuinka paljon se sisältää energiaa, kuinka pahasti se tuhoaa mun tavoitteeseenpääsymahdollisuuksiani ja onko se parin minuutin hyvä maku suussa oikeasti kaiken sen arvoista. Yleensä tulen siihen tulokseen ettei ole.

Herkkuaddiktiosta eroon pääsy vaatii paljon ja siitä erossa pysyminen vaatii myös paljon. Jos haluaa päästä painostaan eroon ja pitää sen poissa, se vaiva ja epämukavuus on kuitenkin pakko käydä läpi. Se on oma valinta haluaako sen hoitaa pitemmän kaavan mukaan pehmeillä keinoilla vai shokkihoidolla nopeammin. Täällä on alkamassa huomenna vaihteeksi karppauskuuri kun salliva ruokavalio on alkanut salakavalasti joustamaan vähän liikaa...

Hyviä vinkkejä.

Kaikki kyllä kokeiltuja, mutta uskon että päädyn takaisin tuohon 50 g päivässä. Sitten siitä vähennän hiljalleen.

Käyn kaupassa ostamassa ruokaa 1-2 krt viikossa(maito loppuu aina kesken vaikka sitä miten paljon kotiin raahaa:/), mutta siitäkin huolimatta käyn tosiaan joka päivä sitä suklaata hakemassa.

Nyt vielä kesä tulossa ja vaikeata tulee. Syön kyllä kesät talvet ihan samalla tavalla, mutta kesällä tahtoo tulla jäätelö mukaan kuvioihin. Oon miettinyt että joko otan sen jäätelön tai tuon 50 g levyn, mutta ei kumpaakin. Jäätelö menee niin nopeata.

Mansikoiden ja banaaniviipaleiden dippaus hyvä vinkki, jos en vihaisi juuri näitä kahta tolkuttomasti. Rakastan kasviksia ja kotimaisia marjoja(en mansikkaa)lakkaa ja varsinkin vattuja. Viha listalle kuuluu myös kauppojen proteiinirahkat ja maustamaton rahka ja jogurtti on järkyttäviä. Aivan sama mitä kaikkea yritän laittaa joukkoon.
Mutta enköhän pärjää.

Edelliset 10 kg putosi kun tarkoituksena ei ollut laihtua vaan olla lihomatta enää kun en halua että nivelsairauden kanssa tulee vaikeampaa. Tein vain nämä muutokset: tavallinen maito rasvattomaan, ketsuppi sokerittomaan ja 100 kalorinen ruisleipä 50 kaloriseen. Meni puoli vuotta ja moni sanoi että oon laihtunut. Naureskelin vaan, mutta kun nousin puntarille oli ihmetys suuri!!

Tuosta liikunnasta on sanottava sen verran. Että ihan oikeasti, oon kokeillut todella monia liikuntalajeja(sillon kun vielä pystyi)ja viikon pari kestin koska liikunta oli mun mielestä niin vastenmielistä. Ja vihaan koko ajan vain enemmän. Jos olisi laji jota voisin harrastaa johon oikeasti olisi kiinnostustakin niin se saisi edes kokeilemaan.

Mitä mieltä ootte sauvakävelystä??
Miten kannattaisi aloittaa jos ei oo mitään kuntopohjaa??

Kiitos kaikille. Samassa veneessä sitä joillain tavalla ollaan kaikki. Jokainen painii omien ongelmien kanssa:/.

Ai niin, kokeilen kyllä tuota vanukasohjetta!!

Tsempit kaikille!!

Mä en harrasta liikuntaa. Mulla on vaan aktiivinen elämäntapa. Kävelen paikasta toiseen, en edes omista ajokorttia. En karta ruumiillista työtä. Omasta ajasta nautin ottamalla kävelysauvat kouraan ja lähden metsätielle. Tiedän olevani hieman kummajainen laihdutusfoorumilla mutta olen itse sitä mieltä ettei ihmistä ole tarkoitettu puurtamaan jonnekin kuntosalille tai halleille, ihminen on tarkoitettu tekemään ruumiillaan työtä ja käyttämään jalkojaan paikasta toiseen siirtymiseen ja mä uskon että näillä pysyy ihan terveessä kunnossa. Ei ole mikään pakko opetella väkisin jonkun urheilulajin harrastajaksi, kunhan nouse sohvalta ja rupeaa tekemään juttuja jotka pistää liikkumaan.

