Itse olen huomannut sen, että jos syön "suunniteltuja" herkkuja, niin se ei haittaa mutta jos herkuttelen sellaisia, mitä en ole etukäteen suunnitellut, niin siitä meinaa soimata omatunto. Toisaalta "mässäilyn" raja on laskenut, nykyään tulee sellainen "voi apua, nyt söin 50g lakritsia vaikka ei tänään pitänyt" ja se tuntuu hirveältä määrältä. Sitten suhteuttaa sitä aikaisempiin jotka oli yleensä ennemminkin "apua mä söin 500g lakritsia ja koko sipsipussin..." Edistystä ehkä sekin.

Kiitos tästä ketjusta! Tähän täytyy palata.Ehdottomasti.

Minä alan olla sinut syyllisyyden kanssa. Saatan nykyisin kaupassa käydessäni ostaa hurjat n.30 g irtokarkkeja ja syön ne myös hyvällä omallatunnolla. Irtokarkeista kun voi valita ne kaikista mieluisimmat namit.
Näkymätön 1839; Toivottavasti aikoinaan lääkärissä tutkitiin myös mahdollinen keliakia. Tuo kipuilu ja ripulointi oireina kuullostavat niin tutuilta(perhepiirissä on keliakiaa)

Onpa mukavaa, kun joku on tullut Sinuiksi itsensä kanssa.

Keliakia voi olla todellakin kavala veijari. Se on syytä muistaa oireita yhdistellessä...

Tämä ketju edelleen kuuluu suosikkeihini. Syyllisyys ja itsensä ruoskiminen ovat vahingollisia. Vahingollisia sille lähimmälle - minulle... Syyllisyydestä irroittautuminen on antanut voimavaroja vallan johonkin muuhun, johonkin, joka on kivaa! Elämää, lenkkejä, luontoa, kameraa... Jess!

Paljon olen täällä oppinut ja valmis opettelemaan lisää

Tämäpä oli mielenkiintoinen ketju, kiitos.

Mietin tuossa, kun tammikuussa kävin työterveyshoitajalla "määräaikaishuollossa" ja hän alkoi ensimmäiseksi paasaamaan kun pääsin ovesta sisään, että "Oletpas sinä lihonut, ei meinaa tuntea samaksi ihmiseksi! Kyllä nyt pitää alkaa laihduttamaan" Sanoin, että olen samaa mieltä ja olenkin tässä syksyn aikana saanut 6 kg pois (ihan sillä tyylillä, etten ajatellut koko aikaa laihduttavani ja sain syödä herkkuja jne). Hän ohitti koko asian ja jatkoi mittailemalla vyötäröäni ja esittelemällä viinereiden kuvia ja niiden kalorimääriä. Tyrmistyneenä seurasin hänen hössötystä, koska tiedän kaiken tuon, olenhan laihduttanut aikoinani melkein 30 kg. Joista siis kaikki on tullut takaisin n. 6 vuoden aikana. Mun piti nyt keväällä ja kesällä käydä tarkistuttamassa paino, mutta jostain syystä ei vaan huvita mennä. Myös siksi, että paino on noussut taas 4 kiloa. Ja ihan varmaan osittain siksi, että joka kerta kun syön jotain hyvää, niin mulla näkyy silmissä sen terkkarin naama ja kuulen ne sanat: "eihän sua edes tunnista samaksi ihmiseksi...". Ja sitten mätänkin jo lisää jotain pullaa suuhuni...

Mutta nytpä koitan jatkaa sillä samalla tyylillä, kuin viime syksynä. Perusruuan syömisen hallitsen; syön monipuolisesti ja hyvälaatuista ruokaa säännöllisesti, MUTTA: herkkujen kanssa mun on opittava sallivaksi ja sen kautta jäisi ne ahmisiset väliin. Kuulostaako järkevältä?

Moikka Monnavaa

Tuo kuulostaa hyvältä, vielä kun kerrot mulle miten se toteutetaan

Eilen söin suoraan pakastimesta mantelikakkua, en ehtinyt edes sulattamaan sitä vaan vetelin hampaat vihloen jäisenä. Ei siinä ollut paljon sallivuudesta tietoa kun harmitti niin vietävästi sen jälkeen. Hyvä etten oksentanut.

