Silloin kun juoksin pitempiä lenkkejä (10 -15km) säännöllisesti jouduin kyllä käymään myös säännöllisesti salilla, jotta lihakset pysyisivät niin hyvässä kunnossa kuin tarvitsin.
Mutta toisaalta, laihtumista ei minulla normaalipainon sisällä tapahdu pelkällä liikunnalla eikä samoilla kaloreilla kuin lievästä ylipainosta laihduttaessa. Ylipainosta laihduttaminen on ollut vuosia sitten huomattavasti nopeampaa kuin nykyään normaalipainon sisällä.

Jos normaalipainon sisällä haluaa laihtua JA jos jo valmiiksi harrastaa liikuntaa, ainoa keino laihtua on vähentää syömisiä.

Itse olen harrastanut viimeiset viisi vuotta maratonjuoksua, tosin vain tahdilla yksi mara/vuosi (+muutamia puolikkaan kisoja/vuosi), juoksun tueksi käyn salilla ja joogassa, lisäksi pyöräilen työmatkat vuoden ympäri ja lenkitän koiran joka päivä. Enkä ole laiha, vaan BMI pyrkii aina nousemaan tasolle 23-24.

Siksipä täytyy nyt taas ottaa ohjelmaan vanhanaikainen laihdutuskuuri ja kärvistellä kunnes paino on pudonnut toivomani 6-8 kg. Tällä jojo-systeemillä olen mennyt viimeiset 15 vuotta, eli aina kun huomaan painon pikkuhiljaa hivunneen ylös, otan itseä niskasta kiinni ja karistan kilot. Kiloklubi ei siinä toimi muuta kuin kalorilaskurina, KK:n neuvot sallivuudesta ym. ei hyödytä.

Itse asiassa tällä kertaa ajattelin mennä Cambridgeen ja katsoa mitä tapahtuu.

Running foot, olethan harkinnut tuon Cambridgen aloituksen huolella? Eihän se vaan ole hiukan liioiteltua kun sinullakin pudotettavaa on vain tuo 6-8kg?

Itse olen kokenut normaalipainon sisällä laihduttamisen melko vaikeaksi, jos ja kun haluaa samalla harrastaa liikuntaa useita kertoja viikossa. Ainakin mä joudun suunnittelemaan tosi tarkkaan mitä syön ja milloin, jotta jaksan treenata ja toisaalta myös palaudun harjoituksista JA että onnistun samalla poistamaan ylimääräisiä rasvavarastoja kehostani

Ellasi, olen kyllä miettinyt monta vuotta sitä Cambridgea. Muutama työkaveri ja pari hyvää ystävää ovat onnistuneet Cambridgella, itse asiassa kaikki jotka siihen ovat lähteneet. Mutta juuri se menetelmän kovuus on mietityttänyt. Tavallaan ajattelen, että se on viimeinen konsti, ja olen sitä ikään kuin säästänyt viimeiseksi kortiksi jos mikään muu ei auta. Ja nyt mietin että jos nyt käytän sen kortin, onko se sitten iäksi käytetty?

Mutta ajattelin kokeilla. Tavoite on pudottaa Cambridgella 10kg (jolloin BMI olisi 20) ja sitten jojotella jatkossa 6-8kg alempana kuin nyt. Sieltä sivuilta löytyy vaikka kuinka monta tarinaa jossa on karistettu juuri 10kg.

Periaatteellisella tasolla täälläkin näitä vielä pohditaan, mutta tavoitteet eivät ole yhtä kunnianhimoiset kuin teillä. Se on kuitenkin selvä, että ankarammaksi pitää syömisen kanssa ryhtyä, kunhan selviää minkä makron vähentäminen ei tee huonovointiseksi. Minulle riittää matalimmillaan painoindeksi 21, mutta yli 4:n kilon jojoilua en itselläni pysty hyväksymään.

