maanantaina, 27. maaliskuuta 2017 klo 13:15 Hopeapeili kirjoitti::
Hyvä, Joumaha, ettei maistunut salmiakki kummoiselle! Olisipa ihana päästä semmoisen ihmisen maineeseen, jolle ei makea maistu. Tunnen muutaman ja olen heille aidosti kateellinen. Onnittelut Memmilälle suklaanhimon hiipumisesta!

Ei tarvitse olla kateellinen, koska makeasta on täysin luvallista pitää jos se itselle maistuu. Ei kokonaan kieltäytyminen ole tavoiteltava asia, jos se ei onnistu luonnostaan muita ruokavaliomuutoksia tekemällä, ilman itsekuriin turvautumista. Kun muut asiat ovat syömisessä kunnossa, herkkujakin saa syödä ilman huonoa omaatuntoa. Määräkin pienenee silloin usein itsestään sellaiseksi, että se mahtuu hyvin painonpudotusajan kaloreihinkin mukaan.

Olen monta vuotta kärsinyt ahmimisesta, laskelmien mukaan 6 vuotta. Alan olla todella väsynyt tähän mässyttämiseen ja jatkuvaan pahaan oloon, jota ahmimisesta tulee.Tiedostan, että kärsin todennäköisesti jonkinlaisesta syömishäiriöstä.

Pahimmillaan olen vetänyt hernekeittoa monta lautasellista, 5 suklaalevyä, sipsiä, leipää lisukkeilla ja levitteillä, monta purkkia jogurttia...

Olen nyt monta kertaa yrittänyt päästä eroon tästä... Varsinkin nyt kun olen raskaana... Vauvan takia. Olen viikolla 29 ja tulee todella huono omatunto, kun juoksen illan viimeisillä tunneilla kauppaan ja retkahdan mässyttämään kaikkea paskaa...

Pystyin juuri olemaan viikon syömättä herkkua, kunnes mies tuli minulle kylään ja vanhan tottumuksen mukaan mässytimme yhdessä. Mies on todella perso herkuille ja mässyttää sitä päivän aikana myös paljon: Aamulla pussillinen sipsiä, 2 pullapitkoa, 1 suklaalevy, karkkipussi ja jos herkut loppu iltaan mennessä juoksee kauppaan ostamaan suklaata. Yritän hillitä itseni miehen mässyttäessä, mutta en pysty, kun mieliteko on niin raastavan kova ja mies raahaa minulle kaiken lisäksi kaupasta herkkua vaikka pyydän ettei tuo. Juuri raahasi minulle 2 hedelmäkarkkipussia, 1 suklaalevyn ja suklaapatukan ja kinder suklaamunan. Ostaa saman satsin itselleen vielä, että kummallakin on omat herkkunsa. Mies ei suostu rajaamaan herkutteluaan niin etten minä näe, koska ei näe ongelmaa minulla.

Olen aivan umpikujassa ongelmani kanssa ja ratkean aina varsinkin miehen seurassa. Onneksi ei asuta yhdessä, koska muuten olisin jo ylipainoinen. Päätettiin vauvasta huolimatta pitää omat asunnot.

Olen normaalipainoinen ja harrastan liikuntaa, mutta ahminnan aikaan saamat turvotukset ja ripuli sekä morkkis vetää mielen todella matalalle Ikää löytyy minulta vasta 23.

Onko muita samassa veneessä olevia? Olisiko vinkkejä varsinkin niihin tilanteisiin, joissa mies mässyttää ja pitäisi pitää omaa päänsä eikä sortua?

Tällaiseen iltaan painottuvaan ongelmaan kaipaisin vinkkejä:

Syön aamulla aamiaisen joka on iso rahkahedelmäsmoothie, tai ruisleipä marg.kurkku, liha -päällysteillä.

