Ihana, että muutkin syövät herkkuja! Itse syön aina jonkin verran kun laihdutan, en pysty olemaan koko ajan ilman. Ja jos olen kokonaan ilman, huomaan että himoni kasvaa ihan kohtuuttomaksi ja sitten saatan yhtäkkiä sortua ahmimiseen...

Mutta luinkin just yhden hyvän jutun blogista. Eli kannattaa tehdä muutoksia kohtuudella, niistä tulee siten varmemmin pysyviä muutoksia elämään. Kaks viikkoa per muutos, kuten herkkujen jättäminen, uusi ruokavalio, uusi liikuntaharraastus jne. Näin niistä tulee paremmin osa omaa rutiinia kuin silloin että ottaa kaikki rytinässä osaksi elämää!
Lukekaapa, oli hyvä juttu: Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Mun syömishimot laukaisee kahvi tai yleensäkin lämpimät juomat. Sekä seura, yksinään harvemmin syön liikaa.

Liian pitkäksi jäävä syömisväli tai liian kevyt välipala ennen treenejä tekee minulla tuon viimeistään samana iltana. Syön päivällisen vasta liikuntaharrastusten jälkeen, joten välipalassa on pakko olla 300 - 400 kcal. Muuten tiedän jo etukäteen, mitä illalla tulee tapahtumaan.

Liikuntapäivinä (joita on viikossa viisi, ei painonpudotuksen vaan mieluisan lajin takia) reilu välipala tulee automaattisesti syötyä, mutta lepopäivinä se saattaa joskus jäädä pelkkään banaaniin ja kahviin. Vaikka tiedän täysin varmasti, että ei pitäisi.

Tylsyys. Erityisesti silloin, kun muu perhe on pois ja olen yksin. Täytyy pitää itsensä kiireisenä, niin ei ehdi syömään.

Liian vähäinen vedenjuonti on minulla aiheuttanut useasti hillittömän makeanhimon.
Jos suutun tai hermostun, vaikutus on aivan sama. Toimettomuus ja tylsyys saa taas ravaamaan jääkaapilla ja mättämään suuhun kaikenlaista "pientä": juustoja, leikkeleitä...

Summa summarum: tasainen ja leppoisa olo ja pientä mielekästä ajateltavaa tai puuhastelua pitää meikäläisen hamuamasta suuhunsa mitä sattuu

Stressi, pitkästyminen, alakuloisuus, iloisuus, herkkujen näkeminen TV:ssä tai kaupassa, herkuista unta näkeminen...

Stressi, tai oikeastaan sen laukeaminen. Esimerkiksi jos töissä on ollut joku iso asia, mikä on vienyt aikaa ja on ollut kiire ja muutenkin pulmallinen asia, niin sen ratkeaminen saa aikaan jonkinlaisen mässyämisen. Ensin saatan palkita tilannetta hakemalla kahvin ja ajattelen, että otampas yhden keksin, kunnes olen huomannut, että siinä kahvia hörppiessä on mennyt puolet paketista... Pakko on vaan pystyä olla ilman sitä ensimmäistäkään keksiä, kun en tässä kohtaa osaa olla "tolkun ihminen".

perjantaina, 27. tammikuuta 2017 klo 12:27 ellidonna kirjoitti::
Stressi, tai oikeastaan sen laukeaminen. Esimerkiksi jos töissä on ollut joku iso asia, mikä on vienyt aikaa ja on ollut kiire ja muutenkin pulmallinen asia, niin sen ratkeaminen saa aikaan jonkinlaisen mässyämisen. Ensin saatan palkita tilannetta hakemalla kahvin ja ajattelen, että otampas yhden keksin, kunnes olen huomannut, että siinä kahvia hörppiessä on mennyt puolet paketista... Pakko on vaan pystyä olla ilman sitä ensimmäistäkään keksiä, kun en tässä kohtaa osaa olla "tolkun ihminen".

