maanantaina, 2. toukokuuta 2011 klo 15:57 Pullapallo kirjoitti::

maanantaina, 2. toukokuuta 2011 klo 15:29 Milla-Riikka kirjoitti::
Yleensä ostan sitä 80-82% tummaa suklata. Niistä paras on se vadelmalla maustettu. Sitä ei vain voi syödä kuin 1-2 riviä eli 25-50 g kerrallaan.

Amatööri!

Kyllä Lidlin 81-prosenttinen menee koko levynä ihan kertaistumalta kun vähän harjoittelee.

Jep, menee myös 99%:nen kun tarpeeks harjoittelee...

maanantaina, 2. toukokuuta 2011 klo 16:05 Pullapallo kirjoitti::

maanantaina, 2. toukokuuta 2011 klo 16:00 sugarlover kirjoitti::

maanantaina, 2. toukokuuta 2011 klo 15:57 Pullapallo kirjoitti::

maanantaina, 2. toukokuuta 2011 klo 15:29 Milla-Riikka kirjoitti::
Yleensä ostan sitä 80-82% tummaa suklata. Niistä paras on se vadelmalla maustettu. Sitä ei vain voi syödä kuin 1-2 riviä eli 25-50 g kerrallaan.

Amatööri!

Kyllä Lidlin 81-prosenttinen menee koko levynä ihan kertaistumalta kun vähän harjoittelee.

Jep, menee myös 99%:nen kun tarpeeks harjoittelee...

Menis joo, mutta kun se on jo niin paljon kalliimpaa. Ostin pikkupalan 100% tässä joku aika sitten Caffista. Ensimaistamalla se maistui tosi kitkerälle, mutta kun se pikku murena oli liuennut suussa, joku telepatiaa käyttävä avaruusolio otti aivot valtaani ja pakotti ottamaan toisenkin murenan ja ..... ..... .... se siitä suklaasta.

muoks: sen verran vielä, että maitosuklaa ei aiheuta samanlaista reaktiota. Ilmeisesti se kaakao siinä on vaan niin koukuttavaa.

Mulle valitettavasti tulee sama reaktio vaikka valkoisesta suklaasta Oletko muuten kaakao-fanina kokeillut kaakaonibsejä/papuja? Mä olen ihan kokussa niihin...Goji-marjojen tai kuivattujen hedelmien ja pähkinöiden kanssa aika namia. Sori, nyt menee kyllä ohi ketjun aiheesta

Tuolla edellisellä sivulla ehdotettiin VLCD niin sanotusti katkaisuhoidoksi, mutta, ei sekään kaikilla toimi. Minä nimittäin kun olin olllut tuolla 2kk lääkärin määräyksestä, heti kun loppui, painelin suoraan heseen ja vetelin isoimman mahdollisen hamppariaterian ja siitä repes ihan totaalisesti, joka pv jotain roskaruokaa jota oli haaveillut tuon kidututuksen aikana..enkä edes ala puhumaan siitä määrästä makeaa vetelin taikka kuinka elimistö veti shokkiin tuollaisesta.
Parempi vaihtoehto on tosiaan seurata näitä hitaita muutoksen polkuja,helpompaa kropalle ja päälle.
Kun vaan malttaa syödä sen 4-6 kertaa päivässä, alas istuen kunnon ruokaa ja stten miettii jos maha vetää/tekee mieli niin ottaa herkkua ja silloinkin voi kysyä haluaako sen kokonaisen suklaalevyn, viinerin tai edes keksin, kaikista noista voi ottaa pienemmänkin osan ja loput säästää seuraavaan kertaan.
Ja kannattaa aina miettiä että tarviiko tosiaan sen, jos mieli tai vatsa tarvii niin sitten syö. Mutta muistaa kanssa ettei se oma vatsa ole mikään roska-astia

maanantaina, 2. toukokuuta 2011 klo 16:31 Kirnauskis kirjoitti::
Tuolla edellisellä sivulla ehdotettiin VLCD niin sanotusti katkaisuhoidoksi, mutta, ei sekään kaikilla toimi. Minä nimittäin kun olin olllut tuolla 2kk lääkärin määräyksestä, heti kun loppui, painelin suoraan heseen ja vetelin isoimman mahdollisen hamppariaterian ja siitä repes ihan totaalisesti, joka pv jotain roskaruokaa jota oli haaveillut tuon kidututuksen aikana..enkä edes ala puhumaan siitä määrästä makeaa vetelin taikka kuinka elimistö veti shokkiin tuollaisesta.
Parempi vaihtoehto on tosiaan seurata näitä hitaita muutoksen polkuja,helpompaa kropalle ja päälle.

Samaa mieltä kanssasi. VLCD-kuuri ei opeta mitään pysyvää, ei esimerkiksi sitä miten herkkuja syödään kohtuullisesti. Täydellinen herkuista eroon pääseminen kun ei ole välttämätöntä eikä edes tarpeellista.

