Samaa mieltä kuin Sohvi, hienosti kirjoitettu Kaisa64 ja Kansis

Ja sitten tuosta itse dieetistä, ei olis mun juttu. Mielestäni kävin sen kyllä eilen jo toteamassa, mutta ei ilmeisesti tallentunut viesti. Hmm..

Ja en ole rukannut tavoitetta, koska en ole sitä edes ollenkaan vielä lähestynyt. Mä en kiloklubilla kyllä onnistu laihduttamaan, mutta tiedän, ettei musta mihinkään kuureiluunkaan olis. Se on liian rajoittavaa, kun tuntuu, että tää kiloklubikin on välillä liian rajoittavaa!

Minäkin kiitän Kaisa64 ja Kansista järkevistä mielipiteistä
Tulivat minulle juuri sopivasti, sillä pohdin vaihtoehtoja Jutan dietti vai sallivuus. Yritän siis kovasti harjoitella sallivuutta, mutta kun paino pomppasi muutaman kilon ylöspäin, pelästyin ja ajattelin aloittaa dietin ettei kilot karkaa käsistä.

Olen kokenut sen että siirtää tavoitepainoa aina vain alaspäin ja sen seurauksena sairastuin anoreksiaan. Tämä laihdutus voi lähteä niin helposti lapasesta, etten suosittele kenellekkään tavoitepainon laskemista kovinkaan alas.

Heipä hei!

Minä näyttäisin olevan tuollainen tavoitteen alentaja. Akupaino oli siinä reilu 65 ja siloin sanoin, että kuuteen kymppiin kun pääsen, niin hyvä on. Sitten kun siihen pääsin, niin 58 olikin seuraava tavoite ja kun siihen pääsin, niin muka ihan huvin vuoksi vain siirsin tuota edistymisosion tavoitemittaria viiteenseitsemään jne. Päätin jo niihin aikoihin, että enää ei laihduteta, mutta en silti muuttanut mitään syömisiäni, eli edelleen mentiin samoilla vajeilla. Eihän siinä saa painoaa pidettyä, vaan sehän laski. Nyt painoa on 53,8 kiloa ja olen sen verran saanut aikaiseksi, että vaihdoin profiilini sellaiseksi, että haluan pitää painon samana ja en aseta enää itselleni tavoitteita.

Mutta, mutta kun antaa pikkusormen... jos paino näytää koko ajan samaa niin olen tyytyväinen. Kuitenkin joka kerta kun se on laskenut, niin olen iloinen, vaikka tiedän, ettei minun kannattaisi enää laihtua. Painoindeksi nyt 20,2 eli hoikka olen (mutta en mitenkään liian hoikka) ja saan koko ajan kuulla kauhistuneita kommentteja laihtumisestani ja nään, että jotkut tutut ovat oikeasti huolestuneita. Pää on ihan sekaisin, kun en jotenkin osaa käsitella tätä kaikkea. Nykyisin lähinnä ärsyttää ja hävettää jos joku kommentoi laihtumistani ja vähättelen koko asiaa. Ennen tätä en ole ikinä onnistunut laiduttamaan grammaakaan ja nyt en saa laihdutusmoodia pois päältä. Onneksi tässä on vielä matkaa tuonne alipainon rajalle, mutta kuitenkin vähän huolestuttaa. Eli jos on kohtalotovereita, niin kaikki parannusideat otetaan vastaan ja mieluusti kuulen miten muut ovat tällaisen asian selättäneet.

Tuntuu oudolta, että tiedostaa pienen pientä syömishäiriöistä käyttäytymistä itsessään ja ei keksi miten pääsisi siitä eroon. Ja siis oudointa tästä tekee se, että olen oikeasti hyvinkin tyytyväinen kroppaani. Taidan olla koukussa siihen onnistumisen tunteeseen kun vaaka näyttää pienempää ja mittanauha menee taas sentin kireämmälle

Mistä muusta voisit saada sen onnistumisen tunteen? Onko sulla esim. jotain harrastusta, jossa voisit hioa onnistumisisasi aina vähän paremmiksi? Vaikka joku sellainen liikuntajuttu voisi olla hyvä, jossa tarvitsee myös syödä tarpeeksi että pärjää. Niin ettei se kannustaisi kiristämään syömisiä.

Toihan kuulostaa toisaalta ihanteelliselta tilanteelta kun itse vielä tiputtelee kiloja, mutta ymmärrän kyllä, ettei se sitä ole. Ollaan tässä treenikaverin kanssa talven ajan tsempattu toisiamme, hän minua laihtumaan ja minä häntä, luontaisesti laihaa, nostamaan painoa, Siinä hommassa olen todennut, ettei se ylenmääräinen laihuuskaan ole niin kivaa kuin joskus läskimasennuksissaan erehtyy kuvittelemaan...

Huomenta kaikki!

