Niin, jos BMI 25:stä lähdetään ja tavoitteena on olla siellä keskivaiheilla BMI:tä eli siis siellä 22-23 tienoilla, niin ei siinä syömishäiriöstä ole kyse. Varsinkin naisilla kun paino heittelee aina väkisin jonkun verran, niin oishan se kiva olla niin paljon normaalipainon puolella, ettei se missään vaiheessa nousisi ylipainon puolelle. Siksipä itsellänikin tavoitteena on tuo BMI 22-23, ettei normaalit painonvaihtelut saisi enää painoa ylipainon puolelle.

Ja vielä lisäyksenä, että minä uskon ns. ihmisen "omapainoon", siis siihen, että jokaisen KROPALLA (ei siis mielellä, vaan nimenomaan kropalla) on oma ihannepainonsa, jossa se viihtyy, ja jossa niitä kiloja vastaan ei tarvitse sen kummemmin taistella, vaan siinä ihminen pysyy. Joillain se voi olla BMI 27, joillain BMI 19, eli jos oikeasti tietää, että sen oman kropan omapaino on siellä alhaalla niin mikä jottei sitä voi tavoitella. Sitten taas jos jokainen päivä menee siihen, että tarkkailee painoaan kilon tarkkuudella, vaikka BMI olis 20-22, niin alkaa mennä syömishäiriön puolelle. Sillon kun ollaan terveellisissä mitoissa pitäisi elämästä osata myös nauttia, eikä pelätä lihomista tai syömistä (terveellisesti toki)! Jos peilikuva ei näytä hyvältä noilla BMI-lukemilla, niin sitten eikun urheilemaan. Kivaa touhua ja auttaa siihen peilikuvaankin!

Tosiaan mun pituisella se normaalipainon rajojen väli on lähes 20 kiloa (jos puhutaan 18.5-25) Itse olin juuri tuon 25 yli kun aloitin... siitä on nyt 3 vuotta ja 15 kiloa.... Ja kyllä se mun veriarvoissa näkyy... esim. terveydenhoitaja sanoi että voi olla etten pysty varmaan kokonaan estämään esim. diabeteksen puhkeamista, mutta tällä laihtumisella (suurin osa vatsassa) olen siirtänyt sitä jopa 10 vuotta kauemmaksi...
plus muut vaikutukset.... kyllä mulla olu jo tukala olo, kun mulla tosiaan tuli io pallea joka painoi ja oli kipeä aina... nyt mulla on sellainen 2 kilon heittelyväli jossa heittelee ihan rauhas...

Mulle terveydenhoitaja suositteli viiden kilon pudotusta ja katsomista että näkyykö veriarvoissa... kolestroolissa näkyi nopeasti, ja sokerissa ei niin hyvin, vieläkään, mutta vielä pysytään esiasteella.... ja on arvot jo usein ihan hyviäkin...

Minäkin uskon Viltsun mainitsemaan kropan, sanoisko, hyvän olon painoon... se voi olla BMI:nä aika eri lukemissa eri ihmisillä...

Täälläkin kevennellään normaalipainon sisällä. Hidasta on, mutta mikäpäs siinä, kun vaikuttaa siltä, että myös lihakset on tässä parin kuukauden aikana kasvaneet. Oon myös alkanut syömään terveellisemmin.

Ihmettelijöille tiedoksi, että minäkään en laihduta minkään tietyn kilomäärän takia tai siksi, että kaikki muutkin laihduttaa (vaikka olen asettanut itselleni tavoitteen kiloina - paluu vanhoihin mittoihin). Mutta ärsyttipä vaan, kun tapahtumarikkaan (eikä pelkästään hyvässä) vuoden jälkeen vaatteet ei enää mahtuneet päälle eikä jaksanut enää entiseen malliin juosta bussiin.

Vaa'an mukaan kilo on jo lähtenyt, kunto on kasvanut ja ryhti suoristunut. Näin kun jatkaa, niin kyllä ne farkutkin vielä syksyllä menee jalkaan

Tuo "kaikki muutkin laihduttaa" olisi kyllä aikamoinen syy laihduttaa. Itse en ajattele laihduttavani vaikka tietysti sekin on ajatuksena. En tätä kuuluttele, oikeastaan ainoastaan mies tästä tietää. Syynä se, että muiden "tietäminen" toisi turhia paineita ja toisaalta sitten juurikin se kaikkien kauhistelu "mitä sä nyt laihdutat kun oot ihan normaali".
Ja toisaalta sitten kaveripiirissä on näitä oikeastikin ylipainoisia ihmisiä ja tiedän, että heidän kannaltaan tämä oma elämäntaparemontti saattaisi tuntua kiusalliselta.
Olisihan se toisaalta välillä ihana saada tukea tähän painonhallintaan..

