Haha ei minulla sellaista kroppaa ole mutta luotan personal trainerin neuvoihin että oikea ruokavalio yhdistettynä tehokkaaseen salitreenin muokkaa kroppaa tehokkaammin kuin alipainon tavoittelu

Pakko tähän väliin huudella, ettei kropan pitäminen alipainossa ole elimistölle kovin terveellistä.

Tasapainoisen ruokavalion säilyttäminen oli mulle ainakin ihan unta vaan silloin kun olin alipainoinen. Kontrolloin tuolloin pelkästään painoa ja pidin sitä "alhaalla" (kun muuten näytin mielestäni läskiltä). Samaan aikaan en saanut tarpeeksi proteiinia, rasvaa ja vitamiineja/hivenaineita. Se vaikutti suoraan jaksamiseen ja tuli kaikenlaisia fyysisiä oireita.

Pelkästään liian vähäinen energiansaanti pakottaa elimistön pysyvään stressitilaan ja on vain ajan kysymys, milloin siitä tulee oireita. Me ollaan erilaisia ja jonkun kroppa sietää stressitilaa enemmän kuin toisen, mutta jokaisella tulee rajat vastaan. Ja niitä rajoja pitäis kuunnella, eikä vaan tuijottaa painoa/painoindeksiä. Se "epätimmi" kohta kropassa voi olla myös lihaskatoa, jota syntyy kun ollaan pitkään alikaloreilla.

sunnuntaina, 30. joulukuuta 2012 klo 22:12 key_hearts kirjoitti::
En sillon ole ollut liian vähillä kaloreilla. Olen alkanut syömään päättömästi, kun olen semmoinen kaikki tai ei mitään, en jaksanut olla ilman herkkuja, koska rakastan herkkuja joten olen syönyt mielummin niitä kuin kunnon ruokaa ja jättänyt oikean ruoan vähemmälle etten liho.

Tuo kuulostaa kyllä siltä, että olet ollut liian vähillä kaloreilla ja "päättömästi syöminen" on elimistön yritys tasapainottaa tilanne.

sunnuntaina, 30. joulukuuta 2012 klo 22:12 key_hearts kirjoitti::

Joo ja en ole kyllä sanonut muistaakseni että tavoittelen alipainoa.

Sanoit kyllä aiemmassa viestissä, että olet 174 ja tavoittelet 54kg:n painoa. Se olisi alipainoa ja 56kg:llakin olet normaalipainon alarajoilla.

Just itse laskeskelin, etten tarkkaan ottain ollut alipainoinen laihimmillani (olin n. 53kg, pituutta 166). Silti sain ystäviltä kommentteja, että olen "liian laiha", yksikin ystävä huomautti halatessamme, että tuntee lanneluuni. Mä yritin tuolloin saada mahani pienemmäksi. Ei oikein hyvä yritys, sillä samaan aikaan tosiaan lanneluuni alkoivat törröttää ja kylkiluut näkyä. Kaikki muukin lihas ja rasvakerros pienenivät koko kropasta, joten en muuttunutkaan Mrs. Täydelliseksi laihtumisen seurauksena, vaan olin posket lommolla aika synkeä näky.

Olen siis matkalla hyväksymään mahaani Mun kropasta ei ihannekroppaa saa tekemälläkään (olemattomat lanteet ja peppu, pienet rinnat - kaikki ylimääräinen pehmuste mahassa ja reisissä). Hyvä olisi jos kroppa palvelisi vielä toiset 40 vuotta ilman isoja kremppoja. Se, miten "timmi" kroppa on (mikä sen timmiyden määritteleekään) on loppupeleissä aika pieni juttu. Ei sen takia kannata itseään mahdottomiin muotteihin ängetä.

"Tuo kuulostaa kyllä siltä, että olet ollut liian vähillä kaloreilla ja "päättömästi syöminen" on elimistön yritys tasapainottaa tilanne."

Minulle on joskus käynyt noin korkeammista kaloreista huolimatta, jos olen kokenut herkut kielletyiksi, silloin niitä repeää jossain vaiheessa syömään liikaa, vaikka olisi kylläinen

Ruuasta kun puhe, niin auttakaa miten saan ruuan alas.. Jos on iltavuoro töissä saatan aamulla juoda kahvin ja syödä töissä seuraavan kerran ruoka tunnnilla.. Unohdan kokonaan oman ruokailuni, vaikka laitan läpsille ruokaa. Ja sapuska jotenkin kuvottaakin.. Antakaas vinkkejä, miten saada ruoka alas. Tää on kai jonkin sortin syömis härö

OnniEmilia, pystytkö kuitenkin juomaan ilman ongelmia? Jos, niin kokeile vaikkapa smoothieta jonka joukkoon jauhat esimerkiksi pähkinöitä marjojen ja hedelmien lisäksi. Jos ruoka ei maistu, tuo on yksi keino saada lisää kaloreita terveellisesti.

Säännöllisen ruokailun opetteluun myös iltavuoropäivinä voisi auttaa ruokapäiväkirjan käyttö, jos et sitä jo tee. Valmiiksi kirjattu ja suunniteltu on usein helpompi toteuttaa. Tee suunnitelma niiden ruokien mukaan, joita lapsillesikin laitat. Ruokahalun puuttumista tämäkään ei toki ratkaise ainakaan heti, mutta aloita vaikka pienillä annoksilla. Monilla säännöllisemmän syömisen opettelu jonkin aikaa saa aikaan sen, että keho alkaa vaatia ruokaa useammin ja näläntunne löytyy. Sen jälkeen ruoka alkaa myös maistua.

Itse jouduin opettelemaan aamupalan syömisen reilu viisi vuotta sitten tällä tavoin alusta alkaen, kun aloitin säännöllisemmän liikunnan. Ilman aamupalaa ei yksinkertaisesti vain jaksanut liikkua illalla. Kun vähän aikaa kului, aamupalasta tuli jo mieluinen "pakko" enkä enää voinut olla ilman sitä.

Tukea, tsemppiä, kommentteja, neuvoja, ohjeita kaivataan!

Viime keväästä olen saanut tiputettua painoa 9kg. Loppusyksystä pidin painoa vain yllä ja jouluna herkuttelin luvan kanssa. Nyt tammikuusta päätin ottaa taas itseäni niskasta kiinni ja tavoitteena tiputtaa vielä ne viimeiset 2-3 kg. Nykyiset mitat 170cm ja 58 kg.

Ja ne reisilöysät, miten ihmeessä ne lähtee?! Juoksua harrastin syksyllä, nyt taas oikein mikään liikunta ei innosta. Kotijumppaa harkitsen, tai kerään siihen motivaatiota... Ongelmanani on se, että kilot lähtee yläkropasta mutta ei jaloista!!

Onko muita samassa tilanteessa olevia ja samojen ongelmien kanssa painivia kanssasiskoja täällä?!?

Mites muut normipainoilijat? Onkos tulosta tullut?

Ei edelleenkään... mutta tsemppi on normaalia parempi ja nyt uskon että onnistuu

Hahha nöppöskä, lohdutukseksi voin todeta että sama täällä Olisi kiva herättää tämä ketju eloon, tulkaa normipainoilijat esiin kätköistänne!