Tosin en sais syödä sokeripitoista ja siks se harmitti niin hitosti. Mutta kunhan saan tän hiivan veke niin opettelen sallitusti syömään herkkuja. Kyllä näin on jämpti. Siis kunhan eka kerrot miten se toteutetaan

Itse otin viikonlopun kummallisen rennosti. Vaikka alkomahoolia meni jonkun verran, sipsejäkin sekä vielä maanantaina jäätelöä ja irtokarkkeja, niin tällä kertaa ei joutunut painiskelemaan syyllisyyden kanssa. Kai sitä joskus mahtuu elämään tuollaistakin.

Hihii, mä söin melkein koko viikon ulkomaanreissun ajan ilman syyllisyydentuntoja. Pari kertaa tuli kyllä sellanen olo, että oon paisunut varmaan kymmenen kiloa ja enää en syö kuin salaattia, mutta onneksi se meni sitten ohi.

Koko viikon söin siis oikeasti mitä mieli teki. Mukaan mahtui pari pasta annosta, yksi pizza yms.. Ja aamupala; vaaleeta leipää (päällä voita, jotain metukkaa ja niin rasvasta juustoa, et huh! ja kuin paksuja ne viipaleet olikaan...), munakokkelia yms..

Herkkuja (tosin nuo ruoathan nyt itsessään on kyllä jo herkkuja ) ei juurikaan mennyt, muutamaa palaa suklaata ja yhtä puolikasta jätskiä (ei ollut kovin hyvää, joten puolet lensi roskiin) lukuunottamatta.. ja niitä aamupalalla närhittyjä munkkeja yms.. (piti aina ottaa lautaselle,mutta niistä tuli siis maistettua se yksi pieni suupala - kun ei nyt ollut kuitenkaan mitään kovin ihmeellisiä)

Ja viikon aikana en tainnut lihoa yhtään!!! Mikä on sinänsä ihan mielenkiintoista, koska mun aamupala varmaan sisälsi jo itsessään melkein yhtä paljon kaloreita, kun normaali koko päivän ruoka

Mutta tästä on hyvä jatkaa. Pakko tosin palata vähän terveellisemmän ruoan pariin, mutta yritän tosiaan pitää edes hitusen tuosta sallivuudesta mukana - ja nyt todellakin opetella syömään sitä normaalia kotiruokaa ilman syyllisyyden tunnetta!

Sanoisin, et yhtäkkiä iskevä herkkuhimo on kaikille naisille tuttu... itselläni oli tapana (nyt ei onneksi enää) syödä aviomiehelta salaa ISOJA annoksia jätskiä ja sitten vielä piilottaa todisteet... kuulostaa aivan sairaalta!
Uskon, että onnistumisen salaisuus on itsensä hyväksyminen ja rento asenne. Syöty suklaalevy ei tee kenestäkään pahemman ihmisen ja vaikka pallot loistavat joku päivä punaisina - nii so what? huomenna on päivä uus ja syödään taas terveellisesti

Hirmu hyvä, mielenkiintoinen ja kolahtava ketju!

Olen uusi klubilainen ja herkkuhimosta kirjoittanut hiljattain "miten oppia rentoa painonhallintaa"-ketjuun. Tästä ketjusta on paljon apua. Monet asiat kolahtavat, kuten "turha syyllisyys syömsisestä lisää riippuvuuden tunnetta". Myös uskon, että tuo sallivuuden opettelu hyvien ruokatottumusten lisäksi on ehdottomasti tärkeä juttu.

Tuttua on salassa syönti ja herkkujen salliminen vain liikunnan jälkeen tai oikeiden aterioiden korvaaminen herkuilla... Nyt kun luki muiden kokemuksia, pystyn suhtautumaan itseenikin jotenkin kevyemmin, alkaa naurattaa omat hölmöilyt. Yhtä lailla on myös hyvä asia tiedostaa, että suhtautumisessa syömiseen on jotain psykologista häikkää, syömishäiriö-tyyppistä siis. Kaikilla elämän alueilla ongelmat ja ongelmatilanteet ovat ratkaistavissa, jos pystyy tiedostamaan mistä on kysymys. Tämä ketju herättää oman sisäisen itsehoitopsykolgin, suosittelen kaikille!

Kiitos hyvistä kirjoituksista! Jo helpotti ahdistus eilisten juhlien jälkeen! Olin jo aikeissa rankaista itseäni tyyliin mutustamalla palkkää salaatinlehteä tänään... Vaihdan nyt suunnitelmaa!