Niin, nuo hampurilaiset ja ranskalaiset kuuluivat siis vanhaan ruokavaliooni, nykyään syön terveellisemmin. Käyn silti välillä hampurilaisella, mutta ranskisten sijaan otan salaatin ja cokiskin on vaihtunut dieetti-sellaiseksi.

Olen aina ollut pieniruokainen siinä mielessä, etten pysty syömään suuria annoksia kerralla. Vaakaa minulla ei ole käytössä, enkä usko nyt sen tarpeellisuuteenkaan, koska ongelmani on saada edes tuo 1500 kaloria täyteen. Jos annoskokoni olisivat suurempia kuin luulen, niin silloinhan olisinkin lähellä tuota 1500 kaloria, eikä ongelmaa pitäisi olla. Syön myös usein lounaan jossain ravintolassa ja otan aina jonkin salaatin tai jonkin muun, suht kevyen vaihtoehdon.

Lasten ruokajämiä en ole koskaan harrastanut, yök .

Ja Sea: Luin eilen illalla viestisi ja hihittelin täällä itsekseni. On niin helpottavaa huomata, etten ole ainoa vainoharhainen!

jojo:
Hei uudistuja!
Onkohan sinulla vaaka ruuan punnitsemista varten käytössäsi?
Silmääni pisti tuo hampurilaiset ja ranskalaiset, illalla joku pasta ja 100 g irtareita...siitä tulee helposti jo melkein 2000 kaloria... ja jos vaikka popsii lasten jämiä ja palasen sieltä täältä niin voi lukemat pompata...
Onnea ja iloa sinulle kuitenkin tavoitteeseen pääsemiseksi !!!
Kadonneet sentit kertovat kai eniten, vaikka itselläni katoaa kiloja, vähempi senttejä. Tämä on niin yksilöllistä.

"Olen huomannut seuraavia seikkoja ruokavaliostani: Jos syön niin kuin olen vuosikausia syönyt, saan ainoastaan 1100-1200 kaloria täyteen. Normaaliin ruokavaliooni on aina kuulunut lounas (töissä esim. hampurilainen ja ranskalaiset/täytetty patonki/makaroonilaatikko/maksalaatikko tai joku muu eines). Vasta nyt laihduttaessa olen opetellut syömään enemmän salaatteja ja kiinnittänyt huomiota ruuan laatuun. "

Hei vain! En tiedä ärsyttääkö vai auttaisiko tämä minun juttuni, mutta hämmennän nyt kuitenkin omankin osuuteni soppaan.

Olen siis saanut kiloklubilla pois noin viisi kiloa nyt tähän mennessä, tammikuusta. Olen normaalipainoinen, 162 cm, ja aloitin n. 65-66 kilosta ja painan nyt 60,4 ( viime viikolla käväisi jo 59.9). Vauhti on ollut siis erittäin hidas, mutta paino on laskenut.

Olen näitä samoja viittä ylimääräistä kiloa (jotka olivat asettuneet vatsan ja vyötärön tienoille jäädäkseen) yrittänyt pois kymmenisen vuotta. Tätä ennen olin jo saanut viisi edellistä kiloa pois, kitu- ym. dieetein ja sitkeydellä. Niistä tuli pari takaisin kylläkin. En ole koskaan ollut varsinaisesti ylipainoinen, mutta pruukasin olla pieni ja siro nuorempana. Sellaiseksi haluan nytkin.

Pudotus ei ole ollut helppoa, ja ainoa rento asia on tässä ollut se, että syön tarpeeksi, ettei ole nälkä. Olen noudattanut ohjelmaa 100%:sesti, en rennosti kahdeksallakymmenellä prosentilla. Olen liikkunut enemmän kuin lääkäri määrää, eli 4-6 kertaa viikossa. Työmatkapyöräilystä sain esimerkiksi keväällä jumiutuneen painonpudotuksen liikkeelle. Työmatka on 16 km suuntaansa, ja pyöräilin sen kolme kertaa viikossa. Lenkit ja kävelyt siihen päälle. Pallukat ovat miltei aina vihreitä, kun sanon miltei, tarkoitain, että lipsahdus tapahtuu kerran kahdessa kuukaudessa. Tarkkailen proteiinin määrää (tosin, nyt niin, ettei vatsa ärsyynny), syön aina kaksi hedelmää päivässä ja kasviksia paljon.

