Minulla riippuu ihan päivästä, onko herkuissa parempi laatu vai määrä. Joskus tekee mieli jotain ihan tiettyä herkkua, jolloin yritän ostaa vain pienen määrän. Se onneksi onnistuu nykyään usein, alan pääsemään herkkuhimostani ohi! Toisinaan taas tekee mieli syödä ihan mitä vain hyvää, ja silloin pitää keksiä joku kevyt herkku jotai voi "ahmia". Olen toisinaan vähän stressisyöjä, ja jos tuntuu että tärkeintä on vain napostella jotain, ostan. esim. sokerittomia karkkeja tai muuta vastaavaa joka ei kaada päivän ruokavaliota. Usein myös esim. eksoottiset hedelmät ja kermavaahto saavat herkkuhimon taltutettua.

Ehdottomasti laatu.
Keinomakeutettuihin en koske koska vatsani ei tykkää niistä enkä usko että ne ovat kenellekään hyväksi.
Mieluummin syön vähän jotain laadukasta kuin esim sokerittomia karkkeja pussillisen.
Ja herkkuja tosiaan on monenlaisia, mä rakastan esim herneitä ja niitä meni kesällä monta litraa päivässä
Ei tosin tehnyt sekään vatsalle kovin hyvää noin pitkän päälle.

Miä söin ennen kerralla ison sipsipussin tai suklaalevyn. Sellainen 200g suklaalevy meni hetkessä, eikä tullu ees huono olo! Niinpä nykyään pyrin ostamaan pieniä määriä... Jos tekee mieli sipsiä, ostan sellaisen pienen sipsipussin (60-70g) ja se on ihan riittävä. Irtokarkkeja tulee ostettua joskus, mutta nekin lentää nykyään roskiin Muutaman karkin jälkeen tulee tosi huono olo! Suklaata en enää osta.

Miulle herkkua nykyään on Fitness Jugurtti-murot Sekä viinirypäleet, viikonloppuna söin 500g telkkaria katsellessa.

Mielestäni vastaus on siis laatu Mutta herkku-käsite on kullakin omanlaisensa... Miullakin se on muuttunu sipseistä ja karkista hedelmiin

Joo, sen olen huomannut, että suklaan himo ei porkkanalla lähde. Niitä voi syödä vaikka kilon ja silti tekee edelleen mieli suklaata. Kannattaa siis syödä herkku heti kuin ensin syödä kalori-tonni-tolkulla jotain korviketta vaan päätyäkseen siihen, että se suklaa on kumminkin syötävä.

Jos tekee joskus mieli, niin sitten ostan sitä lemppasuklaatani ja syön sitä mielihyvällä sen verran, että mieliteko häviää eli yleensä levystä just sen pari riviä. Se sitten riittääkin piiiiiitkäksi aikaa kunnes taas joskus mieliteko yllättää. Väliajat se levyn loppu saa olla rauhassa tuolla kaapissa.

Tässä taannoin ostin jotain valkoista suklaata, jossa oli mustikkaa. Oli niin kaunis pakkaus (ja joo, olin mennyt nälkäisenä kauppaan). Maistoin sitä ja olihan se ihan hyvää, mutta siitä jäi ikävä rasvakalvo kitalakeen ja jälkimaku oli lähinnä ikävä. Samoin kävi jäätelön kanssa, pitkästä aikaa sitä tässä söin kesällä ja totesin, ettei se maistu oikeastaan millekkään muulle kuin kylmälle ja makeahkon maitoiselle, ilmankin pärjää.

Eilen maistoin taas pitkästä aikaa lapsuuteni suurta herkkua, verikreippiä. Se halkaistaan kahtia ja ripotellaan päälle pikkuisen sokeria ja kaivellaan lusikalla se hedelmäliha niin, ettei sitä lohkon "kuorta" tule mukaan. Hapanta, makeaa ja kirpsakkaa, ihanaa.

Täällä auttaa tasainen rytmi ja järkevät annoskoot. Mulla on iso vinkki karkkinarkeille, nimittäin oikein tumma suklaa. Nykyään kaupoista saa semmoista suklaata joka on 75-80 prosenttista kaakaota. OIkeasti tuosta yksi pala kahvin kanssa, toista palaa ei tee todellakaan mieli, mutta makeanhimo tyydyttyy. Ja mä olen suklaahimoinen. Uskokaat tai älkäät, mutta sain viime jouluna joululahjaksi 5 konvehtirasiaa. Rasiat oli syöty viidessä päivässä. Suklaalevy ei tuntunut missään, toinenkin meni helpolla. Ei ihme, että vaaka näytti 90 kiloa joulun jälkeen. Nyt en ole suklaaseen koskenut sitten uudenvuoden ja eilen maistoin suklaata pari palaa..äkläkkää oli, eli maku voi tottua siihen syömättömyyteenkin.