Päivällä lounasruokailu työpaikalla jossa paljon kasviksia/kasvisruokaa mitä tarjolla, vähän lihaa ja aika vähän riisiä/peruna.
Toinen lounasversio on kulloinkin tarjolla oleva keitto ja ruokaisa salaatti (ei kastiketta tai öljyjä, lisätty siemeniä) kahdessa osassa (aamupäivällä "ensimmäinen" ja iltapäivällä "toinen osa" lounaasta). Kaksi ruisleipäpalaa margariinin kera aina lounaalla.
Syön hedelmiä työpäivän mittaan 1-3.
Koko päivän töissä olen kylläinen ja tyytyväinen, ei tunnu lainkaan siltä että herkkuja haluaisin. Mutta kun pääsen kotiin, niin yhtäkkiä en pystykään enää olemaan syömättä karkkia, suklaata, tms. Ei auta vaikka söisin heti illallisen, tai banaanin jo automatkalla, tai jonkun jogurtin tms. Olen aika väsynyt myös tuossa neljän ja seitsemän välillä.
Toki liikkuminen piristää ja pitää poissa herkkujen luota, mutta ei paranna herkkuhimoa.

Mikäköhän nyt on se ykkösvaje tuossa päivässä, että illalla en enää pärjää?
Nälkäinen en ole missään vaiheessa, ja syön heti kun vähänkin tuntuu että jotain pitäisi syödä.
Syön myös itseni sopivan täyteiseksi lounaalla, joten väsy ei iske lounaan jälkeen (ongelmani "rankemmilla" lounailla).
Herkut ovat minun ykköspahe ja niitä uppoaa varmasti 500-700 kcal per päivä tällä hetkellä. Tunnistan itsessäni kun herkkuja on syöty tarpeeksi, esim. kolme pannukakkupalaa päällysteineen ja sen jälkeen olen tyytyväinen.

Kiitos paljon avustanne etukäteen!
Terkuin Sanna

Hei, oletko laskenut (esim. Kiloklubin ruokapäiväkirjan avulla) paljonko saat lounaastasi kaloreita, proteiinia ja rasvaa? Ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota on se, että lounaasi vaikuttaa kovin kevyeltä. lihaa/kalaa sekä myös perunaa/riisiä kannattaa syödä enemmänkin kuin "vähän" tai "aika vähän".

Lounaan jälkeen koko päivän kaloreista olisi hyvä olla lähes puolet syötynä, ja viimeistään välipalan jälkeen yli puolet. Kiloklubissa suurimmalla osalla suosituskalorimäärä päivään on joko 1600-1700 kcal tai enemmän, ja tämä tarkoittaa että aamiaisen ja lounaan yhteenlaskettu kalorimäärä pitäisi olla vähintään 800-900 kcal.

Tuo kertomasi "nälkäinen en ole missään vaiheessa" on lähes varmasti kuitenkin nälkää, varsinkin naisilla se nimittäin tulee esiin juuri noin. Miehillä nälkä on yleensä erilaista, ei niinkään mielitekoina esille tulevaa. Jos tuntuu vaikealta ajatella että kyse olisi nälästä, kokeile muuttaa nämä asiat ja seuraa mitä tapahtuu. Saatat yllättyä hyvällä tavalla. Lisäksi nälkä alkaa kertyä, ja voi tuntua vasta seuraavana päivänä tai myöhemminkin. Täällä on usein keskusteltu siitä, että nälän kertymistä tapahtuu sekä päivän aikana (makeannälkä illalla) että pidemmän ajan kuluessa (syy joka lopettaa monet laihdutuskuurit lyhyeen).

- huolehdi, että aamupalan ja lounaan jälkeen vähintään 800-900 kcal on syöty

- lisää jokaiselle aterialle ja välipalalle sekä proteiinia että rasvaa. Esimerkiksi pieni kourallinen pähkinöitä tai ruokalusikallinen öljyä on sopiva rasva-annos yhdelle aterialle. Öljyn voi käyttää esimerkiksi salaattikastikkeena tai ruoanvalmistuksessa.