Kun luin tämän tuli mieleen, ehditkö/pystytkö tuon työssä olevan kiireen aikana kuitenkin syödä säännöllisesti ja riittävästi? Vai venyykö ateriavälit liian pitkiksi? Joillakin stresssi vie myös ruokahalun. Jos jompikumpi edellä mainittu tapahtuu, silloin se puoli keksipakettia saattaakin vahingossa mennä nälän eikä tapojen takia.

Nälkä nimittäin kertyy, ja tuota kertymistä tapahtuu niin päivän, viikon kuin pidemmälläkin ajalla. Päivän aikana kertynyt nälkä tuntuu makeannälkänä illalla, pidempiaikainen taas on usein se joka kaataa monet vähäkaloriset laihdutukset jossain vaiheessa.

Kirjoitin tuolla aiemmin, että minulla jo liian kevyt välipala ennen liikuntaharrastuksia voi johtaa siihen, että illalla voisin syödä mitä tahansa, ja kuinka paljon tahansa. Joskus vuosia sitten luulin sitä pelkksi mieliteoksi jonka voi estää, mutta Kiloklubissa olen oppinut että nälästähän siinä on kyse.

Kokeile seuraavan kerran kun tuntuu tältä, ottaa kahvin kanssa sen keksin sijasta jotain täyttävämpää syötävää. Jos se auttaa, olet todennäköisesti ollut nälkäinen. Ja kun olet syönyt ensin muuta, sen jälkeen voi syödä sen keksinkin jos vielä tekee mieli. Ja silloin se yksi saattaakin riittää, eikä tule mieleen syödä paketillista. Moni ajattelee olevansa "kaikki tai ei mitään" -ihminen, mutta ei sitten todellisuudessa olekaan.

Mulla se on kans toi liian pitkät ateriavälit (ajatella! ).

Lounaan syön siinä 11.30-13.00 aikoihin ja päivällistä pääsen syömään vasta klo 18.30 aikoihin työvuorojeni takia. Jollen ehdi välipalaa syömään, niin tuon päivällisen jälkeen tekee mieli vielä syödä jotain pientä. Ja yleensä se "pieni" on epäterveellistä esim makeiset, jäätelö tms.

Sitten toinen on alkoholi. Jos juon tölkillisen/pullollisen olutta (harvemmin muuta alkoo tulee nautittua) tai pari, niin sitten tekee mieli jotain suolaista hyvää, esim roskaruokaa. Nyt olen onneksi ollut ilman alkoholia jo hyvänkin aikaa.

perjantaina, 27. tammikuuta 2017 klo 14:27 Minna.Maija kirjoitti::
Mulla se on kans toi liian pitkät ateriavälit (ajatella! ).

Lounaan syön siinä 11.30-13.00 aikoihin ja päivällistä pääsen syömään vasta klo 18.30 aikoihin työvuorojeni takia. Jollen ehdi välipalaa syömään, niin tuon päivällisen jälkeen tekee mieli vielä syödä jotain pientä. Ja yleensä se "pieni" on epäterveellistä esim makeiset, jäätelö tms.

Iltapalan syöminen päivällisen lisäksi on kyllä ihan suositeltavaakin, vaikka myöhäänkin. Silloin väli illasta aamupalaan ei veny liian pitkäksi. Ja jos jotain herkkua tekee mieli, paras aika niiden syömiseen onkin juuri ilta, terveellisen iltapalan yhteydessä. Silloin ei ainakaan tule kiusausta alkaa nipistämään loppupäivän terveellisistä syömisistä herkun takia. Se ei nimittäin kannata.

Kiloklubin herkkupallo on hyvä mittari siihen, minkälaisen määrän useinkaan (usein ei tarkoita yhtä-kahta kertaa vaan oikeasti useita kertoja viikossa) toistuvasta syömisestä ei tarvitse kantaa huolta. Koska siinä on rajat sekä prosentteina että grammoina, se toimii kaikenlaisille kalorimäärille. Usein laihduttajilla on se käsitys, että painonpudotusaikana ei saisi syödä herkkuja kuin kerran viikossa tai kahdessa.