Ehdottomasti minulla auttaa
- tasainen ateriarytmi
- makean välttäminen ( pulla joskus ok )
- kovan rsvan välttäminen
- huonojen hiilihydraattien välttäminen,mikä siis tarkoittaa, että ei valkoista vehnäjauhoa, sokeria, alkoista pastaa, valkoista riisiä jne.

AUTTAA LISÄKSI:
- kuitujen määrä hyvä eli yli 25 g, joka peräisin täysjyvätä suurin osa.
- kasviksia, hedelmiä ja marjoja tuo 600 g niin siletä tulee kuitenkin luonnollista sokeria, joka on riittävästi
- säänöllinen liikunta

keskiviikkona, 2. heinäkuuta 2008 klo 15:43 Patrik Borg kirjoitti::

":
2008-06-18 23:00:41 M81 kirjoitti:"]
Yritän jatkossa soveltaa karkkipäivä-ajatusta, itselleni Pätkis päivässä -tyyppinen ratkaisu ei taida toimia.

Jokainen löytää itse tiensä, mutta otan tästä hieman esimerkkiä salliivuudesta ja rajoittavuudesta.

Kun sallivuudesta puhutaan niin itse tarkoitan jotain 4-7 kertaa viikossa hyvällä omallatunnolla ihan normaaleja herkkuja normaalissa koossa.

Tyypillistä on että kun ihmiset kokeilevat sallivuutta niin siinä ollaan silti niin tiukkoja ettei mikään lopulta muutu entiseen verrattuna ja makeanhimo ei kaikkoa mihinkään.

Esimerkiksi moni kokee morkkista jo viikon kolmannesta herkusta joka on aivan turhaa tai sitten ajatellaan että se kohtuukoko on pari irtokarkkia tai - niin - Pätkis. Kyllähän se nyt aika vähän on ja kohtuus voisi yhtä hyvin olla Geisha, Tupla tai joskus isompikin patukka.

Eli jos joku kokeilee sallivuutta niin olkaa sitten sallivia

Ja jokainen makeanhimoinen luulee ettei itse kykene ikinä enää kohtuuteen vaan rajoitus on ainoa tie. Sen ajatuksen vangiksi ei kannata jäädä.

Patrik, miksi tässä ketjussa neuvomasi "kohtuullinen herkuttelukertojen määrä" poikkeaa niin paljon kirjoittamastasi artikkelista Herkkuja kohtuudella? Tuossa artikkelissasi mainitset herkuttelukertoja voivan olla 2-4 viikossa, tässä ketjussa sanot määräksi 4-7 kertaa. Kumminkin kun nuo määrät heittävät noin rajusti, niin haluaisin mieluusti tietää kummat luvut ovat lähempänä totuutta.

Todella vaikea antaa vinkkejä muille miten välttää herkkuja vaikka koen että ihan hyvin pystyn niitä kuitenkin välttämään. Edellisissä työpaikoissa on ollut tarjolla pullaa ja keksejä kahvitauoilla mutta aina mä oon ne todella hyvin pystynyt välttämään. Tottakai sitä nyt joskus on ottanut keksin tai pullan mutta useinmiten se kahvitauko meni pelkällä kahvilla tai kahvilla ja hedelmällä. Kyllä mä tykkään pullasta ja kekseistä mutta en mä osaa kertoa että miten mä aina kävelin vaan niitten ohi. Se vaan oli ehkä sellainen tapa ja kun ei ottanut yhtä niin ei tehnyt mieli toista eikä kolmatta. Oon vissiin aika rutiini-ihminen ja uskoisin että se siis oli se tapa ettei tullut otettua. Luonne on vissiin myös aika hamsteri koska vaikka kotona on karkkia ja suklaata niin ei sitä silti tule syötyä. Joko mä en muista niitten olemassaoloa tai sitten mä oon hamsteri ja jemmaan vaan niitä Tässäkin pätee oikeastaan se että kun ei ota yhtä niin ei tee mieli ollenkaan. Tosin en mä koskaan oo ollut ihminen joka vetäsis Fazerin suklaalevyn kerralla, nautin enemmänkin joka suupalasta ja syön hitaasti
Nykyisin on ehkä enempi ongelmana sipsit. Mun tekee ihan älyttömästi mieli sipsejä varmaan joka vkl. En tajua mikä siinä on mut vois vaan dippailla ja syödä sipsejä. Pyrin kuitenkin syömään niitä sipsejä vain lauantaisin ja ei edes joka la.
En nyt tiedä onko tämä vinkki mutta kokeilkaa pienentää karkkiannoksia, siis Fazerin suklaalevyn sijasta pienempi fazer ja karkkipussin sijasta niitä minikarkkipusseja. Itekin oon ryhtynyt myös tähän jos joskus ostan karkkia niin ostan minikarkkipussin. Ja jopa Makuunissa yritän ottaa jokaista lajia vain muutaman karkin niin ei tule supersuurta pussia. (En siis jokaista mutta jokaista haluamaani lajia...) Ja jos joka kauppareissu tekee mieli ostaa karkkia niin pyrkikää menemään vaan sen karkkihyllyn ohi vilkaisematta. Vaatii varmaan todella paljon tahdonlujuutta mutta kyllä se onnistuu.
Kyllä mä edelleen itelle suon herkkupäivät ja yleensä sitten vkl:na herkuttelenkin kohtuudella karkilla, sipseillä ja jäätelöllä. Viikolla yritän olal tiukka itelle ja olla syömättä karkkia tms. ja yleensä se onnistuukin ihan hyvin.