- Varsinkin kirkasliemisissä keitoissa on niin vähän kaloreita, että isokin annos saattaa sisältää vain 200 - 300 kcal, mikä on lounaalle liian pieni kalorimäärä. Jos syöt mieluummin salaatin, lisää siihen siementen lisäksi myös öljyä tai muuta öljypohjaista kastiketta. Pehmeää, näkyvää rasvaa ei tarvitse pelätä vaan sen saanti on välttämätöntä. Tai keiton lisänä leipien päällä rasvan kanssa jotain proteiinipitoista sekä kasviksia. Esimerkiksi keitetty kananmuna tai kaksikin on hyvä päällyste (nykyisin niitä ei neuvota enää välttämään kuten vuosia sitten), tai myös kokolihaleikkeleet mutta niitä pitäisi olla reilummin kuin siivu tai pari.

- Lisää välipalalle jokin proteiininlähde hedelmien lisäksi. Esimerkiksi rahka tai jogurtti + hedelmä on parempi vaihtoehto kuin pelkkä hedelmä.

- Päivällinen samaan tyyliin kuin edellä mainittu lounas, ja iltapalaksi vielä jotain jossa on kasviksia/hedelmiä/ marjoja ja proteiinia sekä myös jonkin verran rasvaa.

Keskity alussa vain näihin, älä mieti ollenkaan herkkujen määrää vaan anna niiden määrän pysyä sellaisena kuin se on. Tarkoitus on, että kuun syöt itsesi kylläiseksi aterioilla ja välipaloilla, herkkujen tarve vähenee luonnostaan ilman että niitä tarvitsee tietoisesti säännöstellä. Omasta kokemuksesta voin kertoa että näin todella käy. Sen sijaan sellaisina päivinä, kun syön vain keitto- tai puurolounaan tai välipalaksi pelkän hedelmän, illalla mikään ruoka- tai herkkumäärä ei tahdo riittää. Näin käy välillä silti, vaikka tiedän ettei pitäisi. Liikuntapäivinä on helppo ja pakkokin syödä täyttävästi pikin päivää, mutta lepopäivinä joskus unohtuu. Ja sen huomaa valitettavasti heti.

Yksi Kiloklubin ja monen perinteisen painonpudotusohjelman eroista on se, että herkkuja ei aleta vähentää poistamalla ne, vaan lisäämällä jotain muuta. Ensin niiden lisäksi, ja myöhemmin se muu alkaa korvata luonnostaan osan herkuista. Kaikkea ei tarvitsekaan yrittää jättää pois, ruokapäiväkirjan herkkujen laatupallo on hyvä mittari usein toistuville määrille (usein = monta kertaa viikossa).

Myös tämän ketjun aikaisempia viestejä kannattaa lukea, sieltä löytyy paljon lisävinkkejä aiheesta. Samoin artikkeli Tunnesyöminen ja makeanhimo ovat usein nälkää on hyödyllinen, siinä puhutaan myös vähäisen kalorimäärän aiheuttamasta makeannälästä. Artikkelin kirjoittaja Patrik Borg on Kiloklubin asiantuntija ruokaan liittyvissä kysymyksissä.

Kiloklubin ruokaosiosta löydät myös valmiita ateriaehdotuksia juuri sinulle suositellulle kalorimäärälle suunniteltuna, ne eivät ole kaikille yhteisiä. Niitä voi käyttää sellaisenaan tai poimia myös yksittäisiä ruokalajeja tai aterioita omaan päiväänsä.