Onpas kiva lukea näitä juttuja, suuria viisauksia löytyy, koskien esim tota Jutta-hommaa. Jokainen tekee niinku haluaa mutta itse en lähtisi kokeilemaan. Ajan kanssa on se paino hommattu, ei sen kuulu muutamassa viikossa lähteäkään. Katselin tota sivustoa ja mietin että kuinkahan sitten tuosta eteenpäin...ja mikäs on tilanne elimistössä kuurin jälkeen, oikeesti. Kuuri...en edes pidä tuosta sanasta, kuurilla on alku ja loppu.

Mulla hannaa tää maalisuora, liikunta ei aina oikein maistu ja ruokien kanssakin on välillä oikein hankalaa, kiukuttaa ku lapsella karkkikaupassa. Suurimmassa Pudottajassa Ali lausui eilen suuria sanoja, kuvaili juuri tätä tilannetta ja uskonkin että se osuu muihinkin ku minuun. Pelottaa!! Hän kertoi kuinka öisin pääty jääkaapille "maistelemaan" kaikenlaista. Kun aloin omaa tilannettani miettimään ni tajusin että sitähän tämä on. Oon siirtäny tavoitepainoa useampaan kertaaan kun tuntuu ettei mikään riitä ja kummasti on ilmestyny silloin tällöin syötäviä joita ei "tartte" merkata, selityksiä riittää.Tää voi ihan oikeasti olla sitä että pää ei ole vielä valmis. Meille jotka ollaan oltu Klubissa pidempään ja tosi säntillisesti hoidettu homma, tästä on tullu elämäntapa. Klubista on tullu iso osa jokapäiväistä elämää. Kun maali lähestyy niin alkaa mietimään että miten tämän jälkeen, osaanko jatkaa yksinäni , mitä teen Klubin jälkeen yms yms...Saahan tänne tottakai jäädä vaikka loppuelämäkseen mutta se ei varmaankaan ole ajatus, ei mulla ainakaan.

Toivottavasti tää nyt ei kuulosta ihan pähkähullulta, itsestäni vaan tuntuuu että ois tästä kyse ku en tunnu jaksavan tätä hommaa maaliin asti hoitaa, aina on muka tärkeämpää tekemistä.

Kaisa 64, pidän kirjoituksistasi todella paljon ja komppaan täysillä ajatuksiasi.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Minä alan nyt perehtymään kiintetysoppaisiin ennenku löllömahaa voi alkaa käyttään esiliinana

Chiave, mä en ole uskaltanut edes ajatella, että pitäisi joskus lopettaa tänne kirjailu ja syömisten ja liikuntojen seurailu Mutta tottahan se on, ei kai täällä ikuisesti ole tarkoitus olla vaan oppia olemaan järkevästi ilmankin. Huh. Onneksi mulla on syksyn ja talven aikana töissä tulossa tosi vaativa kausi, auttaiskohan se ettei sitten ehdi niin seurata kaikkea, sellainen huomaamaton vierotus. Sitä ennen pitäisi tietysti päästä tavoitteeseen. Tosin onhan siinä riskinsäkin, mä olen lihottanut itseni osittain sillä, että annoin aina kun ei huvittanut mennä salille itselleni luvan laiskotella liikunnan suhteen jos teen töissä vähän ekstraa. Ja sitten kun oli väsy niin sai syödä mitä sattuu kun viimein pääsi kotiin. Ääh, en mä taida olla valmis lopettamaan tätä seurantaa vielä aikoihin

Mä pelkäsin että mulle käy niin että siirrän koko ajan painotavoitetta eteenpäin (25v vuotta sitten jäin koukkuun laihtumiseen...ja tein niin ja päädyin alipainoiseksi), mutta sitten paino jäi painoon johon olen todella tyytyväinen.... en halua siitä alemmas, enkä varsinkaan ylemmäs.... saa nähdä kuinka helposti se siinä pysyy, mutta nyt on kesän pysynyt ja merkkaillut olen koko ajan... Mutta on mulla psykologinen painoraja tärkeä... eli 100g on tärkeä henkisesti.... kun olen juuri siinä kymmenkilon taitteessa.... Oli olen ajatuksissani 60 kiloinen jaa se saa siinä heitellä, mutta jotenkin on niin paljon kivempaa kun vaaka näyttää 59.9 kuin 60.0.

Eilen taas totesin että kyllä vielä väärin arvioin ruokani.... edelleen.