Proteiinia en oikein haluaisi vähentää, koska sitä muutenkin on vaikea saada tarpeeksi silloin kun liikkuu paljon. Rasvaa mulla on varaa jonkin verran vähentää, koska syön niin paljon pähkinöitä, mutta hiilarien osalta varmasti riittäisi se, että valkoinen sokeri ja muut hötöt leivänkin osalta jäisi pois. En tosin paljon leipää syökään, mutta silloin kun ole ehtinyt ajoissa syödä, sämpylän mieliteko kahvin kera on aika suuri. Lisäksi kesällä on mennyt tosi usein jätskiä.Tietenkin auttaa, kun ehtii syödä ennenkun on liian nälkä.

Silti olisi ihan mielenkiintoista kuulla minkälaiset vointeja Cambridgen aikana kehittyy, vaikka en haluakaan itse kokeilla mitään kovin radikaalia.

tiistaina, 9. elokuuta 2016 klo 09:49 Merelle* kirjoitti::
Palautin tämän suosikkeihin. Pintakommentti ZARDILLE: ymmärrän hyvin että vyötärösyistä haluaisit hoikistua. Samalla kuitenkin urheilet paljon. Pitääköhän silloin valita urheiluonnistumisten ja vyötärölinjan välillä? En tiedä, anteeksi että puutun... (Tarkoitan siis että juoksijana ei voi huomattavasti kehittyä jos samalla laihduttaa, siis teorian mukaan, anteeksi.)
(Toista minulla. En voisi juosta kuitenkaan...)

Hei,
pohdiskelinkin tuolla juoksuketjussa juuri tuota kilojen ja vyötärön suhdetta + aerobisesta liikunnasta saatua huvia, ja kyllä mulla on niin, että kevyempänä on mukavampi harrastaa aerobista, mutta mun ongelma on aina ollut se, ettei sentit häviä samaa vauhtia kuin kilot, eikä lihasprosenttikaan vain aerobista harrastamalla pysy sopivana.
Juoksijana en voi muutenkaan kehittyä "huomattavasti" huonojen nivelten ja pysyvän selkävien takia, joten siinä ei ole tavoitteet kovin korkealla. Mutta kaikki aerobiset lajit ovat mulle sitä liikuntaa, josta ihan välittömästi nautin, enkä halua sitä iloa menettää.

Mulla ei vyötärö ole viimeiseen kolmeen kiloon vähentynyt yhtään. Alussa 11 kiloa sitten meni sentti ja kilo. Aika hienoa on kuitenkin kun voi ajaa maantiepyörällä alaotteelta ja mäkiä seisaaltaan. Paino ratkaisee enemmän kuin sentit kun tietty raja on alitettu.

Vielä kolme neljä kiloa pois ja sitten laitan 15 kilon rinkan selkääni ja kävelen mäkeä ylös ja katson mitä keskipulssille on tapahtunut.

Moro!
Olen 27-vuotias nainen ja uusi tällä foorumilla. Olen Joulukuussa aloittanut laihdutuksen ja olenkin hyvin saanut painoa putoamaan. Lähtöpaino 77 kg ja tänään mitattuna 61,9 kg (n.-15kg). Pituutta minulla on 163,5 cm. Aluksi paino tipahti hyvää vauhtia, mutta nyt viimeiset parisen kk paino on vaihdellut 61,8-64,5 kg välillä. Joskus saattaa vaihdella tuota väliä jopa parin päivän sisällä. Nestetasapainoni on aina heitellyt miten sattuu ja sitä on tutkittu ihan lääkärissä asti, tosin mitään varsinaista sairautta ei ole tähän päivään mennessä löytynyt. Suolaa en käytä mitenkään erikoisen paljon ja nestettä yritän juoda väh. 2 litraa päivässä. Hiilareiden huomaan saavan suuremman vaihtelun päivän aikana ja nyt kun olen jättänyt lähes kokonaan leivän, pastat yms. paino vaihtelee päivässä korkeintaan kilon.