Voisin minäkin pitkästä aikaa kirjoitella ja kertoa miksi itse olen laihduttanut normaalipainon sisällä. No alun perin painoin 66 kg ja painoindeksi oli juuri alle 25. Siihen asti olin koko ajan ajatellut, että ei minulla ole mitään syytä laihduttaa kun enhän minä edes ole ylipainoinen. Painoindeksin mukaan siis. Kuitenkin olin huonokuntoinen (2 km kävely tuotti tuskaa), verenpaineeni huiteli niin korkealla, että lääkitystä harkittiin, vyötärönympärys oli reilusti yli suosituksen, polvi-istunnassa ei voinut enää olla, kun läskit tulivat vastaan ja mitä muuta vielä. Minusta tuossa oli jo aika paljon syytä laihduttaa, vaikka en muka ylipainoinen ollutkaan. Painoindeksi on omalla kohdallani ainakin liian sallivainen, kun luuranko on melko hentoinen ja en ole taipuvainen keräämään helposti lihasmassaa.

Aluksi siis ihan oikeasti laihdutin, enkä vaan yrittänyt kiinteyttää. Laihdutuksen lopetin kun saavutin 58 kiloa. Sen jälkeen en käynyt moneen kuukauteen edes vaa'alla ja yritin vain syödä hyvin ja merkkailla ruokia silloin kun jaksoin. Paino siis tippui vielä kuusi kiloa itsestään ilman laihduttamista ja siinä painossa se on pysynyt nyt kaksi vuotta. En kirjaile kun ehkä kerran kuussa tai parissa nykyisin, liikun vaihtelevasti (kylläkin viikoittain), syön karkkia, käyn ravintoloissa ja en mitenkään yritä kontrolloida painoani ja silti se vain pysyy paikallaan. Tässä taitaa olla se minun hyvän olon paino johon kroppa hakeutuu itsestään. Myös verenpaine on nykyisin normaali ja energiaa löytyy ihan toisella tapaa kuin ennen. Painoindeksi on jotain vähän alle 20 ja syön arviolta 1800-2000 kaloria päivässä tai joskus selvästi enemmänkin.

Enkä kyllä koe, että minun olisi pitänyt jäädä siihen vanhaan painoon ihan vain sen takia, että joku saattaisi katsoa kieroon "normaalipainoisen" laihdutusta. Ja missään vaiheessa en ole syönyt alle 1500 kaloria tai ollut lähelläkään syömishäiriörä.

mennni, mulla sama juttu. Ainoastaan mies tietää tästä "projektista", tuskinpa muut edes huomaa mitään, eikä tarvitsekaan. En kieltäydy mistään täysin, syön usein ja vältän nälkää. Tuntuukin vähän hassulta puhua "laihduttamisesta" , vaikka sitähän se tavallaan on, kun pyrkii pikkasen pienenemään.

Hei!

Olen myöskin keikkunut tuolla normaalipainon ja ylipainon välimaastossa jo muutaman vuoden. Pari kiloa lähti, kunnes tulivat ilmeisesti nesteenä takaisin, mutta alle 70 kg en ole päässyt. Tyytyväinen olisin jos saisin pidettyä painon 67-68 kg, vaikka tavoitteen olenkin asettanut 65 kiloon. Pyrin laihduttamaan, koska rasvaa on kropassa liikaa. Kunto on keskitasoa ja kaikki arvot mallikelpoiset (olen kasvissyöjä).

Syy, miksi haluan painaa vähemmän, on se, että tuolloin viihdyin paremmin nahoissani. Lihasmassaa lisää ja rasvaa vähemmän ovat siis tavoitteinani.

maanantaina, 2. heinäkuuta 2012 klo 10:00 Tervejahoikka kirjoitti::
Miksi normaalipainoinen laiduttaa?

Mä laihdutan, siksi koska suurimman osan aikuisikääni painoin ennen lihoomista keskimäärin 60kg(bmi 20,3). Laihdutan takaisin omaan hyvänolonpainooni. Mun painoon vaikuttaa myös lihasmäärä, joka on 33,5%, kun taas rasvamäärä on 28%. Ihanteellinen rasvamäärähän hoikassa kropassa 20-23%, eli rasvaa minussa on edelleen liikaa ja näkyyhän se peilistä ja valokuvistakin . Vaikka mulla on aika paljon lihasta, omaan ihan järjettömän alavatsakummun ja rehevät reidet. Bmi nippanappa normaali.Siinä minusta ihan hyvin syitä normaalipainossa laihdutukseeni .

^musta tuntuu että toi Terveenjahoikan kommentti oli vaan joku provo, kun ei oo mitään kommentoinut noihin kommentteihin, mitä toi kysymys aiheutti.

Helpompi on laihduttaa 1-5 kg, kuin 10-50kg. Minä ainakin "laihdutan", ettei karkaisi mopo käsistä. Laihduttamisen sijaan voisi puhua painonhallinnasta. Ja sitähän tämä on nykyään, kokoajan .