Eikös kuppi kaakaota olisi yks hyvä vaihtoehto? tai 2? Kaakaojauhettahan ei lasketa syystä tai toisesta herkuksi ollenkaan.

Mun "herkkuna" toimii myös iltapalan ajava maustamaton/rasvaton jogurtti johon lisään 1rkl pellavansiemen rouhetta ja fiiliksen mukaan 1-2rkl kaakaojauhetta ja täydestä menee.

Olen kauhea sokeri narkki ja jos mies ei olisi aina kauppa reissulla mukana sanomassa EI niin en tiiä miten mun kävis.


Urheiluun sanon, että itte oon kokkeilu kuntosalilla käyntiä, mutta oon sen verran yksin pakertaja, että ennemmin kuuntelen omaa joogaus puhinaa kun raudan helinää ja karjuntaa. Ja juoksu on semmonen joka mua joka kevät aina houkuttanut ja nyt näyttäs oikeesti pääsevän vauhtiin.
Entäs vanhelsing83? Tykkäätkö enemmän seurassa tehä vai yksinään mennä? Sekin (toivottavasti) jo auttais kaventamaan urheilulajin selvitystä.

sunnuntaina, 27. huhtikuuta 2014 klo 16:33 oona-orava kirjoitti::


Takerruin tähän. Meillähän ei kellään ole tai ole olematta oikeutta mihinkään, ja valintojaan tarvitsee perustella vain itselleen. Itsekin ajattelen, ettei aina tarvitse valita järkevintä vaihtoehtoa, sanotaan niitä vähemmän järkeviä vaikka paheiksi. Itse päättämäsi yhden (1) paheen raja ei minusta toimi, koska asiat eivät ole erillisiä.

Itse olen samaa mieltä, koska ei laihduttaja vaan voi valita itselleen sellaista pahetta, että vetää joka päivä yhden suklaalevyn. Tuo levy kuitenkin syö todella merkittävän osan päivän kokonaiskaloreista, joten ei tuossa ole vaan mitään järkeä.

Ok, ehkä tämä on taas näitä putkiaivojen tuotoksia, mutta en minä osaa asiaa muullakaan tavalla ajatella. Vähän sama juttu, jos alkoholisti vetäisi "vain" pullon kossua päivässä, kun yleensä juo kolme.

sunnuntaina, 27. huhtikuuta 2014 klo 22:12 PekkaPekoni kirjoitti::

Itse olen samaa mieltä, koska ei laihduttaja vaan voi valita itselleen sellaista pahetta, että vetää joka päivä yhden suklaalevyn. Tuo levy kuitenkin syö todella merkittävän osan päivän kokonaiskaloreista, joten ei tuossa ole vaan mitään järkeä.

Ok, ehkä tämä on taas näitä putkiaivojen tuotoksia, mutta en minä osaa asiaa muullakaan tavalla ajatella. Vähän sama juttu, jos alkoholisti vetäisi "vain" pullon kossua päivässä, kun yleensä juo kolme.

Jotenkin ajattelin tämän niin, että kyse on kohtuudesta. Jos pahe on suklaa ja tuntuu siltä, että elämä ilman on liian rajoittavaa, niin pala tai kaksi päivässä ei muuten hyvää ruokavaliota kyllä hetkauta suuntaan eikä toiseen, mutta levy kyllä vaikuttaa. Eli näkisin tässä tällä hetkellä ongelmana siihen kohtuuteen opettelemisen ja totuttautumisen. Ja siinä tuo annoksen pienentäminen minusta toimii ihan hyvin.

Uusiin ravitsemussuosituksiinkin tutustuessani bongasin ruokakolmion kärjestä "sattumat". Ne ovat siis elintarvikkeita, joita ei suositella välttämättä joka päivä nautittavaksi, mutta toisaalta, jos niiden osuus pysyy kohtuullisena niin niiden nauttimista ei tarvitse pakosti välttääkkään. Eli tuon voisi tulkita niinkin, että sattumat kuuluvat hyvään ruokavalioon.

Tässä linksu ruokakolmioon: https://syohyvaa.fi/ruokakolmio/. Muutenkin tuo Syö Hyvää -sivusto on mielestäni ihan tutustumisen arvoinen.