Jäävi,

annan varmaan aina kysyttäessä eri lukemia välillä 2-7 kertaa viikossa

Mutta tarkennetaan miksi. Oikeasti herkkujen kohtuutta ei voi ilmoittaa noin lukuina vaan ajatuksena on että jokaisen olisi löydettävä oma balanssi missä kokee saavansa syödä nautittavasti ja joustavasti (eli siksi niitä voi syödä) mutta samalla olisi hyvä olla joku yläraja joka kielii että nyt niitä tulee syötyä niin paljon että muussa syömisessä on jotain vikaa ja se aika varmasti näkyy painossa (ennemmin tai myöhemmin). Tuo päivittäin tai liki päivittäin ei ole vielä painolle kummempi ongelma jos muu syöminen on kunnossa.

Jollekin sopii luonnostaan pari kertaa viikossa ja jollekin toiselle vähemmän kuin päivittäin tekee elämän tylsäksi. Molemmat on minusta ihan yhtä OK.

Noita eri lukuja tulee heiteltyä oikeastaan eri yhteyksissä. Jos kyseessä on todennäköisesti viesti monille joiden ajatusmallissa "kerta viikossa" on uskottu asia niin tulee usein sanottua 2-4 kertaa jotta sallivuus hieman lisääntyisi - päivittäin voi kuulostaa niin uskomattomalta että sen voi jättää ajatuksena myöhemmäksi. Sitten taas jos joku syö 2-4 kertaa viikossa, rajoittaa silti herkkuja ja se vaikuttaisi olevan ongelma niin sitten viesti on että itse asiassa 4-7 kertaa viikossa on OK.

Keskeistä ei ole siis miettiä mikä on oikea luku ylipäätään vaan mikä tuntuisi hyvältä itselle.

Minusta tässä herkkuhommassa oleellista on se, että ENSIN pitää muun ruokavalion olla kunnossa. Silloin (no, ainakin mulla) mieliteot vähenee ja pystyy olemaan salliva itselleen. Jos muu ruokavalio on pielessä, ei sallivuus ole oikein mahdollista (edelleen siis itsestäni puhun) kun mieliteot vie eikä se tie ole hyvä tie. Täällä kiloklubissa se tarkoittaa, että pallot on vihreitä ja kalorivajeet suosituksien mukaiset. Tällöin voi sallia ihan mainiosti itselleen sen mitä mieli tekee, koska silloin ne mieliteotkin on kohtuullisia. Suosittelen siis tosissani tekemään kokonaisvaltaisempia ratkaisuja kuin miettimään, mikä määrä herkkuja on hyväksi ihmiselle. Mulla itselläni se on ainut toimiva tapa.

Jonka huomaan itse nyt taas kun en ole ehtinyt syödä säännöllisesti ja kunnolla, ja ihan hirmuisesti tekee mieli sipsejä ja suklaata ja karkkia. Ja sit myös syön niitä potematta kauheasti huonoa omatuntoa, tiedostaen samalla että paino ei tällä tavoin putoa... Samalla tiedän kuitenkin, että näin ei voi jatkua kauaa, vaan kunnolla syömisen pitää olla prioriteetti jos haluan voida hyvin. Ja jos haluan, että paino putoaa.