Moikka Pape,

Kiitokset viestistä. Se minua usein hämmentää, kun täytän kiloklubin syömisiä japallot näyttää vihreää. Mtta ehkä ongelma on siinä juuri, että kokonaiskalorit ovat sitten liian vähän, tai jotain. Tuosta lounaasta tarkoitin, että syön siis aina sekä keiton että salaatin, tai sitten lämpimän ruoan.
Mutta tuo oli ihan uusi uutinen, että nälkä ei ole siis nälkää, vaan että voi esiintyä ja kertyä tuolla tavalla!
Lisään siis ohjeittesi mukaan syömisiä aamulle ja päivälle ja katsotaan miten se tästä oikenisi! kiitoksia kovasti neuvosta. Tässä taas yksi syy miksi tykkään kiloklubista.
Terkuin Sanna

keskiviikkona, 25. huhtikuuta 2018 klo 14:16 santtutonttu86 kirjoitti::
Moikka Pape,

Kiitokset viestistä. Se minua usein hämmentää, kun täytän kiloklubin syömisiä japallot näyttää vihreää. Mtta ehkä ongelma on siinä juuri, että kokonaiskalorit ovat sitten liian vähän, tai jotain. Tuosta lounaasta tarkoitin, että syön siis aina sekä keiton että salaatin, tai sitten lämpimän ruoan.
Mutta tuo oli ihan uusi uutinen, että nälkä ei ole siis nälkää, vaan että voi esiintyä ja kertyä tuolla tavalla!
Lisään siis ohjeittesi mukaan syömisiä aamulle ja päivälle ja katsotaan miten se tästä oikenisi! kiitoksia kovasti neuvosta. Tässä taas yksi syy miksi tykkään kiloklubista.
Terkuin Sanna

Hei, vihreät laatupallot eivät riitä, jos samaan aikaan kaloreita tulee liian vähän. Näitä seurataan täysin erillään toisistaan, mutta samaan aikaan. Sen lisäksi, että laatupallot ovat vihreinä, pyri joka päivä siihen että toteutunut energiavaje on lähellä suositeltua vajetta. Löydät nämä molemmat luvut energialaskelman alimmalta riviltä, toteutunut vasemmalla ja suositus oikealla.

Lisäksi vihreiden laatupallojen "sisäänkin" mahtuu hyvin monenlaisia tapoja syödä. Jos nälkä tai makean mieliteot vaivaavat, kannattaa pyrkiä siihen että rasvaa ja proteiinia on reilusti yli minimisuositusten. Nuo minimit ovat proteiinista 15 ja rasvasta 25 % kaloreista, mutta esimerkiksi yli 25 proteiinissa ja reilusti yli 30 rasvassa ei ole vielä ollenkaan liikaa.

Keitto ja salaatti yhdessäkin voi olla kevyt, paitsi jos jompikumpi sisältää todella reilusti proteiinipitoisia aineksia. Jos syöt esimerkiksi työpaikkaruokalassa tai vastaavassa, noiden ainesten osuus on yleensä pieni koska ovat kalliimpia. Itse tehden tai salaattibaarista valitessa salaatissa on tietenkin juuri sitä mitä haluaa käyttää, esimerkiksi omassani usein purkillinen tonnikalaa ja lisäksi vielä kananmunaa tai raejuustoa.

Käyn ruokakaupassa kerran viikossa ja ostan silloin yleensä kaks pussia karkkia eli suklaanamuja yhden pussin ja hedelmäkarkkeja toisen. Muuten ei tuu karkkia osteltua. Ja karkkien sijasta maistuvat myös kirsikkatomaatit ja banaanit. Ja tee.

En ostele karkkipusseja kuin joskus harvoin eli nyt syksyllä ostin kerran. Olen ostanut tummaa suklaata ja paljon banaaneja ja ruvennu taas jauhamaan Jenkki Spearmint-purkkaa ja Xylimax tai Mynthon-pastilleja käytän myös.

Tämä on varmasti tuttu aihe täällä, mutten äkkiseltään löytänyt kovin uutta keskustelua aiheesta. Tiivistettynä olen pohtinut, pitäisikö (valkoisesta) sokerista luopua lähes kokonaan ja pitää korkeintaan kerran kuussa päiviä jolloin syödä herkkuja. Karppaukseen en koe tarvetta, haluaisin säilyttää "hyvälaatuiset" hiilarit kuntosalilla käymisen takia.

