Eilen mulla oli herkuttelupäivä. Yksi suklaapatukka, irtokarkkeja ( reilu määrä) ja muutama Irish Coffee....Nyt takaisin ruotuun ja herkut pois

Mulle taas toimii tuo melkein "totaalikieltäytyminen", ainakin nyt on kaksi kuukautta mennyt ilman irtokarkkeja, keksejä, kakkuja tms. Tumma suklaa on se, joka on ns. sallittu herkku. Aikaisemmin saatoin vetäistä kokonaisen fazerin sinisen mutta nykyään muutama pala tummaa suklaata riittää. Ja on alkanut maistua hyvältä! Nyt olenkin parissa kuukaudessa saanut jo 5 kiloa pois, senttejäkin lähtenyt samainen 5! Tällä hetkellä olen normaalipainon ylärajalla, ja haaveena olisi vielä noin 10 kiloa pudottaa, katson miltä seuraavan 5 kilon jälkeen tuntuu. Ihanaa, kun vaatteet mahtuu päälle ja paidat "pitenee". Viikonloppuisin sallin itselleni jonkun herkun, esim. kakun palan kahvilassa tai tuhdin caffe lattten, jos siltä tuntuu.

Se oliskin hyvä, jos vois olla noiden herkkujen suhteen totaali kieltäytyjä tai "melkein totaalikieltäytyjä" ...Putois paino vähän verkkaisemmin...
Mun on helpompi pitää kiinni ruokavaliosta, jos välillä vähän löysään ja herkuttelen.

Betty71:

Se oliskin hyvä, jos vois olla noiden herkkujen suhteen totaali kieltäytyjä tai "melkein totaalikieltäytyjä" ...Putois paino vähän verkkaisemmin...
Mun on helpompi pitää kiinni ruokavaliosta, jos välillä vähän löysään ja herkuttelen.

Olen samaa mieltä Betty71:sen kanssa. Jos pystyisi olemaan ilman herkkuja loppuelämänsä, niin sitten totaalikieltäytyminen voisi olla ok (vrt. tupakka). Mutta joskus ne herkut tulevat eteen, viimeistään jouluna ja sitten saattaa lähteä mopo lapasesta.

Hiljaa hyvää tulee.

Tiedän, ettei totaalikieltäytyminen ole ratkaisu koko loppuelämäksi, ja harva näin tekeekin. Minulle vaan sopii paremmin tämä ratkaisu (väliaiakaisesti), koska tiedän, että avattu karkkipussi (vaikka kuinka yrittäisi "syön vain viisi karkkia tänään") ei kauan kaapissa vanhene... Ehkä sekin joskus onnistuu. Tunnen itseni sen verran hyvin, että helposti tulee luovutettua, jos en aseta itselleni selkeitä rajoja ja tavoitteita! Mutta tämäkin on siis eräänlaista kohtuuden opettelua, ja nyt uuden ruokavalion kanssakaan ei edes tee mieli sitä makeaa niin kuin ennen. Ja totuushan on se, että harva on kilonsa normaalista ruoasta kerännyt, itse ainakin voin ihan rehellisesti sanoa, että karkeista ja muista turhista energianlähteistä olen läskini kasannut.

Kun aikanani yritin lopettaa tupakan polttoa, iski suurin nikotiinin tarve heti kun oli päättänyt, että enää en polta yhtään.

Sitten otin sellaisen taktiikan, että päätin, että "jätän tämän tupakan polttamatta, ja poltan sitten seuraavan". Liki kymmenen vuotta meni, ennekuin se seuraava tuli vastaan. Nyt talven aikana sitten se tuli vastaan kun mikään ei tuntunut osuvan kohdalleen. Tosin nyttenkin se on enemmän fiilistelyä, menossa oleva aski on nyt lojunnut kaapissa ainakin kolme viikkoa, menekki on suoraan verrannossa parisuhteen ongelmiin. Jossa täytyy myöntää, että tämä oma kyllästyminen liikakiloihin on johtanut siihen, että isäntäkin on saanut ottaa vastaan vähän enemmän kuin on pyytänyt...