Mutta tosiaan tuo BMI ei kerro kaikkea, se on viitteellinen. Kerron nyt normaalipainon sisällä lihoneesta kamusta. Olimme vuosi sitten huolissamme hänestä onko hän sairas ja niin kuulemma olleet sukulaisetkin. Liian laiha vaikkei alipainoinen.
Hän on lihonut 8 kiloa nyt vuodessa erinäisistä syistä, mutta hän on nyt terveen näköinen ja kaunis. Vuosi sittenkään hän ei ollu BMI:n ihan alarajalla.... Mulla on pienempi BMI nyt kuin hällä silloin, mutta ei mulla kylkiluut yms. törrötä.
Hän vaan on ihan paniikissa, kun vaaka näyttää nyt "kamalia" määriä. Hän näyttää laihalta edelleen....
Ymmärrän myös hänen kilopaniikin näin laihtuneena, mutta yritetään muistaa ettei kauneus ole sama kuin laihuus.... Ja kun kamukin on vielä tosiaan laiha (nyt BMI jotain 23 ja risat)

Ja mulla on se etten mieti niin paljon ruokaa kun merkkailen.... en mieti paljon tässä ja tässä, kun sehän selviää kun merkkaa Olen tietenkin oppinut mitä kannattaa syödä.... mutta suhtaudun rennommin, kun en yritä olla ilman ruokakirjailuja...

Kasis: Urheilulla on minulle aika lailla samanlainen merkitys, että joka juoksukerralla pitäisi tulla kovempi aika yms. Liikunnasta siis myös saan onnistumisen fiiliksiä ja koska liikun ns. tosissani, niin syön kyllä varsinkin niinä päivinä kun urheilen kovasti, niin reilusti enemmän. Kuitenkin automaattisesti jää se n. 500 kalorin miinus. En jätä itselleni nälkää, eli en kituuta mitenkään, mutta en vain osaa alkaa syömään yhtäkkiä viittä sataa kaloria enemmän. Joka päivä tulee kyllä yli 1500 kcal, mutta kun tosiaan teen seisoma/kävelytyötä ja liikun paljon, niin vajeita jää väkisinkin. Vaikka lopetin ruokien kirjaamisen jo melkein kuukausi sitten, niin lasken kuitenkin melkein päivittäin päässäni kalorit ja samoilla luvuilla mennään.

Hienoa, että teillä on treenikaverin kanssa tuollainen yhteinen sävel vaikka tavoitteet ovatkin hieman päinvastaiset. Tai siis molemmilla varmasti se hyvä ja terveellinen olo on pääasia, mutta hienoa nähdä, että ihmiset taistelevat tämän painoasian kanssa yhdessä, oli sitten kyse yli- tai alipainosta. Monesti varsinkin alipainoiset jäävät näiden juttujen ulkopuolelle, vaikka usein he ovat niitä joilla se tuki ja "parantuminen" on akuutimpaa.

Mutta juuri tämän takia kiloklubi on koko bittiavatuuden paras foorumi, koska tänne tuntuu eksyneen kaikki hyväsydämmiset ihmiset jotka itse tarvitsevat tukea ja kannustusta ja antavat sitä myös muille, Jossain muualla palstalla olisinkin tähän saanut vastauksen, että mitä hoikka ihminen ruikuttaa painonhallintapalstalla

Chiave: Suosittelen tekemään irtautumisen pienin askelin. Pikkuhiljaa jättää yhden päivän merkitsemättä, sitten kaksi jne. Ja sitten kun paha paikka iskee, niin taas viikoksi takaisin. Minulle tämä merkkaaminen on ollut kuin huumetta, mutta koska se ei ole pahaksi minulle, niin en ole tehnyt mitään välitönta katkaisua. Ja nyt olenkin ollut jo melkein sen kuukauden merkitsemättä ruokia. Ja foorumista en taida luopua ikinä, sillä täällä on niin paljon painonhallinan ulkopuolistakin keskustelua ja keskustelijat fiksuja, että miksi ihmeessä täältä lähtisinkään.

Joo, aika pitkälle ovat makuasioita nämäkin, se merkkaa joka sitä tarttee. Mulle se ei tuu jatkossa sopimaan. Jotenki aattelen niin että onhan tässä 8 kk:n aikana TÄYTYNY jo jotain oppiakin. Ja ainahan voi silloin tällöin tsekata että miten menee, puuttuu ajoissa ni ei tartte ottaa koko homma alusta.

Tosta indeksistä...Nii-in. Painohaarukka on NIIN valtava että kyllä normaalipainon sisälle mahtuu aika paljon. Itellä oli alussa jotain vajaa 23, nyt muistaakseni 21,4 enkä oo mikään ruipelo, tuli tosta mahasta jo mainittuakin. Kun nyt katon itteeni niin ihan helposti näkisin itteni indeksissä18 tai 19, en tosin sinne ole menossa. Se on niin paljon kropasta kiinni mikä on sopiva indeksi. Hehehe..mulla varmaan muualla indeksi 18, keskikropassa 32

Mä en ainakaan ole aatellut jättää kiloklubia, tai ainakaan näitä keskusteluosioita... Ja siis mä olen hengannut täällä jo jotain pari vuotta, ylikin

Ja mitään ei oo paksuun kalloon uponnu Läskit on ja pysyy. En oikein enää keksi, että miten ihmeessä ne saisi pois. Hypnoosi?