Hauskan "feikkisuklaan" saa, kun sekoittaa banaanisoseeseen kaakaojauhetta ja makeutusainetta (mulla Makonen), ja pakastaa seoksen litteäksi levyksi taputeltuna esim. Minigrip-pussissa. "Suklaalevyyn" voi veitsellä painella lohkaisuviivoja ennen pakkaseen nakkaamista. "Suklaapala" nautitaan suoraan pakastimesta jäisenä, sulaa ihanasti suussa. Tällaisia positiivisia itsensä huijaamiskeinoja tarvitsee, kun makeanhimo oikein jyllää

tiistaina, 23. maaliskuuta 2010 klo 20:14 naukanna kirjoitti::
syön ihan normaalisti ja tarpeeksi. Ei se ole nälästä kiinni... olen vain niiin makean perään että huh huh...

Siinä tapauksessa epäilen, että suhtaudut syömiseen rajoittavasti: päätät etukäteen, paljonko saat kullakin aterialla ja olet kieltänyt itseltäsi kaikki makeat - paitsi ehkä lauantai-iltaisin yhden 20 gramman karkkiaskin. Kieltäymys tuottaa tabuja, jotka ovat himojen tehokkainta polttoainetta.

Jos et suhtaudu syömiseen kieltäytyvästi, väitän edelleen, että ruokarytmissä ja / tai -laadussa on jotain pielessä.

Minulle käy näin ; olen innoissani siitä loistavasta oivalluksesta , että kun syön riittävästi aamulla + lounaalla ja kiinnitän huomiota proteiinien ja rasvan laatuun, minulla ei ole nälkä. Olen ollut 2kk kiloklubissa , syönyt n. 1900 -2200 kcal päivässä ja hyvästä syömisestä huolimatta laihtunut 2kiloa.
Mutta auta armias , kun tulee viikonloppu ja otan pari lasia viiniä , sen jälkeen syön suklaata ja suolakeksejä kahmien. Luulen, että kyseessä on jokin lohtusyöminen , olen totuttanut itseni siihen , että kun alkaa tulla tunteet pintaan , tukahdutan ne syömällä. Ja loppuviimein olo on sekä fyysisesti että henkisesti paha.
Hyvää tässä on se , että aiemmin saattoi viikossa tulla useita 3500-4000 kcal päiviä, nyt tulee vain 2 ja silloinkin yleensä pysytään 3000 kcal tienoilla . Minä liikun n. 2000 - 3000 kcal edestä viikossa , siksi tuo laihtuminen on lipsuilusta huolimatta mahdollista .
Luulen , että pitäisi jättää viina kokonaan. Ja luulen, että tarvitsisin itseltäni armoa itselleni. Aina kun näen lihavan ihmisen , mietin , että miten herkkä tuon ihmisen täytyy olla , että noin paksu panssari on maailmaa kestääkseen kerättävä.
Eikä toimi sekään , etten ostaisi kotiin makeaa . Mies tai nuo isommat lapset ostavat kuitenkin jotain.
Jokatapauksessa olen iloinen, että olen oppinut jotain . Tiedä nyt , että lihon siksi , että syön väärin. Ja pyrin korjaamaan asian. Eikä oikeastaan haittaa , vaikken laihtuisi , kunhan en liho lisää.

Tosi hienoa edistymistä, Sisisi! Ei kaikkea tarvitse laittaa kerralla kuntoon. Paremmin onnistuu, kun on vähän armollinen itselleen ja antaa itsensä opetella yhden tai kaksi asiaa kerrallaan.

Minulla on ongelmana myös kauhea makeannälkä. Tai siis makeanhimo. Saatan olla ihan täynnä, mutta silti otan lisää. Minulle uppoaa kaikki kakut, leivokset, keksi, pullat ja piiraat. Sen lisäksi sipsit ja karkit jos niitä on vaan tarjolla. Myös jugurtti käy. Saatan välillä syödä äkkiä jotakin herkkua niin etten ehtisi miettimään toisin. Ostelen usein myös kaupan ohi kulkiessani jotakin pientä kuten suklaapatukan tai jäätelön. Ikäänkuin salassa syöminen muilta ei olisi ylimääräistä kehooni. Tuntuu että tämä menee välillä jo todella yli..:/ En tiedä mikä auttaisi. Uskon kuitenkin että se on korvien välistä kiinni..

