keskiviikkona, 4. toukokuuta 2011 klo 09:38 cat-1 kirjoitti::

Eilen kyllä koin ihan kauheen mässyillan. Siis ongelma ei ollut herkut, vaan yleensä syöminen. Päivällä päätin töissä kokeilla ekaa kertaa tarjolla olevaa keitto-salaatti-lounasta. Kukkakaalikeitto ja salaatti proteiinikipolla. Keitto oli pahaa! *yäk!*, mutta yllättävän ähky olo siitä tuli. Ilmeisesti kuitenkin se sitten kostautui illalla.. Makaroonilaatikkoa, sämpylää, napostelua... Positiivinen puoli oli se, että väsy ei iskenyt. Ja sitten mulla on iltapäivisin, lounaan jälkeen vähän sellainen hassu olo noiden sokereiden kanssa, niin sekin jäi uupumaan.

Kuulostaa siltä, että lounaasi oli liian kevyt, ja tuo illan napostelu ja ison hiilihydraattimäärän syöminen johtuisi nälästä. Keittolounas, vaikka proteiinilla täydennettynäkin, on liian vähäkalorinen ainakin, jos mukana ei ole myös selkeää rasvanlähdettä. Teelusikallinen margariinia leivän päällä ei siihen riitä.

Makeanhimona tuntuva olo on hyvin usein oikea nälkä. Tuollaista tilannetta pystyy ainakin jonkin verran muuttamaan huolehtimalla päiväpainotteisesta syömisestä. Se tarkoittaa, että yli puolet päivän kaloreista syödään ennen valveillaoloajan puoltaväliä. Silloin illan ruokamääriä on helpompi hallita. Jos tekee vuorotyötä tai oma vuorokausirytmi on muusta syystä erilainen, tuo "ennen valveillaolon puoltaväliä" -ohje sopii usein silloinkin. Kellonajat vain ovat erilaiset.

Iltapäivisin iskevä olo ei niinkään ole makeannälkää, kuin sellaista "huteraa" oloa, joka tuntuu samanlaiselta heikotukselata kuin syömättömyydestä johtuva. Silllä erotuksella, että tämä iskee normi lautasmallin lounaan jälkeen. Raskauden aikana tosin minulla oli raskausajan diabetes, ja myönnettäköön, että tätä vaivaa on ollut jo pidempään.

Noin kolme vuotta sitten lihoin jostain syystä äkisti noin 5 kiloa muutamassa viikossa (muutto-työ-yms stressiä), ja nyt pitäisi saada tuo keskivartalo takaisin kuosiin, jotta nämä oireet toivottavasti häviäisivät... Ei huvittais elellä diabeettkkona lopun ikää...

keskiviikkona, 4. toukokuuta 2011 klo 10:15 cat-1 kirjoitti::
Iltapäivisin iskevä olo ei niinkään ole makeannälkää, kuin sellaista "huteraa" oloa, joka tuntuu samanlaiselta heikotukselata kuin syömättömyydestä johtuva. Silllä erotuksella, että tämä iskee normi lautasmallin lounaan jälkeen. Raskauden aikana tosin minulla oli raskausajan diabetes, ja myönnettäköön, että tätä vaivaa on ollut jo pidempään.

Tähän kannattaa kokeilla sellaista, että pienennät lautasmallin mukaisesta annoksesta hiilihydraattilisäkkeen neljännestä jonkin verran, ja korvaat poisjäävän osan kasviksilla ja rasvalla. Myös proteiinipitoisen ruoan osuus lautasella voi kasvaa jonkin verran totutusta neljänneksestä.

Vaikka et haluaisikaan syödä vähähiilihydraattisesti, tällaisesta pienestä muutoksesta on hyötyä monille muutenkin. Tuo hutera olo viittaa siihen, että vaikka lounaan kalorimäärä olisi ollut oikea, kylläisyyttä parhaiten ylläpitäviä osia eli rasvaa ja proteiinia on ollut liian vähän. Hiilihydraattipainotteista ateriaa seuraa usein tuollainen tilanne josta kerrot.

Esimerkiksi lihaa tai kalaa voi ottaa lautaselle enemmänkin kuin usein suositellun "laihduttajan annoksen". Myös Kiloklubin laatupalloihin reilumpi liha- tai kala-annos sopii hyvin. Kannattaa kokeilla, auttaisivatko nämä keinot sinuakin. Monta muuta täällä (minua myös) ne ovat auttaneet.

En myöskään suosittele gfg-ruokavaliota, etenkään jos on yhtään mässäilyongelmia tai muuten perso makealle. Itse noudatin sitä (olin kyllä lisännyt hieman öljyä ja kaloreita, koska liikun todella paljon), mutta silti siirryttyäni syömään enemmän, rupesin vetämään herkkuja kaksin käsin, vaikka ennen ruokavaliota olin jo päässyt mässäilystä eroon. No, tilanne onneksi tasoittui jossain vaiheessa.