Tavoitepainoni on tuolla 55 kg paikkeilla, minimipaino mihin päästän itseni on 52 kg (tämän olen asettanut ihan teini-iän sh -taustasta johtuen, ettei missään nimessä pääse lipsahtamaan liian alas.) Olen teini-iässä painanut pahimmillaan 42 kg, jolloin olin reilusti alipainon puolella. Myöhemmin iän myötä ja sairaudesta eroon pääsemisen jälkeen lihoin 55 kiloon, jossa pysyinkin pitkän aikaa, tällöin harrastin kilpauintia ja pelasin salibandya joukkoeessa. N. 22 vuotiaana paino nousi 60 kiloon, sillä jouduin lopettamaan molemmat lajit polvien rakennevamman vuoksi ja söin edelleen yhtä paljon kuin kisa-aikoina , jonka jälkeen masennuksen ja mielenterveysongelmien jälkeen se kipusi 67kg. Paino lähti kuitenkin tuossa n. puolitoista vuotta sitten kipuamaan ylös työtapaturman jälkeen, jossa loukkasin selkäni pahasti ja tästä syystä puolen vuoden sisällä paino nousikin kymmenen kiloa, ennen kun tajusin tehdä asialle mitään.

Joulukuussa tosiaan aloitin elämäntapamuutoksen ruuan suhteen, liikuntaahan en pysty kunnolla harrastamaan, sillä selän vamma rajoittaa jopa peruslenkkeilyä. Jonkin verran olen saanut lisättyä liikuntaa ja esim. uinti on ollut yksi harvoista liikuntamuodoista jota pystyn edes harkitsemaan, tosin tätäkin rajoittaa tuo polven vika, joka saattaa aiheuttaa sen, että polvet joko lukkiutuvat tai lähtevät pois paikoiltaan kesken uinnin. Toisin sanoen aktiivisuuteni ei ole kovinkaan kova, lihasmassani on tosin yllättävän hyvin säilynyt, sillä sitä kertyi suht paljon viimeisessä työpaikassani, eli juuri tuolla missä jouduin tuohon työtapaturmaan.

Nyt yritänkin saada tsemppiä noiden viimeisten 7 kg tiputtamiseen, kun tuntuu, että se paino ei vain meinaa tipahtaa. Lisäksi olen joutunut miettimään onko se edes käytännössä mahdollista ilman liikunnan lisäystä tai dieettejä/kitukuureja, näille kun en oikeastaan uskalla alkaa nimenomaan tuon sh-taustan vuoksi. Tästä syystä en vielä edes uskaltanut ostaa tuota jäsennyyttä, vaan ajattelin kysellä muiden mielipiteitä, onko järkeä edes tuota jäsennyyttä ostaa.

Minulla ei viimeisen kuukaudan aikana ole paino pudonnut kiloakaan. Olen laihduttanut 15 kiloa ja tavoitteeseen olisi enää se kaksi kiloa. Ei tipu kiloklubin vajeilla.
Lueskelin Patrik Borgin Pöperöproffa blogia https://patrikborg.blogspot.com/2012/12/nalkavelka.html ja hän ehdotti siellä jaksottamista, eli sitä että välillä pitää jakson jolloin syö ilman vajeita, jopa pienellä kalorimäärällä ylittäen kulutuksensa ja sen jälkeen alkaa sitten taas kiloklubin vajeille.

Itse liikun paljon ja olen ollut pienillä vajeilla. Ei laihtuminen liikuntaa vaadi.
Normaalipainoisen näyttää vain olevan kovin vaikeaa laihduttaa.

Lueskele ajatuksetta noita Pöperöproffan kirjoituksia. Ehkä niistä löytyy ratkaisu, Itse ainakin kokeilen tuota jaksotusta.

Agentti: Pitää lueskella noita kirjoituksia. Itsekkin olen monesti kuullut, ettei se laihdutus liikuntaa tarvitse. Alkanut vaan hiukan turhauttamaan, kun paino ei vaan tipu vaan saattaa vaihdella muutaman päivän sisällä kilon pari. Tosin nyt tajusin, ettei paino ole noussut enää 63,5 yli viikkoon, vaikka eilen repsahdin vetämään kokonaisen pizzerian pizzan. Jotenkin odotin että nesteet olis pompahtanut taas todella korkealle. Olen tosiaan aina ollut tunnesyöpöttelijä ja pahan päivän sattuessa lipsahtaa, tosin nykyään pystyn suhtautumaan noihin lipsahduksiin ilman, että alan ajatella, että no se oli siinä sama kai se on syödä miten haluaa.

