Mulla nyt ei tuota makeannälkää ole aikoihin ollut,ei edes vaikka viikon syömiset olisivat päin honkia,mutta päässy olen ateria rytmin avulla ja nykyään hiilihydraati tietoisen syömisen,joskus pistän suuhuni tummaa suklaata,mutta en ahmi,eilenkin kolmepalaa,sit tuli toppi!
Mikä kellekkin on herkku ja miten sen mieltää herkuksi joillekkin on ihan eriasia kun puhutaan letuista ja kermavaahdolla,toisille herkku toisille jälkiruoka tai välipala,se on sallittua,kun ei mikään ole kiellettyjä!
Kohtuullista on että pystyy syömään herkun ja pysymään silti hyvän ruokavalion piirissä ja ruokarytmin!
Runsarasvainen minulla ei altista herkutteluun ,vaan kun syö tasaisesti,pitkin päivää!
Niin herkut ei juuri tuu mieleen ensimmäisenä vaan kunnon ruoka!

sunnuntaina, 6. helmikuuta 2011 klo 10:49 lehmä79 kirjoitti::
Mulla on iso vinkki karkkinarkeille, nimittäin oikein tumma suklaa. Nykyään kaupoista saa semmoista suklaata joka on 75-80 prosenttista kaakaota. OIkeasti tuosta yksi pala kahvin kanssa, toista palaa ei tee todellakaan mieli, mutta makeanhimo tyydyttyy.

Tää on ihan hyvä vinkki varmaan sellaisille jotka ei oo ihan suklaa-addikteja Mulla kyllä menee 75% levykin ihan tuosta vaan. Kaakaonibsejäkin vedän ihan liikaa joka päivä. No, senhän pitäs olla terveellistä... Vaikka onhan siitäkin jotain kiistelyä, ainakin niissä on jotain riippuvuutta aiheuttavia aineita.

Ja minusta taas tumma suklaa on pahaa vaikka tavallinen maitosuklaa onkin jumalaista.

Heh, sama vika kuin sugarloverilla. Jos ei itsekuri toppuuttelisi, menisivät ne 80%:n levytkin hyvin kerralla suihin.

kuinka monta kertaa viikossa vajeet saavat ylittyä vaikka ( herkkujen tai alkoholin takia ) ilman että se haittaa? ja paljon saisi mennä yli? Eikö välillä ole ihan hyvä että menee yli että aineenvaihdunta ei ala jumittaa?

Ja mikä on juuri sopiva määrä herkkuja kerralla jos syö monta kertaa viikossa? Tuntuu että mikään pätkis ei juuri auta jos namia tahtoisi : (

Mua kiinnostaisi, kuinka paljon herkkujen kohtuuttomasta syömisestä voi syyttää ruoan laatua. Tuli nimittäin taas syötyä täysin kohtuuton määrä herkkuja sen jälkeen, kun pääruoalla oli monenlaisia pasteijoita ja muita vehnäjauhoa ja perunoita sisältäviä ruokia ja jälkkäriksi useita kakkuja ja leivonnaisia. Maistelin siis aluksi kohtuudella ja hyvällä omallatunnolla kaikkea, mutta se ei tuntunut riittävän ja jälkeenpäin meni sitten aivan kohtuuton kasa kuivakakkua. Söin, kunnes kakku oli loppu ja sittenkin himoitsin lisää. Ja siis näin jälkikäteen ajatellen kuivakakku ei edes ole mitään erityisen hyvää ja tosiaan sitä on ollut ja tulee olemaan tarjolla usein ja jos ei ole, niin saahan kaupasta, eli mistään tätä ei saa enää vuoteen -jutusta ei pitäisi olla kysymys. Kuvittelenko vaan (en pahastu, jos kerrotte, että tää on vaan psyykkistä) vai voiko liiallinen määrä pikahiilaria laukaista näitä järjettömiä herkuttelu-/napostelutarpeita? Nimittäin poikkeuksetta on käynyt jokaisella samantyyppisellä kerralla enemmän tai vähemmän niin, että herkkuja on mennyt älyttömästi, ellen ole varta vasten keskittynyt siihen, että niitä ei oteta/osteta lisää.

Olen ihan onnessani noista ruoka- ja liikuntapäiväkirjoista! Ne todellakin motivoivat mua liikkumaan ja syömään paljon enemmän kasviksia ja hedelmiä kuin ennen! Nyt on kolmas viikko kiloklubin jäsenenä, ja paino lähtenyt selkeästi laskemaan - ei vielä hurjia, mutta itse kyllä tunnen ja näen eron. Ihana olo.

Ainoa ongelma minulla on, että herkkuja tulee vieläkin popsittua liikaa.. Vähemmän kuin ennen, mutta vielä pitäisi rajoittaa. Keksit on hirveä seireeni - niitä on aina kaapissa yllätysvieraiden varalle, ja usein niitä tulee napattua iltaruualla jälkkäriksi. Aion aina ottaa vain yhden, mutta usein homma meinaa lähteä käsistä :/ Pitäisiköhän vaan käskeä miestä piilottamaan keksit eikä antaa niitä mulle missään tilanteessa? Ainoa huono tässä on se, että koulussa on kahvilassa liikaa makeisia tarjolla.. Näkönälkä iskee hirveän helposti! Mikähän siihen auttaisi?

täälä ilmoittautuu myös herkkunarkki. Joo, ja vielä kesken putken..

