Heippa!
Minulla on myös ongelmana nuo herkut... jo nuorena niitä on oppinut käyttämään lohtuna milloin mihinkin. Aiemmin (noin vuosi sitten) saatoin syödä päivässä kokonaisen karkkipussin tai 200g suklaalevyn -joskus jopa molemmat. Painonvartijoiden pisteillä ollessani opin säännöstelemään herkkuja, ja usein iltaisin söin pari fazerin pikkupatukkaa ja pienen lakupatukan, mikä oli jo suuri parannus mielestäni aiempaan herkunsyömiseeni. Siitä asti painoni onkin pysynyt ennallaan -painonvartijoiden pisteillä kituuttaminen ei onnistunut kuin 2 vkoa kerrallaan ja sitten tuli vastareaktio.

Eilen aloitin elämäni ensimmäisen karkkilakon ihan spontaanisti, päätin vain etten syö karkkia ainakaan ennen juhannusta. Päätin, etten tarvitse niitä jos vain syön kunnolla. Jos oikeasti haluan niin sitten voin ottaa mutta pyrin nollalinjaan. Tuntuu että karkin syömiseen ja ostamiseen vain ajautuu, ajattelin alkaa joka päivä harjottamaan itsekuria niin, että menen karkkihyllylle ja mietin "voin ostaa näistä ihan mitä tahansa........ mutta voin olla myös ostamatta, sillä se ei tee minulle hyvää!" ennen ajattelin "minulla on kyllä oikeus ostaa suklaata, jos niin haluan". Jännää miten tämä painonhallinta on NIIIN päänsisäinen juttu!

Katotaan miten tämä onnistuu... olen niin koukussa herkkuihin että en tiedä! Mutta positiivisella mielellä olen .. pitkästä aikaa!! tsemppiä vaan muillekin makeanhimoisille!

Mulla laukaisee ainakin seuraavat pahan syömishimon:

-Hiilari(etenkin nopea)t+rasva yhdistelmä pahin
-Liian vähäiset yöunet, rankka työputki, fyysinen tai henkinen ylikuormitustila jne.
-Liian vähäkalorinen -rasvainen tai -proteiinipitoinen ruokavalio
-Sokeri isoina annoksina
-Vehnäjauhopitoiset tuotteet runsaina määrinä..

Välillä tuntuu syöminen jopa vaikealta, kun tuntuisi olevan niin monta tekijää jotka laukaisevat ahmimishimon.. Nykyään osaan onneksi erottaa himon nälästä!

Itse tiedän että ahdistus ja tietynlainen imelyys tekee voimakkaamman syömishimon... Kuten maitosuklaa tai jäätelö. Mutta sitten on myös noita ruokia, joissa ei juurikaan ole se maku niin hyvä, että maun takia söisi enemmän. Itse sen ainakin yhdistän pienenä kuultuihin käskyihin syödä se lautanen tyhjäksi, oli mikä tahansa ruokamäärä tai ruoka siinä... Muistan päiväkodissakin kun työntekijät sanoivat minulle että en saa mennä leikkimään enkä poistua ruokapöydästä ennen kuin olen syönyt kaiken (enkä itse edes halunnut niin paljoa ruokaa silloin, laittoivatpahan vain valmiiksi ).
Se vain jotenkin on nykyään mennyt liian pitkälle ja tosiaan saa tapella itsensä kanssa ettei vedä kaikkea juuri valmistettua ruokaa kerralla mahaansa (eli toisin sanottuna iso pannullinen ruokaa, jota voi helposti olla 1,5 kiloa pannulla...).

Mulla ei juuri ahmishimoja ole enään,jos syön aamulla hyvin ja lounaan!
Eikä myöskään tuu esim jäätrlostä kuten ennen,
Ainoa tekiä on jos syön huonosti parina päivänä peräkkäin niin teke mieli jotain kokoajan,mutta osaan senkin hillitä nykyään,otan vauhtoehdoista paremman laitan kunnon ruokaa ja syön sitä ennenmmin kuin voileivän!
Maitosuklaata en pysty syömään palaa enempää,tummaa syön joskus harvoin!
Olin ongelma syöppö mutta muutokset on tehneet sen ei kelpaa kuin se mitä pitäisikin syödä!
Kunnon syömis rytmi ja riittävästi syöminen usein auttaa ja sitten kaikkia tarpeeksi päivänaikana! Kasviksia,rasvaa,proteiinia,kuitua!

Yleensä pitkä (tai muuten rankka ja pitkältä tuntunut) työpäivä, jonka aikana olen syönyt syystä tai toisesta huonosti. Kuten tänään, pakastepizza on uunissa, kun unohdin ottaa kunnon eväät töihin mukaan.
Lisäksi yksin ollessa tulee syöpöteltyä, se on tosin vähentynyt nyt tämän "elämäntapamuutosremontin" myötä.

Minulla syömishimon laukaisee väsymys, henkinen tai fyysinen. Jos olen nukkunut liian vähän, töissä pitkä kiireputki tai selkä ja nivelet kipeinä niin voisi syödä koko ajan ja tietysti kakkua, karkkia jne.

Kuukautisten alkaminen tai oikeastaan juuri edellinen päivä on myös paha.
Tasainen unirytmi, liikuntaa sopivasti ja kunnon ruokaa niin johan pärjää.

Parikymmentä vuotta sitten ostin pussillisen munkkeja. Lapset olivat puoli vuotta ja 2½ vuotiaita. Kiirettä oli ja mies rakensi taloa. Illalla olin syönyt koko pussin munkkeja ihan vain palkitakseni itseäni hetkellisestä tauosta kaaoksen keskellä. "Kahvitauko piristää"

Sipsit todellakin! Ja hiilarit.

Jos on huonot fiilikset, olen tähän asti ostanut sipsejä tai suklaata.
Jos olen koneella syön samalla, erityisesti jos luen jotain jännää.
Tavallaan sillä kai pyrkii jonkinlaiseen "ruokakänniin", ettei tartte ajatella ikäviä asioita tai potea yksinäisyyttä.
Voisin vaikka ennemmin soittaa läheisilleni, helliä maskotteja tai vaikka kävellä olohuoneessani hetken ja juoda sitten pari lasillista vettä.

Mieliala
Ihan oikeesti
Ja huono itsekuri

Tylsistyminen ja tapasyöminen esim. elokuvissa tai muuten telkkarin ääressä. Tietokoneeseen en onneksi syömistä osaa yhdistää.

Diabeetikkona on ikävää, jos nälkä/ruoka-ajat ja matalat verensokerit eivät kohtaa, vaikkapa edellisellä aterialla pistetyn liian suuren ateria-insuliiniannoksen takia, tai jos liikuntaa tulee yllättäen enkä osannut huomioida sitä etukäteen vähentämällä perusinsuliinia. Siinä on sitten pakko vetää hiilaria naamaan ja vähän äkkiä.

Minulla auttaa kyllä, ettei varaa kaappiin herkkuja. Ei, kyseessä ei ole totaalikielto, mutta miksi pitää vierasvaraa, jos kauppa on yhtä lähellä kuin parkkipaikka? Antaa kaupan hoitaa se varastointi. Yksi vaihtoehto on myös terveelliset naposteltavat, kirsikkatomaatit, porkkanat ja tietenkin marjat. Nyt kesällä karviaisia saattaa mennä litra päivässä, jos niitä kaapista löytyy, mutta ei se haittaa yhtään.