Täälläkin ollaan ihan totaalikieltäytyjiä herkkujen suhteen, tiedän että jos annan itselleni kerran luvan herkutella, se ei tule loppumaan. Pidän siis kynnyksen korkealla ettei tule lipsumisia

Varmasti ihan yksilöllistä, mikä taktiikka sopii kenellekin. En esim. miellä olevani millään tiukalla dietillä, vaan yritän saada aikaan pysyvämpää elämäntapamuutosta ruokailutottumusten suhteen ja tällä tavalla saada ylimääräisiä kiloja pois sekä varmistamaan, että ne myös pysyy pois.
Jos pidän suunnitellusti ns. herkkupäivän , niin en laske sitä repsahdukseksi, vaan olen antanut itselleni luvan syödä vähän rennommin. Sitten tas jatketaan entiseen malliin. Saatan syödä pienen herkun myös ihan ilman mitään ns. herkkupäivää, eikä se ole johtanut mihinkään hallitsemattomaan syöpötteluun. Toisaalta myös liikun sen verran paljon, että myös kulutan nuo syömäni pikku herkut.
Jos olisin ihan totaalikieltäytyjä, niin se ei toimisi kohdallani pidemmän päälle! Luulen, että silloin tapahtusi repsahduksia ja tämän pysyvämmän ruokailutottumusten muutosten toteuttaminen olisi mulle paljon vaikeampaa.

Olen todennut, että minulle ei sovi karkkipäivä, tai että ostaisin karkkipussin, ja söisin siitä vain muutaman karkin päivässä. Minun on pakko (ainakin näin alussa, nyt siis 2kk kestänyt) rajata makeiden herkkujen syöntiä todella tiukasti. Ensimmäisen kuukauden olin täysin ilman makeita herkkuja. Nyt toisen kuukauden aikana olen sallinut sen, että jos joku tarjoaa makeita herkkuja, niin voin syödä. Eli olen nyt syönyt esim. syntymäpäivä- ja hääkakkua. Sääntö on että itse en saa ostaa, mutta tarjottaessa saan syödä kohtuudella!

Toistaiseki tämä on toiminut minulla paremmin kuin hyvin Jatkosta en osaa sanoa. Veikkaan että minä en pysty ikinä suhtautumaan makeisiin herkkuihin ns. normaalisti, tai tulisin tyytyväiseksi vain parin karkin syömisestä. Lisäksi olen hiljalleen alistunut kohtalooni, että en ikinä pääse eroon jatkuvasta seuralaisestani, eli makeanhimosta.

Mulla on tää herkkujen kohtuus alkanut toimia todella hyvin. Ei ole enää itsestäänselvyys, että syön kokonaisen suklaalevyn kerralla, vaikka se kaapissa olisikin. Eilen ostin pussin Pätkiksiä, jotka söin kyllä illan aikana, mutta en kerralla, en ahmien, enkä mitenkään morkkistellen. Onhan siinä paljon kaloreita, mutta eipä toisaalta tänään tee mieli. Ero entiseen syyllisyyden sekaiseen ahmimiseen on huima. Tai sitten vaan söin tavan vuoksi, tehden jotain muuta samalla. Sitä on vielä toisinaan, se on työn alla.

Minä syön namia aina kun tekee mieli. Suoraan verrannollinen ateriarytmiin ja ruuan laatuun mieliteon määrä. Silloin jos kyse on selkeästi pieleen menneestä päivästä, koitan vähän himmailla. Muuten annan mennä vaan.

Viime aikoina minulla on ollut hunajaongelma. Rakastan pistellä hunajaa purkista lusikalla suuhun, ja sitä on välillä mennyt lusikallinen seuralaisineen, reippaasti yli kohtuuden. Lisäksi se on kallista tavaraa, enkä suinkaan haluaisin pistellä viikossa purkkia. Noo, ensin olin vain ostamatta, kyseessä ei kuitenkaan ole sellainen herkku, jota mun tekisi mieli jos sitä ei kaapissa olisi. Haluan kuitenkin aina joskus teehen hunajaa. Joten kokeilin ostaa vaan niin monta purkkia kuin menee. Jo toisen kohdalla toppasi, ei tee mieli enää ahmia. Hunajaongelma ratkaistu!