Kuukausia menikin hyvin, kohtuudella herkkuja kahvin kera silloin tällöin, ateriarytmi ja muut ihan ok kunnossa.
Toissapäivänä synttäreillä LUPA syödä herkkuja jos mieli tekee - pala kakkua uppos ja suolasta loput. Mutta kun päästiin kotiin, tuli mieleen ne pakkasessa olevat pullat - jotka söin pois, eilen tehtiin lasten kanssa pipareita - jotka kyllä osin söin jo pois...riivattu makeanhimo ei luovuta. Ja ne mokomat pienet suklaalevyt menee kyllä sujuvasti levy kerrallaan...ei tuota ongelmia

Sama vaiva oli aiemmin, kunnes lopulta vetelin jo vaahterasiirappia suoraan pullosta jääkaapilta. Sen jälkeen tein viikkoja töitä saadakseni hiilari ja makeanhimon katoamaan ja putken poikki.

Täytyy varmaan taas tsempata ja repiä itsensä irti, mulle ei vaan sovi makeat eikä vaaleat leivät yms - ne on mun turmio, kaiken pahan alku.

Minusta se sallivuus on sitä, että makeanhimon iskiessä kysyn itseltäni haluanko tätä todella.

Aiemmin otin suklaalevyn kaapista ja söin mitään ajattelematta. Nyt kysyn, että mitä ja miksi haluan ja minkä verran, mitä menetän jos sen syön.

Yleensä makeanhimo iskee, kun saan lapset nukkumaan. Se ihana hiljainen hetki ja ... Nyt olen toisinaan ottanut palan suklaata, mutta useimmiten vesilasin, kahvia tai porkkanan. Tiedän, että jos syön paljon makeaa, niin minulle tulee katumus ja paha mieli, menetän jopa vihreän herkkupalloni. Sallin itseni kieltäytyä makeasta, koska en oikeasti tarvitse sitä, saan hyvän mielen kieltäytymisestä, saan painossa tuloksia ja saan vihreän herkkupallon.

Tiedän, että kaapissa on herkkuja. Tiedän, että minulla on lupa ottaa herkkuja. Tiedän, että minulla on lupa kieltäytyä ja se on ainoa tapa saada tuloksia. Parhaiten pystyn kieltäytymään, kun syön tasaisesti pitkin päivää ja pidän huolta, että saan tarpeeksi rasvaa ja proteiineja. Pahimpaan makeantuskaan (kun tuntuu, että melkein tärisee) otan lasillisen piimää ja siihen 1rkl rypsiöljyä + vesilasi. Hetkessä olo alkaa rauhoittua ja yleensä huomaankin, että olin siihen asti syönyt liian vähän. Viimeksi tällaisen makeanhimon iskiessä oli klo 21 ja olin syönyt vasta 1100kcal. Minulla ainakin makeanhimo on piilotettua nälkää, janoa tai ihan vaan tapa palkita itseni, kun olen pahalla päällä. Usein huomaan pahan tuulenkin häipyvän, kun syö tarpeeksi. "Parempi ruoka, parempi mieli."

Minulla makeanhimo iskee, kun en ole syönyt kunnolla. Esim. viime viikko meni ihan herkutellessa, koska jouduin töihin viitenä päivänä kolmen sijaan ja yhtenä päivänä vielä unohdin eväätkin kotiin, eli vaihtoehtona oli a) syödä jonkin verran irtokarkkia tai b) olla kokonaan syömättä noin 7 tuntia. No sitä karkkia sitten meni enemmän kuin "jonkin verran", koska oli kamala nälkä. Ja tuo yhden päivän huono syöminen sai aikaan kierteen, jota NYT yritän katkaista. Viikonloppuna piti vielä lähteä pitkästä aikaa baareilemaankin, joten sunnuntai meni "mukavasti" krapulassa ja vaikka en hakenutkaan mitään pitsamättöjä, niin söin sitten suklaata Eilinen oli aika tuskainen päivä, koko ajan piti olla jotain tunkemassa naamaan, koska oli niin nälkä, mutta makeaa ei kyllä tehnyt yhtään mieli, kun tasaisesti jotain "oikeaa" pistin suuhuni. Nyt alkaa jo vähän helpottaa tuo nälkäkin onneksi, ei makeanhimoakaan enää ole.

Eli lyhyesti: minulla himot ja mieliteot pysyvät kurissa, kun muistan syödän oikeaa ruokaa riittävästi tarpeeksi usein. Minulla on paha tapa unohtaa syödä, jolloin käy helposti niin, että nälkä kasvaa ja kasvaa ja lopulta siihen nälkään voisi sitten syödä suklaalevyn poikineen.