Moi,

Pitäis saada 9 kg pois painoa. Ei vaan onnistu, mulla on järkyttävä makeanhimo koko ajan. Olen kokeillut fitnessmuroilla, marjoilla, hedelmillä ja aina vaan tekee mieli suklaata ja karkkia. Olen yrittänyt lisätä vihannesten syöntiä, mut kun en osaa -siis tehdä niistä mitään.

Iltaisin tulee herkuteltua ja eihän tälleen kilot lähde. Liikuntaa olen lisännyt entiseen verrattuna; tykkään zumbata ja pilates on myös yksi suosikeista.

Olisko teillä vinkkejä vasta-alkajalle, miten saan tämän onnistumaan? Ja millä tsemppaan itseni siihen ettei tulokset näy kahdessa päivässä

Vähennä nopeiden hiilareiden syömistä, niin pysyy makeanhimokin kurissa. Eli heivaa pastat, peruna, riisi, vaalea leipä, karkit, pullat, sipsit, keksit jne. pois joksikin aikaa.

Kiloklubissahan ideana ei ole kieltäytyä loppuelämäänsä kaikista herkuista, vaan on ihan sallittua syödä pieniä määriä herkkuja usempana päivänä viikossa. Itsekin olen esim. eilen syönyt kaksi brunbergin suukkoa ja pätkiksen ja tänään syön palan jäätelöä.

Kai syöt tarpeeksi? Nälkäisenä tekee mieli makeaa, ainakin itselläni, mutta kun maha on täynnä _oikeaa_ ja kunnollista ruokaa. ei koko ajan himota mässäillä suklaalla.

Oletko yrittänyt lisätä rasvan ja proteiinin määrää ruokavaliossa? Minulla se on nimenomaan auttanut, ja jos iltaherkuttelu on ongelma, niin mieti, syötkö päivällä hyvin, täyspainoista ja ravitsevaa ruokaa.

Kiloklubin suositus on, että yli puolet päivän energiamäärästä tulisi syötyä ennen kello 16, eli käytännössä aamupalan ja lounaan aikana. Aamupalan ja lounaan kannattaakin siis olla aika tuhteja, ja sisältää myös riittävästi rasvaa ja proteiinia. Oletko syöttänyt ruokailujasi tuonne päiväkirjaan? Miltä pallot näyttävät? Kannattaa lähteä siitä, että yrittää opetella vihertämään ne pallot.

Vihanneksien kanssa voi lähteä liikkeelle ihan siitä, että niitä on helppo höyryttää perunan/pastan tai riisin sijasta (tai viereen) aterian lisukkeeksi. Nykyään pakasteina saa vaikka mitä juuressekoituksia sun muita, kokeile joskus vaikka kanakastikkeen kanssa. Tuo on helppoa, eikä vaadi mitään opettelua. Sen kun nakkaa pakasteet höyrystymään, jälkikäteen voi vaikka lorauttaa pikkaisen öljyä kypsille kasviksille ennen syömistä. Toinen askel on opetella lisäämään tuttuihin ruokiin kasviksia. Teetkö aina currykanakastikkeen suunnilleen kanasta, currysta ja suurustetusta vedestä? Kokeile joskus lisätä vaikka tölkillinen vihreitä papuja joukkoon. Tietenkään en tiedä, mitä normaalisti syöt, mutta lähes kaikkiin ruokiin, makaroonilaatikosta lähtien, voi lisätä kasviksia.

Ja mitä tsemppaamiseen tulee Siihen on jokaisen löydettävä omat keinonsa, mutta itse yritän ajatella, että tässä on kyse kestävyys-, ei nopeuslajista. Mihinkään ei ole kiire, jos tänä kesänä en ole rantakunnossa, niin seuraavana sitten. Ja parempi niin, että olen ensikesänä, ja kaikkina seuraavina sitten rantakunnossa kuin, että nyt kituutan pikadieetillä ja lihon samantien uudestaan joutuen käymään samat laihdutustuskailut joka vuosi läpi.