Vaikka VLCD-tuotteiden pakkauksissa kerrotaan niiden sisältävän kaiken tarpeellisen, energiaa niissä on niin vähän että nälkä ja siitä aiheutuva makeanhimo on jossain vaiheessa lähes väistämätön seuralainen.

Kiloklubissa on ajatuksena opetella syömään niin, että samalla tavalla pystyy syömään vaikka loppuelämänsä ajan. VLCD-kuuri sopii tähän ajatukseen melko huonosti, vaikka sen tarkoituksena olisi vain herkkujen syönnin katkaiseminen. Siihenkin on pysyvämpiä keinoja olemassa, kuten tästäkin ketjusta voi lukea. Laihdutuskuureihin kuuluu usein jopa täydellinen kieltäytyminen herkuista ainakin jonkin aikaa, mutta elämäntapamuutoksessa se ei ole välttämätöntä tai edes tarpeellista.

Kiitos vastaajille, mukavaa, että aihe saa keskustelua aikaiseksi.
Minä olen myös sitä mieltä, ettei VLCD-kuuri tai mikään muukaan kitukuuri ole paras ratkaisu herkkukierteen lopettamiselle. Mulla ainakin alkaa tekemään aivan kamalasti mieli kaikkea kiellettyä. Olin pari-kolme viikkoa ennen tätä mässäilykautta sillä Jutta-dieetillä, ja luulempa, että koko mässäily lähti alunperin siitä tiukasta kuurista.. Näin ollen olen tullut siihen tulokseen, että kitukuurit lihottaa ainakin minua (juuri niiden jälkeisen mässäilyn takia). Onko muilla samoja kokemuksia?
Pysyvät elämäntapamuutokset on se ainoa ja oikea juttu, jolla painon saa ihan Oikeasti pysyvästi alas... Mutta se on varmasti pitkä ja mutkainen tie..
En ole vieläkään onnistunut katkaisemaan mässykierrettä, mutta hieman olen saanut määriä vähennettyä. Luonteenlujuutta tässä nyt tarvis, mutta kun sitä ei ole!!

tiistaina, 3. toukokuuta 2011 klo 21:03 Minna_ kirjoitti::
Kiitos vastaajille, mukavaa, että aihe saa keskustelua aikaiseksi.
Minä olen myös sitä mieltä, ettei VLCD-kuuri tai mikään muukaan kitukuuri ole paras ratkaisu herkkukierteen lopettamiselle. Mulla ainakin alkaa tekemään aivan kamalasti mieli kaikkea kiellettyä. Olin pari-kolme viikkoa ennen tätä mässäilykautta sillä Jutta-dieetillä, ja luulempa, että koko mässäily lähti alunperin siitä tiukasta kuurista.. Näin ollen olen tullut siihen tulokseen, että kitukuurit lihottaa ainakin minua (juuri niiden jälkeisen mässäilyn takia). Onko muilla samoja kokemuksia?
Pysyvät elämäntapamuutokset on se ainoa ja oikea juttu, jolla painon saa ihan Oikeasti pysyvästi alas... Mutta se on varmasti pitkä ja mutkainen tie..
En ole vieläkään onnistunut katkaisemaan mässykierrettä, mutta hieman olen saanut määriä vähennettyä. Luonteenlujuutta tässä nyt tarvis, mutta kun sitä ei ole!!

Luulempa että tuollaisen jutta-kuurin jälkeen tarvis olla oikein energistä ruokaa,aamusta asti,rasvaa etenkin,koska juttaliat ei juuri rasvaa syö,proteiinille perustuu pitkälle,joten korvista kiinni ja aamupalasta alkaen rasvaa,jos syöt puuroa siihen rkl öljyä ja raejuustoa,kananmuna ja lasi oikeaa maitoa ei rasvatonta,tai munakas siihen jotain kasvista eli vaikka tomaattia ja kurkkua,mulla toimii nää ,olen entinen mässyläinen,mutta kyl jäi herkut nurkkaan kun aloin syömään aamusta asti kunnon ruokaa,rasvaa etenkin on lisätty rutkasti!

tiistaina, 3. toukokuuta 2011 klo 21:03 Minna_ kirjoitti::
Olin pari-kolme viikkoa ennen tätä mässäilykautta sillä Jutta-dieetillä, ja luulempa, että koko mässäily lähti alunperin siitä tiukasta kuurista.. Näin ollen olen tullut siihen tulokseen, että kitukuurit lihottaa ainakin minua (juuri niiden jälkeisen mässäilyn takia). Onko muilla samoja kokemuksia?
Pysyvät elämäntapamuutokset on se ainoa ja oikea juttu, jolla painon saa ihan Oikeasti pysyvästi alas... Mutta se on varmasti pitkä ja mutkainen tie..
En ole vieläkään onnistunut katkaisemaan mässykierrettä, mutta hieman olen saanut määriä vähennettyä. Luonteenlujuutta tässä nyt tarvis, mutta kun sitä ei ole!!