Joka illalle minulla on valmiiksi suunniteltu ateria, päivällä syön töissä. Syön joka päivä välipalan iltapäivällä. Illalla syön keiton tai salaatin, joka on valmiina tai ainekset koossa. Lounaalla teen viisaita, mutta joskus vaikeita valintoja.

Syön aina sen 1500 kaloria, vaikka mieli on tehnyt vähentää jumitusaikoina monta kertaa. Joskus viikonloppuisin, kun saan itse valita syömiseni, jää alle tuon, mutta viikolla tasaantuu väkisinkin.

Alkoholin olen jättänyt miltei kokonaan. Tapoihini on vuosikausia kuulunut päättää ilta lasilliseen, mutta sen olen jättänyt. Karkkia en syö, jonkun leivonnaisen puolikkaan kerran viikossa.

Nimimerkkini mukaan olen noudattanut siis saksalaista täsmällisyyttä, ja se on kannattanut, vaikka nimimerkki tulee ihan muusta. Uskon vakaasti, että normaalipainon sisällä pudottaminen ei salli liian rentoa otetta hommaan.

Kun olen saavuttanut tavoitteeni, 58-59 kiloa, aion jatkaa tätä elämäntapaa, mutta rennommin, niin rennosti, kuin ohjelmaa pitäisikin noudattaa. Mutta vasta sitten.

Tätä samaa systeemiä kokeilin jo Kutrin sivuilla aikanaan, mutta en ollut tarpeeksi sitkeä ja johdonmukainen, ei tuloksia. Kun ensimmäiseen kolmeen kuukauteen ei tapahdu juuri mitään, ei usko riittänyt silloin. Nyt vain päätin uskoa.

Olen myös aivan varma etten ole aikuisikäni aikana syönyt koskaan enempää kuin 1500 kaloria, varmasti paljon vähemmän. Salaattilinjalla olen ollut varmaan 20 vuotta (olen nyt 52). Uskon, että olen vuosia syönyt liian vähän.

Enpä tiedä olenko avuksi vai ärsytänkö, olen vain itsekin ihmeissäni että vihdoinkin jotain tapahtuu ja sitkeys ja säännöllisyys oli jutun juju.

Mutter, kiitos paljon hienosta kirjoituksestasi. :lol: Nähdäkseni käytät KK:n pallukoita ihan täysimääräisesti hyväksesi. Syöt hyvin, liikut hyvin jne. Ja kaikki tuo normaalipainon sisällä. Monet ovat tuskailleet sen kanssa, ettei normaalipainossa paino enää putoakaan ja pähkäilevät, että pitäisikö kalorimäärää alentaa. Mikä on oma kokemuksesi tarkemmin?

Haluaisin vielä tietää, että mistä sait kipinän olla nyt tällä kertaa sitkeä ja jaksaa, kun kirjoitit, että aiemmin et jaksanut. Olisi tosi mielenkiintoista tietää, mistä se jaksaminen ja sitkeys tulivat!! Ja vielä normaalipainon sisällä! Minulla on vielä matkaa normaalipainoon paljon, mutta otan vinkkejä mielelläni vastaan tulevaisuutta silmällä pitäen. Ehkäpä tarinasi auttaa myös muita normaalipainon sisällä kamppailevia.

Kerropa! Muutkin ehkä löytävät siitä kipinän siemenen :lol:

Ihanaa Mutter, että olet onnistunut!