Merelle: Kiitos kovasti, kyllä tämä projekti on saanut itselleen hyvän mielen. Jo se, että olen päässyt tänne normaalipainon puolelle ja ihan hyvästikkin tuntuu jo hyvältä. Ongelmana vaan on se, että minulla lähtee kaikki viimisenä vyötäröltä paino pitää tippua sinne normaalipainon alarajoille, ennen kun se vyötärö oikeasti miellyttää. Sentteinä sen huomaa parhaiten, siinä kun vyötäröltä on tämän laihdutuksen aikana lähtenyt nyt "vain" 5 cm eli tuosta 80 cm -> 75 cm, niin lantiolta senttejä on lähtenyt kohta lähes 20 cm. 110cm -> 92 cm. Housuja saa olla koko ajan ostamassa, kun tuntuu että kaikki lähtee juurikin tuolta alhaalta. Rinnan alta ympäryys on myös tippunut suht nätisti, n. kymmenisen senttä, tosin omistan suht rotevan selän ja se oli alipainoisenakin 80 cm.

Tuon vyötärön ympäryksen takia olisikin hienoa jos löytäisin lajin, jota pystyn harrastamaan, sillä kyllähän sen huomaa, että vatsalihakset ovat lähes kadonneet tässä ajan myötä, joka jo itsessään pullistaa vatsaa. Toki siellä on edelleen sitä kuuluisaa ylimääräistä. Vesijuoksua testasin aikoinaan, ongelmaksi muodostui tuo minun selkäni. Sain kovat selkäkivut, koska jännitin selkääni vaistomaisesti tuossa juoksun aikana. Siksi varsinainen uinti tuntui hyvältä selän puolesta, sillä siinä osasin pitää selän rentona.

Salikäyntejä kokeilin viime keväänä, lähinnä selän kuntoutuksen aikana. Löysin ihan hyvän salin, jossa kävinkin parisen kuukautta. Ongelmaksi muodostui lopulta se, että aina jos jouduin käyttämään selän ylälihaksia meinasin kivun takia pyörtyä. Kerran jouduin ohjaajan kanssa makoilemaan salin lattialle, sillä selkä jumahti ihan totaalisesti eikä kipu meinannut loppua millään. Lähellä oli, etten pyytänyt ambulanssia soittamaan. Lopulta koko sali alkoi tuntua turhalta, kun ei saanut edes sykettä nousemaan sen takia, kun lähes kaikissa liikkeissä piti varoa selkää.

Ehkäpä vielä jonain päivänä löydän liikuntamuodon, joka tuntuu hyvältä, eikä tarvitse pelätä parin päivän kipuja Rakastin nuorempana nimittäin liikuntaa ja kiinnostus on ollut tässä vaivojen alettua kova. Moni liikuntamuoto on nimittäin herättänyt suurta kiinnostusta ja montaa olen myös kokeillut, valitettavasti vaan huonolla menestyksellä. Yksi mitä olen miettinyt, on ihan puhtaasti vesijumppa, tosin jotenkin tuntuu typerältä lähteä tämänikäisenä sinne mummojen seuraan jumppailemaan, mutta kohta sitä ei vaan keksi muutakaan.

Vielä lopuksi, päätin tässä varata ajan inbody -mittaukseen. Omistan kehonkoostumusvaa'an mutta jotenkin en osaa luottaa siihen. Rasvaprosentti näyttää tällä hetkellä 22,9%, "puhdas" lihasprosentti taas 38,5% o.O, jotenkin tuo lihasprosentti nimittäin tuntuu hurjalta, varsinkin kun ei tässä tosiaan mitään painonnostoja ole pystynyt tekemään. Tosin minulla on isompi hauis ja lihaksikkaammat pohkeet kuin miesystävälläni, joten en ole menettänyt sentään kaikkia lihaksiani tämän sängyssä makoilun aikana (Miesystäväni kärsii pahasta kilpirauhasen liikatoiminnasta, jota ei olla saatu kuriin ja paino hänellä on 63 kg ja pituutta 175 cm, joten ei hirveän suuri saavutus )