Olen kokeillut sitä, että jätän lounaasta kokonaan pois perunan ja leivän, tai sitten otan vähän perunaa, enkä yhtään leipää. Ja lopun lautasen kippaan täyteen salaattia, raastetta yms.

Raskauden aikana sokereita seurattaessa selvisi, että minulla on "laiska haima". Eli siis se ei tahdo toimia kunnolla ennen aamupäivää. Paastot olivat koholla, mutta muuten tuo pysyi kurissa pitkälti ruokavaliolla. Vähähiilihydraattista olen kokeillut (aamuleivästä en ole luopunut), mutta tarvitsisi jatkaa sitkeämmin tuolla linjalla.

sunnuntaina, 1. toukokuuta 2011 klo 15:08 tunteettomuus kirjoitti::
^ Pieni korjaus: hiilareita ei varsinaisesti tarvita ruokavaliossa kehon energiaksi, sillä elimistö osaa rasvapolttoisena muodostaa ensisijaisen energiansa rasvasta PLUS muodostaa ketoaineita, jotka toimivat aivojen energianlähteenä. Eli käytännössä aivojen tarvitseman hiilarimäärän voi saada syömättä ns. yhtään hiilareita.

En kuitenkaan tarkoita, että hiilareitta olisi kovin terveellistä elää siitäkin syystä, että vihannekset, marjat, ja hedelmät sisältävät paljon ravinteita ja hiveniä, jotka ovat kropan hyvinvoinnille tärkeitä ja sisältävät myös vatsalle hellää kuitua, joka ei riko suolen pintaa toisin kuin esimerkiksi kova vilja. Lisäksi ne vielä maistuvat hyvältä joten ei kannata jättää hiilareita kokonaan. Mutta vähennys on joillekin avain makeanhimon kadottamiseen.

Monesti hiilarit kaikki niputetaan yhteen kasaan, vaikka sen eri muotoja voi saada juurikin näistä kasviksista, maidosta jne. Esimerkiksi glukoosi, jota saa useimmiten hedelmistä ja marjoista, on yksi hiilihydraatin muoto. Sanoisin että hiilareita on melko haasteellista ja turhaa täysin välttää mutta olen samaa mieltä että se missä määrin moni niitä tällä hetkellä syö, ei varmastikaan ole tarpeellista. Itseni mukaan lukien.

Itse koetan vähentää hiilihydraateista juuri valkoista jauhoa ja ylimääräisiä sokereita eli näistä jota itse kutsun "höttö hiilareista", jotka eivät tuo lisäarvoa ravinnollisesti. Itse kuulun nimenomaan niihin, joilla nämä "höttö hiilarit" vähentävät tai lisäävät juuri makeannälkää.

Kasvisten ja proteenien määrää olen nyt koettanut lisätä ruokavaliioon ja onneksi ruokapäiväkirjan kanssa se on helpompaa kun pystyy paremmin selvillä paljonko on syönyt. Olo onkin ollut jo huomattavasti parempi ja makeannälkä on alkanut hiipumaan. Olen toki sallinut itselleni pieniä nautintoja esim. siman muodossa, mutta ruokapäivyrin avulla ne on helppo pitää järkevässä määrässä ja mitään "ylilyöntejä" ei ole toistaiseksi tullut.

Mulla on suklaa ja muut makeat olleet ongelma jo kauan. Huomaan tekeväni monesti niin, että syön sen vakioannokseni eli n. 150g suklaata (~800kcal) ja oikea ruoka jää syömättä. Korvaan siis oikean ruuan herkuilla, pysyen tosin kalorirajoissa. Jotenkin en vain osaa olla ilman herkkuja, joten olen siis ilman oikeaa ruokaa, jottei kalorit ylity. Vältyn siis lihomiselta, mutta muuten vitamiinit ym. tulevat kyllä suurelta osin ruuan sijaan tableteista, joita mulla onkin sen seitsemää sorttia... Tyypillinen päivän ruokailu mulla voisi olla esim. aamulla puuroa, jugurttia ja marjoja, kananmuna yms n. 400-500 kcal, päivällä paistettuja kasviksia 200 kcal, iltapalaksi raejuustoa 150 kcal ja sit se suklaalevy... Ei varmaan tarvii kertoa että pallurat hehkuu punaisuuttaan...

No tuota itse olin hirveän karkkirotta ennen, söin joka päivä karkkia ja kun kerran aloitin ei loppua näkynyt. Painoakin oli 99 (nyt 85). 4v sitten päätin että karkinsyönti loppuu NYT enkä ole sen jälkeen syönyt karkkia. Toki oli 2 viikkoa vaikeaa mutta hyvin meni. Onhan se mielestäni päättäväisyydestä kiinni paljon koska jos mä pystyin niin säkin pystyt. Jouluna joskus tekee mieli kun on kaikenlaista esillä ja pahemmaksi tekee senkin että mieheni myy karkkia (kääk) ja autotalli täynnä sitä. Silti tämä on mennyt ihmeen hyvin.