Uskon (siis pakkohan mun on johonkin vielä uskoa), että liikuntaa lisäämällä saan painon liikkeelle. Aloitin itsekin elokuussa pyöräilemään töihin, mutta nyt jo rupeaa olemaan turhan kylmä aamuisin. Matkaa tulee yhteen suuntaan 13 kilometriä eikä matka ole tuntunut pahalta, mutta käytännön ongelmat haittaavat tuota aktiviteettia. Aion kuitenkin pyrkiä sitkeästi siihen 2000 kaloriin viikossa.

Alkoholia käytän todella harvoin, joten siitäkään ei voi vähentää. Mutta kaipa tämä tästä. Ja minä kun luulin, että tupakoinnin lopettaminen oli vaikeaa!

No johan, kiitoksia kiitoksista!

Minä en ole alentanut kalorimääriä, koska tiedän, että se johtaa väistämättä siihen, että jossain vaiheessa sitten syön kaikkea minkä saan kätöseeni ja kitusiini ahdettua. Noin 1500 kaloria tuottaa iloa ja kylläisyyttä juuri sopivasti. Ja kun en ole lipsahdellut siitä pahemmin, niin tuloksiakin on tullut. Jos olisit kysynyt samaa viime toukokuussa, kun paino oli pysytellyt noin 62:ssa 7-8 viikkoa, noussutkin välillä, niin en olisi osannut vastata miksen, hölmö, syö vähemmän. Olen välttänyt kuitenkin aika tehokkaasti ne illat, jolloin jääkaapilla vain pitää käydä, tarkistamassa tekisikö mieli makeaa vai suolaista. Viimeinen ateriani, se soppa tai salaatti leipineen on n. 18.30-19.30, liikunnan jälkeen ja sen jälkeen ei ole enää nälkä.

Sitkeys tuli ilman muuta kiloklubista. Olen aina mielessäni toivonut, että olisi joku, joka antaisi aamulla minulle kassillisen ruokaa, jonka pitää riittää päiväksi, ja sillä määrällä saisin sitten 5-6 kiloa pois jossain ajassa. Nythän minulla oli se kassi: suunnittelen aamulla jo mitä syön päivän aikana. Säädän lounasta ja illan ruokaa pallukoiden ja muiden mukaan, välipala on aina sama. Näin tiedän varmasti, että oikein menee.

Minä vain uskoin, että tämä toimii, kun ei mikään muu toimi. J aolen sentään kokeillut vuosien varrella vaikka mitä, Painonvartijoitakin moneen kertaan. Ja ajattelin, että jos en ensi viikolla tai ensi kuussakaan ole vielä saanut painoa alemmaksi, niin kesään mennessä kuitenkin. Kieltämättä vaikeaa välillä, hidasta, hidasta. Viimeisille kahdelle kilolle olen antanut aikaa vuoden loppuun. Joku laihduttaa vuodessa 20-40 kiloa, minä saan pois 5-6 kiloa ja olen ikionnellinen.

Piti vielä kertomani, että työpaikan lounaalla lautaseni ei näytä pienikokoisen laihduttajan lautaselta. Se on aivan kukkuroillaan, mutta jos tarkemmin katsoo, huomaa, että lautasella ei ole kasvis- ja salaattivuoren alla paljoakaan itse ruokaa. Itkisin, jos joutuisin syömään kuten monet ylipainoiset laihduttavat naiset täällä töissä, lautasella lusikallinen ruokaa, pieni keko raastetta, vähän vihreää salaattia, ei kastiketta, leipää ilman rasvaa. Minulla ei näy lautasenpohjaa lainkaan, mutta suurin osa on kasviksia, siemenillä ja öljykastikkeella maustettuna. Itse ruokaa on sen verran kuin päivän ohjelma antaa myöten, esimerkiksi leivitettyä possunleikettä ei koskaan.