Olen jo kerran tehnyt ruokavaliomuutoksen melkein 8 vuotta sitten ja koen, että perusasiat on kunnossa: ruokailujen säännöllisyys, tarpeeksi proteiinia, hiilareita (täysjyvää mahdollisuuksien mukaan) ja hyvälaatuista rasvaa sekä runsaasti kasviksia. Haasteena on kuitenkin nyt viime vuosina yhä kiihtyvämpi tahti sokerikoukkuun eli on ajanjaksoja, jolloin tuntuu että "tarvitsee" herkkuja (yleensä karkkia ja/tai suklaata) lähes joka päivä. Tunnistan tähän littyvän ajatus rentoutumisesta ja palkitsemisesta rankan päivän jälkeen. Ongelma on tosiaan siinä, että mitä pidempään se jatkuu, sitä vaikeammalta tuntuu katkaista. Suurimman osan elämästäni olen onnistunut arkisin olemaan syömättä herkkuja ja sitten viikonloppuisin syön - yleensä useampana päivänä. Määrät on yleensä isoja, päivän aikana menee 500g karkkipussi + mahdollisesti sipsipussi ja tuntuu että mielihalu kasvaa syödessä.

Kokeilin alkuvuodesta olla "sokerittomalla linjalla" eli yritin jättää kaiken missä on valkoista sokeria (en lähtenyt piilosokeria kaikista elintarvikkeista aina metsästämään): leivonnaiset, pullat, keksit, limut, karkit, suklaat, jäätelöt ym jäi. Rasvaisiin herkkuihin en antanut kieltoa, koska tuntui että jotain pitää saada olla sallittua :D Tavoite oli, että makuaisti olisi "muuttunut" ja vähempi olisi riittänyt.
Kuukauden pärjäilin ihan hyvin, kunnes sain mahataudin ja oli "pakko" sängynpohjalta yrittää saada syötyä edes jotain joten mustikkakeitot, mehut ja vehnäleivät astui silloin takasin kuvioon. Tämän jälkeen sitten meininki jatkui aika samalla tavalla kuin aiemmin koska "kieltoa" ei enää ollut.

Tunnun olevan sellaista kaikki tai ei mitään -tyyppiä ja todnäk koen syyllisyyttä herkuttelusta vaikka sen olisin muka itselleni sallinut. Patrik Borgin kirjoituksia tästä aiheesta joskus vuosien takaa luin ja hyvä pointti oli kyllä tuo että totaalikieltäytyminen lisää mielihalua. Mutta kun se kohtuudessa pysyminen on se mikä tuottaa vaikeuksia. Tuntuu rehellisesti sanottuna naurettavalta ostaa vaikka se yksi suklaapatukka viikonloppuna, mieluummin olen ilman (kaikki tai ei mitään). Myös työpaikalla mieluummin jätän ottamatta yleensä suklaata tai karkkia koska tuntuu ettei se pieni määrä riitä.

Onko muilla kokemuksia tästä sokerikoukusta ja siitä ollako ilman vai voiko kohtuus löytyä?? Hämärästi muistan kun ekoja kertoja muutin ruokavaliota niin kyllä kävi niin että sellaiset valmiskeksipullahöttösysteemit ei maistunut oikein hyvältä ja siitä lähtien oon myös ajatellut, että jos meinaan tuhlata mun kaloreita johonkin hyvään niin sen pitää olla "parasta" eli aika usein mun kohdalla karkkia.

Pitkä stoori, mutta tämä on vaivannut mua pitkään ja tuntuu että painonpudotus omalla kohdalla on juuri tähän asiaan tyssännyt! (2012-2016 laihduin 92kg->65kg ja 2019 kesällä olin taas 98,8kg, nyt 92kg)

Kiitos, tämä oli rohkaiseva viesti! Pohdin myös tuota että kun on aitoa sallivuutta ja se asia ei liikaa pyöri mielessä, voi homma toimia.