Sokeristopissa olen nyt, lauantaina saan yo-juhlissa palasen kakkua maistaa, mutta muuten en makeaan halua koskea ennen juhannusta- sen jälkeen vain (muutaman) kerran viikossa jotain pientä. En halua enää palata kuvottaviin mässytyshimo-päiviin, mitkä päättyvät aina turvonneeseen ja ahdistavaan olotilaan.

Olo on niin vaan paljon parempi, kun sokeri ei tuki koko kroppaa. Turvotuskin on vähentynyt, vaikka vasta muutaman päivän olen täysin ilman sokeria ollut (huom. siis lisättyä-). Hedelmiä syön yhä edelleen paljon. Yllättävän helppoahan sokerittomuus on, vaihtaa vain maustetut jogurtit luonnonjogurtteihin ja aamiaismurot sokerittomiin versioihin. Suklaasta pitää kyllä luopua, mutta onneksi kaakaonibsit all bran plus-murojen/maidon kanssa vievät sen himon täysin mennessään.

Stoppiin päädyin, sillä huomasin miten paljon sokeri vaikutti mielialaan- ja miten addiktoitunut siihen olin. Olen aina moittinut ihmisiä esim, tupakkakoukuistaan, mutta miksi annoin itseni kuitenkin addiktoitua sokeriin yhtä pahasti, ellei vielä pahemminkin? Käsittämätöntä mitä itselleen voikaan tehdä.

Olen aina syönyt perusterveellisesti, mutta herkkujen (keksien, suklaan, jäätelön ja kakkujen minun tapauksessani) takia herkkupallot olivat miltei aina punaisella.. Verensokerin heilahtelut eivät taatusti ole samanlaista vuoristorataa kuin mitä aiemmin!

Hei!

Olisiko minulla täällä kohtalon tovereita?

Olen 19- vuotias nuori nainen ja asun avoliitossa mieheni kanssa. Olemme seurustelleet 3,5vuotta. Painoni on päässyt aivan järkyttäviin lukemiin tänä aikana.

Olen tunnesyöjä. Syön kun ei ole tekemistä tai haluan palkita itseni. Suruun ja iloon kuuluu mielestäni hyvä ruoka. HALUAN TÄSTÄ AJATTELUTAVASTA POIS.

Hetki sitten luulin, että kelpaan miehelleni tälläisenä kuin olen, mutta eipäs asia olekaan niin. Mieheni pudotti pommin, ettei halua lihavan kanssa lapsia tai tulevaisuutta. Tätä perustelee sillä, että lihavana olen huonompi kuntoisempi ja mahdollisesti saatan sairastua diabetekseen jne. Lisäksi viehätysvoimani on pudonnut kympistä vitoseen. Tottahan tuo kaikki on. Mutta minä kuvittelin, että kelpaan...
Mieheni ei jaksa kuunnella minua kun minulla on niin huono itsetunto painoni (etenkin "raskaus"arpien takia joita on koko vartalo täynnä)takia.

Mieheni on alkanut treenaamaan hullun lailla. on treenannut jo 4 kuukautta aktiivisesti. Haluaa olla hyvässä kunnossa. Ihailen sitä. Onhan hän entinen sohvaperuna.

Lähtöpaino on 99kg. Joskus käynyt 100kg:n yläpuolellakin. Pituutta minulla on 170cm. Seurustelun aloitettuani painoin 65kg molemmin puolin. Minulla ei ole minkäänlaista liikuntahistoriaa. EN pidä liikunnasta. Olen kuitenkin kotohoidossa työssä, jossa saan kävellä melko runsaasti per päivä. Jokin muu viikottainen harrastus olisi kuitenkin kiva. Mikä se voisi olla? Riittäisikö aluksi edes kerran viikossa liikunnan harrastus? Se tuntuu niin vähältä, etten jaksaisi edes yrittää.

Tavoitepainoni on 70kg. Ensimmäinen etappi on 90kg.

Herkutteluhistoriani on monta vuotta pitkä. Olen tähän mennessä syönyt JOKA PÄIVÄ, enkä valehtele, ainakin suklaalevyn(100-200g) verran päivässä. Joskus suklaa on korvaantunut donistipaketilla ja sipsipussilla. Annokset ovat vain kasvaneet, kuin narkkarilla. Ennen riitti 100g päivässä, nyt tarvitsen 500g päivässä. Älytöntä. Rahaa on palanut varmaan sadan ulkomaanmatkan verran.

Herkuttelu ei jää ainoastaan suklaaseen ja leivoksiin. Syön myös muutaman kerran viikossa hese ja mäkki safkaa.

Miten lisätä itsekuria herkuttelun suhteen? Mitkä ovat teidän mielestänne hyvin herkkujenkorvikkeita? Kuinka vältän tilanteita, joissa tulee herkuttelufiilis?

Millainen ruokavalio on hyvä näin aluksi? Mitä vähemmän ja kuinka paljon, ettei tule kauheaa shokkia kropalle ja mielelle?

Vastauksia odotellen ja kannustusta kaivaten...

Sini