Et ole ollenkaan ainoa, jolla on samanlaisia kokemuksia hyvin vähärasvaisesta ruokavaliosta. Kerran kokeilin parin kolmen päivän ajan myös jutta-syömistä samoin tuloksin. Tiesin, ettei tuo kokeilu ole hyvästä, mutta silti kokeilin, että tietäisin, miltä tuo juttakuuri tuntuu. Hirveä himotus ja herkutus iski päälle. Patrik puhuu kerrytetystä nälästä, ja tuollaisten kuurien jälkeen nälkä on kerrytetty sellaisiin mittasuhteisiin, että siinä on väistämättä edessä mahtavat syömingit joista iso osa koosstuu herkkupuolesta.

Hippistuu tuossa sanoi aika viisaasti, että kun lisää rasvaa ja pitää myös proteiinin siellä 1g-1.5g/painokilon lukemissa, nälkä pysyy hyvin aisoissa. Muistan oman kk-taipaleeni alkuajoilta, miten hoidin liian kevyttä aiempaa syömistä siten, että söin 0-vajeella pari päivää ihan kunnon ruokaa, jossa oli reilusti enemmän rasvaa kuin kk:n minimisuositus. Ne, jotka ovat olleet pidempään mukana, muistannevat nuo minun tankkauspäiväni. Niillä pääsin taas kunnollisen syömisen kehälle.

Nyt minun ei ole tarvinnut harrastaa enää herran aikoihin tuota tankkausta, kun olen saanut syömiset hyvään hallintaan. Syön noin 1800-2000 kcal ja silti paino putoaa. Ei nopeasti, kun en paljoa liiku, mutta putoaa kuitenkin. Ja ilman nälkää, ilman kärvistelyjä ja ilman herkkumässyjä.

Suosittelen kokeilemaan tuota lisäysmentaliteettia herkkujen karsimisen sijaan. Se nimittäin toimii. Eikä tarvitse hyvää luonteenlujuutta.

Itsellä on ruokailutottumukset aivan repsahtaneet viime viikkoina. Jotenkin pitäisi taas ryhdistäytyä ja syödä sitä kunnon ruokaa eikä vaan herkkuja. Minulla ainakin on "ongelmana" se että viikossa olevat työpäivät voin sinnitellä joten kuten tarkkana syömisien kanssa, mutta odotas vaan kun saapuu perjantai (ja viikonloppu) niin aivan ratkean herkuttelemaan.

Meillä on yleensä lapsen kanssa perjantai-ohjelmistossa leipomista. Siitä tykätään molemmat ja useimmiten tehdään jotain muffinsseja. Ja tietenkään en sitten syö vain yhtä.. Viikonloppuna annan itselleni luvan syödä herkkuja melkein millä verukkeella hyvänsä. Kuulun niihin jotka palkitsevat itseään herkuilla

Toisaalta taas mielessä pikkuisen pyörii ajatus ettei ehkä pitäisi syödä vaan kaikkea hyvää ja herkullista, mutta syön kuitenkin. Sitten sitä taas alkuviikosta ollaan pikkuisen katuvia ja kovasti mielessä mietin että tällä viikolla on paremmin Vaikka oikeasti tiedän että kunhan perjantai koittaa niin unohdan kultaiset lupaukseni.

Kenties kyse onkin siitä, että olet viikolla liian tiukka ja se kostautuu viikonloppuna. Mitäs jos kokeilisit sallivuutta viikolla, söisit kunnolla sellaista ruokaa josta pidät ja niin paljon kuin haluat. Voipi olla, ettei jonkin ajan kuluttua enää herkut hypi silmille, vaan niitäkin voi nauttia aivan hyvällä mielellä ilman katumusta.

Minä ainakin syön herkullista ja hyvältä maistuvaa herkkuruokaa eikä tee enää höttöherkkuja mielikään.

Täällä kanssa painitaan samojen asioiden kanssa. Muutaman kuukauden sairasteluputki lapsen kanssa laittoi tämän projektin alkupisteeseen.

Itse joskus taannoin löysin helpotusta tuohon mässäämiseen sillä, että kun piti itsensä puuhakkaana, ei ehtinyt ajattelemaan syömistä. Esim. telkkaria katsellessa otin kutimet käteen, ja ajatus kulki silmukoissa suklaan sijasta.

Eilen kyllä koin ihan kauheen mässyillan. Siis ongelma ei ollut herkut, vaan yleensä syöminen. Päivällä päätin töissä kokeilla ekaa kertaa tarjolla olevaa keitto-salaatti-lounasta. Kukkakaalikeitto ja salaatti proteiinikipolla. Keitto oli pahaa! *yäk!*, mutta yllättävän ähky olo siitä tuli. Ilmeisesti kuitenkin se sitten kostautui illalla.. Makaroonilaatikkoa, sämpylää, napostelua... Positiivinen puoli oli se, että väsy ei iskenyt. Ja sitten mulla on iltapäivisin, lounaan jälkeen vähän sellainen hassu olo noiden sokereiden kanssa, niin sekin jäi uupumaan.