Nyt jo puoli vuotta kiloklubilaisena,enkä vieläkään ole osannut muuttaa elämäntapojani ja se harmittaa! Pystyn olemaan syömättä herkkuja, syömään kunnolla monipuolisesti kiloklubin mukaan. Sitten kun syön herkkuja, niin tulee sellainen fiilis etten enää samana päivänä haluakkaan liikkua! Tänäänkin söin jäätelöä ja liikkumisinto hävisi kokonaan. En tajua mistä se johtuu,.Ja heti herkkunen syönnin jälkeen kaduttaa.

Jotenkin kummallisesti ajattelen että kun syön herkkuja, niin ei minun ole enää järkeä liikkua! Lihoin tästä jo.. Seuraavana päivänä otan itseäni niskasta kiinni ja syön taas paljon kasviksia ja terveellistä vähäkalorista ruokaa. Jotkut ajattelevat toisinpäin: heti suklaan syötyä äkkiä lenkille kuluttaman.

Minulla on ollut joitakin syömishäiriötyyppisiä ongelmia: en syö mitään ja illalla ahmin,. olen oksentanut ahmitut ruuat joskus pois (en paria kertaa useammin), olen yrittänyt pitkään ihmedieettejä, en ole tyytyväinen ulkonäkööni ja siltä miltä vaatteet päällä näyttää.

Nykyään yritän muuttaa elämäntapojani: söisin sopivia aterioita ja sallisin herkut pieninä määrinä. Muttei se ole onnistunut!! Vaikka söisin normaalia ruokaa, niin aina jos pitkästä aikaa syön herkkuja ja yritän opetella sallivuutta niin se ei onnistu. En osaa kontrolloida määriä. Pienet pakkauskoot olisi ok,mutta suuressa perheessä on muitakin syöjiä.

Yksi ongelmistani on näläntunne. Töissä maha kurisee joskus ennen ruoka-aikaa ja silloin tietää toki olevan nälkä. Mutta yleensä olen ihan sekaisin enkä oikein tunnista milloin olen nälkäinen vaikka syön säännöllisesti. Joskus illala mietin jo että mitähän söisin aamupalaksi. AHDISTAVAA! Ruuasta on tullut jotenkin laihduttamisen myötä pakkomielelle ja sitä ajattelee liian usein!

En haluaisi enää ajatella kaloreita enkä laihduttamista! Mutta peilin edessä tulee sitten toisiin ajatuksiin. Haluaisin muuttaa elämäntapojani pysyvästi!! Nykyään laihdutan -> lihon -> laihdutan -> lihon.Syön paljon -> syön vähän. En ole onnellinen tällaisena koska itsetuntoni on niin alhaalla ja kavereihinkin yhteydet ovat vähentyneet. Elämä pyörii ruuan ja kaloreiden ympärillä.

Haluaisin toimia päivittäisissä toimissa ilman seuraavan ruuan ajattelua (vaikka en olisi nälkäinen koska syönyt juuri kunnon aterian)! Haluan mielestä pois laihduttelun mutta miten se onnistuu kun niin monta vuotta laihduttanut ja osaa jo ulkoa kalorit ja kontrolloin tosi paljon itseäni.


Miten te olette saaneet muutettua elämäntapojanne niin että olette pysynyt niissä pitkään?

Minusta kuulostaa, että yrität ikään kuin laihduttaessasi dieetata ja pantata ruokaa, mikä kostautuu aina silmittömänä näläntunteena ja ahmimisena. Ahmimisen jälkeen luovutat, koska "läskiksihän se taas meni". Sanomani onkin, että UNOHDA DIEETTIASENNE. En tiedä syömäsi ruuan laadusta, mutta epäilen, ettet syö tarpeeksi rasvaa. Rasva on se, joka sammuttaa nälän, tarkista myös proteiinin määrä, jääkö liian vähäiseksi. Mikäli päivittäinen ruokavaliosi koostuu lähinnä nopeista hiilihydraateista, en ihmettele, että syömisesi on syklistä ja holtitonta.