keskiviikkona, 2. maaliskuuta 2011 klo 12:06 sisk0 kirjoitti::
Olen melko uusi kiloklubin käyttäjä vielä eli tarkoitukseni ei tosiaankaan ole vängätä vaan ainoastaan saada oikeanlaiset ohjeet herkutteluun.

Eiköhän se valitettavasti (ja onneksi ) ole niin, että neuvoja on yhtä monta kuin neuvojia, ja sovelluksia yhtä monta kuin soveltajia.
Jokaisen on vain löydettävä se oikea oma tie

Itse olen enemmän Patrikin kannalla, sillä tarkennuksella, että "jokapäiväinen" herkuttelu pysyy kalorisuositusten ja vihreiden pallojen rajoissa (suurimmaksi osaksi ). Suuremmat herkuttelut, jolloin pallukoiden väristä ei niin välitetä, sitten kun sattuu kohdalle juhlat tai muu erikoistilanne.

Toisilla toimii totaalikieltäytyminen, toisilla ei

Ajattelin sitä, että mikä on se kiloklubin yhteinen kanta? Herkuttelu herkkupallon mukaan? Ymmärsin noiden artikkeleiden olevan kiloklubin ohjeita klubilaisille, eikä pelkkiä mielipiteitä? Ehkä jätän ne omaan arvoonsa. Ikävää omaksua ensin esim. tuon Patrikin tapa ja sitten tuleekin artikkeli toiselta asiantuntijalta, joka lyttää täysin nuo Patrikin neuvot.

Minulla on erityisesti tuo herkuttelu ongelmana, niin siksi kiinnitän huomiota niin paljon tähän juttuun. Herkuttelen todella paljon suklaalla ja karkeilla useita kertoja viiikossa. Herkuton päivä on suurempi ihme kuin herkullinen päivä. Kiloklubin kautta yritän saada syömiseni oikeille raiteille. Siksi yritän löytää sitä oikeaa herkuttelutapaa. Patrikin neuvojen suhteen se kai menisi niin, että minun kuuluisi keskittyä enemmän niihin herkuttelumääriin kuin kertoihin. Huttusen artikkelin mukaan kai herkkulakko olisi lähimpänä oikeaa.

Oman ja mieheni elävästä elämästä saamat kokemukset on, että jos meille sanotaan, että herkut pois, niin sitten ne vasta kiusaavat ja maistuvat!

Mulle etenkin sopii sellainen, että saan herkutella, kun haluan. Sitten käykin niin, että päätän, että en herkuttelekaan nyt vaan myöhemmin tai herkuttelen vain pienellä määrällä.

Mies on armoton herkuttelija ja hänellä se oli joko tai eli ei herkkuja ollenkaan. Näin oli siis monta vuotta! Nyt hänkin on todennut ja myöntynyt, että jos aloitat nollatoleranssin herkkujen suhteen niin sitä ankarammin iskee herkunhimo! Nykyisin hän suo itselleen pullan tai jotain silloin kun tilanne vaatii ja homma pysyy hanskassa paremmin!

Hilla vastasikin jo hyvin. Itse ajattelen molemmilla tavoilla.

On järkevämpää korvata esim. makeiset hedelmillä, koska en oikeasti tarvitse sokeria. On järkevää tehdä valintoja mikä on herkku. Sen ei siis tarvitse olla kokonainen karkkipussi tai suklaalevy, itsellä se on xylitol-jenkki ja pienempi määrä makeaa kuin ennen. Viinerin tilalta on parempi ottaa pulla ja pullaakaan ei ole hyvä syödä joka päivä.

Toisaalta on parempi olla kieltäytymättä herkuista kokonaan, koska kieltäytymällä voi tulla himo. Mieluummin vaikka joka päivä määrällisesti vähemmän tai terveellisempi herkku kuin totaali kieltäytyminen ja sen jälkeen hurja ahminta. Koska tiedän, että saan halutessani syödä makeaa, niin tiedän samalla, että mun ei tarvi sitä syödä, jos siltä tuntuu.

Patrik tarkoittaa (minun mielestä), että maailma ei kaadu, jos söisi vaikka joka päivä herkkuja, kunhan se on kohtuudessa. Samalla se tarkoittaa myös sitä, että joka päivä ei ole silti pakko syödä herkkuja. Herkkuja on lupa syödä, jos mieli tekee, mutta ei velvoita silti syömään joka päivä. Se on lupa pääkopalle ajatella, että saa syödä ilman syyllisyyttä , mutta ei silti käske syömään päivittäin -ei edes kehoita. Ilmankin pärjää.

Sun pitää itse ajatella, että miten haluat syödä herkkuja. Missään nimessä et voi kuitenkaan syödä joka päivä herkkuja ajatellen, että se on Patrikin käsky ja Patrikista hyvä tapa. Jos syöt päivittäin herkkuja niin se on ok, jos sun tekee mieli ja Patrikin mukaan siitä ei saa tulla katumusta ja mielipahaa. Jos syöt, niin syö hyvillä mielin . Voit myös yhtä hyvin syödä esim. vain 2-3 kertaa viikossa herkkuja (Joillekin Patrik on suositellut tätäkin), kunhan syöt herkkkusi ilman katumista. Joillekin sopii 0-linja, kunhan se ei tule väkisin. Sallivuus on sallia itsesi syödä tai olla syömättä. Totuus on, että karkkia elimistö ei oikeesti mihinkään tartte. -Muuhun kuin nautintoon. Eikä kukaan kiellä nauttimasta, kunhan se on kohtuudessa.