Senkin olen huomannut, että kun sanotaan että liikkumaan on joskus vaikea lähteä, mutta että koskaan ei kadu kun tulee takaisin, niin sama pätee ruokaan. Viisailla valinnoilla on aivan yhtä täysi ja kylläinen olo jälkeen päin kuin huonoilla. Hyvä ruoka, parempi mieli. Linjastosta valitessa vain on kova nälkä, ja silloin pitää olla tarkkana ja muistaa, että maha tulee täyteen viisaastikin. Sellaista.

Kiitos. Kyllä tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, itse olen jäänyt kiinni niksupurkkaan, enkä kehtaa sanoa montako vuotta sitten lopetin.

Usko, usko pois. Minä lopettelen nyt pyöräilyä syksyksi, ja seuraan mielenkiinnolla miten käy. Laita vain sinä kunnolla päälle ja kokeile ainakin 2-3 viikkoa miten se vaikuttaa. Minä voin vaihteeksi lenkkeillä ahkerammin ja aloittaa taas salin ja lihaskuntojumpan. Mutta malttia ja kovaa työtä tämä vaatii. Onneksi liikunta ei ole minulle vastenmielistä juuri koskaan (siis paitsi joskus....)

Kyllä sinäkin vielä onnistut!

Mutter:
Pallukat ovat miltei aina vihreitä, kun sanon miltei, tarkoitain, että lipsahdus tapahtuu kerran kahdessa kuukaudessa.

Nimimerkkini mukaan olen noudattanut siis saksalaista täsmällisyyttä, ja se on kannattanut, vaikka nimimerkki tulee ihan muusta. Uskon vakaasti, että normaalipainon sisällä pudottaminen ei salli liian rentoa otetta hommaan.

Laittoi tosiaan miettimään.... Kun itse sanon että pääsääntöisesti vihreällä niin ainakin pari kertaa viikossa on joku keltaisella. Eli kaukana tuosta sinun säntillisyydestäsi.

Ja minkä värisiä sitten työmatkoilla ym. pallukat on - en tiedä - vaikka olenkin yrittänyt järkeviä valintoja tehdä. Näitä on harvoin - mutta kerran kuussa vähintään kuitenkin. Nyt täytyy vaan ottaa itseään niskasta kiinni vielä tiukemmin ja merkitä myös nämä työmatkat ja tosissaan laittaa pallot vihertämään IHAN joka päivä. Olen siihen 80-90% ollut ihan tyytyväinen ja todennut tosiaan että ' pääsääntöisesti vihreällä'.

KIITOS kannustavista kirjoituksista!

Joo, luulen, että se 80% ei koske meitä,jotka ollaan normaalipainossa. Enkä sano edes että kokeilepa hetki 100%:sta vihreyttä, koska sekään ei ehkä auta, voihan olla että tulosta syntyy vasta 2 kuukauden kuluttua. Onks reiluu?

Mutta siis minä olen tyytyväinen ja jatkan harjoituksia. Lähden nyt lenkille nuorimiestyökaverin kanssa, joka on laihduttanut ylipainoa samassa ajassa 20 kiloa, kuin minä 5. En mieti sitä...

80 % koskee ruuan laatua - ei käsittääkseni määrää - ja siinäkin terveysvaikutusten kannalta.

No niin, epätoivoista on edelleenkin.

Olen nyt yli kuukauden harrastanut liikuntaa yli 2000 kalorin edestä viikossa ja syönyt 1300-1800 kaloria (pääasiallisesti 1500 kaloria) ja jippiaijee, painoa on tullut kilo lisää! Pian menee 70 kiloa puhki, jota ei sitten raskausaikoja lukuunottamatta ole koskaan tapahtunut.

Mitä kovemmin yritän, sitä enemmän paino nousee. Siirrynkö syömään ainoastaan pupun ruokaa vai mitä ihmettä teen? Suurin ongelma palluroissa on kasvikset ja hedelmät, joita tulee syötyä yleensä 300-400 gramman edestä. Ja karkkia aina silloin tällöin iltaisin, mutta silloinkin kalorivajeen rajoissa. Pitääkö ruveta karppaamaan vai mennä suosiolla rasvaimuun?