Minä jotenkin yhdistäisin nämä kaksi artikkelia siten, että Patrik enemmän keskittyy matkaan ja tämä toinen artikkeli sitten siihen ideaalitilaan (tokii puhuu laihduttamisesta, mutta näkökulma on ideaali). Olen entinen makean suurkuluttaja, mutta pikkuhiljaa olen kuitenkin alkanut tuntemaan ja uskomaan, että voin elää sellaista elämää, että en oikeasti kaipaa ja tarvitse ns. "epäterveellistä" makeaa kuin todella harvoin. Eli kun ihmisellä on syömisessään ja mielessään kaikki asiat kunnossa ei sokerimakeaa tee edes mieli kuin ihan satunnaisesti.

Tähän ideaalitilaan ei kuitenkaan päästä tiukistelemalla vaan pikkuhiljaa oppimalla ja ehkä se on sitten se Patrikin pointti. Jos vähän ontuva vertaus vieroitushoitoon. Hoitojakso suljetussa laitoksessa saa sinut olemaan käyttämättä tätä ainetta, mutta se ei opeta sinua elämään maailmassa, missä taas voit saada ainetta. Eli ehdoton kieltäminen kyllä tuo sen, että et syö viikkoon tai kuukauteen makeaa, mutta se ei kuitenkaan taida opettaa sinua elämään maailmassa, joka on pullollaan herkkuja vaan pelkästään sulkemaan silmät niiltä. Ja joskus ne on taas avattava.

Vastaus kysymykseesi sisk0 löytyy ruokaosiosta. Klikkaamalla herkkupalloa saat vastauksen:

Kiloklubin suositus on alle 5 dl korkeaenergisiä juomia ja alle 100 g energiapitoisia herkkuja, kuten makeisia, leivonnaisia ja sipsejä. Lisäksi ruokavalion kokonaisenergiamäärästä alle 10% pitäisi tulla herkuista.

Se, että syötkö tuon joka päivä, silloin tällöin vai et koskaan, on sun oma valinta.

Ok. Nuo artikkelit vaan ihmetyttää, mutta ehkä jätän ne omaan arvoonsa ja keskityn ruokapäiväkirjan suosituksiin.
Ps. Hirveän herkkurupeaman olen tässä pitänyt. Viikonloppuna meni pussillinen jogurtticashewpähkinöitä + puoli pussillista tavallisia banaanilastuja, maanantaina herkuton päivä, tiistaina 200g suklaalevy. Ennen viikonloppua punnitsin itseni, se oli 73.4kg, äsken punnitsin itseni ja vaaka näytti 72.4kg. Vaikken ole mitään muuta kuin herkutellut ja vajeetkin ovat aina menneet yli monella sadalla kalorilla. Ihme juttu.

Kun mulle ainakin lapsena opetettiin jo, että ensiksi syödään normaaliruokaa ja sen jälkeen saa avata karkkipussin, niin mun mielestä sellaista tapaa olisi hyvä toteuttaa ihan aikuisenakin.
Lapsena ajattelee, että "jos mä saisin valita, niin söisin pelkkää karkkia, enkä mitään muuta", aikuisena sitä sitten tietyllä tavalla 'toteutetaan'.
Itselleni olen ottanut sen linjan, että ensin normaaliruoka ja sitten herkut. Hyvin usein sen normaaliruoan jälkeen himo ei olekaan niin valtava, eikä huvita syödä kuin se yksi tai kaksi namia sieltä pussista

Minä nyt syön herkkuja todella vähän,mutta joskus herkutten toden teolla,jollain suklaavanukkaalla ymt. mutta karkit jää kyllä rauhaan!
Me ollaan niin yksilöitä kuten hilla tuolla mainitsi!
Mua ei häiritse sillon kun syön herkkuja se punainen pallo,sehän kertoo vaan totuuden,mutta se jää kuitenkin eiliseen historiaan!kun sitten menee puolivuotta ilman herkkuja!
Kun käyn joillain synttäreillä siellä harvoin on huomioitu et olis gluteenitonta syötävää!
joten usein juon vaan kahvia,tyydyn katseleen kun muut herkuttelee!
mutta kyllä niitä mahtuu siihen vihreäänkin palloon ihan hyvin!
Ensin hyvä ruoka ja sitten herkut sehän se minustakin on järjestys

hei - mielenkiintoinen ketju ja pani pohtimaan omaa suhtautumistani herkkuihin. Kuten sisk0, olen minäkin todella herkkujen perään... Tuota herkutteluasiaa ei ehkä pitäisi ottaa irralleen kokonaisuudesta, vaan mun ihanne-tavoitetilani on se, että:

Syön terveellisesti ja säännöllisesti ja riittävän usein kunnollista ruokaa. Sen päälle (kuten anna1 tuossa edellä kirjoitti) voin syödä "herkkuja". Näin herkkujen osuus ei muodostu liian suureksi. Matkaa ja tekemistä tuohon tavoitetilaan mulla on vaikka kuinka. Ne päivät jolloin syön terveellisesti ja riittävän usein, herkut pysyy aisoissa, mutta välillä menee överiksi.

Itse en ymmärrä näitä "mättöpäiviä" tai sitä että yhtenä päivänä viikossa herkutellaan....... Mun mielestä toi Patrikin artikkeli tukee varsin hyvin kiloklubin perusajatusta.